Suomen Pankki ostaa valtion velkakirjoja pääosin ulkomaisilta sijoittajilta - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Näin Suomen Pankin tuki karkaa ulkomaille

Julkaistu: 8.2.2015 5:01, Päivitetty 6.2.2015 14:47

Euroalueen keskuspankin vasta päättämissä valtionlainaostoissa on outo pohjoinen ulottuvuus. Elvytykseen tarkoitettu raha valuu eri euromaihin vaihtelevalla teholla. Viro jää miltei ilman, ja Suomenkin osuudesta suurin osa karkaa ulkomaille. Esimerkiksi Venäjälle.

Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit ryhtyvät maaliskuussa ostamaan eurovaltioiden velkakirjoja historiallisen mittavilla tukiostoilla. Ne käyttävät valtionlainaostoihin yhteensä arviolta yli 800 miljardia euroa ensi vuoden syyskuuhun mennessä.

Kunkin euromaan keskuspankki ostaa pääasiassa oman kotivaltionsa velkakirjoja. Rajauksesta huolimatta tukiostojen tarkoitus on keventää koko euroalueen rahoitusoloja ja elvyttää alueen pankkien luotonantoa, kuluttajahintojen nousua ja talouden toimeliaisuutta.

Valtionlainaostojen lopulliset vaikutukset ovat epävarmoja. Keskuspankit eivät voi esimerkiksi määrätä, mihin kohteisiin ja mihin tarkoituksiin tukiostojen liikkeeseen panemat miljardit päätyvät. Se riippuu pankkien luotonantohaluista ja yksityisen talouden, kuten kotitalouksien ja yritysten, kulutus- ja investointihaluista – sekä finanssimarkkinoiden oikuista.

Jo ennen tukiostojen alkamista on tiedossa, että Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit ostavat valtioiden velkakirjoja näitä ostoja varten luomallaan uunituoreella rahalla. Keskuspankit ostavat haluamansa määrän velkakirjoja niin sanotuilta jälkimarkkinoilta eivätkä suoraan valtioilta.

Ostojen vaikutuksesta liikkeeseen lähtevien miljardien ensimmäinen etappi on siellä, missä velkakirjojen myyjätkin. Se ei välttämättä tarkoita keskuspankin kotimaata.

Sattumoisin Suomen Pankin ostoista liikkeeseen lähtevä rahavirta karkaa jo ensimmäisen kaupan jälkeen suurimmaksi osaksi ulkomaille. Virokin jää miltei kokonaan ilman raharuiskeita, joskin eri syystä kuin Suomi.

Tämä on EKP:n valtionlainaostojen omituinen pohjoinen ulottuvuus.

Kansalliset velkakirjamarkkinat ovat erilaisia

EKP:n osto-ohjelman periaatteet tasaavat kunkin euromaan keskuspankin ostot ainakin periaatteessa tasapuolisessa suhteessa kunkin maan talouden ja kansan kokoon. Periaatteet eivät määritä, mihin velkakirjaostoista liikkeeseen lähtevä rahavirta osuu ensi alkuun.

Velkakirjamarkkinoiden kansallisista erityispiirteistä johtuu, että ostojen tasaamisesta huolimatta rahavirrat karkailevat maasta toiseen miltei miten sattuu sen mukaan, kuinka paljon kunkin valtion velkakirjoja on ylipäätään liikkeessä, ja minkämaalaisten ja -tyyppisten sijoittajien hallussa ne sattuvat ostojen aikaan olemaan.

Keskuspankkien ostettavissa olevien valtionlainojen määrä vaihtelee erittäin paljon euromaiden välillä niin kuin vaihtelee valtioiden velkaisuuskin. Samoin ostettavissa olevien velkakirjojen levinneisyys kotimaisten ja ulkomaisten sijoittajien välillä vaihtelee erittäin paljon maasta toiseen.

Nämä kaksi keskeistä muuttujaa jättävät sattumalta juuri Viron ja Suomen likimain syrjään valtionlainaostojen rahavirroista.

Ensimmäinen pohjoinen ulottuvuus

Suomen valtion velkakirjoista on kotimaisessa omistuksessa pienempi ja vastaavasti ulkomaisessa omistuksessa suurempi osa kuin yhdenkään muun vanhan eurovaltion velkakirjoista.

Ulkomaisten sijoittajien osuus on ollut Suomen valtion velkakirjojen liikkeeseenlaskuissa keskimäärin hieman alle 90 prosenttia. Vastaavasti kotimaiset sijoittajat ovat ostaneet vain vähän yli kymmenen prosenttia uusista valtionlainoista.

Luvut ilmenevät analyysiyhtiö Capital Economicsin kokoamista eurovaltioiden velkatilastoista ja velkakirjamarkkinoiden tiedoista.

Ratkaisevasti Suomea suuremmista ja velkaisemmista maista esimerkiksi Espanjan ja Italian valtioiden velkakirjoista peräti noin 60 prosenttia on kotimaisten sijoittajien hallussa ja vain noin 40 prosenttia ulkomaisessa omistuksessa. Juuri näissä kahdessa maassa valtion velkakirjoista poikkeuksellisen suuri osa on kotimaisten pankkien hallussa.

Valtionlainamarkkinoiden kansallisista erityispiirteistä syntyy yksi osto-ohjelman erikoinen ja suomalaisittain kyseenalainen pohjoinen ulottuvuus.

Suomen Pankin ostoihin tuottamista ja käyttämistä uunituoreista miljardeista lähes 90 prosenttia karkaa miltei saman tien ulkomaille ja vain joka kymmenes miljardi jää kotimaahan. Näin käy ainakin siinä tapauksessa, että velkakirjoja Suomen Pankille myyvät pankit ja sijoittajat ovat suunnilleen samalla jaolla koti- ja ulkomaisia kuin liikkeeseenlaskuissa on ollut.

Näin ostojen liikkeelle sysäämän rahavirran mahdolliset elvyttävät vaikutukset päätyvät nekin suurimmaksi osaksi muualle kuin Suomeen.

Itäinen ja eteläinen ulottuvuus

Suomen valtion velkakirjojen haltijoihin ja todennäköisesti myös myyjiin kuuluu suuri joukko euroalueen velkakirjamarkkinoilla toimivia suurpankkeja ja yhteisösijoittajia. Vaikka Suomen valtio on maailman markkinoilla pikkuriikkisen pieni liikkeeseenlaskija, on se koko ajan suositumpi sijoituskohde.

Suosio perustuu Suomen valtion nauttimaan likimain rajattomaan luottamukseen ja siihen, että Suomen kaltaisista luottovaltioista on velkakirjamarkkinoilla huutava pula. Luottamuksesta ja suosiosta kertoo esimerkiksi se, että Suomen valtio saa parhaillaan velkakirjamarkkinoilta tuoretta lainarahaa käyttöönsä halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Suomen valtion rahoittajia ovat esimerkiksi muiden maiden keskuspankit Aasiaa myöten, lukuisat valtiolliset ja puolivaltiolliset sijoitusyhtiöt ja -rahastot kaikkialta maailmasta sekä kirjava joukko erityyppisiä yksityisiä ja julkisia finanssisijoittajia, kuten liikepankkeja, eläkerahastoja, vakuutusyhtiöitä ja sijoitusrahastoja.

Melkoisen varmasti Suomen valtiota rahoittaa esimerkiksi Euroopan suurin sijoittaja, Norjan valtion öljyrahasto, ja Euroopan toistaiseksi aggressiivisimmin tasettaan kasvattanut keskuspankki, Sveitsin Kansanpankki.

Mitä todennäköisimmin Suomen valtion velkakirjoja on myös Venäjän valtion öljyrahaston ja eläkerahaston hallussa. Kumpikin sijoittaa maan vientituloista kertyneitä varoja maailman valtionlainamarkkinoille niin tiukoin luottokelpoisuusvaatimuksin, että Suomen valtio on ani harvoja vaatimukset täyttäviä valtioita.

Venäjän rahastoilla on viime aikoina ollut ajoittain tarvetta luopua valuuttamääräisistä sijoituksistaan ruplan tukemiseksi, joten niillä voi olla tarvetta myydä Suomen Pankin haluamia velkakirjoja. Suomen Pankilla ei välttämättä olisi tästä mitään tietoa, sillä se ostanee velkakirjansa rahamarkkinoiden suurpankkien välityksellä varsinaisista myyjistä tietämättä.

Joka tapauksessa velkatilastoista on mahdollista päätellä, että Suomen Pankin tukiostoissa myyjät ovat liki 90-prosenttisella todennäköisyydellä muualta kuin Suomesta – ja että lähes yhdeksän kymmenestä Suomen Pankin ostojen liikkeelle sysäämästä miljardista päätyy muualle kuin Suomeen.

Ensi vuoden syyskuuhun mennessä Suomen Pankki ostaa valtion velkakirjoja arviolta 15 miljardin euron arvosta. Jos summasta edes 85 prosenttia karkaa ulkomaille, päätyy Suomen ulkopuolelle 12,75 miljardia euroa ja Suomeen jää 2,25 miljardia euroa.

Esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa valtionlainaostojen rahavirran ensimmäisestä osoitteesta ei ole samanlaista epävarmuutta. Ostojen liikkeelle sysäämät summat jäävät ainakin alkajaisiksi noin 60-prosenttisesti kotimaahan.

Toki valtionlainaostojen tuki tulee Espanjassa ja Italiassakin tarpeeseen, ja siksi onkin sikäläisittäin onnekasta, että pankit saavat nyt oivan tilaisuuden myydä keskuspankeille erittäin korkein hinnoin samoja kotivaltioidensa valtionlainoja, joita ne pari vuotta sitten ostivat erittäin halvalla ja vieläpä omien keskuspankkiensa puoli-ilmaisella rahoituksella.

Toinen pohjoinen ulottuvuus

Viron keskuspankki Eesti Pank aloittaa tukiostot kotivaltionsa velkakirjamarkkinoilla siinä kuin muutkin euromaiden keskuspankit, mutta toisin kuin velkaisempien maiden keskuspankit, Eesti Pank johtuu lopettamaan ostonsa jo muutaman kuukauden kuluttua eikä vasta runsaan puolentoista vuoden kuluttua niin kuin muut keskuspankit.

Ostojen lopettaminen kesken kaiken johtuu siitä, että EKP:n päättämien periaatteiden mukaan kukin keskuspankki voi ostaa korkeintaan 33 prosenttia kotivaltionsa liikkeessä olevasta velkakirjakannasta. Viron valtiolla on kaikista eurovaltioista vähiten velkaa, joten myös sen liikkeessä ja keskuspankin ostettavissa olevien velkakirjojen kanta on alueen niukin.

EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan Viron valtiolla on velkaa noin kaksi miljardia euroa. Se on suunnilleen 0,02 prosenttia kaikkien eurovaltioiden velkamäärästä. Eesti Pankin suhteellinen osuus keskuspankkien valtionlainaostoista on yli kymmenkertainen eli noin 0,3 prosenttia ja ostotinkinä noin 125 miljoonaa euroa kuukaudessa.

Moisella ostovelvoitteella Eesti Pank törmää viimeistään ensi heinäkuussa EKP:n määrittelemään 33 prosentin enimmäisosuuteen valtion koko velkakirjakannasta. Se joutuu lopettamaan ostot, kun sillä on hallussaan vähän yli 600 miljoonan euron velkakirjat.

Jos Viron valtio olisi edes yhtä velkainen kuin Suomen valtio, jatkaisi Eesti Pank ostojaan yhtä kauan kuin Suomen Pankki ja muutkin euroalueen keskuspankit eli ainakin ensi vuoden syyskuuhun. Siihen mennessä Eesti Pank ehtisi samalla 0,3 prosentin osto-osuudella ostaa 2,4 miljardin euron velkakirjat.

Valtion vähävelkaisuus on sinänsä hyve ja osto-ohjelman määräämä ostorajoituskin on epäilemättä järkevä. Mutta silti niistä seuraa, että Viro on Suomen tavoin vaarassa jäädä suurimmaksi osaksi ilman tämän tukioperaation rahavirtoja.

Suomen Pankki on arvioinut valtionlainaostojen vaikutukset koko euroalueelle "suotuisiksi". Mutta se ei ole ainakaan julkisesti arvioinut vaikutusten jakautumista erityisen suotuisaan eteläiseen ja vähemmän suotuisaan pohjoiseen ulottuvuuteen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?