Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja euroalueen muut keskuspankkiirit soisivat, että alueen kuluttajahinnat pysyisivät tasaisessa mutta kuitenkin alituisessa nousussa.
Nyt näin ei ole, joten he valmistelevat vastatoimia inflaation kiihdyttämiseksi.
Keskuspankkiirien mielestä maltillinen inflaatio pitää talouden pyörät pyörimässä ja varmistaa, että "hintavakaus" säilyy.
Euroalueen keskuspankin EKP:n itse määrittelemä "hintavakaus" edellyttää, että tuotteiden ja palveluiden keskimääräiset hinnat nousevat vähän alle kaksi prosenttia vuodessa ja "yleinen hintataso" kaksinkertaistuu suurin piirtein 40 vuoden välein.
Talous- ja velkakriisin aikana myös hintakehitys on heikentynyt, kun kuluttajahintoja normaalisti ylös hilaava velkavetoinen kulutuskysyntä on ollut heikompaa kuin ennen kriisiä.
Tämä tarkoittaa, että EKP:llä on nyt vastassaan osin itsekin vaatimiensa talouden vyönkiristysten kysyntä- ja hintavaikutuksia. Ensin talouspolitiikan kiristykset painoivat hintoja laskuun, ja seuraavaksi rahapolitiikka yrittää punnertaa niitä nousuun.
Vähemmästäkin menee pää pyörälle ja raha-asiat sekaisin.
Hinnat vakaampiakuin EKP haluaisi
Maaliskuun ennakkotietojen mukaan euroalueen inflaatiovauhti on hidastunut alimmilleen sitten kriisivuosien ensisyöksyn. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan euroalueen yleinen hintataso on enää 0,5 prosenttia korkeampi kuin vuosi sitten.
Nollaa lähestyvä inflaatiovauhti on lähempänä kirjaimellista hintavakautta kuin aikoihin, mutta moinen ei ole pääjohtaja Liikasen ja muiden EKP:n ylimpien päättäjien mieleen. Nollaa lähestyvä inflaatiovauhti on heidän mukaansa liian lähellä deflaatiota eli hintojen laskua, ja se taas on heidän mukaansa inflaatiotakin pahempi vitsaus.
EKP:n neuvosto keskittyikin torstaina pitämässään kokouksessa puntaroimaan uusia rahapolitiikan poikkeustoimia, joiden avulla EKP "on milloin tahansa tarvittaessa valmis" avittamaan inflaatiota uuteen vauhtiin.
Kaupan kassalla ja laskupinojen äärellä ostovoimaansa haikaileva kansalainen voi ihmetellä, mistä moinen inflaation kaipuu kumpuaa – ja mitä itua siinä on.
Virallisen vastauksen mukaan se kumpuaa hintavakauden ihanteesta.
Epävirallisen vastauksen mukaan se kumpuaa samalta suunnalta kuin edellinenkin talous-trolli, "taloutta vahvistavat" vyönkiristykset. Seuraava samantapainen talous-trolli on "kysyntää kannustava" inflaatio.
Ei vielä sentäänhintasäännöstelyä
Pääjohtaja Liikanen niin kuin muutkin euroalueen rahapoliitikot puhuvat "yleisestä hintatasosta" ja siihen liittyvistä tavoitteista.
Siksi rahapolitiikan toimetkin pyrkivät vaikuttamaan yleiseen hintakehitykseen epäsuorin keinoin, kuten korkotasoa ja sen avulla rahan tarjontaa säätelemällä eivätkä sentään suoralla hintasäännöstelyllä niin kuin Neuvostoliitossa oli tapana.
Nyrkkisäännön mukaan korkojen laskeminen lisää rahan tarjontaa ja kannustaa velkavetoista kulutuskysyntää ja investointeja, mikä on omiaan ensin kohentamaan talouden kasvuvoimaa ja myöhemmin kasvattamaan taloudessa vallitsevia inflaatiopaineita.
Vastaavasti korkojen kohoaminen hillitsee saman nyrkkisäännön mukaan talouden hintapaineita kotitalouksien ja yritysten velkaantumis-, kulutus- ja investointi-intoa heikentämällä.
Tämän suoremmin EKP sen enempää kuin muutkaan keskuspankit eivät puutu muiden yksittäisten tuotteiden tai palveluiden hintoihin kuin rahan hintaan. Niille riittää, että yleinen hintataso nousee vähitellen ja mahdollisimman tasaisesti.
Niinpä keskuspankkiireilta on turha tivata yksittäisten tuotteiden tai palveluiden hinnoista mielipiteitä saati suosituksia.
Tällaisten suositusten esittäminen olisikin nyt talouskriisin oloissa tavallistakin vaikeampaa, sillä moiset suositukset päätyisivät vääjäämättä kehäpäättelyn umpikujaan.
Vaikea suositellahintojen nousua
Tuskin pääjohtaja Liikasella olisi mitään esimerkiksi sitä vastaan, että odottamaton lääketieteellisen tutkimuksen läpimurto saattaisi aiemmin kalleutensa takia mahdottoman hoitomuodon kaikkien tarvitsevien ulottuville ja vieläpä siedettävään hintaan.
Tuskin hänellä olisi mitään sitäkään vastaan, että jokin odottamaton energiakeksintö vapauttaisi meidät yhä kalliimman ja kiihtyvää vauhtia maan kamarasta hupenevan raakaöljyn riippuvuudesta ja tarjoaisi uutta edullista energiaa tilalle.
Vaikea kuvitella pääjohtajalta siihenkään poikkipuolista sanaa, että EU:n peruskirjansa mukaan kannattamalle markkinataloudelle ominainen kilpailu, tuottavuutta kohottavat investoinnit ja uudet keksinnöt luontaisesti pyrkivät laskemaan eivätkä nostamaan kustannuksia – ja hintoja.
Senkin pääjohtaja Liikanen on tehnyt viimeksi kuluneen vuoden aikana selväksi, että hän on mahdollisimman pienten palkankorotusten kannalla. Siitä huolimatta, että nollakorotusten talousvaikutukset ovat ennemmin deflatorisia kuin inflatorisia.
Sen sijaan on hyvin vaikea kuvitella nyt jo kuudetta vuottaan kitkuttavan talouskriisin oloissa edes pääjohtaja Liikasen listaa, minkä hintojen olisi hyvä nousta – ja miksi.
Tällaiselle listalle eivät kelpaa edes pääjohtajan kannustamat veronkorotukset, vaikka ne toki nostavat yleisön elinkustannuksia. Niistä koituu lähinnä "huonoa inflaatiota", sillä ne heikentävät ensin talouden kokonaiskysyntää ja heti perään "hintavakautta".
Yksi taloudentosiasia hinnoista
Hintasuositusten perääminen ei ole pelkästään näsäviisasta saivartelua, vaan sen tarkoitus on palauttaa mieleen yksi talouden tosiasia:
Yleisen hintatason kohoaminen vaatii välttämättä, että isompi osa yksittäisistä tuotteista tai palveluista kallistuu kuin halpenee, tai että nousevien hintojen nousut ovat suurempia kuin samaan aikaan joidenkin muiden hintojen laskut.
Eniten yleiseen hintatasoon vaikuttavat sellaisten tuotteiden ja palveluiden hintojen kehitys, joilla on suuri paino virallisissa kuluttajahintatilastoissa. Tällaisia ovat asuminen, ruoka ja liikenne, joiden osuus kansalaisten kulutusmenoista on suuri.
Toki itse kunkin kansalaisen ja kotitalouden oman kulutuksen koostumus määrittelee myös omia elinkustannuksia, ja jokaisen oma täsmä-inflaatio voi suurestikin poiketa virallisista hintatilastoista.
Miten itse kunkin reaalinen ostovoima kehittyy, voi muuttua toiseltakin suunnalta kuin hintojen muutoksista. Siihen vaikuttavat käytettävissä olevien tulojen kehitys, kuten ansio- tai pääomatulojen, eläkkeiden ja muiden tulojen verotuksen jäljiltä käteen jäävän rahamäärän muutokset.
Hintojen muutoksista riippuu, mihin tuo rahamäärä riittää.
Ostovoimantoinen puoli
Ostovoiman toista puolta eli käytettävissä olevien tulojen kertymistä rajoittaa parhaillaan useimmissa euromaissa Suomea myöten kaksi suurta rasitetta. Ne ovat talouden vyönkiristykset ja osittain niistä johtuva talousanemia.
Suuri osa euromaista on taantumassa tai suoranaisessa lamassa ja vain ani harva jäsenmaa Saksan lisäksi saavuttaa jonkinlaista vaisua kasvua. Suuri osa euromaista on Suomen tavoin kärsinyt viiden viime vuoden aikana kaksi taantumaa.
EKP on komission sekä Saksan ja Suomen tavoin vaatinut vyönkiristyksiä, vaikka talouspolitiikan kiristäminen kesken talouskriisin on ollut omiaan heikentämään kokonaiskysyntää – ja siitä huolimatta, että tämä on ollut omiaan kasvattamaan taloudessa vallitsevia deflatorisia paineita.
Samoin EKP:n toteen panemat ja vaatimat pankkivalvonnan ja -sääntelyn kiristykset ovat olleet omiaan heikentämään pankkien kykyä ja halua kasvattaa tai edes ylläpitää lainarahoituksen tarjontaa. Tämäkin on velkarahoitukseen perustuvassa taloudessa omiaan heikentämään "hintavakautta".
Vaikuttaa melkein kuin pääjohtaja Liikasen ja muiden EKP:n neuvoston jäsenten oikea käsi ei tietäisi, mitä vasen käsi tekee.
Ensimmäinen jatoinen talous-trolli
Oikea käsi toteutti ensimmäisen talous-trollin, "taloutta vahvistavat" vyönkiristykset. Nyttemmin on käynyt selväksi, että kesken talous- ja velkakriisin toteen pannut vyönkiristykset eivät vahvistaneet taloutta. Ne vain kiristivät vyötä.
Yksi vyönkiristysten keskeisistä seurauksista oli ja on edelleen kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen ja ostovoiman heikkeneminen niukemmaksi kuin se olisi muuten ollut. Tästä taas on seurannut ja yhä seuraa talouden kokonaiskysynnän ja samalla hintapaineiden heikkeneminen.
Tällaisissa talouden oloissa on luonnollista ja luontevaa, että inflaatio heikkenee, kun yleisön ostovoima ja kysyntäkin heikkenevät. Tämä on osa talouden luontaista sopeutumista. Paitsi EKP:n kaavoissa, jotka toimivat talouden päivänpaisteessa mutta eivät taantuman tuiverruksessa.
EKP perustelee deflaatiota kohtaan tuntemaansa kammoa muun muassa sillä, että laskevien hintojen oloissa yleisö alkaa pihistellä kulutus- ja investointipäätöksiään, ja että tämä heikentää talouden kokonaiskysyntää.
Niinpä vasen käsi valmistelee toisen talous-trollin mukaisia toimia, "kysyntää kohentavia" hintojen korotuksia.
Mikä mahtaakaan olla seuraava talous-trolli, jonka verukkeella seuraavaksi taloutta on tarpeen korjailla tämän trollin seurauksista?
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
