Olisipa eurotalous edes pelätyllä Japanin tiellä

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vakuuttaa, että euroalue ei ole 1990-luvun Japani eikä euroalue ole pelätyllä "Japanin tiellä" menossa deflatoriseen talousanemiaan. Oikein ja väärin: euroalue ei ole yhtä heikossa kunnossa kuin Japani – euroalue on heikompi kuin Japani oli kymmenen vuotta oman kriisinsä alkamisesta.

11.12.2013 6:01 | Päivitetty 11.12.2013 13:39

Euroalueella ei pitäisi olla pelkoa lipsumisesta niin sanotulle "Japanin tielle". Ei ainakaan, jos euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tulkitsee alueen taloutta ja talousnäkymiä oikein.

EKP:n neuvoston viimeviikkoisen kokouksen jälkeen pitämässään tiedostustilaisuudessa Draghi vastasi Japanin varoittavaa esimerkkiä koskevaan kysymykseen liian hitaan inflaatiovauhdin tai suoranaisen deflaation riskeistä:

– Tilanne euroalueen taloudessa on melko lailla erilainen kuin se oli Japanissa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Draghin mukaan yhtäläisyyttä tämän päivän euroalueen ja "kadotettujen vuosikymmenten" Japanin välillä ei ole, sillä:

1) EKP on toteuttanut tuntuvia rahapolitiikan kevennystoimia varhaisemmassa vaiheessa ja pontevammin ottein kuin Japanin keskuspankki toteutti Japanin kriisissä.

2) EKP valmistelee paraikaa pankkien perusteellisia tasetarkastuksia piilevien tappioiden ja pääomapuutteiden osoittamiseksi, mikä Japanissa jäi vuosien ajaksi tekemättä pitkittäen kriisiä.

3) Euroalueen yksityinen talous ei ole likimainkaan niin raskaasti velkaantunutta kuin Japanin yksityinen talous oli maan velkakriisin alkaessa.

4) Euromaat ovat ryhtyneet rakenne- ja talousuudistuksiin olennaisesti nopeammin kuin Japani ryhtyi omiin uudistuksiinsa.

5) Euroalueella inflaatio-odotukset ja toteutunut inflaatio ovat pysyneet hyvin lähellä toisiaan mutta Japanissa nämä erkanivat toisistaan huomattavasti.

Draghin huomautukset heijastavat europäättäjien virallista tulkintaa, mutta silti osa talouden keskeisistä kuntomittareista kertoo muuta.

Niiden mukaan euroalue on muutamassa vuodessa heikentynyt kehnompaan talouskuntoon kuin Japanin talous oli maan ensimmäisen "kadotetun" vuosikymmenen jäljiltä.

Euroalueellaanemiariski

Pääjohtaja Draghin luettelemista vahvuuksista huolimatta eurotalous näyttää neljän viime vuoden aikana lipsuneen pääpiirteissään samaa "Japanin tietä" kuin Japani itse lipsui oman velkakriisinsä ensimmäisen "kadotetun" vuosikymmenen aikana.

Eikä näkyvin ero euroalueen ja Japanin välillä ehkä sittenkään erotu EKP:n toimista eikä euroalueen vahvuudesta vaan siitä, että euroalue lipsuu alamäkeä jyrkemmin ja nopeammin kuin Japani lipsui.

Tämä käy ilmi kansainvälisten taloustilastojen lisäksi analyysiyhtiö Lombard Street Researchin (LSR) tuoreesta katsauksesta. Siinä yhtiön ekonomisti Dario Perkins tarkastelee euroalueen talouskuntoa ja vertailee eurokriisin talousvaikutuksia Japanin kriisin alkuvuosiin.

Tämän vertailun perusteella "euroalueen tie" näyttää vievän nopeammin ja jyrkemmin kohti talousanemiaa kuin pahaenteinen "Japanin tie". Perkins ei käytä suomalaisesta talouskeskustelusta tuttuja tie-kielikuvia mutta tekee silti selväksi, että:

Europäättäjillä ei ole enää aihetta pelätä japanilaistyylistä "kadotettua vuosikymmentä". Ennemmin heidän olisi aika toivoa, että euroalue selviäisi edes yhtä vähällä kuin Japani on selvinnyt.

Perkins ei ole suinkaan ainoa ekonomisti, joka on viime viikkoina kiinnittänyt huomiota euroalueen kasvaneeseen deflaatio- ja anemiariskiin. Samasta varoitti analyysiyhtiö BCA Research tuoreimmassa kuukausikatsauksessaan ja samasta varoittaa suurpankki HSBC vasta valmistuneessa vuosikatsauksessaan.

Työttömyydessähuimat erot

Velkakriisin neljä ensimmäistä vuotta ovat koetelleet eurotaloutta paljon rujommin kuin ensimmäinen "kadotettu" vuosikymmen koetteli Japania, väittää LSR:n terävistä teksteistään arvostettu Perkins.

Hän perustelee väitettään viittaamalla työttömyyslukuihin ja inflaation ja talouskasvun "katoamiseen" euroalueella nyt ja 1990-luvun Japanissa.

Euromaiden keskimääräinen työttömyys on 12 prosenttia ja kriisimaissa työtä vailla on jopa yli 25 prosenttia koko työvoimasta ja yli 50 prosenttia alle 25-vuotiaasta työvoimasta. Japanin työttömyysaste sitä vastoin oli 1990-luvulla kolmisen prosenttia ja korkeimmillaankin vuonna 2002 alle kuusi prosenttia.

Kuluttajahintainflaatio haihtui ja vaihtui deflaatioksi vasta, kun ensimmäinen "kadotettu" vuosikymmen oli Japanissa ohi ja toinen aluillaan. Sen sijaan osa euroalueen pienistä kriisimaista on jo deflaatiossa ja osa isommista maista uhkaa seurata perässä, vaikka eurokriisin alkamisesta on alle viisi vuotta aikaa.

Talouskasvukin on pysähtynyt tai taantuu euroalueella jo toista kertaa sitten kriisin alkamisen ja kokonaistuotanto on niukempaa kuin viisi vuotta sitten. Japanin talous sitä vastoin kasvoi "kadotetun" 1990-luvun ajan keskimäärin puolitoista prosenttia vuodessa.

Perkinsin mielestä olisi europäättäjille ja -taloudelle iloinen yllätys, jos euroalueen ensimmäinen "kadotettu" vuosikymmen osoittautuisi yhtä lieväksi kuin Japanin 1990-luku.

Tosin tämä on jo hänen mukaansa ennemmin toiveajattelua kuin todennäköistä.

Bernanke oppimutta Draghi ei

Finanssikriisin alkuvaiheessa suurten länsimaiden talouspäättäjät muistuttivat toinen toisilleen, kuinka tärkeätä heidän on pitää mielessään Japanin kokemukset ja ennen kaikkea varoa toistamasta Japanin talousvirheitä.

Yhdysvaltain talous- ja rahapolitiikan johto näyttää pääosin toimineen niin kuin on muistuttanut, arvioi LSR:n Perkins.

Erityisen huolellisesti Japanin kokemuksia on pitänyt mielessään Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Ben Bernanke, joka itse kävi 2000-luvun alkuvuosina luennoimassa Japanin talouspäättäjille deflaation torjumisen keinoista.

Fed aloitti deflaation vastaiset toimet olennaisesti nopeammin kuin Japanin keskuspankki 1990-luvulla – ja Perkinsin tulkinnan mukaan olennaisesti nopeammin kuin euroalueen EKP, joka hänen mukaansa empii ja viivyttelee yhä.

– Vielä neljä vuotta eurokriisin alkamisen jälkeen EKP empii epätavallisten keinojen käyttämistä, vaikka euroalueen inflaatiovauhti on jo lähempänä nollaa prosenttia kuin EKP:n omaa vajaan kahden prosentin tavoitevauhtia, kirjoittaa Perkins.

LSR:n laskelmien ja arvioiden mukaan euroalueen painuminen deflaatioon ei ole suinkaan varmaa, mutta riski on kasvanut huomattavan suureksi. Koko euroalueen matala inflaatio tarkoittaa herkästi sitä, että osa jäsenmaista kärsii deflaatiosta.

Tämä on vakava uhka erityisesti velkaisimmille jäsenmaille, sillä deflaation oloissa velkojen maksaminen käy tavallistakin vaikeammaksi niin kuin Kreikassa ja Portugalissa on käynyt.

Omatekoinentaantuma

Japanilaispankki Nomuran tutkimusyksikön pääekonomisti Richard Koo esittää tuoreessa katsauksessaan täsmälleen saman tulkinnan kuin LSR:n Perkins: Yhdysvallat on ottanut opikseen Japanin talousvirheistä mutta euroalue toistaa niitä.

Nomura jakeli Koon katsauksen kansainvälisille suurasiakkailleen tiistaina.

Hänen mukaansa kriisin koettelemista länsimaista ainoastaan Yhdysvallat onnistui välttämään uuden taantuman, sillä ainoastaan Yhdysvaltain talousjohto otti opikseen Japanin virheistä ja varoi toistamasta niitä.

Tämä on käytännössä tarkoittanut niin mittavaa julkisen talouden ja rahapolitiikan yhdistettyä elvytystä, että yksityinen talous on voinut keskittyä oman velkataakkansa keventämiseen ilman kansantalouden kokonaiskysynnän kutistumista – eli ilman talouden uutta taantumaa.

Euroalueen ja Britannian talousjohto on Koon mukaan sen sijaan toistaiseksi keskittynyt kiistämään yhtäläisyydet Japanin talousongelmiin ja niiden seurauksiin. Juuri niin kuin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi teki viimeksi viime viikolla.

Tästä silmien sulkemisesta on Koon mukaan seurannut euroalueella ja Britanniassa samat virheet, joita Japanin talouspäättäjät tekivät 1990-luvulla: vyönkiristysten aloittaminen liian varhain kesken vakavan velkakriisin – ja talouden uupuminen uuteen taantumaan.

Tarpeetontakärsimystä

Euroalue ei ainoastaan toista Japanin virheitä vaan tekee lisäksi aivan omiakin toimia talousahdingon pahentamiseksi, arvelee Nomuran Koo. Hänen mukaansa Draghin kehumat pankkitarkastukset ovat juuri tällaista omatekoisten ongelmien pahentamista.

Japanin viranomaiset vakauttivat maan pankkijärjestelmän 1990-luvulla samaan tapaan kuin Yhdysvaltain viranomaiset vakauttivat "oman" finanssijärjestelmänsä mittavin pääoman lisäyksin.

Euroalueella ei Koon mukaan ole tapahtunut vastaavaa pankkijärjestelmän vakautusta samassa mitassa, vaan täällä viranomaiset kulkevat hänen mukaansa paraikaakin vastakkaiseen suuntaan.

Euromaat ovat ryhtyneet kiristämään pankkien vakavaraisuusvaatimuksia ja muuta sääntelyä kesken velkakriisin, ja näin pahentaneet kriisiä. Niinpä ei ole suuren suuri yllätys, että pankit ovat supistaneet erityisesti sääntelyn riskipitoisena pitämää yritysrahoitusta.

EKP:n valmistelemat tasetarkastukset ja muut pankkiunionin valmistelut ovat Koon mukaan omiaan voimistamaan luottolamaa.

EKP:n kriisitoimet ja Draghin lausunnot kertovat Koon mielestä hyvin selkeästi, että Draghi on tulkinnut Japanin kriisiä ja sen läksyjä väärin. Siksi euroalue ei ole ottanut Japanin virheistä opikseen vaan toistaa niitä.

Koon mukaan on "äärimmäisen valitettavaa", että Draghi ja muut euroalueen talouspäättäjät yhä tulkitsevat kriisiä väärin ja "heikentävät tarpeettomasti miljoonien eurooppalaisten elämää". 

Deflaatio voikärjistää kriisiä

Brittipankki HSBC:n mukaan yksi ensi vuoden keskeisistä talousriskeistä on euroalueen hintakehityksen painuminen deflaation puolelle. Pankin ekonomistien mukaan on siinä ja siinä, pysyykö alueen hintakehitys edes joten kuten inflaation puolella.

Deflaation ja inflaation välillä voi ylivelkaisille talouksille olla dramaattisen suuri ero.

HSBC:n pääekonomisti Stephen King muistuttaa hänkin työryhmineen, että Japanilta kului jokseenkin kymmenen vuotta ennen kuin inflaatio vaihtui deflaatioksi. Hekin arvelevat, että euroalueella sama voi olla edessä puolta nopeammin.

Pankin arvion mukaan euroalue on nyt suuremmassa vaarassa luisua deflatoriseen taantumaan kuin muut keskeiset talousalueet ja kansantaloudet. Riskiä kasvattaa muita tiukempaa rahapolitiikkaa noudattava keskuspankki ja pankkien ongelmat yhdistettynä heikkoihin talousnäkymiin.

Analyysiyhtiö Capital Economics yhtyy LSR:n, Nomuran ja HSBC:n tulkintaan ja täydentää, että deflaatio ei pelkästään pahenna kriisimaiden talousongelmia vaan se voi kärjistää koko euroalueen kriisin uudestaan.

Oikaisu (11.12.2013 klo 13.15): Työttömyysprosentteja koskevassa kappaleessa käsite "työikäinen väestö" vaihdettu "työvoimaksi".

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?