Euro ei jousta, joten sinä joustat

Oma kansallinen valuutta joustaisi ja tasoittaisi talouden suhdanteita, mutta euro on toista maata. Se ei jousta ainakaan pienen Suomen tarpeiden mukaan. Siksi meillä jonkun muun on joustettava. Euroalueen keskuspankki EKP patistaa palkkojen alennuksiin. Tutkijat varoittavat pakkokeinoista.

14.12.2014 5:01 | Päivitetty 12.12.2014 21:45

Suomen Pankin (SP) pääjohtaja Erkki Liikanen ja euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi ovat lyhyen ajan kuluessa vuoron perään patistaneet Suomen päättäjiä sisäisen devalvaation suuntaan.

Heidän viestinsä on ollut varsin suorasukainen: Suomen taantuman koettelema talous vaatii lisää joustavuutta ja sopeutumiskykyä tai muuten toipuminen uuteen kasvuun kestää ties kuinka kauan. Liikanen patistaa poliittisia päättäjiä "pienentämään tuotannon kustannuksia", mutta Draghin viesti on vielä suorempi: palkkoja on tarvittaessa leikattava.

Suomen tai sen puoleen muidenkaan euromaiden talous- tai työmarkkinapolitiikka ei kuulu sen enempää Liikasen kuin varsinkaan Draghin vastuulle. He ovat euroalueen rahapolitiikasta vastaavia virkamiehiä. Tästä huolimatta he ovat hanakasti neuvoneet, miten Suomen talous- ja työmarkkinapolitiikkaa olisi syytä harjoittaa.

Liikanen esitti omat neuvonsa viimeksi viime torstaina esitellessään SP:n tuoreen talousennusteen. Hän kertoo neuvonsa Suomen nykyiselle ja parille seuraavallekin hallitukselle myös pankin Euro & Talous -julkaisun uunituoreen numeron pääkirjoituksessaan.

Liikasen mielestä esimerkiksi työmarkkinoiden pitäisi kyetä kohentamaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Viime syksyn maltilliset palkkaratkaisut olivat hänen mukaansa tärkeä alku oikeaan suuntaan, mutta ne eivät vielä riittäneet korjaamaan Suomen viime vuosina liian korkeiksi kohonneita kustannuksia.

Niinpä Liikanen haluaa lisää keinoja kustannusten leikkaamiseksi. Hän kuitenkin varoo suoraan vaatimasta palkkojen alennuksia, vaan ehdottaa "kustannusten pienentämistä kauppakumppaneihin nähden". Periaatteessa tämä täyttyy, kunhan palkankorotukset jäävät meillä kilpailijamaita pienemmiksi. Käytännössä palkkojen nollakorotukset tai jopa alennukset ovat lähellä, koska myös kilpailijamaissa samanlaiset pyrkimykset pitävät palkankorotukset erittäin pieninä.

EKP:n Draghi ei sen sijaan kursaile ja kiertele.

Hän kertoi marraskuun lopun Suomen vierailullaan, että euroalueen kaltaisessa rahaliitossa ei jousta valuutta, vaan esimerkiksi taantumassa tarvittavat talouden joustot on haettava työmarkkinoiden muuttujista – ja mieluummin palkkoja kuin työvoimaa leikkaamalla.

Palkat alas ja uusiin töihin

Oma kansallinen valuutta olisi nopein ja tehokkain talouden iskunvaimentaja, sen myöntää jopa Draghi. Samalla hän muistuttaa, että tästä ei ole rahaliitossa apua, sillä kaikkien euromaiden yhteinen euro ei jousta suuntaan eikä toiseen ainakaan Suomen kaltaisen pienen maan tarpeista.

Tavanomaiset liittovaltiot ja muut yksittäiset valtiot tasaavat suhdanne- ja tuloeroja menestyvien ja vastoinkäymisiä kohdanneiden alueiden välillä jatkuvien tulonsiirtojen avulla, mutta tämäkään keino ei ole euromaiden käytettävissä.

Siksi Draghin ensimmäinen neuvo tai suoranainen vaatimus onkin, että euromaat pitävät taloutensa niin hyvässä kunnossa, että ne kykenevät kohtaamaan taantumat sun muut suhdannekäänteet ja koettelemukset omin voimin.

Euromaan kyky sietää talouden häiriöitä edellyttää Draghin mukaan, että "palkat ja hinnat pystyvät mukautumaan taloustilanteeseen ja voimavaroja pystytään kohdentamaan nopeasti uudelleen yritysten ja toimialojen välillä".

Nämä kaksi vaatimusta – palkkojen ja hintojen joustavuus sekä työvoiman notkea liikkuvuus – ovat hänen mukaansa välttämätön ehto, jotta talous sopeutuu taantuman kaltaisiin takaiskuihin. Hänen mukaansa on toisin sanoen parempi, että palkat laskevat ja työvoima on nopeasti kierrätettävissä paikasta ja työstä toiseen, kuin että työttömyys kasvaa.

Käytännössä Draghi näyttää esittävän, että palkkojen pitäisi tarvittaessa joustaa myös alaspäin, että työntekijöiden irtisanomisen pitäisi olla nykyistä helpompaa ja halvempaa, ja että työttömyysturvan pitäisi olla nykyistä niukempaa. Muuten palkat eivät jousta eikä työvoimaa ole mahdollista liikutella nopeasti ja tehokkaasti uusiin töihin ja uusille aloille.

Olipa keskuspankkiirin suosituksista samaa tai eri mieltä, tarkoittaisivat ne suhteellisen suuria ja epäilemättä poliittisesti vaikeita muutoksia Suomen ja useiden muidenkin euromaiden työmarkkinoille.

Vaatimusten vaikeusastetta nostaa se, että euromaat ovat kirjavaa joukkoa kansantalouksien peruspiirteiden ja suorituskyvyn vertailussa. Lisäksi työmarkkinoiden järjestelyt ja palkoista sopimisen perinteet ja tavat vaihtelevat eri euromaissa vielä enemmän kuin suhdanteet.

Suuret palkkajoustot pakkokeinoin

Yksi syy epäillä pääjohtaja Draghin vaatimusten tai pääjohtaja Liikasen neuvojen kantavuutta löytyy maineikkaan saksalaisen Max Planck -tutkimusinstituutin tänä vuonna julkaisemasta tutkimuksesta, joka tarkastelee työmarkkinapolitiikan ja -käytäntöjen eroja euromaissa.

Tutkimusraportti One currency and Many Modes of Wage Formation (Yksi valuutta ja monta tapaa palkkojen muodostukseen) kuvailee ja perustelee seikkaperäisesti, että työmarkkinoiden kansalliset erot ovat voimistaneet euromaiden talouskehityksen eriytymistä euron käyttöönoton jälkeen.

Tutkimuksen ovat laatineet Max Planckin tutkimusjohtajat Martin Höpner ja Mark Lutter.

Tutkijat eivät viittaa Draghin puheenvuoroihin tai vaatimuksiin mutta tutkimusraportista käy selväksi ilmankin, että Draghin kaipaamat työmarkkinoiden notkeat joustot tuskin toteutuvat euromaissa työmarkkinaosapuolten välisin vapaaehtoisin sopimuksin. Niitä on mahdollista panna toteen vain komentotalouteen viittaavin pakkokeinoin.

Toisin sanoen ainakaan tämän tutkimuksen perusteella sisäiset devalvaatiot eivät suju Draghin edellyttämällä notkeudella ja nopeudella ilman pakkokeinoja, joita EKP on yhdessä EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa käyttänyt Kreikassa ja muissa euroalueen kriisimaissa.

Tutkimus viittaakin troikan toteuttamiin talouspakotteisiin ja toteaa niiden perusteella suuretkin palkkajoustot toki mahdollisiksi. Samalla se huomauttaa, että moiset joustot vaativat sopimusyhteiskunnan murtamista pakkokeinoin. Eikä kyse olisi tilapäisistä pakkokeinoista, vaan tutkimuksen mukaan heikoimpien euromaiden palkkajoustot olisivat pysyviä.

Tutkijat ovat Draghin kanssa samaa mieltä siitä, että euron rakenne tekee sisäiset devalvaatiot käytännössä välttämättömiksi – jos euro on tarkoitus säilyttää. Mutta siinä missä Draghi tällä perusteella vaatii palkkajoustoja, tutkijat neuvovat euromaita harkitsemaan rauhanomaisempaa ratkaisua: euron purkamista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?