Superkomissaari Kataisen Mission Impossible

Julkaistu:

Analyysi
Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen kuvaa uutta komissaarin tehtäväänsä haastavaksi. Termi ei liioittele vaan vähättelee pestin vaikeutta: tavoite on EU-talouden täyskäännös vuosien alamäestä ja anemiasta kelpo kasvuun. Elokuvissa mahdotonkin tehtävä voi onnistua, mutta komission kotipaikka on Bryssel eikä Hollywood.


Suomen entinen pääministeri ja EU-komission väliaikainen talouskomissaari Jyrki Katainen on ehdolla seuraavaan komissioon EU:n keskeisiin talousvaikeuksiin paneutuvaksi salkuttomaksi varapuheenjohtajaksi.

Jos EU:n (Euroopan unioni) parlamentti hyväksyy seuraavan komission puheenjohtajaksi jo valitsemansa Jean-Claude Junckerin komissaariehdokkaat, saa Katainen vastuulleen talouskasvun, työllisyyden, investoinnit ja kilpailukyvyn.

Kataisen toimenkuva ei toki korosta vaikeuksia, mutta juuri niiden ratkomiseen hän on ehdolla. Joka ikinen hänen vastuulleen tarjolla oleva EU-talouden osa-alue on suorastaan surkealla tolalla.

Juncker on jo aiemmin nimennyt hallintokautensa ja uuden komissionsa tärkeimmäksi tehtäväksi saada EU-maiden ja koko unionin talous, investoinnit ja työllisyys kasvuun.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kataisen on toisin sanoen tarkoitus varmistaa, että uuden komission tärkein tavoite toteutuu. Tehtävä on tärkeä, ja siinä onnistuminen olisi kiistatta fantastinen uutinen.

Mutta tehtävä on myös äärimmäisen vaikea – tai haastava, niin kuin Katainen on itse luonnehtinut.

Tehtävä voi olla myös mahdoton – se voi olla "superkomissaari" Kataisen Mission Impossible.

Selvitäkseen Kataisen on oltava yhtä nokkela kuin Hollywood-tähti Tom Cruisen useissa Vaarallinen tehtävä -elokuvissa esittämä superagentti Ethan Hawke, joka ratkoo työkseen mahdottomia tehtäviä.

Superkomissaari tai
salkuton puuhailija


Siitä ei ole vielä näyttöä vaan vasta epävirallisia tulkintoja, kuinka suurta valtaa Katainen ja muut Junckerin komission uudet salkuttomat varapuheenjohtajat käytännössä voivat ja haluavat käyttää.

Yhden tulkinnan mukaan heistä kasvaa tavallisia "rivikomissaareja" vaikutusvaltaisempia superkomissaareja. Toisen tulkinnan mukaan he jäävät vailla omaa salkkua ja todellista valtaa puuhasteleviksi apukomissaareiksi.

Se on joka tapauksessa selvää, että Junckerin Kataiselle osoittama tontti on laaja ja talouden saralla keskeisen tärkeä.

Yhtä selvää on, että ilman talouden, investointien ja työllisyyden radikaalia käännettä kasvuun ja ilman kilpailukykyongelmien korjautumista EU ja etenkin euromaat ovat pahan päiväisessä pinteessä.

Tarkemmin sanottuna varsinkin euromaiden enemmistö on nykyistäkin pahemmassa liisterissä, ellei Junckerin komission ja erityisesti komissaariehdokas Kataisen tehtävä onnistu täydelleen.

Useampi seikka puhuu kuitenkin täysosumaa vastaan kuin sen puolesta.

Siksi tämän "vaarallisen tehtävän" onnistuminen voi olla hiuskarvan varassa.

Suomen talous kääntyi
väärään suuntaan


Kataisen tehtävässä talouden täyskäännöksestä vastaavana komissaarina yhdistyy kaksi vakavaa haastetta. Ne eivät toki tarkoita, etteikö fantastinen onnistuminen olisi mahdollinen, mutta ne korottavat riman erittäin korkealle.

Ensimmäinen vakava haaste on Kataisen oma kokemus Suomen viime vuosien hallitustyöskentelystä. Hänelle kertyi kosolti kokemusta talouden vastoinkäymisistä ja takaiskuista mutta ei juurikaan niiden voittamisesta.

Hänen valtiovarainministerin ja viimeksi pääministerin kautensa sattui ikävällä tavalla kriisivuosiin, joiden aikana Suomen talouskasvu muuttui nyt jo krooniseksi taantumaksi, investoinnit kuihtuivat ja teollisuuden maastamuutto kiihtyi, työllisyys heikkeni suurtyöttömyydeksi ja kilpailukyky rapautui.

Suomen talouden käänne alamäkeen tuskin oli Kataisen syytä, vaikka se sattui hänen ministerivuosilleen. Sekään tuskin on hänen syytään, että käänne uuteen kasvuun yhä viipyy.

Silti Suomen taantuminen Kataisenkin kovista ponnisteluista huolimatta muistuttaa, että talouden toipuminen vakavasta kriisistä on hitaampaa ja vaikeampaa kuin käännettä koskevien julistusten laatiminen.

Vielä suurempi haaste löytyy kansainvälisistä taloustilastoista:

Junckerin komission ja superkomissaari Kataisen pitäisi kammeta uuteen kukoistukseen maailman suurin talousalue – joka on valitettavasti myös maailman aneemisin.

Absoluuttista ja
suhteellista takapakkia


EU-maiden ja varsinkin euroalueen talous on edelleen heikompi kuin se oli ennen kansainvälisen finanssikriisin ja euroalueen velkakriisin alkamisen vuonna 2007. Osa suurimmista euromaista on nyt heikommassa kunnossa kuin ne olivat ennen euroaikaa pian 15 vuotta sitten.

Talouden pitkällinen takapakki tai parhaimmillaankin paikoillaan polkeminen on absoluuttisen heikkoa jatkoa jo aiemmin vuosia kestäneelle suhteelliselle taantumiselle. EU oli hyvinäkin vuosinaan heikompi kuin muut suuret taloudet, ja nyt kriisissä kasvukuilu muihin on vain kasvanut entisestään.

Lähemmäs 25 miljoonaa EU-kansalaista on vasten tahtoaan vailla työpaikkaa, ja kriisivuosien aikana työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut kahdeksalla miljoonalla. Nuorista työnhakijoista on paikoin työtä vailla yli puolet.

Teolliset investoinnit ovat vaisuja tai ne ovat kuihtuneet kokonaan. Investoinnit kasvavat lähinnä Saksassa mutta supistuvat Saksaa heikommissa euromaissa – eli likimain kaikissa muissa jäsenmaissa.

Samoin kansantalouden kilpailukyky on pysynyt vahvana ja jopa vahvistunut  lähinnä Saksassa, mutta muissa euromaissa se on enimmäkseen heikko tai heikentynyt kriisin aikana lisää.

Investointien ja kilpailukyvyn ristiriidat ja ongelmat ovat suurimmillaan euromaiden välillä – ja siksi niiden ratkominen on ainakin komission keinoin tavallistakin mahdottomampi tehtävä.

Peruuttamattomia
kilpailukykyeroja


Saksan ja kaikkien muiden euromaiden yhteinen valuutta ja yhteinen rahapolitiikka sitovat ne määritelmällisesti peruuttamattomasti myös yhteisiin kilpailukykyongelmiin  ja investointikriisiin.

Neljän suurimman euromaan, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan, teollisuustuotteiden vienti kehittyi suunnilleen samaa tahtia vuosien ajan siihen asti, kunnes ne luopuivat omista valuutoista ja ottivat käyttöön yhteisen euron.

Mutta euron käyttöön ottamisesta alkaen Saksan vientiteollisuus on kasvanut ja kaikkien muiden suurten euromaiden vientiteollisuus on taantunut. Sattumoisin sama koskee myös useita pieniä euromaita, kuten Suomea.

Yksi luonteva selitys tapahtuneelle löytyy muuntokursseista, joilla kunkin euromaan kansalliset valuutat ensin lukittiin ja sittemmin vaihdettiin euroon. Saksan muuntokurssi oli edullinen mutta useimpien muiden ei.

Se oli euroalueen sisäisten tasapainohäiriöiden siemen, ja kriisi on ollut satoa.

Saksa vie ja
muut vikisevät


Kansainvälisten ostovoimavertailujen perusteella voinee edelleen karkeasti tulkita, että euro on Saksan kansallisiin oloihin selvästi aliarvostettu mutta useimpien muiden euromaiden kansallisiin oloihin yhtä paljon tai vielä enemmän yliarvostettu.

Euroalueen keskuspankki EKP pyrkinee paraikaa heikentämään euron ulkoista arvoa suhteessa muihin päävaluuttoihin. Jos se onnistuu, kilpailukykyerot euromaiden kesken helpommin kasvavat kuin tasoittuvat.

Euron isokin heikkeneminen tarkoittaisi, että Saksan euro olisi maan kansallisiin oloihin entistäkin voimakkaammin aliarvostettu, kun taas muiden jäsenmaiden eurot olisivat niiden kansallisiin oloihin vain entistä vähemmän yliarvostettuja.

Kataisen ja muiden EU-komissaarien niin kuin toki EKP:n virkailijoidenkin työtä vaikeuttaa olennaisesti yksi EU:n oman taloustilastoinnin peruspiirre. EU:n taloustilastot tarkastelevat yleensä koko EU:n tai euroalueen summa- tai keskiarvolukuja.

Niinpä euronkin heikkeneminen voi hyvinkin näyttää kohentavan koko euroalueen kansainvälistä kilpailukykyä. Samasta kertoisi koko euroalueen vaihtotaseen ylijäämän kasvu.

EU- tai euromaata ei ole kuitenkaan oikeasti olemassa, ja koko aluetta koskevat summa- ja keskiarvoluvut kätkevät paraikaakin erittäin suuria eroja jäsenmaiden välillä.

Taloustilastojen ulkopuolisessa reaalimaailmassa euromaiden keskinäisiä kilpailukykyeroja on mahdollista tasoittaa vain kahdella konstilla.

Joko Saksaa heikommat maat on pakotettava jopa vuosien mittaiseen deflatoriseen lamaan, tai sitten Saksa on pakotettava vuosien ajaksi tuntuvasti nykyistä kovempaan inflaatioon.

Kysymys on inflaatioerosta ja siitä, ovatko heikoimmatkin maat nollaviivan ala- vai yläpuolella. Nyt ne ovat sen alapuolella.

Kumpi tahansa vaihtoehto on poliittisesti tulenarka ja muutoinkin äärimmäisen vaikea. Kumpi vain voi olla superkomissaarin Mission Impossible.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      AKT ja Rakennusliitto päättivät: Työt seis 2. helmikuuta

    2. 2

      Kuluttaja: Näin nopeasti television hinta putoaa jopa 57 prosenttia

    3. 3

      Matti kertoi yli 100 000 euron tuloistaan ja rahapulasta – tämän takia ”rikkaiden köyhien” ongelmat jäävät piiloon

    4. 4

      Maailman vastuullisimmat yritykset listattiin: Neste ja Outotec aivan kärkikahinoissa

    5. 5

      Asiantuntija-arvion mukaan Suomen talouspolitiikka jopa suhdanteita kärjistävää –  Orpo ei niele kritiikkiä

    6. 6

      Senaatti vahvisti Fedin johtoon Jerome Powellin

    7. 7

      Taksikilpailu vapautuu pian – Kovanen aloittaa kympin taksimatkat Helsingissä

    8. 8

      Nordean pankkineuvoja käski asiakasta painumaan kotimaahansa – pankki ei perkaa virkailijan aiempia lainakeskusteluja

    9. 9

      Työttömän Jukan, 59, työmatka aktiivimallin tähden: 140 km per suunta – ”Palkka menee bensaan ja pysäköintiin”

    10. 10

      Työnantaja, nyt voit antaa kiusaajalle potkut

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Työttömän Jukan, 59, työmatka aktiivimallin tähden: 140 km per suunta – ”Palkka menee bensaan ja pysäköintiin”

    2. 2

      Trump lätkäisi isot tuontitullit pesukoneille ja aurinkopaneeleille – näin markkinat reagoivat

    3. 3

      Taksikilpailu vapautuu pian – Kovanen aloittaa kympin taksimatkat Helsingissä

    4. 4

      AKT ja Rakennusliitto päättivät: Työt seis 2. helmikuuta

    5. 5

      Nordean pankkineuvoja käski asiakasta painumaan kotimaahansa – pankki ei perkaa virkailijan aiempia lainakeskusteluja

    6. 6

      4 554 euroa enemmän käteen – näin asuinpaikka vaikuttaa keskituloisen perheen verotukseen

    7. 7

      Matti kertoi yli 100 000 euron tuloistaan ja rahapulasta – tämän takia ”rikkaiden köyhien” ongelmat jäävät piiloon

    8. 8

      Kuluttaja: Näin nopeasti television hinta putoaa jopa 57 prosenttia

    9. 9

      Maailman vastuullisimmat yritykset listattiin: Neste ja Outotec aivan kärkikahinoissa

    10. 10

      Ruotsissa asuntojen hinnat pudonneet jopa 1 000 euroa per neliö – ”Suomessa varoitellaan ihan turhaan”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ylen juontaja haki asuntolainaa Nordeasta, virkailija kehotti palaamaan kotimaahan – näin vastaa pankki

    2. 2

      Koti vain puolison nimissä, mutta molemmat maksavat lainaa ja 6 muuta tapaa hankkia ongelmia

    3. 3

      15 kysymystä: Testaa, kuinka vieraantunut olet arjesta

    4. 4

      Työttömän Jukan, 59, työmatka aktiivimallin tähden: 140 km per suunta – ”Palkka menee bensaan ja pysäköintiin”

    5. 5

      Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavan Matin rahapula kummastuttaa – ”Että kehtaatkin valittaa”

    6. 6

      Alle 60-vuotiaana eläkkeelle – näissä ammateissa osalla on yhä vanha etu

    7. 7

      Lähihoitaja Pirjo, 56, muutti Portugalin lämpöön – myy nyt karjalanpiirakoita Algarvessa

    8. 8

      Trump lätkäisi isot tuontitullit pesukoneille ja aurinkopaneeleille – näin markkinat reagoivat

    9. 9

      Uusia ilmalämpö­pumppuja ei tarvitse sammuttaa pakkasella, mutta yksi asia on hyvä muistaa – ”Pumppu voi luulla, että on kesä”

    10. 10

      Kolmen osakkaan taloyhtiössä yksi ei halunnut korjata tukimuuria – 35 000 euron sijaan maksoi lopulta 200 000 euroa

    11. Näytä lisää