Hallitus tasapainoilee talouspolitiikan temppuradalla - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Masokistinen talouspolitiikka johtaa talousanemiaan

Hallitus tasapainoilee budjettiriihen linjauksia muka yllättyneenä talouden heikosta yleiskunnosta. Talouden anemian ei kuitenkaan pitäisi olla yllätys, sillä se on seurausta EU:n ja Suomenkin varta vasten harjoittamasta masokistisesta talouspolitiikasta. Samaa talouden temppurataa on kuitenkin tarkoitus jatkaa.

27.8.2014 6:01 | Päivitetty 26.8.2014 18:02

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) tapaili ilmeisesti julkikuvaansa nuorekasta ja rentoa riehakkuutta, kun hän esiintyi viime viikolla elävänä tikkatauluna hölmöilyryhmä Duudsonien temppuradalla.

Kyseinen hupiryhmä nousi alun perin tv-julkisuuteen masokistisilla tempuillaan, kuten kaahammalla elävinä törmäysnukkeina autonromuilla seiniä päin tai kiinnittämällä nitojalla julisteita toistensa nahkaan.

Olipa temppuryhmän huumori mistään kotoisin tai ei, viime viikolla pääministeri kiinnittyi ryhmän suunnittelemaan suurikokoiseen pyörivään tikkatauluun eläväksi maalitauluksi.

Laajasti julkisuuteen levinneistä valokuvista päätellen tapaus oli pääministerin mielestä hauska.

Nyt Stubb ja hänen luotsaamansa hallitus temppuilee valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvion suuntaviivoja keskiviikon ja torstain budjettiriihessä.

Stubbin hallitus jatkaa samaa talouspolitiikan temppurataa, jolle edelliset hallitukset lähtivät kokeilemaan onneaan.

Talouspolitiikan masokistinen viritys ei ole sentään Duudsonien keksintöä. Se perustuu hallitusohjelmaan, valtiovarainministeriön esityksiin ja Euroopan unionin (EU) komission vaatimuksiin.

Yllätys, jonka eipitäisi olla yllätysEU:n komissio, euroalueen keskuspankki EKP ja Suomen valtiovarainministeriökin ovat jo pitkään joutuneet toistuvasti heikentämään talousennusteitaan.

Ennusteissa pilkistäviä orastavan nousun merkkejä on toistuvasti ollut pakko lykätä taas seuraavan puolen vuoden päähän.

Talouden anemia näyttää toistuvasti yllättäneen juuri samat päättäjät, joiden toimet ovat kyseisen anemian keskeisiä syitä. Hämmentynyttä selittelyä vaikeista olosuhteista on kuulunut vyönkiristyksiä komentaneesta komissiosta lähtien.

Sen ei kuitenkaan pitäisi olla enää usean vuoden kenttäkokeiden jälkeen yllätys, että kesken ankaran velka- ja talouskriisin varta vasten toteen pannut vyönkiristykset ovat heikentäneet eivätkä suinkaan vahvistaneet taloutta.

Siitä huolimatta Stubbin hallitus aloittaa budjettiriihensä aivan samanlaisissa hämmentyneissä tunnelmissa – ja aikoo päättäväisesti ja yksituumaisesti jatkaa vyönkiristyksiä.

Taloutta vaivaa enitenkysynnän heikkousKansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research kiteyttää talouden aneemisen kokonaiskuvan osuvasti viime viikonloppuna asiakkailleen jakelemassaan raportissa:

– Maailmantalouden keskeinen ongelma on kokonaiskysynnän heikkous, kun yksityinen talous pihistelee kulutustaan vanhojen velkojensa keventämiseksi ja perinteisesti suuret kysynnän lähteet, Yhdysvallat ja Kiina, ovat supistaneet kansainvälistä kysyntäänsä, tiivistää BCA raportissaan.

Viime vuosina Yhdysvaltain vaihtotaseen vaje on supistunut tuntuvasti. Samaan aikaan Kiinan talouskasvu on hidastunut ja siirtänyt painoa tuontiriippuvaisista investoinneista kotimaiseen kulutuskysyntään.

Kumpikin muutos on ollut suuri ja supistanut muiden maiden, kuten euromaiden, mahdollisuuksia vientivetoiseen kasvuun.

Euroalue on kärsinyt maailman kaikista talousalueista raskaimmin kriisivuosista – ja samaan aikaan itse pahentanut kärsimyksiään. Näin arvioi BCA.

Yhtiön ekonomistit eivät erikseen arvioi Suomen asemaa talouden kansainvälisessä yleiskuvassa, mutta meikäläiset vaivat ovat aivan samaa lajia ja pääosin samaa perua kuin muualla euroalueella.

Kaikki kasvun lähteetkuihtuvat samaan aikaanSuomen tai minkä tahansa muun kansantalouden kokonaiskysyntä syntyy kolmesta kysynnän lähteestä. Ne ovat kotimainen yksityinen kysyntä, kotimainen julkinen kysyntä ja ulkomainen kysyntä eli nettovienti (viennin arvo vähennettynä tuonnin arvolla).

Muita kysynnän lähteitä ei kansantalouden kokonaiskuvassa ole.

Työttömyyden kasvu, epävarmuus työpaikoista ja ennestään liiankin suureksi kertynyt velkataakka ovat heikentäneet kotitalouksien kulutusintoa.

Sama epävarmuus tulevasta ja esimerkiksi tuotannon siirtäminen ulkomaille ovat heikentävät yritysten investointihaluja ainakin kotimaassa.

Näin koko yksityinen kysyntä on polkenut paikoillaan tai supistunut.

Vientivetoistakaan kasvua ei ole kuulunut, kun suuri osa Suomen tärkeimmistä vientimarkkinoista potee samaa anemiaa kuin Suomi.

BCA muistuttaa, että tällaisissa oloissa ainoastaan julkinen talous olisi kyennyt ylläpitämään kokonaiskysynnän kasvua, jos vain talouspolitiikan päättäjät olisivat tajunneet ja halunneet.

Mutta etenkään euroalueella päättäjät eivät tätä joko tajunneet tai halunneet. Mieluummin he ovat vaatineet itseltään ja toisiltaan "kurinalaista" talouspolitiikkaa – eli omanlaistaan talouspoliittista masokismia.

Deflaatiopaineissaei mitään yllättävääBCA:n ekonomistit huomauttavat, että kesken velka- ja talouskriisin toteen pannut julkisen talouden kiristykset eivät palauta julkisen talouden tasapainoa, vaan heikentävät talouden kuntoa ja voimistavat talouteen kertyneitä deflaatiopaineita.

Talouspolitiikan päättäjillä olisi ollut keinoja tukea kokonaiskysyntää joko julkista kulutusta kasvattamalla tai kannustamalla yksityistä kysyntää esimerkiksi verotusta huojentamalla.

Sen sijaan talouspolitiikan päättäjät ovat pitäneet kiinni "oikeauskoisista" periaatteista, kuten talouskurin ihanteesta, niin kuin BCA tulkitsee.

Tämä on tarkoittanut esimerkiksi yksityisen talouden kulutuskykyä ja investointihaluja entisestään heikentäviä veronkorotuksia, menoleikkauksia ja erityyppisiä hallinnollisia haittoja.

Etenkin euroalueella harjoitettu talouspolitiikka on näissä oloissa ollut BCA:n mukaan omiaan voimistamaan talouden anemiaa eikä itse taloutta.

Talouteen syntyneille – tai paremminkin vasta vasten synnytetyille – ristipaineille on jäänyt vain yksi tapa purkautua: kokonaiskysynnän ja yleisen hintakehityksen heikkeneminen.

– Euroalueen luisuminen deflatoriseen stagnaatioon (talouden seisahtuneisuuteen) on tästä klassinen esimerkki, kiteyttää BCA.

TalouspolitiikkaaDuudsonien malliinPääministeri Stubbilla ja hänen hallituksellaan on vastassaan aivan samat kansantalouden "luonnonlait" kuin koko euroalueella. Samoin vastassa on yhä selvempiä seurauksia aiemmista  talouspolitiikan linjauksista.

Talouden ajankohtaiset vaikeudet ovat varsin selvä osoitus myös EU:n kaavamaisten taloussääntöjen sisään rakennetuista haittavaikutuksista. Ne ennemmin voimistavat kuin tasoittavat talouden suhdannevaihteluita.

Talous- ja velkakriisiä edeltäneinä "hyvinä aikoina" EU:n taloussäännöt sallivat kasvua kiihdyttäneen yltäkylläisen talouspolitiikan, kunhan alijäämä- ja velkarajat eivät rikkoutuneet.

Nyt samojen rajojen noudattaminen edellyttää talouden jarrujen painamista kesken taantuman.

Julkisen talouden alijäämäisyyden ja velkaisuuden kaavamaiset rajoitukset painostavat parhaillaan Suomenkin hallitusta kiristävään talouspolitiikkaan siitä riippumatta, mitä siitä seuraa koko kansantaloudelle.

Vaikka siitä seuraisi talouspolitiikan muunnelma samanlaisesta itsensä kiusaamisesta, jollaisen parissa pääministeri Stubb viime viikolla hupaili Duudsonien temppuradalla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?