Kevyemmät vyönkiristykset, silti enemmän harmia

Julkaistu:

Analyysi
Hallituksen havittelemat talouden vyönkiristykset näyttävät keveämmiltä kuin viime laman kulukuuri, mutta tämä on "säästösummien" harhaa. Viimeksi vyönkiristyksiä pehmensi kolme tärkeää apukeinoa – joista yksikään ei ole nyt tarjolla. Nyt kiristyksiä pehmentää korkeintaan aika, sillä niihin ei ole pakon sanelemaa kiirettä.


Talouspolitiikan ponnistelut keskittyvät valtiontalouden tasapainottamiseen, ja pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus haluaisi oppositiopuolueiltakin tukea julkisen talouden "säästötalkoisiin".

Hallitus on aiemmin päättänyt sopeuttaa julkisen talouden menoja ja tuloja yhteensä noin 4,5 miljardin euron veronkorotuksin ja menoleikkauksin. Sen mukaan vastaavia sopeutustoimia olisi vielä pantava toteen ainakin kolmen miljardin euron verran.

Ainakin tuon verran olisi menoja leikattava ja tuloja saatava lisää, jotta julkinen talous taas saavuttaisi kestävän tasapainon. Näin arvioivat julkisen talouden kestävyyslaskelmia vastikään valtiovarainministeriölle (VM) laatineet talousviisaat.

Yhteensä vajaan kahdeksan miljardin euron sopeutustoimet ovat pienempi rahasumma kuin viime lamavuosien vyönkiristyksissä kokoon kursitut yli kymmenen miljardin euron "säästöt" surullisen kuuluisine juustohöyläleikkauksineen.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

VM:n esimerkiksi Yle Uutisille esittämien arvioiden mukaan 1990-luvun "säästöt" vastasivat vertailuvuodesta riippuen 10–20:a prosenttia Suomen vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.

Sen jälkeen maan talous on kasvanut yli tuplaten suuremmaksi, ja valtiontalous on kasvanut samassa suhteessa. Niinpä rahasummina mitaten lamaleikkauksia puolta keveämpien vyönkiristysten luulisi sujuvan helposti.

Miksi näin ei kuitenkaan ole, vaan talouden tasapainotoimien valmistelu ja toteen saattaminen näyttää päinvastoin varsin vaikealta tai jopa vastenmieliseltä?

Siksi, että tällä välin moni muukin asia kuin päätöksiä tapaileva hallitus on muuttunut.

Julkisen talouden tasapainottamista vaikeuttaa ainakin kolme isoa muutosta. Mutta onneksi edes yksi muutos myös helpottaa tehtävää.

Valuutta, korot
ja talouskasvu


Viime lamavuosien vyönkiristyksissä Suomea auttoivat täsmälleen samat kolme keskeistä apukeinoa, joiden avulla rahoitus- ja talouskriiseihin ajautuneet valtiot ovat kautta maailman ja kautta aikain pyrkineet korjaamaan tasapainohäiriöitään.

Nyt näistä keinoista ei ole yksikään Suomen ulottuvilla eikä niistä näin ollen ole apua.

Nämä keinot olivat:

1) Vientivetoisen talouskasvun alulle saattaminen valuutan heikentämisen avulla.

2) Vientivetoisen talouskasvun voimistaminen ulkomaisen talouskasvun avulla.

3) Vyönkiristysten haitallisten kysyntävaikutusten lievittäminen rahapolitiikan tuntuvin kevennyksin.

Nyt Suomi on euromaa eikä Suomella ole keinoja vaikuttaa euron ulkoiseen arvoon, joten Suomen vientiteollisuus kärsii kansallisiin oloihin liian kalliista eurosta ja kutistuu eikä suinkaan kukoista.

Suomen vientiteollisuuden keskeiset vientimarkkinat potevat talousanemiaa ja yrittävät itsekin saada aikaan vientivetoista kasvua, joten vetoapua ei hevin ole odotettavissa ulkomailtakaan.

Suomen niin kuin muidenkin euromaiden rahapolitiikka on samaan tapaan muiden käsissä kuin valuuttapolitiikka.

Sattumoisin Suomen rahoitusolot ovat jo valmiiksi niin keveät, ettei niissä ole keventämisen varaa kuin nimeksi. Lisäksi euroalueen keskuspankki EKP on viime kuukausina ennemmin kiristänyt kuin keventänyt rahoitusoloja.

Näin kolme viime lamavuosien suurta apukeinoa jäävät tältä erää käyttämättä.

Uusi talouskasvu alkoi
markan kellutuksesta


Vaihtoehtoista historiaa ei ole tarkasteltavissa. Näin ollen ei voi kuin arvailla, missä kunnossa ja kuinka nopeasti Suomen talous olisi noussut lamasta, jos Suomi olisi jo 1990-luvun alussa ollut euromaa vailla omaa valuutta- ja rahapolitiikkaa ja niiden suomia apukeinoja.

Se kuitenkin selviää taloustilastoista, että Suomen talouden syöksy katkesi hyvin pian sen jälkeen, kun Suomen Pankki lopetti "vahvan markan" puolustamisen ja vapautti markan kellumaan – ja käytännössä salli markan voimakkaan heikkenemisen.

Markan ulkoinen arvo heikkeni alle vuodessa melkein 40 prosenttia suhteessa metsä- ja metalliteollisuuden tärkeään laskutusvaluuttaan Yhdysvaltain dollariin. Markka heikkeni suhteessa dollaria laajempaan vientivaluuttojen koriin noin 20 prosenttia.

Suomen vientiteollisuus alkoi elpyä hyvin nopeasti markan kellutuksen jälkeen, ja pian vientitulojen kasvu alkoi heijastella uutta nousukautta muuhunkin talouteen. Elpymistä auttoi talouskasvun kiihtyminen Suomelle tärkeillä länsimarkkinoilla.

Laman alkuvuosien taloussyöksyn oikeneminen ja kääntyminen uudeksi kasvuksi antoivat ratkaisevaa taustatukea julkisen talouden vyönkiristyksille. Talouskasvu voimisti Suomen kansantaloutta enemmän kuin vyönkiristykset heikensivät sitä.

Ilman talouden kasvua 1990-luvun vyönkiristykset olisivat olleet vaarassa epäonnistua. Nyt talousvyötä on tarkoitus kiristää ilman kasvun tuomaa voimaa.

Koronlaskut antoivat
tukea kotimarkkinoille


Kotimaisten rahoitusolojen radikaali keveneminen oli kolmas tärkeä taustatuki, joka helpotti lamavuosien aikaisia julkisen talouden vyönkiristyksiä enemmän kuin viennin elpyminen olisi yksin kyennyt helpottamaan.

Kotimaiset korot olivat laman alkaessa sietämättömän korkealla samasta syystä kuin markka oli yliarvostettu: Suomen Pankki oli epätoivoisesti puolustanut markan ulkoista arvoa esimerkiksi juuri korkoja nostamalla.

Tämäkin helpottui pian markan kellutuksen jälkeen, kun hirmukorkoihin ei ollut enää tarvetta ja Suomen Pankki salli niiden laskea. Lyhytaikaiset rahamarkkinakorot olivat korkeimmillaan yli 15 prosenttia mutta laskivat 1990-luvun puoliväliin mennessä noin puoleen.

Rahoitusolojen tuntuva keveneminen oli ratkaiseva muuttuja, joka lievensi julkisen talouden vyönkiristysten kokonaiskysyntää kutistavia vaikutuksia. Korkotuki lievensi myös devalvaation kotimaista kulutuskysyntää rasittavia vaikutuksia.

Ilman korkojen laskua ja sen suoria ja epäsuoria kysyntävaikutuksia julkisen talouden vyönkiristykset olisivat rasittaneet taloutta koko painollaan ja enemmän kuin viennin elpyminen olisi yksin kyennyt korvaamaan. Niin kuin nyt uhkaa käydä.

Kiristyksillä ei
tulipalokiirettä


Hallituksella on apunaan sentään yksi vyönkiristyksiä helpottava seikka, joka on lisäksi ratkaisevasti paremmalla mallilla kuin 1990-luvun lamavuosina. Nyt julkisen talouden tasapainoponnisteluihin ei ole pakon sanelemaa kiirettä niin kuin viime laman syövereissä oli.

Julkisen talouden tasapainottamiseen voi toki olla nytkin "poliittinen pakko", mutta se on eri asia kuin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sanelema kirjaimellinen pakko. Sellaisesta ei näy nyt minkäänlaisia merkkejä.

Viime laman alkaessa Suomen valtio oli likimain velaton, mutta lama rykäisi budjettitalouden railakkaasti alijäämäiseksi ja sysäsi valtion äkkijyrkkään velkakierteeseen.

Kansainväliset rahoitusmarkkinat löivät hanat kiinni Suomen valtiolta ennen kuin velkaantuminen oli kunnolla edes alkanut. Suomen Pankin "vahvan markan" politiikka hirmukorkoineen oli kuin omaan jalkaan ampumista, sillä se oli myrkkyä valtiollekin.

Laman alkaessa Suomen valtio joutui maksamaan uudesta velkarahasta korkeimmillaan melkein 14 prosentin keskikorkoa.

Moinen hirmukorko oli yhtä kuin porttikielto markkinoille – ja se oli yhtä kuin pakko panna vyönkiristykset saman tien toimeksi. Ilman kotimaisten eläkelaitosten mittavia velkakirjaostoja valtio tuskin olisi saanut tarvitsemaansa määrää velkarahoitusta. Edessä olisi ollut Kreikan kohtalo ja alistuminen valuuttarahasto IMF:n kriisitoimiin.

Silloin Suomi oli pakkoraossa, jollaisesta nyt ei näy minkäänlaisia enteitä.

Parempi auttaa kuin
estää talouskasvua


Nyt tällaista rahoitusmarkkinoiden pakkoa ei ole. Suomen valtio kuuluu euroalueen ja samalla koko maailman aniharvoihin luottovaltioihin – ja saa tuoretta lainarahaa käyttöönsä alle kahden prosentin korolla eli melkein ilmaiseksi.

Näin leppoisina rahoitusolot eivät välttämättä pysy loputtomiin, joten talous on ennen pitkää syytä saattaa tasapainoiselle tolalle. Mutta ainakaan markkinoiden puolesta vyönkiristyksillä ei ole tulenpalavaa kiirettä.

Markkinoiden leppoisa tunnelma voi kestää epäonnistuneitakin kiristystoimia, mutta tästä ei ole takeita. Jos vyönkiristykset heikentävät taloutta enemmän kuin leikkaavat alijäämiä, kääntyvät leikkaukset tarkoitustaan vastaan: alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut heikkenevät eivätkä kohene.

Tasapainotoimien viivyttelystäkin voi koitua haittaa, jos alijäämä ja velka jatkavat kasvuaan ilman talouden elpymistä kasvuun. Jos sitä vastoin talous toipuu uuteen kasvuun, helpottuvat tasapainotoimet niin kuin kävi viime laman jälkeen.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    2. 2

      Kokkilan kesätyö vastaavana mestarina päättyi onnettomuuteen – ”Meillä ei ollut niin vaikeasta työstä minkäänlaista kokemusta”

    3. 3

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    4. 4

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    5. 5

      Pankkien konttoreista käydään nostamassa jopa alle 20 euron summia – voi kannattaa

    6. 6

      Ilpo Kokkila: Hyvän johtajan iso palkka on kaikkien etu

    7. 7

      Kirsti Paakkanen täsmentää: Testamenttia ei ole tehty – ”Saa kai minulla unelmia olla”

    8. 8

      Sairauslomalisä, tunturityölisä, tunnelilisä – saatko sinäkin erikoisia palkanlisiä?

    9. 9

      Suomen Pankin Rehn: Euroalueen kansalliset talletussuojat ovat riittämättömiä

    10. 10

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    2. 2

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    3. 3

      Sairauslomalisä, tunturityölisä, tunnelilisä – saatko sinäkin erikoisia palkanlisiä?

    4. 4

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    5. 5

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    6. 6

      Ilpo Kokkila: Hyvän johtajan iso palkka on kaikkien etu

    7. 7

      Pankkien konttoreista käydään nostamassa jopa alle 20 euron summia – voi kannattaa

    8. 8

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    9. 9

      Analyytikko: Elisan osakesyöksyn syy on liittymien kova vaihtuvuus

    10. 10

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Ala käy kuumana ja tekijöille tarvetta: keskiansiot yli 4100 e/kk – pääsy­vaatimuksena yksi koe

    5. 5

      Yli 300 kunnan selvitys: Näin omakotitalojen hinnat ovat kehittyneet alueellasi

    6. 6

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    7. 7

      Tiina ja Vesa myivät 12 vuotta vanhan talonsa hetkessä – ”Emme tehneet muuta kuin perussiivoukset”

    8. 8

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    9. 9

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    10. 10

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    11. Näytä lisää