Euroalueen keskuspankki EKP laski ohjauskorkonsa viime kuussa historiallisen alas, joten tämän kuun rahapolitiikkakokous sujunee torstaina yllätyksittä. EKP tuskin koskee korkoihinsa enää tänä vuonna.
Ensi vuonna tilanne on toinen. Yhdysvaltain keskuspankki Fed alkaa mahdollisesti jo purkaa omia rahapolitiikan kevennyskeinojaan, mutta EKP tuskin pystyy samaan vaan joutunee päinvastoin keksimään uusia kevennyskeinoja.
Näin uskovat suurpankkien ja analyysiyhtiöiden markkinaekonomistit ja analyytikot, joiden tuoreista ennusteista löytyy euroalueelle ankeita evästyksiä ensi vuoteen ja pidemmälle:
EKP laskee kevään kuluessa ohjauskorkonsa nollaan prosenttiin ja joutuu pitämään sen pohjassa mahdollisesti jopa vuosikymmenen loppuun asti ennen kuin talous kestää korkojen palauttamista normaaleihin lukemiin.
Muun muassa suurpankki Citigroupin ja analyysiyhtiö BCA Researchin ekonomistien ankeat ennusteet euroalueen talousnäkymistä kertovat, että kaikista maailman päämarkkinoista juuri euroalue toipuu talouskriisin jäljiltä tolpilleen hitaimmin.
Eurotalous rämpii kuin sitkeässä liisterissä vielä vuosia, varoittavat ennusteet.
Ohjauskorkopainuu nollaan
Citigroupin tällä viikolla päivittämä ennuste euroalueen ohjauskoroksi on vielä ensi vuoden alkupuolella nykyinen 0,25 prosenttia mutta ensi vuoden toisesta neljänneksestä ainakin kaksi vuotta eteenpäin korkoennuste on 0,00 prosenttia.
Analyysiyhtiö BCA puolestaan povaa tuoreessa kuukausijulkaisussaan, että EKP voi joutua pitämään ohjauskorkonsa pohjalukemissa jopa kuluvan vuosikymmenen loppuun ennen kuin talous kestää nollaa korkeampaa korkoa.
Kummankin sävy eurotalouden kunnosta ja näkymistä on vaisu ja aneemisen ankea eikä kumpikaan usko talouden toipuvan niin nopeasti ja niin voimakkaasti kuin euroalueen talouspäättäjät toivovat.
Näistä ennustajista BCA on olennaisesti dramaattisempi.
Sen mukaan euroalueen lupaavat talousenteet koskevat miltei yksinomaan Saksaa ja kokonaisuutena alue on suuressa vaarassa vaipua "sekulaariseen stagnaatioon".
Toivon mukaan edes vähän liioitteleva ilmaus tarkoittaisi suomeksi sanottuna "iäisen kasvamattomuuden" tilaa eli jonkinlaista "iäisyystaantumaa".
Eurotalous kohtiiäisyystaantumaa
"Iäisen kasvamattomuuden" tilalla BCA:n ekonomistit viittaavat Yhdysvaltain entisen valtiovarainministerin Larry Summersin Yhdysvaltain talousnäkymistä lukemiin madonlukuihin.
Summers on herättänyt laajaa huomiota viimeaikaisilla puheenvuoroillaan, joissa hän on kuvannut Yhdysvaltain raha- ja talouspolitiikan umpikujaa.
Hänen mukaansa perinteinen rahapolitiikka on korkojen nollarajan takia menettänyt tehonsa ja talous uhkaa liian heikoksi jäävän elvytyksen takia juuttua "sekulaariseen stagnaatioon". Hän suosittelee kokonaiskysynnän elvyttämiseen finanssipolitiikan rohkeata keventämistä.
BCA on Summersin kanssa samaa mieltä talouden "iäisyystaantuman" riskistä ja pääosin samaa mieltä lääkkeistäkin, mutta eri mieltä kyseisen keljun talousilmiön todennäköisimmästä tantereesta.
Sen mukaan nollakasvuliisteriin juuttuu ennemmin euroalue kuin Yhdysvallat.
Erimielisyys voi olla myös näennäistä ja johtua siitä, että Summers on arvioinut pelkästään Yhdysvaltain talousnäkymiä, kun taas BCA tarkastelee kaikkia maailman suurimpia talouksia.
Yksistään tarkasteltuna Yhdysvallatkin näyttää heikolta. Mutta kun sen rinnalla katsastetaan myös euroalueen talouskuntoa, muuttuvat heikkoudet ja vahvuudet suhteellisiksi.
BCA:n mukaan kaikista talousalueista heikoimmalta näyttää euroalue. Eurotaloutta rasittavat Yhdysvaltoja raskaampi talouden kokonaisvelkataakka, heikommat pankit, suurempi ja isoilta osin yhä puhkeamaton asuntokupla ja heikompi väestörakenne.
Eurokriisi on ollut suvannossa, mutta kriisi ei ole ohi.
Saksankin parastataipua kevennyksiin
Euroalueen velka- ja talouskriisi on vaarassa kärjistyä uudestaan, arvioivat BCA:n ekonomistit. Heidän mukaansa euromaiden välisissä talouseroissa ja ristiriidoissa on ainekset uusiin jännitteisiin ja edelleen jopa rahaliiton hajoamiseen.
Vastakkainasettelu Saksan ja muiden euromaiden välillä jyrkkenee, kun kriisimaista alkaen leviävä deflaation uhka pakottaa EKP:n keventämään rahapolitiikkaansa yhä uusin keinoin.
Saksan talous- ja rahapolitiikan johtajat paheksuivat ja vastustivat viime kuussa EKP:n ohjauskoron laskua 0,25 prosenttiin. Saksan johto on hanakimmin vastustanut muitakin EKP:n rahapolitiikan kevennystoimia.
Esimerkiksi liittokansleri Angela Merkelin ja Saksan keskuspankin pääjohtajan Jens Weidmannin mielestä Saksa olisi tarvinnut koron nostoa eikä laskua.
He vastustanevat vielä voimakkaammin ohjauskoron seuraavaa laskua nollaan prosenttiin. Tuskin he ilahtuvat siitäkään, että EKP joutunee pitämään korkonsa pohjalukemissa jopa vuosien ajan, niin kuin BCA:n ekonomistit odottavat.
Saksan on kuitenkin parempi taipua niin nollakorkoihin kuin niillä tavoiteltavaan inflaation kiihtymiseen – vaikka inflaation pitäisi kiihtyä erityisesti kaikista euromaista kaikkein inflaatiokammoisimmassa eli Saksassa.
Tämä on BCA:n ekonomistien mukaan välttämätöntä, sillä muita vaihtoehtoja deflatorisen noidankehän torjumiseen ei ehkä ole. Jos taas deflaatiota ei torjuta vaan se pääsee edes kriisimaissa vauhtiin, ei rahaliitto välttämättä kestä niitä paineita hajoamatta.
Kaksi ehtoa euronpelastamiseksi
Rahoitusmarkkinoilla noteerattavien inflaatio-swap -sopimusten hinnoittelun perusteella markkinatoimijat veikkaavat Saksan inflaation pysyvän ainakin lähimmät viisi vuotta lähempänä puoltatoista kuin kahta prosenttia.
BCA:n mukaan puolitoista prosenttia on liian hidas inflaatiovauhti Saksalle, sillä se tarkoittaisi kriisimaiden ja mahdollisesti Ranskankin painumista deflaatioon. Näin kävisi siksi, että Saksan kilpailukykyä ei ole mahdollista kiriä kiinni kuin kääntämällä viime vuosikymmenen inflaatioerot vastakkaisiksi.
Jos Saksan inflaatio pysyy vain vähän nollaa nopeampana, on muiden painuttava nollan alapuolelle. BCA:n ekonomistit eivät usko kriisimaiden enää kestävän kovin pitkäaikaista deflaatiota nousematta poliittiseen kapinaan.
Toinen ehto rahaliiton koossa pitämiseksi on pankkiunionin valmistuminen ja viimeistely kaikkine osineen euroalueen yhteisvastuullista talletussuojaa myöten. Tästä kirjoittavat Citigroupin ekonomistit omassa katsauksessaan.
Rahapolitiikan tuntuvan keventämisen ja pankkiunionin pystyttämisen lisäksi pankin ekonomistit ennustavat, että eurokriisin voittaminen edellyttää lisää huojennuksia Kreikan ja mahdollisesti muidenkin kriisimaiden tukiluottoihin.
Heidän mukaansa on kyseenalaista, kuinka kauan kriisiluottoja on mielekästä vesittää samanlaisilla korkoehtojen ja takaisinmaksuaikojen pehmennyksillä kuin tähän asti.
Selkeämpää olisi tunnustaa tosiasiat. Pankkiekonomistien mukaan tämä tarkoittaa, että muiden eurovaltioiden on syytä mitätöidä hätäluottoja, jos haluavat päästä kriisistä eroon.
Vai onko kriisisittenkin ohi?
Toinen suurpankki RBS tuo omassa Eurooppa-katsauksessaan esiin selvästi valoisampia näkymiä kuin Citigroup tai varsinkaan BCA. Pankin varovaista tai apeaa keskivertokantaa haastava tulkinta käy selväksi katsauksen otsikosta:
"Kriisi on ohi, ja talous toipuu. Eläköön euro."
Edes RBS:n ekonomistien mielestä eurotalous ei ole juuri hilkulla lähteä "lentoon" mutta uusien takaiskujen, kuten kriisin uuden kärjistymisen, riski on sen mukaan selvästi pienempi kuin markkinat yleisesti pelkäävät.
Eurotalous toipuu ja kriisimaidenkin alamäki tasoittuu ja alkaa vähitellen kääntyä kohti parempaa. Pahin paine alkaa hellittää, joskaan ei helpolla eikä itsestään. Työllisyys on liian heikkoa ja inflaatio vaarassa lipsua liian hitaaksi, joskaan ilkeästä deflaatiosta ei ole pankin mukaan sellaista vaaraa kuin moni muu ennustaja pelkää.
Siitä RBS:n ekonomistit ovat Citigroupin ja BCA:n kollegojensa kanssa samaa mieltä, että EKP keventää vielä rahapolitiikan otettaan tuntuvasti ennen kuin kriisi lopulta hellittää ja talous toipuu kunnolla tolpilleen.
On kriisi pahimman ohi tai ei, odottavat ammattiennustajat korkojen pysyvän jopa vuosien ajan matalina tai laskevan nykyistäkin matalammiksi.
Mutta onko tämä rohkaiseva merkki uuteen ja entistä huokeampaan velkaantumiseen? Ei välttämättä, sillä korkojen mataluus on oire talouden anemiasta eikä suinkaan vahvasta kasvuvoimasta.
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
