Komissaarit avautuvat: tuomiopäivän uhka oli tosi

Talouskomissaari Olli Rehn todisteli tammikuussa "tuomiopäivän profeettojen" olleen väärässä, kun euro ei hajonnutkaan. Nyt kuukautta myöhemmin hän "uskaltaa jo tunnustaa" itsekin, että uhkakuvat euron tuomiopäivästä olivat sittenkin aiheellisia. Toinenkin komissaari avautuu – ja todistaa, että väärässä olivatkin "Maastrichtin oikeauskoiset".

16.2.2014 6:01 | Päivitetty 15.2.2014 9:05

Euroopan unionin (EU) komission tulkinnat kriisin syistä ja kriisin luonteesta näyttävät viime kuukausina tarkentuneen ja keskeisiltä osin jopa kääntyneen päälaelleen.

Aiemmin komission kanta kriisiin johtaneista syistä ja kriisin luonteesta on ollut varsin järkkymätön ja se on käynyt selkeästi ilmi esimerkiksi komission puheenjohtajan José Manuel Barroson puheenvuoroista.

Virallisen EU-tulkinnan mukaan EU:n keskeiset talousperiaatteet ja -sopimukset, kuten niin sanotut Maastrichtin säännöt, ovat olleet oikeassa ja euron hajoamisen vaarasta varoittaneet "tuomiopäivän profeetat" ovat olleet väärässä.

Nyt kumpikin kanta näyttää tarkentuneen. Eikä kyse ole tulkintojen lievistä viilauksista, vaan radikaaleista kumouksista.

Yksi komissaari tunnustaa, että "tuomiopäivän profetiat" olivatkin aiheellisia ja euron olemassaoloa uhannut tuomiopäivän vaara olikin todellinen.

Toinen komissaari todistaa, että "profeettojen" asemesta väärässä ovatkin olleet "Maastrichtin oikeauskoiset", joiden väärät uskomukset ovat osaltaan pahentaneet kriisiä ja haitanneet sen taltuttamista.

Talouskomissaari Olli Rehn on toinen komission avautujista.

Kaksi komissaariaesittää EU-kritiikkiä 

Kahden talousasioihin vihkiytyneen komissaarin tuoreet puheenvuorot kertovat selkeää kieltä komission kannan tarkentumisesta.

Onpa kyse komission ja yksittäisten komissaarienkin toimikauden loppupuolen avautumisista tai EU:n uudistusten perustelemisesta entisiä puutteita osoittamalla, on kyse aidosti uusista tilannearvioista ja entisten jyrkkien kantojen muutoksista.

Yksi uusista tulkinnoista vastikään kertonut komissaari on talousasioista vastaava komission varapuheenjohtaja Olli Rehn. Toinen on työllisyys- ja sosiaaliasioista vastaava komissaari László Andor.

Vielä runsas kuukausi sitten talouskomissaari näytti ilkkuvan "tuomiopäivän profeetoille" vääristä uhkakuvista, kun euro ei hajonnutkaan. Enää hän ei ilku vaan päinvastoin tunnustaa uhkakuvien euron olemassaolon päättymisestä olleen aiheellisia.

Työllisyys- ja sosiaalikomissaari Andor on puolestaan vastikään julkaissut ekonomistin keskustelupuheenvuoron, jossa hän luonnehtii EU:n keskeisiä taloussopimuksia "Maastrichtin oikeauskoisten" harhaopeiksi ja osoittaa ne yksi kerrallaan vääriksi.

Aiemmat linjaukset ehkämielikuvien muokkausta

Tammikuussa talouskomissaari Rehn kirjoitti yhdessä komission lakiasioista vastaavan varapuheenjohtajan Viviane Redingin kanssa Euroopan talousnäkymiä tarkastelevan mielipidekirjoituksen, jonka Suomessa julkaisi Helsingin Sanomat.

Maltillisen toivorikkaassa ja talousuudistuksiin kannustavassa kirjoituksessaan komissaarit arvelivat eurokriisin pahimpien paineiden jo hellittäneen. He kuitenkin muistuttivat, että "hiljattain monet pitivät euroalueen hajoamista todellisena uhkana".

Tällaiset "tuomiopäivän profeetat" olivat komissaarien mukaan väärässä, sillä kriisi ei hajottanutkaan euroa vaan yhteisvaluutta on yhä olemassa ja nyt euroalue on vieläpä yhden Latvian verran aiempaa laajempi.

Vain runsasta kuukautta myöhemmin talouskomissaari tohtii tunnustaa, että "tuomiopäivän profeettojen" varoittamat uhkakuvat eivät olleetkaan turhaa pelottelua ja synkistelyä vaan ne olivatkin totisen tosia.

Samalla komissaari tulee myöntäneeksi, että hänen aiemmat lausuntonsa niin euron kestävyydestä kriisin kiperinä hetkinä kuin "tuomiopäivän profeetoista" nyt kriisin hellitettyä ovat olleet ennemmin mielikuvien muokkausta kuin aitoja ja rehellisiä tilannearvioita.

Tuomiopäivän profetiateivät olleetkaan turhia

Komissaari Rehnin uusi tulkinta hänen oman talouskomissaarikautensa alusta asti euroaluetta koetelleen kriisin luonteesta ja kriisin kiperimpien hetkien vakavuudesta käy ilmi puheesta, jonka hän piti viime keskiviikkona Kuntaliiton talous- ja rahoitusfoorumissa Helsingissä.

Puheessaan komissaari ei enää ilkkunut "tuomiopäivän profeetoille" vääristä uhkakuvista eikä muutenkaan. Sen sijaan hän myönsi ilmeisesti ensi kertaa julkisesti, että varoitukset jopa euron olemassaoloa uhkaavista riskeistä olivat sittenkin aiheellisia.

Komissaari kuvaa omaa kriisin kiperimpien hetkien tilannearviotaan kuin olisi viilipyttymäisen komissaarin ulkokuoren takana todellisuudessa itsekin ollut "tuomiopäivän profeetta", mutta ei ole vain aiemmin tohtinut tunnustaa asiaa:

"Kriisi on nyt tyyntynyt ja romahduksen vaara on ohi. Kokemamme kriisin eksistentiaalisen luonteen uskaltaa jo tunnustaa. Kriisin syvimpinä hetkinä siitä olisi tullut vain itseään toteuttava ennuste. Eurooppa oli kuilun partaalla."

Ei paljon puuttunut, että komissaari olisi sanonut selvällä suomen kielellä, että "profeettojen" varoitukset olivat perusteltuja ja uhkakuvat oikeita – vaikka eivät toteutuneetkaan.

Toki tämä vaikuttaa järkevämmältä talouspolitiikan johtajan arviolta kuin kaikkien sellaisten riskien jyrkkä kiistäminen tai jopa naurettaviksi leimaaminen, jotka eivät ennalta arvioiden toteudu sataprosenttisen varmasti.

EU:n talousopitolivatkin harhoja

Vero- ja sosiaaliasioista vastaavan komissaari Andorin omalla tavallaan suorapuheinen avautuminen esiintyy hänen laatimassaan keskustelualoitteessa, jonka eurooppalaisen taloustutkimuksen Vox-verkkosivusto julkaisi joulukuussa.

Andor kysyy kirjoituksensa otsikossa Can we move beyond the Maastricht orthodoxy? (suomeksi suunnilleen "Voimmeko päästä eteenpäin Maastrichtin oikeauskoisuudesta?"), ja suosittelee vastaukseksi komission ennestään esittämää EU:n ja varsinkin rahaliitto Emun yhä tiiviimpää tiivistämistä.

Andorin vastaus ja puheenvuoron johtopäätökset eivät ole yllättäviä eivätkä varsinkaan radikaaleja. Mutta hänen tapansa perustella EU:n uudistustarpeita on lähestulkoon radikaali.

Hän kuvaa EU:n keskeisiä talousoppeja "Maastrichtin oikeauskoisten" uskonkappaleiksi. Hän tarkastelee niitä perusteellisesti – ja toteaa ne yksi toisensa jälkeen keskeisiltä osin vääriksi.

Tämän Andor tekee oman ekonomistin taustansa antamalla varmuudella ja monin verroin laajemmin ja seikkaperäisemmin kuin talouskomissaari Rehnin avautuminen muutoin yllätyksettömän puheen sivuhuomautuksessa.

Komissaari varoittaa EU:nkahtiajaosta ja konfliktista

Komissaari Andor aloittaa lukemalla euroalueelle nykyisellään verrattain tylyt madon luvut. Hän ei tyydy kuvaamaan rahaliiton niin sanottuja valuvikoja vaan kuvaa euroalueen talousrakenteita suurin piirtein kaikille asianosaisille vahingollisiksi.

Hänen mukaansa rahaliitosta ja eurosta on tällä haavaa vakavaa vahinkoa tai vahinkoriskiä pääoman omistajille, työntekijöille, yrittäjille, rahoittajille ja julkisten palveluiden käyttäjille. Hänen mukaansa moinen on kestämätöntä.

Andor arvelee, että kriisi ei ole vaikeuksineen ja riskeineen ohi. Sen sijaan hän varoittaa, että euroalueen rakenneviat uhkaavat yhä koko EU:n vakautta ja "voivat tuhota koko EU:n häviäjien ja voittajien välillä syttyvissä poliittisissa yhteenotoissa".

"Maastrichtin oikeauskoisten" talousoppi on Andorin mukaan perustunut kuuteen keskeiseen uskonkappaleeseen, jotka ovat hänen mielestään viimeistään kriisissä osoittautuneet kaikki vääriksi. Siksi ne on hänen mukaansa korkea aika uusia.

Maastrichtin uskonkuusi harhaluuloa

Ensimmäinen "Maastrichtin oikeauskoisten" harhaoppi on Andorin mukaan se, että rahaliitto Emu voi toimia kestävällä tavalla ilman keskitettyä taloudenpitoa ja ilman keskitetysti ohjattuja tulonsiirtoja jäsenmaiden välillä. Hänen oma arvionsa on päinvastainen: ei voi.

Toinen harhaoppi väittää, että niin sanottu sisäinen devalvaatio on paras ellei peräti ainut keino palauttaa kansallinen kilpailukyky euroalueen reunamaissa. Andor pitää tätä vakavana virhearviona eikä usko sen tehoavan yhtä tehokkaasti eikä varsinkaan yhtä pienin yhteiskunnallisin haittavaikutuksin kuin ennen euroa toteutetut kansallisten valuuttojen ulkoiset devalvaatiot tehosivat.

Lisäksi Andor huomauttaa euron vahvistumisen suurelta osin jo kumonneen reunamaissa mittavin sosiaalisin uhrauksin aikaan saadut sisäisen devalvaation hyödyt.

Kolmas "Maastrichtin oikeauskoisten" suorastaan haitallinen harhaoppi vaatii kaikille jäsenmaille vaihtotaseen mahdollisimman runsasta ylijäämää. Andorin mukaan tämä on mahdoton tavoite, jonka tavoittelemisesta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä.

Neljäs harhaoppi tulkitsee työttömyyden yksipuolisesti merkiksi työvoiman tarjonnan rakenteellisista ongelmista. Andorin mukaan syitä työttömyyden kasvuun löytyy yhtä hyvin kokonaiskysynnän laskusta, kuten harjoitetun talouspolitiikan vaikutuksista.

Viides EU-talouden harhaoppi vaatii, että euroalueen keskuspankki EKP vastaa vain ja ainoastaan (AAA-maiden) hintavakaudesta, niin kuin Andor kuvaa. Hän lisäisi EKP:n tehtäviin talouskasvun ja työllisyyden tukemisen sekä korjaisi hintavakauden tulkintaa, joka nykyisellään painaa Saksaa heikompia euromaita velkadeflaatioon.

Kuudes "oikeauskoisten" harha väittää, että millään tavoin tuettavien maiden moraalikato ja vapaamatkustajaksi jättäytyminen on kaikille maille vahingollisempi ja suurempi vaara kuin heikkojen maiden juuttuminen pitkäaikaiseen taantumaan. Tästäkin Andor on täsmälleen vastakkaista mieltä: ei ole.

Olipa komissaarien johtopäätöksistä mitä mieltä tahansa, käy avautumisista yksi asia harvinaisen selväksi:

Väärässä ovatkin olleet "Maastrichtin oikeauskoiset" eivätkä suinkaan "tuomiopäivän profeetat".

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?