Taas sokkona talouden uuteen vuoteen

Julkaistu:

Analyysi
Tinan valaminen ja tinamöykyistä tulevaisuuden tiiraaminen ovat vuodenvaihteen perinnehupeja, vaikka harva enää uskoo tinaennusteisiin. Sen sijaan talousennusteet moni yhä ottaa todesta, vaikka ne ovat vuodenvaihteen viihdettä siinä kuin tinamöykkyjen lukeminen. Tarkimmatkin talouden ennusteet ovat valistuneita arvauksia – ja usein väärässä.


Uudenvuodentinan valaminen ja tinamöykkyjen lukeminen ovat tyystin eri puuhaa kuin talousennusteiden laatiminen ja lukeminen. Ratkaisevia eroja on ainakin kaksi:

Ensiksi tinaa valetaan yleensä hilpeässä seurassa ja uudenvuoden aattoillan tai -yön parhaassa juhlahumussa, kun taas taloutta ennustetaan yleensä keskellä päivää ja naama vakavana.

Toiseksi tinaennusteita valetaan yleensä hevosenkengän muotoisia lyijy- ja tinakappaleita sulattamalla ja jäähdytysveteen äkisti kippaamalla, kun taas talousennusteita laaditaan yleensä uusia lukuja tietokoneen ekonometriseen ennustemalliin syöttämällä ja näppäimistön enter-näppäintä äkisti näpäyttämällä.

Tinaennusteiden lukeminen voi parhaimmillaan olla hilpeää juhlahupia, josta ei yleensä seuranne muita harmeja kuin sulatetun metalliseoksen verran ongelmajätettä. Seuraavan aamun päänsärkykin johtunee yleensä juhlajuomista eikä ennustamisesta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Harva enää tekee tärkeitä päätöksiä tinaennusteiden perusteella.

Sen sijaan talousennusteita moni laatii ja lukee tosissaan kuin ne olisivat luotettava keino kurkistaa tulevaisuuteen. Ennusteet eivät kuitenkaan ole tosiasioita vaan parhaimmillaankin vain valistuneita arvauksia. Niitä ei ole syytä ottaa todesta.

Talousennusteiden laatiminen tai lukeminen eivät ole hilpeitä juhlahupeja, mutta ne aiheuttavat silti aika ajoin kovaa kohmeloa. Tämä ei johdu juhlajuomista vaan siitä, että talousennusteet ohjaavat tärkeitä päätöksiä vaikka olisivat pielessä.

Finanssikriisi oli täysi
yllätys talousviranomaisille


Jos edes maailman tärkeimmät talousennusteet olisivat luotettavia ja osuisivat oikeaan, ei talous olisi suistunut ensin finanssikriisiin ja heti perään talouskriisiin. Samoin euroalue olisi säästynyt omalta velkakriisiltään.

Finanssikriisi, talouskriisi ja eurokriisi ovat kuitenkin tapahtuneita tosiasioita, vaikka niistä ei näkynyt minkäänlaisia etiäisiä sen enempää euroalueen keskuspankin EKP:n tai Yhdysvaltain keskuspankin Fedin talousennusteissa.

EKP luonnehti euroalueen taloutta vakaaksi ja nosti korkoja vain muutamaa kuukautta ennen syöksyä.

Kriisit ja niiden ankaruus olivat täysi yllätys myös suurimpien talousmahtien hallituksille samoin kuin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja rikkaimpien teollisuusmaiden talousjärjestön OECD:n kaltaisille virallisille ja puolivirallisille talousennustajille.

Valtioiden taloussuunnitelmat ovat kriisivuosina heittäneet häränpyllyä likimain kaikissa länsimaissa Suomea myöten. Julkisen talouden tasapaino ja velan lyhennys vaihtuivat Suomessa muutaman kriisivuoden kuluessa kestävyysvajeeksi ja velkakierteeksi, vaikka ennusteiden mukaan piti käydä tyystin toisin.

Talousennusteiden epäonnistuminen etenkin suhdanteiden äkkikäänteissä ei ole kuitenkaan uusi eikä yllättävä ilmiö vaan omanlaisensa taloustieteellinen perinne. Erehtyminen näyttää olevan talousennustamisen peruspiirre ja ominaisuus ennemmin kuin ekonomistien ja muiden talousennustajien vika.

Ennustajien alituinen erehtyminen ei olekaan yllätys vaan se, että moni yhä uskoo ennusteita.

Hinnoista tärkein on
hallinnollinen korko


Maailman suurimmat keskuspankit ovat myös maailman tärkeimpiä talousennustajia. Niiden talousennusteet ovat usein olleet yhtä väärässä kuin useimpien muidenkin ennustajien ennusteet mutta ne ovat silti tärkeämpiä kuin kaikkien muiden ennusteet yhteensä.

Keskuspankit määräävät, mitä raha maksaa, ja ne määräävät sen niin kuin katsovat omien talousennusteidensa perusteella aiheelliseksi. Ja rahan hinta taas on nykyaikaisen talousjärjestelmän ylivoimaisesti tärkein yksittäinen hinta, joka vaikuttaa enemmän kaikkiin talouspäätöksiin kuin mikään muu muuttuja.

Tämän takia juuri keskuspankkien talousennusteet ovat tärkeimpiä ennusteita, vaikka ne ovat usein olleet etenkin suhdannekäänteiden aikoihin kohtalokkaalla tavalla pielessä.

Maailman kaikista keskuspankkiireista vaikutusvaltaisin on Yhdysvaltain Fedin pääjohtaja. Pestiä hoitaa vielä kuukauden päivät Ben Bernanke, joka on kuvannut osuvasti hintamekanismia markkinatalouden painemittariksi.

Bernanken mukaan hintojen on saatava vapaasti asettua kysynnän ja tarjonnan mukaiseksi. Ilmeisesti tämä periaate ei kuitenkaan koske rahan hintaa, jonka Fed ja muut keskuspankit määräävät niin kuin parhaaksi katsovat.

Bernanke ja muut keskuspankkiirit kannattavat markkinataloutta mutta edustavat keskusjohtoista taloussuunnittelua ja hallinnollista hintasäännöstelyä.

Vuosikymmeniin ei
muka yhtään taantumaa


Fedin, EKP:n ja muiden keskuspankkien taloustutkijat seuraavat ja ennustavat talouden likimain loputtoman monimutkaisia ilmiöitä niin sanottujen ekonometristen tutkimusmenetelmien avulla.

Tutkimusmenetelmät, talousteoriat ja tutkijoiden käytössä oleva laskentateho kehittyvät kaiken aikaa – mutta ne eivät ole likimainkaan yhtä kehittyneitä kuin tutkimuskammioita ympäröivä talouden arkitodellisuus.

Fedin taloustutkijoiden ekonometriset mallit kertoivat pääjohtaja Bernankelle ja tämä kertoi edelleen yleisölle vuoden 2008 alkupuolella, että taloudessa on haasteita mutta ei merkkejä taantumasta.

Sittemmin Yhdysvaltain talouden suhdannekäänteitä määrittelevä NBER-tutkimuslaitos ilmoitti taantuman alkaneen vuoden 2007 joulukuussa.

Keskuspankkien lisäksi niin sanotut markkinaekonomistit ovat suhdannekäänteiden aikoihin useammin väärässä kuin oikeassa.

Markkinaennustajien ennusteista muodostuva keskiarvo- eli konsensusennuste ei ole vuosikymmeniin ennustanut esimerkiksi Yhdysvaltoihin ainuttakaan taantumaa. Konsensus oli vielä vuoden 2008 kesällä sitä mieltä, että taantumaa tai muunkaanlaista laskusuhdannetta ei ollut silloinkaan odotettavissa.

Vuosikymmen sitten
huolena oli ylijäämä


Talouspolitiikan viritys ja päätökset perustuvat nekin ainakin osittain talousennusteisiin. Näin on Suomessa yhtä hyvin kuin useimmissa muissa maissa. Paha vain, että talousministeriöidenkin käytössä on usein epätarkkoja tai suorastaan harhaanjohtavia ennusteita.

Suhdannekäänteet ovat näillekin talousennusteille yllätys. Käänteitä näyttää olevan likimain mahdoton luotettavasti ennustaa – etenkin, kun talousmuuttujien lisäksi ennusteisiin vaikuttavat kulloinkin voimassa olevat poliittiset totuudet.

Siitä ei ole kuin alun toista vuosikymmentä, kun maailman suurimman ja edelleen absoluuttisesti velkaisimman kansantalouden julkinen talous "uhkasi" kohentua ikiajoiksi ylijäämäiseksi.

Yhdysvaltain liittovaltio onnistui 2000-luvun alussa kääntää alijäämä hetkellisesti ylijäämäksi. Tästä liittovaltion omat talousennustajat innostuivat laskemaan, että vuosikymmenten kuluessa kertynyt maailmanennätysvelka olisi tuota pikaa maksettu.

Hetkellisesti markkinaekonomistit ehtivät jo huolestua, että pian Yhdysvaltain liittovaltio olisi velaton ja maailman rahoitusmarkkinat alkaisivat potea pulaa liittovaltion velkakirjojen veroisista luotettavista sijoituskohteista.

Vain vähän toista vuosikymmentä myöhemmin huoli velkakirjapulasta on unohtunut kuin vanha väsynyt vitsi. Nyt huolta aiheuttaa ylivelkaisten valtioiden velkakirjatulva.

Viis taloudesta, kun
jaossa ilmaista rahaa


Ennen finanssikriisiä osakemarkkinat ja ehkä vielä paremmin velkakirjamarkkinat osasivat omalla tavallaan ennustaa suurten talouksien suhdannekäänteitä laskuineen ja nousuineen usein tarkemmin kuin varsinaiset talousennustajat.

Osakesijoittajilla oli nyrkkisääntö, jonka mukaan pörssien suuret kurssinousut ja -laskut ennakoivat suhdannekäänteitä yleensä varsin luotettavasti puolen vuoden tai korkeintaan vuoden ennakolla.

Korkosijoittajien vastaava ennusmerkki perustui pitkä- ja lyhytaikaisten velkakirjojen korkoeroon. Nyrkkisäännön mukaan taantuma oli jokseenkin varma, kun pitkät korot olivat painuneet lyhyitä korkoja alemmas ja niin sanottu tuottokäyrä oli kääntynyt laskuun.

Toki pörssi- ja korkokäänteidenkin "ennusteissa" oli omat hutinsa, eivätkä kaikki kurssikäänteet välttämättä perustuneet talouskäänteisiin. Markkinoiden nyrkkisääntöjä vesitti sanonta, jonka mukaan arvopaperimarkkinat ovat ennustaneet kymmenen kuudesta edellisestä taantumasta.

Nyt tämä epätarkkanakin virallisia ennusteita tarkempi suhdannemittari on epävireessä.

Osake- ja velkakirjamarkkinoiden pelurit veikkaavat parhaillaan parhaansa mukaan, mitä Fed ja muut maailman suurimmat keskuspankit seuraavaksi tekevät eivätkä suinkaan talouden seuraavaa käännettä suuntaan tai toiseen.

Viis talouden kunnosta tai näkymistä niin kauan kuin jaossa on ilmaista rahaa.

Markkinoiden viesti
tavallista epäselvempi


Osakemarkkinat kautta maailman ovat hiljattain kivunneet kolmannen kerran niin sanotun teknokuplan kurssiennätykseen tai sen yläpuolelle. Samaan aikaan tärkeimpien velkakirjamarkkinoiden korot ovat painuneet alimmilleen vuosikymmeniin tai jopa milloinkaan.

Jos osakemarkkinoiden kurssiennätykset ja poikkeuksellisen korkeat arvostuslukemat kertoisivat sijoittajien aidoista talousodotuksista, kertoisivat ne poikkeuksellisen voimakkaasta talouskasvusta ja pörssiyhtiöiden vahvasta kannattavuudesta.

Jos taas sijoittajien talousodotuksia luetaan vuosikymmeniin matalimpien korkonoteerausten velkakirjamarkkinoilta, on odotettavissa pitkäpiimäistä ja tahmeaa taantumaa tai vielä heikompaa rämpimistä vuosien ajaksi.

Samaan aikaan lukuisat osake- ja korkonoteerauksiin perustuvat riskimittarit näyttävät samanlaisia lukemia kuin ne ovat yleensä näyttäneet suurten markkinamyllerrysten ja -romahdusten edellä.

Yleisimpien riskimittareiden mukaan riskejä ei ole tai ne ovat mitättömiä. Tämä lienee tällä haavaa yhtä hyödytön merkki talouden tilasta kuin osake- ja korkonoteeraukset tai sen puoleen keskuspankkien tai muiden ennustajien varsinaiset talousennusteet.

Riskimittarit ja markkinanoteeraukset lienee viisainta tulkita muistutukseksi talouden alituisesta epävarmuudesta ja yllättävästä luonteesta.

Niin kauan kuin keskuspankit jakavat ilmaista tai edes puoli-ilmaista rahaa minkä ehtivät, eivät talousennusteet tai markkinanoteeraukset kerro senkään vertaa talouden näkymistä kuin ne parhaimmillaan tekevät.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Rkp:n Henriksson Ylen Ykkösaamussa: Sotesta on syntymässä kaaos maahan

    2. 2

      HS: Mehiläinen keksi keinon päästä hoitamaan oululaisia verovaroilla

    3. 3

      Työntekijöille ei enää riitä asuntoja Inarissa – meteoriitti voi laajentaa asuntopulan myös Nellimiin

    4. 4

      Suomalainen Ville osti kahden miljoonan taalan aterian – ja antaa sen pois

    5. 5

      Eläinlääkärissä käynti on kallistunut selvästi 10 vuodessa – ketjuuntuminen uhkaa nostaa hintoja lisää

    6. 6

      Miten hyvin tunnet suomalaiset logot? Tee 12 kysymyksen testi

    7. 7

      Viro korotti alkoholi­veroa ja viinaralli siirtyi Latviaan – Tulli: Kyllä sitä jouset pohjassa tuodaan

    8. 8

      Arvaisitko, minne Suomesta viedään lonkeroa tai tillivotkaa? ”Suomi on jälkijättöinen maa”

    9. 9

      Orjatöitä vai rentoa meininkiä yli tonnin palkalla? Näin lukijat ajattelevat työkokeiluista

    10. 10

      Rakennuslehti: Uudisasunnon hinta pomppasi 55 000 euroa – ”kasinopeli” nostaa nyt asuntojen hintoja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Verkkokauppa.com julkaisi palautetuimpien tuotteiden Top 25 -listan

    2. 2

      Orjatöitä vai rentoa meininkiä yli tonnin palkalla? Näin lukijat ajattelevat työkokeiluista

    3. 3

      Matkahuollon vika nyppii yrittäjää Black Fridayna – pieni verkkokauppa teki ”radikaalin ratkaisun”

    4. 4

      Viro korotti alkoholi­veroa ja viinaralli siirtyi Latviaan – Tulli: Kyllä sitä jouset pohjassa tuodaan

    5. 5

      HS: Mehiläinen keksi keinon päästä hoitamaan oululaisia verovaroilla

    6. 6

      Suomalainen Ville osti kahden miljoonan taalan aterian – ja antaa sen pois

    7. 7

      Rakennuslehti: Uudisasunnon hinta pomppasi 55 000 euroa – ”kasinopeli” nostaa nyt asuntojen hintoja

    8. 8

      Miten hyvin tunnet suomalaiset logot? Tee 12 kysymyksen testi

    9. 9

      Arvaisitko, minne Suomesta viedään lonkeroa tai tillivotkaa? ”Suomi on jälkijättöinen maa”

    10. 10

      Onko lompakkosi sisältö kuin saksalaisella vai lähempänä portugalilaista?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Talo Thaimaassa ja citykämppä Espanjassa: Annika, 63, kertoo, miten Lahti vaihtui halpaan elämiseen auringossa

    2. 2

      Miten hyvin tunnet suomalaiset logot? Tee 12 kysymyksen testi

    3. 3

      Suomen 100 suurinta metsänomistajaa: listan ykkösen metsät peittäisivät Kehä I:n sisälle jäävän Helsingin

    4. 4

      Verkkokauppa.com julkaisi palautetuimpien tuotteiden Top 25 -listan

    5. 5

      Ilkka, 62, nostaa eläkettä ja käy kokopäivätöissä – ”Kyllä tässä pääsee voitolle”

    6. 6

      Suomalaisesta nollan euron setelistä tuli hitti – joidenkin arvo voi nousta huimasti

    7. 7

      Yksin asuva, tulisitko toimeen 669 eurolla kuukaudessa?

    8. 8

      Riku, 24, kilpailutti kahta pankkia: 9. tarjous asuntolainasta kelpasi – säästöä 7 000 euroa

    9. 9

      Luvattomat poissaolot ovat työ­paikkojen vakio­riidanaiheita –”selkeä irtisanomis­peruste”

    10. 10

      Tullimaksu voi yllättää tylysti: nettisivulla edullisempi saattaa tulla reilusti kalliimmaksi – 3 esimerkkiä

    11. Näytä lisää