Eurotalous lähempänä "Japanin tietä" kuin Japani - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Euro on vakauden saari ja sen nimi on Japani

Euroalue on vakauden saari ja talous toipuu vailla vaaraa deflatorisesta taantumasta. Näin uskottelee EKP, joka hallinnoi talousmielikuvia paremmin kuin taloutta. Mielikuvamarkkinointi ei estä euroaluetta lipsumasta kohti "Japanin tietä" eikä EKP mahda mitään sillekään, että euromaille tuo tie olisi paljon karumpi kuin se on ollut Japanille.

9.3.2014 6:01 | Päivitetty 7.3.2014 19:30

Euroalueen keskuspankki EKP aiheutti torstaina pahan pettymyksen niille lukuisille rahoitusmarkkinoiden ja eurotalouden tarkkailijoille, joiden mielestä euroaluetta uhkaa vakava vaara lipsua "Japanin tielle".

Varoittajien mukaan euroalueen deflatorisen talousanemian vaara on suuri, ja siksi EKP:n olisi pitänyt ajat sitten ryhtyä entistä pontevampiin toimiin estääkseen euroaluetta vaipumasta tällaiselle Japanin tielle.

EKP:n rahapolitiikan toimista päättävä neuvosto oli koolla torstaina, mutta se päätti olla tekemättä mitään. Se ei laskenut ohjauskorkoa eikä tehnyt mitään muutakaan olennaista euroalueen rahoitusolojen keventämiseksi ja talouden vahvistamiseksi.

Neuvoston mukaan eurotalous toipuu ja deflaation uhka väistyy omia aikojaan ilman keskuspankin uusia tukitoimia. Näin voi toki käydäkin, mutta iso joukko markkinaekonomisteja on asiasta eri mieltä.

Varoittajien mukaan juuri euroalue on maailman suurista talouksista heikoin ja juuri euroalue on nyt jo lähempänä Japanin tietä kuin enää edes Japani itse.

He muistuttavat myös, että eurotalous on ratkaisevasti heikompi kestämään jopa vuosien mittaista talousanemiaa kuin Japani oli ennen tuolle tielle luisumistaan.

Rahoitus kireintäeuroalueella

Euroalueen rahoitusolot ovat pitkän aikaa olleet kireämmät kuin muiden keskeisten talousmahtien rahoitusolot, ja lisäksi euroalueen rahoitusolot ovat jo hyvän aikaa kiristyneet samaan aikaan kuin keskeisten kilpailijamaiden rahoitusolot ovat jatkaneet keventymistään tai ainakin kiristyneet vähemmän.

Näin on asian laita siitä huolimatta, että euroalueenkin korkotaso on matalampi kuin kertaakaan sitten euron käyttöön ottamisen vuosituhannen vaihteessa. Kansainvälisessä vertailussa ja talouskilpailussa pelkillä koroilla ei ole yhtä suurta väliä kuin korkoeroilla ja muilla rahoitusolojen eroilla ja näiden erojen muutoksilla.

Vaikka euroalueenkin korot ovat matalampia kuin aiemmin, ovat esimerkiksi Yhdysvaltain ja Japanin korot vielä matalampia. Lisäksi euroalueen rahoitusoloja ovat kiristäneet pankkien luotonannon kiristyminen, rahamarkkinoilla tarjolla olevan rahoituksen kiristyminen ja euron yliarvostus suhteessa muihin keskeisiin valuuttoihin.

EKP:n puolesta näin saa luvan jatkua siitä huolimatta, että keskeisistä talousalueista juuri euroalueen talous näyttää toipuvan hitaimmin ja heiveröisimmin tolpilleen viiteen vuoteen jo toisesta taantumasta.

Muut suurimmat talousmahdit näyttävät toipuvan euroaluetta tukevammin Japania myöten, mutta euroalue on lähempänä kolmatta taantumaa – ja sitä Japanin tietä – kuin tukevaa toipumista.

Analyysiyhtiöiltäapeita arvioita

Euroalueen vaaraa lipsua Japanin tielle ovat tuoreissa ja pääosin apeissa tarkasteluissaan puntaroineet muun muassa analyysiyhtiöt Independent Strategy, Lombard Street Research, GaveKal Research ja BCA Research.

Nämä ovat talousviranomaisista sekä virallisista talous- ja rahapolitiikan tavoitteista tyystin riippumattomia talouden tarkkailijoita, joiden ainoa tarkoitus on ennustaa ja muutoin arvioida taloutta mahdollisimman tarkoin.

Analyysiyhtiöiden asiakkaita ovat suurten eläkelaitosten ja sijoitusrahastojen kaltaiset kansainväliset suursijoittajat, jotka maksavat näille mahdollisimman tarkoista ja hyödyllisistä tilannearvioista.

Toki EKP:n ja muidenkin keskuspankkien ja talousviranomaisten ennusteet perustuvat kattavaan taloustietoon ja pätevään tutkimustyöhön. Mutta niiden arviot eivät ole "vain" viileitä arvioita, vaan niiden tärkeä tarkoitus on ohjailla talous- ja markkinatoimijoiden odotuksia ja talouden kulkua.

Tämä olennainen ero selittää osaltaan sitä ristiriitaa, joka toisinaan ammottaa esimerkiksi EKP:n ja riippumattomien analyysiyhtiöiden arvioissa eurotalouden kunnosta ja näkymistä.

Tämä selittää esimerkiksi sitä, että EKP:n pääjohtaja Mario Draghi luonnehtii euroa ja eurotaloutta "vakauden saareksi" samaan aikaan kuin EKP:sta riippumattomat analyytikot varoittavat eurotalouden lipsuvan kohti deflatorista taantumaa.

Deflatorinentaantuma

Euroalueen lipsuminen Japanin tielle tarkoittaisi talouden juuttumista deflatoriseen taantumaan tai hyvin hitaan inflaation ja olemattoman kasvun kauteen jopa useiden vuosien tai vuosikymmenten ajaksi.

Japani on itse kulkenut tuota tietä yli 20 vuotta siitä lähtien, kun maan historiallisen mittava osake-, kiinteistö- ja velkakupla puhkesi ja alkoi tyhjentyä 1990-luvun alussa. Talouskeskustelu viittaa usein Japanin "menetettyihin vuosikymmeniin".

Kuplan puhkeamisen jälkeen Japanin kansantalous on kyennyt vain hetkellisiin kasvun pyrähdyksiin, joista huolimatta maan kokonaiskysynnän arvoa mittaava nimellinen bruttokansantuote oli viime vuonna niukempi kuin 1990-luvun alussa.

Japanin yksityinen talous on maksanut kuplan aikaista velkataakkaansa ja kasvattanut säästöjään. Valtio ja muu julkinen talous ovat vastanneet yksityisen talouden säästäväisyyteen ylläpitämällä julkisen talouden kysyntää.

Talous- ja rahapolitiikka on ollut enimmäkseen erittäin elvyttävää, mikä on osaltaan estänyt maan taloutta painumasta syöksykierteeseen. Samalla mittavat alijäämät ovat kasanneet valtiolle erittäin raskasta velkalastia.

Euroalueen yksityinen ja julkinen velkataakka on kokonaisuudessaan kuitenkin suurempi jo nyt ennen Japanin tielle lipsumista kuin Japanin velkataakka on kahden menetetyn vuosikymmenen jälkeen.

Japanin velkakriisiäei ole vielä kuulunut

Analyysiyhtiöt ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että Japanin julkisen talouden velkaantuminen voi ennen pitkää muuttua vakavaksi ongelmaksi. Näin voi käydä, kun kotimaiset yksityisen talouden säästöt eivät enää riitä kattamaan julkisen talouden alijäämiä ja valtio joutuu hakemaan velkarahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta.

Japanin valtion rahoituskriisiä ei ole vielä kuulunut, vaikka valtion velkataakka on 20 vuodessa paisunut yli kolminkertaiseksi ja on nyt noin 230 prosenttia suhteessa maan vuotuisen kokonaistuotannon arvoon.

GaveKal on varoittanut asiakkaitaan ennenaikaisista kriisiveikkauksista ja muistuttaa Japanin velkakriisiä jo 20 vuotta raskaasti tappiollisin seurauksin veikanneiden velkakirjakauppojen lempinimestä: "leskentekijä".

Independent Strategy huomauttaa, että yhtiön omat ekonomistit sen enempää kuin muutkaan talouden tarkkailijat eivät ole tähän päivään mennessä saaneet päähänsä ryhtyä puntaroimaan jenin hajoamisen mahdollisuutta.

Sen sijaan kolmasosa eurovaltioista on jo ollut vakavan rahoituskriisin kourissa ja rahoitustuen tarpeessa jo hyvän aikaa ennen japanilaistyyppisen deflatorisen taantuman alkamista koko alueella.

Samoin euron hajoaminen ei ollut kriisin kiperimpinä hetkinä pelkkää puntarointia vaan EKP:nkin vahvistama aito vaikkakin toki virallisen tulkinnan mukaan perusteeton uhka.

Sekin hermostutti markkinoita ja europäättäjiä ennen kuin euroalue oli lähelläkään Japanin tietä.

Vahvat vahvistuvat jaheikot heikkenevät

Koko euroalueen alle prosenttiin jäävä talouskasvu on vaisumpaa kuin muiden suurten talouksien kasvu ja samoin euroalueen alle prosenttiin hidastunut inflaatiovauhti on hitaampi kuin edes Japanin inflaatio.

Nämä ovat kumpikin euroalueen keskimääräisiä havaintoja. Saksa ja Ranska hallitsevat euroalueen keskiarvoja, joten isohko osa pienemmistä maista voi painua deflatoriseen taantumaan tai lamaan ennen kuin koko alueen keskiarvot sanottavammin heilahtavat.

Euroalueen raha- ja talouspolitiikan ohjaus perustuu koko alueen keskiarvolukuihin, joten muita selvästi vahvempi ja suurempi Saksan vaikuttaa kaikista euromaista eniten esimerkiksi EKP:n rahapolitiikan toimiin ja viritykseen.

Paraikaakin euroalueen rahapolitiikka on Saksan kansallisiin oloihin liian keveää mutta deflatorisessa lamassa kamppaileville kriisimaille se on aivan liian kireää. Sama vaikutus on ollut talouspolitiikan kiristyksillä, jotka ovat olleet ankarimpia kriisimaissa.

Näin yhteinen rahapolitiikka ja yhteisesti ohjattu talouspolitiikka ovat vahvistaneet ennestäänkin muita vahvempaa Saksaa ja heikentää ennestäänkin muita heikompia kriisimaita.

Independent Strategy arvioi tämän kahtiajaon heikkeneviin heikkoihin ja vahvistuviin vahvoihin voimistuvan sitä selvemmäksi mitä hitaammaksi inflaatio ja talouskasvu hidastuvat – niin kuin käy Japanin tiellä.

Euroalue kestää, joskaikki takaavat kaiken

Nollaa lähestyvä inflaatio tai inflaation muuttuminen deflaatioksi tarkoittaa nykyisissä nollakorko-oloissa reaalikorkojen kohoamista ja sitä, että entisenlaisen rahoitusrasitteen kattamiseksi tarvitaan entistä voimakkaampaa talouskasvua.

Jos myös talouskasvu hidastuu tai talous painuu taantumaan tai lamaan, on ennestäänkin velkainen talous hyvin nopeasti rahoituksen umpikujassa. Pian se on myös velkaloukussa, jossa talouden taantuma kasvattaa alijäämiä ja positiivinen reaalikorko kasvattaa rahoitusrasitetta.

Yhdessä niistä syntyy velkakierre, jollaisen hoitamiseen Japanilla on toistaiseksi riittänyt keinoja. Euromaiden keinot ovat lopussa ennen kuin kierre on toden teolla edes alkanut.

Independent Strategy arvioi yksityisen ja julkisen talouden velkataakan niin suureksi ja talouspolitiikan liikkumavaran niin pieneksi, että deflatorinen taantuma kärjistäisi herkästi velkakriisin uudestaan.

Yhtiön mukaan on turha kuvitella euroalueen nykyisellään kestävän nollakasvua tai taantumaa samaan aikaan reaalikorkojen kohoamisen kanssa kovin pitkää aikaa tai varsinkaan vuosia.

Paitsi onhan euroalueellakin toki yksi keino kestää Japanin tietä: riittää, että Saksa ja muut vahvat euromaat yhdessä EKP:n kanssa takaavat kaikkien jäsenmaiden velat ja pankit.

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?