Suomen Pankki altistuu valtionlainaostojen suurille korko- ja hintariskeille - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Kaksi tapaa hävitä, pääjohtaja Liikanen

Julkaistu: 4.2.2015 6:01, Päivitetty 3.2.2015 18:58

Suomen Pankki valmistelee historiallisen mittavia valtionlainaostoja, joihin liittyy erikoinen kaksoisriski. Jos kokeen rahapoliittiset tavoitteet toteutuvat, on Suomen Pankki vaarassa kärsiä raskaita tappioita. Jos tappioilta vältytään, ovat kokeen rahapoliittiset tavoitteet pettäneet. Tätä vetoa pääjohtaja Liikasen on hyvin vaikea voittaa.

Suomen Pankin (SP) pääjohtaja Erkki Liikanen on viime päivinä kuvaillut laajasti euroalueen keskuspankin EKP:n toimia ja tavoitteita sekä omaa rooliaan EKP:n neuvoston jäsenenä. Kuvailut ovatkin olleet paikallaan, sillä EKP on juuri päättänyt ryhtyä ainutlaatuisen laajamittaisiin valtionlainaostoihin.

EKP:n neuvosto päätti pari viikkoa sitten, että Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit ostavat valtioiden velkakirjoja ja muita arvopapereita ainakin tuhannen miljardin euron arvosta ainakin puolitoista vuotta jatkuvassa osto-ohjelmassa.

Mitään vastaavaa ei ole euroalueella milloinkaan ennen nähty, joten valmisteilla on historiallinen rahakoe vailla vertaa.

Historialliseen rahakokeeseen liittyy myös historiallisten mittojen riskejä. Niitä pääjohtaja Liikanen ei ole juuri kuvaillut.

Valtionlainaostot aiheuttavat esimerkiksi Suomen Pankille omalaatuisen kaksoisriskin. Ostot ovat kuin SP heittäisi kolikkoa, jolla ei voi voittaa: klaavalla se häviää ja kruunalla se ei voita.

Ostojen onnistuminen tietäisi tappioita

Kansalliset keskuspankit toteuttavat valtaosan tukiostoista ostamalla pääasiassa kukin oman kotivaltionsa velkakirjoja.

Erityyppisiä velkakirjoja on tarkoitus ostaa velkakirjamarkkinoilta tai suoraan pankeilta 60 miljardilla eurolla joka kuukausi niin kauan kuin ostoja on tarpeen jatkaa ja ainakin ensi vuoden syyskuuhun asti. Ostojen avulla EKP haluaa kiihdyttää euroalueen inflaatiota, luotonantoa ja taloudellista toimeliaisuutta.

Yksi ostojen tärkeä tavoite on kiihdyttää euroalueen kuluttajahintojen keskimääräinen vuotuinen nousuvauhti vajaaseen kahteen prosenttiin. Ensisijainen tavoite on välttää hintojen painuminen laaja-alaiseen, sitkeään ja itseään voimistavaan laskuun, niin kuin EKP itse määrittelee deflaation.

EKP ei ole kyennyt luotettavasti selvittämään, miten velkakirjaostot kiihdyttävät inflaatiota tai luotonantoa. Siitäkään ei ole tulkintoja ja uskomuksia varmempaa näyttöä, mitä etua euroalueen kansalaisille koituisi inflaation kiihtymisestä.

Japanin ja Yhdysvaltain aiemmat laajamittaiset kokeilut velkakirjamarkkinoiden tukemisesta jopa vielä suuremmin ostoin ovat osoittaneet, että tukiostot nostavat melkoisen varmasti ostoin tuettavien arvopaperien ja muunkinlaisen finanssivarallisuuden hintoja. Ne eivät välttämättä nosta lainkaan kuluttajahintoja saati tavallisen kansan ansioita.

EKP:nkin tukiostojen vaikutukset ovat epävarmoja, ja juuri noista epävarmoista vaikutuksista riippuu, kummalla tavalla osto-ohjelma menee myttyyn: koituuko siitä Suomen Pankille ja muille ostoja toteuttaville keskuspankeille raskaita tappioita vai jäävätkö ostojen tavoitteet toteutumatta.

Jos euromaiden valtionlainaostojen ja EKP:n muiden arvopaperiostojen tavoitteet toteutuvat, koituu itse ostoista todennäköisesti sitä raskaampia tappioita mitä paremmin tavoitteet toteutuvat. Ja kääntäen: jos Suomen Pankki ja muut ostoja toteuttavat keskuspankit välttyvät itse velkakirjaostojen tappioilta, käy näin ainoastaan siitä syystä, että osto-ohjelma on epäonnistunut.

Kaksi kertaa valtion alijäämä

EKP kertoo vasta maaliskuun alun neuvoston kokouksen jälkeen täsmällisiä tietoja valtionlainaostojen toteutuksesta, joten toistaiseksi ostoja on pakko puntaroida osin arvioiden varassa. Siksi tämäkin kirjoitus perustuu keskeisiltä osin EKP:n ja Suomen Pankin (SP) kuvausten perusteella syntyneisiin arvioihin.

EKP ja SP ovat ilmoittaneet velkakirjaostojen kokonaismäärän ja ostojen jakoperusteet euromaiden kansallisten keskuspankkien ja EKP:n kesken. Samoin ostotavoitteiden summittainen jako valtionlainoihin ja muunlaisiin velkakirjoihin perustuu EKP:n kuvauksiin.

Tukiostojen kokonaismäärä on 60 miljardia euroa kuukaudessa maaliskuusta alkaen ainakin ensi vuoden syyskuuhun asti tai kunnes inflaatio kiihtyy EKP:n tavoittelemaan vajaan kahden prosentin vuosivauhtiin. Ostosummasta arviolta noin 45 miljardia euroa kuukaudessa kuluu eurovaltioiden velkakirjojen ostamiseen.

Valtioiden velkakirjat on tarkoitus ostaa käytännössä kokonaan kansallisten keskuspankkien piikkiin ja lisäksi niin, että kukin euromaan keskuspankki ostaa oman kotivaltionsa velkakirjoja. Kunkin keskuspankin ostotinki määräytyy sen mukaan, mikä on tämän osuus EKP:n niin sanotusta pääoma-avaimesta.

Suomen Pankin osuus EKP:n pääoma-avaimesta ja näin ollen myös valtionlainaostoista on noin 1,8 prosenttia. Niinpä SP:n on tarkoitus ostaa Suomen valtion velkakirjoja kuukaudessa noin 800 miljoonalla eurolla, vuodessa melkein kymmenellä miljardilla eurolla ja ensi vuoden syksyyn mennessä noin 15 miljardilla eurolla.

Ostoaikeet eivät ole vain historiallisen suuria vaan dramaattisen suuria, kun niitä verrataan esimerkiksi valtion lainanottotarpeisiin SP:n tukiostojen aikana.

SP:n ostovelvoite vastaa suurin piirtein kaksinkertaisesti valtion tulojen ja menojen erotuksesta syntyvää alijäämää ja uuden nettomääräisen lainanoton tarvetta. Esimerkiksi tämän vuoden budjetin ja vuoden ensimmäisen lisäbudjetin alijäämä on valtion rahoitushuollosta vastaavan Valtiokonttorin mukaan vajaat viisi miljardia euroa.

Luvut tahtovat sanoa, että SP aikoo ostoillaan rahoittaa valtion koko alijäämän puolentoista vuoden ajan ja tämän lisäksi ostaa saman verran valtion ennestään liikkeessä olevia vanhoja velkakirjoja. Toki SP ostaa kaikki velkakirjansa jälkimarkkinoilta eikä suoraan Valtiokonttorilta, mutta joka tapauksessa näiden tukiostojen vaikutuksesta valtio saa käytännössä tilaisuuden rahoittaa alijäämänsä ilmaisella rahalla niin kauan kuin SP jatkaa ostojaan.

Velkakirjaostojen omituisiin sivuvaikutuksiin kuuluu, että näiden ostojen jälkeen Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit ovat harvinaisen tiukasti itse virittämässään velkakirja-ansassa.

Suomen Pankki ostaa huippuhintaisia velkakirjoja

Suomen valtion velkakirjoille jälkimarkkinoilla noteerattavat markkinakorot ovat tällä haavaa matalampia kuin milloinkaan aiemmin. Esimerkiksi tiistaina valtion markkinakorot olivat kolmeen vuoteen asti negatiiviset, viiden vuoden markkinakorko oli käytännössä nolla ja kymmenvuotinenkin vähän alle 0,4 prosenttia.

Käytännössä valtio saa toisin sanoen velkakirjamarkkinoilta tuoretta lainarahaa halvemmalla kuin ilmaiseksi. Sijoittajat maksavat pienen palkkion siitä hyvästä, että saavat lainata rahansa Suomen valtion käyttöön.

Nollakorot ja osin jopa negatiiviset korkonoteeraukset merkitsevät, että samojen velkakirjojen markkina-arvo eli hinta on tällä haavaa korkeampi kuin milloinkaan aiemmin.

Tällaisia markkinoita Suomen Pankki lähtee mammuttiostoineen tukemaan.

SP:n tukiostot ovat niin mittavat suhteessa uusien velkakirjojen tarjontaan, että SP:n ostot voivat herkästi hilata hintoja nykyistäkin korkeammalle ja samalla painaa valtion markkinakorkoja nykyistäkin matalammiksi. Ja vaikkeivät ostot enää nostaisi velkakirjojen hintoja lisää, joutuu SP joka tapauksessa maksamaan ostoksistaan historiallisen korkeita hintoja.

Ostovaiheessa velkakirjojen hinnoilla ei ole SP:lle juurikaan väliä, sillä EKP on päättänyt ostoihin käytettävän rahamäärän eikä ostoin hankittavien velkakirjojen määrää. Lisäksi keskuspankit luovat ostoihin tarvitsemansa rahamäärän kirjaimellisesti nappia painamalla tyhjästä, joten ostovaiheessa hinnat ovat niille sivuseikka.

Mutta ostohintojen merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä lähempänä on velkakirjakokeen lopettamisen ja purkamisen tai edes kokeen "välitilinpäätöksen" aika.

Mitä paremmin valtionlainaostojen tarkoitus toteutuu sitä varmemmin ostettujen velkakirjojen markkinakorot kohoavat ja hinnat laskevat. Ja sitä varmemmin Suomen Pankki kärsii mojovia tappioita – tai joutuu piilottelemaan tappioita kirjanpidon kätköihin ja selittelyyn.

Miljardiluokan tappioriskit

Suomen valtion jälkimarkkinakelpoisten ja euromääräisten velkakirjojen kanta on uutistoimisto Bloombergin kokoaman ja laskeman velkakirjaindeksin mukaan noin 86 miljardia euroa. Tuon lainakannan keskimääräinen laina-aika on seitsemän ja puoli vuotta, nimelliskorko 2,6 prosenttia ja vallitseva markkinakorko 0,17 prosenttia sekä käypä markkinahinta 17,6 prosenttia yli nimellisarvon.

Nämä tiedot kertovat velkakirjamarkkinoiden ammattilaisille, että Suomen valtion velkakirjat ovat parhaillaan poikkeuksellisen kalliita – ja että Suomen Pankin kaavailemiin velkakirjaostoihin liittyy juuri nyt poikkeuksellisen suuri korko- ja hintariski.

Tuo korko- ja hintariski toteutuu melkoisen varmasti, jos EKP:n valtionlainaostoille määrittelemät tavoitteet toteutuvat. Se olisi SP:n ensimmäinen tapa hävitä.

Jos EKP onnistuu näiden valtionlainaostojen avulla tai muilla keinoin kiihdyttämään inflaatiota ja euroalueen luotonantoa, olisi tällainen onnistuminen omiaan hivuttamaan yleistä korkotasoa nousuun. Todennäköisesti korot lähtisivät sitä jyrkempään nousuun mitä kovemmaksi EKP:n onnistuisi inflaatiota ja luotonantoa kiihdyttää.

Suomen Pankille ja muille eurovaltioiden velkakirjojen haltioille yleisen korkotason nousu tarkoittaisi yhtä asiaa yli muiden: hallussa olevien velkakirjojen arvon laskua. Se tarkoittaa tappiota.

Jos esimerkiksi Suomen valtion keskimääräinen markkinakorko nousee edes joten kuten normaaliin parin–kolmen prosentin tuntumaan, laskee valtion velkakirjakannan käypä markkina-arvo nykyisestä noin 15 prosenttia.

Jos tuollainen arvonalennus iskee sen jälkeen, kun SP on saavuttanut noin 15 miljardin euron ostotavoitteensa, kärsii se arvonalennus- tai myyntitappioita runsaan kahden miljardin euron verran. Eli koko oman pääomansa verran.

Jos taas valtionlainaostot onnistuvat, ja talous, luotonanto ja inflaatio elpyvät rivakasti, voivat SP ja muut keskuspankit kokea tarpeelliseksi kiristää rahapolitiikan viritystä korkoja nostamalla ja suoranaisin velkakirjamyynnein. Se taas olisi omiaan jyrkentämään entisestään korkojen nousua. Niinpä myös SP:n arvonalennus- ja myyntitappiot kasvaisivat.

Velkakirjaostot voivat toki myös onnistua ja jopa tuottaa voittoa. Mutta näin käy vain siinä tapauksessa, että inflaatio tai luotonanto eivät elvykään vaan heikkenevät lisää. Se taas tietäisi valtionlainaostojen tavoitteiden pettämistä, ja se olisi SP:n toinen tapa hävitä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?