Kriisimaiden tukeminen jatkuu vuosikymmeniä

Europäättäjät ovat onnitelleet itseään kriisitoimien onnistumisesta ja siitä, että kriisimaita jo "irtautuu tukiohjelmista". Nämä ovat outoja onnitteluja, sillä yhdenkään kriisimaan tukirahoitus ei ole päättynyt eikä yksikään kriisimaa irtaudu rahoitustuesta omilleen vuosikausiin.

7.5.2014 6:01 | Päivitetty 7.5.2014 7:57

Euroalueen ja EU:n talouspäättäjät ovat jo kiirehtineet onnittelemaan itseään ja toisiaan kriisitoimien onnistumisesta ja siitä, että kriisimaat yksi toisensa jälkeen "irtautuvat tukiohjelmista".

Viimeksi tällaisiin onnentoivotuksiin antoi Suomessa asti aihetta Portugalin hallitus, kun se maanantaina ilmoitti pyrkivänsä takaisin velkakirjamarkkinoille ilman uuden rahoitustuen anomista.

Aiemmin samanlaisesta "irtautumisesta" ovat ilmoittaneet Irlannin ja Espanjan valtiot, jotka ovat jo siirtyneet markkinarahoituksen pariin anomatta uusia tukiohjelmia entisten jatkoksi.

Ilosanomaa on vahvistanut se, että jopa Kreikan ja viimeksi Kyproksen valtiot ovat kyenneet hankkimaan edes pieniä määriä tuoretta lainarahoitusta velkakirjamarkkinoilta.

Suotuisia enteitä onkin toki esiintynyt, mutta riehakkaimmat onnentoivotukset ovat silti ennenaikaisia tai suorastaan outoja.

Portugali yrittääilman uutta tukea

Toisin kuin esimerkiksi Suomen pääministeri Jyrki Katainen on iloinnut, Portugali tai yksikään muukaan euroalueen kriisivaltio ei ole "irtautunut tukiohjelmasta".

Portugalin hallitus ilmoitti maanantaina, että se pyrkii viimeisen tukilainaerän nostettuaan palaamaan yksityisille rahoitusmarkkinoille anomatta ainakaan tällä haavaa uutta tukirahoitusta entisen jatkoksi.

Näillä näkymin Portugali nostaa vuoden 2011 toukokuussa vastaanottamansa tukiohjelman viimeisen lainaerän tämän kuun 17. päivänä. Siitä eteenpäin sen on tarkoitus kattaa lainatarpeensa myymällä uusia velkakirjoja kansainvälisille pankeille ja sijoittajille velkakirjamarkkinoilla.

Runsaan viikon kuluttua Portugalin valtiolla on käytössään ja rahoitusasemansa turvana lähemmäs 80 miljardia euroa muiden eurovaltioiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston tarjoamia tukiluottoja.

Määrä on kohtalaisen mittava, eikä anna aihetta puhua minkäänlaisesta irtautumisesta.

Tukiohjelma päättyy ja Portugalin valtio "irtautuu tukiohjelmasta" samalla hetkellä, kun se maksaa viimeisen tukiluottojen erän korkoineen takaisin. Näin ei tapahdu ensi viikolla eikä myöhemminkään tässä kuussa, vaan vuosien kuluttua.

Portugali maksaa tukiluottonsa takaisin keskimäärin noin 20 vuoden kuluessa ja viimeisen yksittäisen lainaerän vuonna 2040. Siihen mennessä sillä on kosolti aikaa anoa tukiluottoihinsa lisää huojennuksia, kuten uusia laina-ajan pidennyksiä.

"Irtautuneilla" yhteensä200 miljardin tukiluotot

Irlannin valtiolla on käytettävissään 85 miljardia euroa lähinnä muiden eurovaltioiden ja IMF:n kustantamaa tukirahoitusta. Sen tukiluottojen keskimääräinen takaisinmaksuaika on sama kuin Portugalin, noin 20 vuotta.

Viimeisen lainaerän Irlanti maksaa takaisin näillä näkymin vuonna 2042.

Espanjalla on aihetta odottaa kriisimaiden ensimmäisiä irtautumisjuhlia, mutta niidenkin aika koittaa vasta ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Espanjan valtio sai vuonna 2012 maan kriisipankkien tukemiseen hätälainaa, josta se on nostanut noin 40 miljardia euroa. Kyse on lainoista, jotka Espanjan on määrä maksaa takaisin vuoden 2027 loppuun mennessä.

Portugalin, Irlannin ja Espanjan valtioilla on siis käytössään noin 200 miljardia euroa pääosin muiden eurovaltioiden kustantamaa ja takaamaa hätärahoitusta, josta ne irtautuvat lopullisesti vasta vuosikymmenten kuluttua.

Yksikään kriisivaltio ei ole irtautunut tuen varasta omilleen sillä, että vanhoja tukiluottoja ei enää ole tarpeen paisuttaa yhä uusilla tukiluotoilla.

Kriisi rauhoittuiEU:sta huolimatta

Kriisivaltioiden varovainen ja asteittainen paluu velkakirjamarkkinoille on alkanut lupaavasti, sitä on kenenkään vaikea kiistää. Kriisivaltioiden markkinakorot ovat laskeneet voimakkaasti ja sijoittajat ovat halukkaasti ostaneet näiltä uusia velkakirjoja.

Tuoreita lainaeriä ovat vuoron perään hakeneet – ja saaneet – ensin Irlanti, Espanja ja Portugali, mutta viimeksi myös heikoimmat kriisimaat Kreikka ja Kypros.

Esimerkiksi Portugalin valtio on koonnut osin juuri markkinarahoituksen avulla runsaan 15 miljardin euron kassavarat, joiden turvin se voi pitkälle ensi vuoteen harjoitella toimeentuloa ilman uusia tukiluottoja.

Espanjan ja Irlannin valtiot ovat myyneet markkinoille useita velkakirjaeriä yhteensä miljardien eurojen arvosta. Sijoittajien kysyntä on ollut rohkaisevan runsasta, ja korot ovat pääosin pysyneet entistä matalammalla tai jatkaneet laskuaan.

Kreikan valtio yllätti viime kuussa "kaikki" myymällä sijoittajille neljään vuoteen ensimmäisen velkakirjalainan ja vieläpä suhteellisen edullisin ehdoin. Kyproksen valtio myi puolestaan pienen lainaerän yksityisten rahastojen ja pankkien ryhmälle.

Kriisimaiden vähittäinen paluu markkinarahoituksen pariin on innostanut europäättäjiä samanlaiseen omakehuun kuin tukiohjelmista "irtautumiset", niin kuin paluu markkinoille olisi osoitus kriisitoimien ja talouspolitiikan onnistumisesta.

Ennemmin kriisimaat palailevat velkakirjamarkkinoille EU:n toimista huolimatta kuin niiden ansiosta. Markkinoiden rahavirrat käänsi EKP eikä mikään muu.

EKP:n suuri lupauskäänsi kriisin kulun

Euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lupasi vuoden 2012 heinäkuussa tehdä "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi. Tuo lupaus taltutti kriisin pahimman paniikkivaiheen ja käänsi yksityisen pääoman pakosalta takaisin kohti kriisimaita.

Sittemmin EKP täsmensi, mitä "kaikki tarvittava" käytännössä tarkoittaa. Se lupasi ryhtyä tarvittaessa vaikka rajoittamattomiin tukiostoihin kriisimaiden velkakirjamarkkinoilla, jos korot nousisivat sen mielestä liian korkeiksi.

Pääjohtaja Draghin lupaus ja EKP:n myöhemmin julkaisemat täsmennykset saivat aikaan kestävämmän ja tehokkaamman käänteen eurokriisin rauhoittamiseksi kuin sitä edeltäneet lukuisat euroalueen talouspolitiikan päättäjien kriisikokoukset ja palomuurit yhteensä.

Lupausta edeltäneet kriisitoimet, kuten kriisimaiden tukiluotot ankarine talouspolitiikan kurinpalautusehtoineen eivät saaneet korkoja laskuun kuin hetkellisesti. Sen teki vasta EKP:n lupaus.

Muiden kriisitoimien ja talouspolitiikan tehoa voi kyseenalaistaa silläkin perusteella, että ne ovat aiheuttaneet kriisimaissa enemmän uusia ongelmia kuin ne ovat korjanneet vanhoja ongelmia.

Enemmän velkaakuin kriisin alussa

Kriisimaiden talouskehitys on ollut synkkää tai vielä synkempää, mutta synkkeneminen näyttää paikoin vaimentuneen. Ankarin lama vuosikymmeniin ei ole kuitenkaan sillä ohi, että talouden syöksykierre näyttää tasoittuneen.

Kreikan kokonaistuotannon arvo on noin neljänneksen pienempi kuin ennen finanssikriisin kärjistymistä viitisen vuotta sitten. Maan oma rahoituskriisi repesi neljä vuotta sitten.

Julkisen talouden tasapaino ja kansantalouksien ulkoinen tasapaino on kriisin alkamisen jälkeen kohentunut, mutta käänteen kustannukset ovat olleet kovia.

Talouden tasapainoa ovat kohentaneet yksityisen ja julkisen talouden ankarat ja samanaikaiset vyönkiristykset. Säästökuurien vaikutuksesta kokonaiskysyntä ja -tuotanto ovat kärsineet tuntuvia menetyksiä, ja miljoonat kansalaiset ovat menettäneet työpaikkansa.

Yrityksistä huolimatta velkaantuminen ei ole taittunut saati keventynyt, ja nyt joka ikisessä kriisimaassa onkin raskaampi julkisen ja yksityisen talouden velkataakka kuin ennen kriisiä.

Kreikan valtiolla on raskaampi velkalasti kuin ennen kriisiä, vaikka se on tällä välin pannut toteen taloushistorian mittavimman velkasaneerauksen. Tämäkin kuuluu kriisitoimien "saavutuksiin", sillä talous on lamaantunut ja velkamäärät ovat paisuneet "pelastajien" komennossa.

Entistä heikompi talous ja entistä raskaampi velkataakka ovat vahva vihje, että jokin muu on houkutellut velkakirjamarkkinoiden sijoittajia takaisin kriisimaihin kuin äkisti kohentunut luottamus kriisimaiden omaan velanmaksukykyyn.

Ennemmin kriisin käänne kertoo markkinoiden luottamuksesta EKP:n ja pääjohtaja Draghin yhä lunastamatta olevaan lupaukseen.

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?