Kreikan hallitus pelaa uhkapeliä ennenaikaisilla presidentinvaaleilla - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Eurokriisi kytee taas Kreikassa

Eurokriisin leimahtaminen uudestaan on nyt lähempänä kuin pitkään aikaan. Kriisin ainekset kytevät taas Kreikassa, jonka piti irtautua tukiohjelmista mutta joka valmistautuukin ennenaikaisiin vaaleihin. Jos hallitus kaatuu ja radikaali protestipuolue Syriza nousee valtaan, ovat velkasaneeraukset – ja kriisin leimahtaminen – lähellä. Antti Rinne voi joutua syömään sanojaan.

10.12.2014 6:01 | Päivitetty 9.12.2014 18:08

Kreikan pääministeri Antonis Samaras on juuri ryhtynyt poliittiseen uhkapeliin, jolla hän yrittää lujittaa omaa ja hallituksensa valta-asemaa, mutta joka voikin suistaa hänen keskustaoikeistolaisen Uusi demokratia -puolueensa vallasta ja nostaa äärivasemmistolaisen Syriza-puolueen tilalle.

Se olisi finanssimarkkinoiden ja europäättäjien painajainen – ja puhaltaisi yhä kytevän eurokriisin todennäköisesti uudestaan liekkeihin.

Pääministerin uhkapeli alkoi tämän viikon maanantaina, kun hän ilmoitti ennenaikaisten presidentinvaalien järjestämisestä. Vaalit ovat kriittisen tärkeät ja juuri nyt Kreikan hallitukselle poliittisesti erittäin riskipitoiset. Maan vaalimenettelystä johtuu, että nämä vaalit ovat tärkeämmät kuin pitkälti seremoniallinen presidentin virka sinänsä.

Presidentinvaalit piti järjestää ensi helmikuussa, mutta nyt vaalien äänestyskierrokset järjestetäänkin ensi keskiviikkona (17.12.), sitä seuraavana maanantaina (22.12.) ja tarvittaessa vielä kolmas kierros 29. joulukuuta juuri ennen vuodenvaihdetta.

Kreikassa presidentin valitsee maan parlamentti, ja näin presidentinvaalit mittaavat samalla hallituksen kannatusta. Hallitus asettaa oman presidenttiehdokkaan, jonka on saatava tuntuvasti enemmän ääniä kuin Samarasin hallituksen puolueilla on edustajia parlamentissa. Riittävän kannatuksen saaminen onkin varsin epävarmaa, ja siksi kyse on uhkapelistä.

Samaras luottaa riittävään kannatukseen parlamentin pienpuolueilta ja siihen, että hallitus pysyy vallassa. Onnistuessaan vaalien aikaistaminen ehkä rauhoittaa hallitukseen kohdistuvaa sisäpoliittista painetta ja auttaa sitä irtautumaan tukiohjelmista.

Jos taas Samarasin uhkapeli epäonnistuu eikä presidentinvaaleihin tarvittavaa kannatusta kerry kokoon, tietää se hallituksen kaatumista. Tästä taas seuraisi ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka olisi järjestettävä jo tammikuussa.

Uhkapelin jännitystä lisää se, että pääministerin puolue hävisi Syrizalle viime kevään europarlamentin vaaleissa ja on siitä lähtien jäänyt kakkoseksi useimmissa Kreikan kansan kannatusta mitanneissa kyselytutkimuksissa. Toinen Kreikan perinteisistä valtapuolueista, vasemmistolainen Pasok, on kriisin kuluessa kutistunut jopa pienemmäksi kuin äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto.

Jos Samarasin uhkapeli koituu hänen tappiokseen ja nostaa eurokriittisen Syrizan hallitusvastuuseen, on Kreikan talous- ja europolitiikkaan odotettavissa radikaaleja muutoksia. Yksi niistä pakottaisi todennäköisesti esimerkiksi Suomen valtiovarainministerin syömään sanojaan.

Näitäkö velkoja ei anneta anteeksi?

Suomi ja muut eurovaltiot ovat kriisin aikana eri tavoin lainanneet, taanneet ja luvanneet Kreikan valtiolle hätärahoitusta yhteensä 245 miljardia euroa. Näistä hätäluotoista on Kreikan valtion rahoitustilastojen mukaan tähän mennessä nostettu ja käytetty noin 220 miljardia euroa.

Kaikkiaan Kreikan valtiolla on velkaa noin 320 miljardia euroa ja maan koko julkisella taloudella noin 350 miljardia euroa. Velkaa on rutkasti runsaammin kuin ennen finanssikriisin alkua ja ennen kuin Kreikka suistui omaan kriisiinsä – ja ennen kuin muut euromaat ryhtyivät "pelastamaan" Kreikkaa omilla tukiluotoillaan.

Kreikan velkataakka on kasvanut "pelastustoimista" huolimatta – ja niiden takia – siitä huolimatta, että Kreikka on kriisin kuluessa toteuttanut taloushistorian mittavimman ja omituisimman velkasaneerauksen, joka kasvatti valtion velkaa melkein yhtä paljon kuin leikkasi sitä.

Kreikka ei kykene milloinkaan maksamaan tukiluottojaan kokonaisuudessaan takaisin, ja siksi ne on ensi tilassa saneerattava uuteen uskoon, jos Syrizan puheenjohtajalta Alexis Tsiprasilta kysytään.

Itseään vasemmistoradikaaliksi luonnehtivan Syriza-puolueen mielestä Kreikan ei olisi alun perinkään pitänyt vastaanottaa muiden euromaiden tukiluottoja eikä alistua niiden kohtuuttomiin ehtoihin. Puolueen mukaan tukiluotot ja niiden ehdot olisi syytä saneerata uuteen uskoon.

Tästä syystä Syrizan valtaan nouseminen olisi todennäköisesti sekä finanssimarkkinoille että europäättäjille shokki. Ja tästä samasta syystä puolueen valtaan nouseminen saattaisi panna esimerkiksi Suomen valtiovarainministerin Antti Rinteen (sd.) syömään sanojaan.

Rinne on viimeksi tällä viikolla linjannut, että "Kreikan velkoja ei anneta anteeksi".

Jos Kreikan hallitus kaatuu ja Syriza nousee valtaan, Rinteen on todennäköisesti ennen pitkää pakko puntaroida linjauksensa uudestaan.

Vaaleilla valtaan noustuaan Syrizalla on toki mahdollisuus tukiluottojen ja muiden Kreikan valtion ulkomaisen velkojen yksipuoliseen irtisanomiseen tai lievempään laiminlyömiseen.

Mutta ainakin tähän asti muiden euromaiden, Euroopan unionin (EU), euroalueen keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kriisitoimia toteuttaneet päättäjät ovat pyrkineet kaikin keinoin välttämään äärimmäisiä kriisitilanteita.

Jos Syriza nousee valtaan ja vaatii tukiluottojen uudelleenjärjestelyjä, on Rinteen ja muiden europäättäjien suostuttava – tai valmistauduttava entistä rajumpaan eurokriisiin.

Erouhka olisi europäättäjien painajainen

Jos kriisi on leimahtaakseen Kreikassa uudestaan liekkeihin, on nyt vaakalaudalla entistä enemmän epävarmoja ja lisäksi poliittisesti arkaluontoisia saatavia. Lisäksi Kreikan talous on nyt jo valmiiksi rajun laman kourissa. Kriisitunnelmaa herkistäisi sekin, että Syriza on ilmoittanut mieluummin luopuvansa eurosta kuin tukiluottojen ja niiden ehtojen saneeraamisesta.

Euroeron mahdollisuus olisi tulenarka uhka europäättäjille, sillä eurokriittiset ja -vastaiset protestipuolueet saivat viime toukokuun eurovaaleissa huomattavan kannatuksen useissa muissakin euromaissa kuin Kreikassa. Yhdenkin maan ero olisi omiaan kannustamaan erovaatimuksia muissakin euromaissa.

Niinpä europäättäjät todennäköisesti pyrkivät tekemään "kaiken tarvittavan" euron ja rahaliiton koossa pitämiseksi niin kuin tähänkin asti. Siksi on todennäköisempää, että EU:n ja muiden euromaiden talouspäättäjät lopulta taipuvat Syrizan vaatimuksiin kuin antavat tämän vaarantaa euron.

Ei olisi kuitenkaan suuren suuri yllätys, jos europäättäjät mieluiten huojentaisivat Kreikan tukiluottoja samanlaisin lainaehtojen "teknisluontoisin" muutoksin kuin ovat jo muutaman kerran tehneet. Kreikan ja muiden kriisimaiden rahoitustaakkaa on jo pariin otteeseen huojennettu tukiluottojen laina-aikoja pidentämällä ja korkoja alentamalla.

Periaatteessa Kreikka-luottojen todellinen arvo on mahdollista vaikka mitätöidä kokonaan ilman, että lainojen nimellispääomasta leikataan euron vertaa. Lainojen tosiasiallinen nollaus onnistuu, kunhan tukiluottojen laina-aika pidennetään ikuiseksi ja korko lasketaan nollaan prosenttiin.

Suomen Kreikka-vakuuksista tuskin apua

Rahoitusteknisen silmänkääntötempun avulla Kreikan olisi mahdollista saada velkansa kokonaan anteeksi joutumatta maksamaan niitä milloinkaan takaisin. Suomelle ja muille rahoittajamaille tämä tarkoittaisi Kreikka-saatavien täyttä menetystä eli noiden saatavien verran tosiasiallisia tappioita.

Mutta ehkä luottojen nimellisarvojen säilyttäminen koskemattomina tarjoaisi silti Suomen Rinteelle ja muille europäättäjille tilaisuuden ainakin yrittää säilyttää kasvonsa väittämällä omille äänestäjilleen tempun jälkeenkin, että "Kreikan velkoja ei annettu eikä anneta anteeksi".

Ehkä juuri Rinteellä ja muilla Suomen hallituksen edustajilla olisi erityinen kiusaus tulkita nollan arvoiset Kreikka-saatavat edelleen alkuperäisten miljardien arvoisiksi. Muutenhan olisi pakko myöntää sekin, että Suomen varta vasten vaatimat Kreikka-vakuudet olivat sittenkin vain kallista teatteria.

Suomen surullisen kuuluisat Kreikka-vakuudet koskevat vain sellaisia hyvin epätodennäköisiä tappioita, joita koituu Kreikan yksipuolisista toimista, kuten lainaehtojen vastaisesta velkojen irtisanomisesta tai laiminlyömisestä. Sen sijaan vakuudet eivät kata verrattomasti todennnäköisempiä tappioita, joita koituu lainaehtojen vapaaehtoisista muutoksista.

Niinpä Syrizan vaatimuksiin myöntyminen tietäisi Suomellekin saatavien menetyksiä eli suomeksi sanottuna tappioita. Ne olisi pakko kärsiä sellaisenaan ilman hyvityksiä, sillä vakuuksien asemesta laukeaisi monimutkaisen vakuusjärjestelyn sopimusmiina.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?