Kreikan valtion lähivuosien rahoitustarve 60–90 miljardia euroa - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Kiista Kreikka-kolmosesta ei ole edes alkanut

Julkaistu: 18.2.2015 6:01, Päivitetty 18.2.2015 8:00

Kreikan ja muiden euromaiden pitäisi löytää sopu ainakin kolmeen tärkeään mutta vaikeaan kiistakysymykseen, jos ne haluavat pitää Kreikan pystyssä ja euron ehjänä. Kiista vaikuttaa vaikealta – vaikka kädenvääntö "Kreikka-kolmosesta" ei ole edes alkanut.

Kreikan ja muiden euromaiden tulehtuneiden talousneuvottelujen seuraava takaraja on tämän viikon perjantai. Siihen mennessä niiden pitäisi löytää yhteisymmärrys ja sopu Kreikan rahoitus- ja talouskriisin hoitamisesta – edes muutama kuukausi eteenpäin.

Viimeksi euromaiden valtiovarainministerit yrittivät sopia kriisitoimien jatkosta maanantaina, mutta yritys epäonnistui mahdollisimman jyrkkään erimielisyyteen kiistakysymysten sisällöstä ja sanamuodoista. Ne ovat kuitenkin vasta kiistojen alku.

Kreikka-kiistojen asiallinen sisältö on mahdollista kiteyttää kolmeen kriittiseen kysymykseen:

1) Anooko Kreikka ensin väliaikaista jatkoa ennestään voimassa olevalle tukiohjelmalle vai anooko se suoraan kokonaan uutta rahoitusohjelmaa?

2) Minkälaisin esimerkiksi talouspolitiikkaa koskevin ehdoin vanhan rahoitusohjelman jatkamisesta tai kokonaan uuden ohjelman aloittamisesta on mahdollista sopia?

3) Ehtivätkö euromaiden hallitukset sopia ja ehtivätkö Kreikan ja joidenkin muiden euromaiden parlamentit käsitellä ja hyväksyä edes väliaikaisesta rahoituksesta mahdollisesti syntyvät sopimukset ennen kuin Kreikan pankeilta tai valtiolta loppuvat rahat?

Euromaiden valtiovarainministereiden euroryhmää johtava Hollannin valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem ilmoitti maanantain neuvotteluyritysten kariuduttua, että aikaa on enää tämän viikon perjantaihin.

Sen jälkeen käy täpäräksi, ehtivätkö kaikki euromaat vahvistaa syntyneitä sopimuksia ennen kuin Kreikalta loppuvat rahat.

Ei pelkkää saivartelua

Käytännössä voi vaikuttaa saivartelulta, anooko ja saako Kreikka jatkoaikaa vanhaan kriisirahoitukseensa vai anooko ja saako se kokonaan uuden rahoitusohjelman.

Ero on kuitenkin suuri, sillä Kreikan lyhyt- ja pitkäaikaiset rahoitustarpeet ovat kaksi tyystin eri asiaa.

Esimerkiksi ranskalaispankki Societe Generale (SocGen) laskee, että Kreikan valtio tarvitsee varsinaisten tukineuvottelujen ajaksi ainakin viisi miljardia euroa uutta rahoitusta. Tarve voi helposti kasvaa jopa kymmeneen miljardiin euroon.

Tuon verran pankin ekonomistit arvioivat rahaa kuluvan valtion käyttömenoihin ja rahoituskuluihin lähimpien kuuden kuukauden aikana enemmän kuin valtion kassaan kertyy verotuloja tai muitakaan tuloja.

Tämä on niin sanotun silta- tai ylimenorahoituksen tarve, joka antaisi aikaa ja rauhaa varsinaisille Kreikan jatkorahoitusta koskeville neuvotteluille.

Kymmenen miljardin euron rahoitustarve syntyy vanhojen velkojen lyhennyksistä ja koroista. Maaliskuussa ja kesäkuussa erääntyy yhteensä runsaat kolme miljardia euroa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukiluottojen lyhennyksiä. Elokuun loppuun mennessä erääntyy lähemmäs seitsemän miljardia euroa EKP:n hallussa olevia Kreikan valtion velkakirjoja.

Siltarahoituksen avulla Kreikan valtio selviytyisi lähikuukausien kuoletuksista ja koroista. Tämä antaisi aikaa selvittää ja sopia, miten ja mistä Kreikan valtio hankkii lähivuosien rahoituksensa vanhojen rahoitusohjelmien ja siltarahoituksen päätyttyä.

Esimerkiksi "Kreikka-kolmosesta".

Lähivuosien tarve 60–90 miljardia

SocGenin ekonomistit laskevat, että kolmen lähivuoden kuluessa Kreikan valtion on jollakin konstilla hankittava jostakin yhteensä 50–80 miljardia euroa uutta rahoitusta. Tuo karkea haarukka on ranskalaispankin arvio "Kreikka-kolmosen" tarpeesta ja määrästä.

Ekonomistit eivät usko, että moinen summa syntyisi vain vanhaa rahoitusohjelmaa keventämällä ja pidentämällä. Summaa tuskin löytyy rahoitusmarkkinoiltakaan, mutta se voi löytyä esimerkiksi euromaiden takaaman EVM-vakausmekanismin luotonantovarasta.

Siltarahoitus ja uusi rahoitusohjelma yhteen laskien Kreikan valtio tarvitsee muutaman lähivuoden kuluessa arviolta 60–90 miljardia euroa uutta lainarahaa, joten euromaiden kiistelyssä ei ole kyse pelkästään sanamuotojen saivartelusta.

Arviot "Kreikka-kolmosen" tarpeesta perustuvat laskelmiin Kreikan valtion nykyisten velkojen kuoletusten ja korkojen rahoitustarpeesta sekä julkisen talouden menojen ja tulojen erotuksena syntyvän uuden alijäämän rahoitustarpeesta.

EKP:n hallussa on Kreikan valtion vanhoja velkakirjoja noin 27 miljardin euron nimellisarvosta. Tuon erän käypä markkina-arvo on paljon pienempi kuin nimellisarvo, mutta EKP edellyttää velkojen maksamista täydestä arvostaan korkoineen.

Kreikan valtion rahoitusasema huojentuisi, jos se onnistuisi korvaamaan EKP:n hallussa olevat vanhat suhteellisen korkeakorkoiset velkakirjalainansa esimerkiksi erittäin pitkäaikaisella ja matalakorkoisella EVM-luotolla.

Sama koskee Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukiluottoja, joita Kreikan valtiolla on IMF:n ohjelman päättyessä noin 20 miljardia euroa.

Uutta alijäämää SocGenin ekonomistit arvioivat syntyvän tämän vuoden loppuun mennessä noin 12,6 miljardia euroa ja kahden lähivuoden kuluessa vielä 9,2 miljardia euroa lisää. Tästä budjettivaje kasvaa edelleen sitä suuremmaksi mitä enemmän esimerkiksi valtion omaisuuden yksityistämisiä perutaan ja ennakoituja tuloja jää saamatta.

Tällä haavaa näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että Kreikan valtio kykenisi tyydyttämään moisia rahoitustarpeita velkakirjamarkkinoiden yksityisellä rahoituksella. "Kreikka-kolmonen" näyttää todennäköisemmältä.

Sopu vaatii vahvistukset

Kreikka-kiistan käytännön kysymyksiin kuuluvat niin vanhan kuin mahdollisen uudenkin rahoitusohjelman ehdot. Esimerkiksi se, kuinka suureen tulojen ja menojen väliseen perusjäämään Kreikan on sitouduttava, kuinka rajuja vero- ja eläkeuudistuksia ja niin sanottuja rakenteellisia uudistuksia Kreikan on vielä toteutettava.

Ranskalaispankin ekonomistien mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Kreikka saisi lähivuosina tarvitsemaansa rahoitusmäärää ilman suhteellisen vaativia ehtoja.

Mutta se on hyvin epävarma poliittinen pähkinä, ovatko Kreikan hallituksen mielestä liian vaativat ehdot Saksan tai esimerkiksi Suomen hallitusten mielestä liian lepsuja.

Ja vaikka euroryhmän valtiovarainministerit ja vielä hallituksetkin löytäisivät jonkinlaisen keskitien sopimuksen, on sopimuksille ja niiden sanamuodoille haettava hyväksyntä Kreikan, Saksan ja esimerkiksi Suomen parlamenteilta.

Sopu ja vahvistukset pitäisi saada aikaan ennen helmikuun loppua, jotta rahoitusohjelmat ehtivät käyntiin ennen kuin Kreikan valtion tai pankkien rahat loppuvat. Aikaa on vähän, ja sekin vähä perustuu oletukseen, että EKP ei sulje pankkien rahahanoja ennen helmikuun loppua.

EKP:n neuvosto tarkastelee asiaa seuraavan kerran tänään keskiviikkona. Se puntaroi, kelpaavatko Kreikan valtion liikkeeseen laskemat tai takaamat velkakirjat enää edes Kreikan kansallisen keskuspankkirahoituksen vakuudeksi.

Elleivät kelpaa, loppuu ensin pankeilta ja melko pian myös valtiolta raha. Siitä alkaisi Kreikan talouden saarto Kyproksen tapaan – tai lähtölaskenta eurosta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?