Elintarvikkeiden on oltava turvallisia, ja ruoan markkinoinnissa mahdollisesti esiintyvien terveysväittämien on oltava tutkitusti totta. Katteettomat ravinto- tai terveysväitteet ovat ruoan markkinoinnissa kiellettyjä.
Ruoan turvallisuutta ja terveysväitteiden todenperäisyyttä valvoo iso joukko viranomaisia, kuten Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Euroopan unionissa (EU) vastaava virasto Efsa.
Epäterveellisistä eineistä tai perusteettomista ravinto- ja terveysväitteistä seuraa ruokaviranomaisten sapiskat ja väärien väitteiden oikominen. Ääritapauksessa kelvottomat elintarvikkeet on vedettävä myynnistä.
Ruokaviranomaiset tekevät parhaansa, jotta kansalaiset voisivat turvallisin mielin luottaa kaupan olevien elintarvikkeiden laatuun ja niiden laadusta ja terveysvaikutuksista väitettyjen tietojen todenperäisyyteen.
Toisin on taloudessa ja varsinkin rahataloudessa.
Euron markkinointia ja markkinoinnissa esiintyviä talousväittämiä ei valvo yksikään viranomainen. Tätä eivät tee Suomen tai EU:n kuluttajaviranomaiset eivätkä talous- ja rahaviranomaiset, kuten EU:n komissio ja euroalueen keskuspankki EKP.
Mikseivät?
Siksi, että euroa markkinoivat juuri nämä samat talous- ja rahaviranomaiset. Ja siksi, että euron markkinoinnissa esiintyvät väitteet euron suotuisista talousvaikutuksista ovat näiden samojen viranomaisten itse keksimiä väittämiä.
Käytännössä EU:n talous- ja rahaviranomaisten pitäisi kieltää omat euroväitteensä totuuden vastaisina tai vetää väärin väittämin markkinoimansa euro pois "myynnistä".
Euron eduttutkitusti tarua
EU:n talous- ja rahaviranomaiset eivät ole korjanneet saati kieltäneet euron talousvaikutuksia koskevia omia väittämiään, vaikka viimeistään kriisin tapahtumat ovat osoittaneet markkinointiväittämät keskeisiltä osin vääriksi.
Sen sijaan komissio ja EKP pitävät yhä kiinni euron alkuperäisistä kehuista, joiden mukaan
♦ euron ansiosta euroalueen inflaatio ja korkotaso ovat matalat,
♦ euro tasoittaa euromaiden elintaso- ja työllisyyseroja,
♦ euro tasoittaa euromaiden kilpailukykyeroja ja
♦ euro vakauttaa ja vahvistaa euromaiden talouskasvua ja työllisyyttä.
Näitä ja vastaavia väitteitä komissio on toistanut euron rakennusvaiheesta alkaen ja toistaa yhä. Eurokansalaiset oppivat komission ilosanomaa lapsesta asti. Samat väittämät ovat EKP:n puheenvuorojen vakiosisältöä.
Komission vuonna 2008 julkaisema yli 300-sivuinen rahaliiton kymmenvuotisjuhlakirja esitti samoja talousväittämiä euron suotuisista vaikutuksista tavallistakin ylenpalttisemmin, vaikka kriisin ensi oireet veivät jo pohjaa pois väitteiltä.
Jos euron keskeiset kehut olisivat totta, ei euroalue olisi nyt jo pian viidettä vuottaan vuosikymmeniin ankarimman velka- ja rahoituskriisin kourissa. Kriisi on kuitenkin totta ja euron suotuisat talousvaikutukset keskeisiltä osin mielikuvamarkkinointia.
Kriisin lisäksi tämän osoittaa nyt myös vastikään julkaistu tutkimus. Euroa markkinoivat talousväittämät eivät ole tutkitusti totta vaan ne ovat tutkitusti tarua.
Tutkimustiedollapohja pois pupulta
Eurooppalainen taloustieteilijöiden arvovaltainen tutkimusverkosto CEPR (Centre for Economic Policy Research) on vastikään julkaissut tutkimuksen, joka osoittaa keskeiset väittämät euron suotuisista talousvaikutuksista vääriksi.
Tutkimuksen otsikko on Patterns of Convergence and Divergence in the Euro Area (Yhdentymistä ja eriytymistä euroalueella), ja sen ovat laatineet ekonomistit Angel Estrada Garcia, Jordi Gali ja David Lopez-Salido.
Kolmikko tuskin edustaa "eurovastaisia voimia", vaan ennemmin he vaikuttavat tekstinsä perusteella vakavilta taloustutkijoilta. Garcia työskentelee Espanjan keskuspankissa, Gali Barcelonan yliopistossa ja Lopez-Salido Yhdysvaltain keskuspankissa.
He ovat tutkineet juurta jaksain euromaiden ja useiden rahaliittoon kuulumattomien vertailumaiden talouskehitystä 25 viime vuoden ajalta selvittääkseen, miten euro- ja vertailumaissa on kehittynyt:
♦ Inflaatio,
♦ Työttömyys,
♦ Hintakilpailukyky ja
♦ Vaihtotase.
Tarkastelun ulottaminen riittävän pitkälle ajalle ennen ja jälkeen euron käyttöönoton ja pelkkiä euromaita huomattavasti laajempaan maajoukkoon antaa tutkijoille perusteet kyseenalaistaa komission ja EKP:n keskeisiä eurokehuja.
Tämän tutkimuksen tulokset antaisivat aiheen kieltää euron katteeton kehuminen.
Euron inflaatio-ja korkoharha
Euron suotuisista vaikutuksista kenties tavallisin ja useimmin esiintyvä on väite, jonka mukaan inflaation hidastuminen ja korkotason lasku ovat euron ansiota. Tämä väite esiintyy toisinaan suomalaisessakin talouskeskustelussa, jota vahvistavat karvaat muistot viime lamavuosien pitkälti yli kymmenen prosentin markkakoroista.
Siksi on jopa hieman yllättävää, miten vahvoin perustein ja samalla vaivattomasti ekonomistit kumoavat tämän euroon liittyvän inflaatio- ja korkoharhan.
Sitä ekonomistit eivät edes yritä kiistää, että inflaatio ja yleinen korkotaso laskivat euron ensimmäisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Ja totta onkin, että inflaatiovauhti on nyt kautta euromaiden verrattomasti matalampi kuin euroa edeltäneinä vuosikymmeninä tai varsinkaan 1970- ja 1980-luvuilla.
Mutta tutkijat eivät mene komission ja EKP:n helppoon, jonka mukaan samanaikaiset tapahtumat automaattisesti ilmentävät syy-seuraussuhdetta ja että inflaatiovauhdin ja korkotason lasku olisivat euron ansiota.
Heidän tarkastelunsa ulottuu hyvän aikaa ennen euron käyttöön ottamisen ja ulottuu laajalti muihinkin kuin euromaihin. Näin ei jää erehtymisen vaaraa: inflaation hidastuminen ei ole euron eikä EKP:n ansiota.
Inflaatiovauhti ja korkotaso olivat yleisesti vahvassa laskussa jo hyvän aikaa ennen euroaikaa, ja aivan samanlainen inflaatio- ja korkokehitys on samaan aikaan vallinnut muissakin kuin euromaissa.
Ovatko USA ja UusiSeelanti euromaita?
Ekonomistit haastavat väitteitä euron suotuisista talousvaikutuksista osoittamalla, että euromaiden inflaatio- ja korkokehitykset lähentyivät toisiaan mutta vain eurokriisin puhkeamiseen asti. Siihen asti sama tapahtui muissakin kuin euromaissa.
Sen sijaan euroalueen velka- ja rahoituskriisin puhjettua inflaatio- ja korkokehitys on voimakkaasti eriytynyt eri euromaissa mutta pysynyt selvästi vakaampana muissa kuin euromaissa. Koroissa erot euromaiden välillä ovat olleet paikoin räikeitä.
Inflaatio- ja korkokehityksen perusteella kruunumaa Ruotsi on ollut lähempänä euroalueen ydinmaita Saksaa, Hollantia ja Suomea kuin euroalueen kriisimaat.
Aivan samaa inflaatiovauhdin ja korkotason laskua on 1980-luvun puolivälistä asti koettu miltei yhtä soittoa kaikkialla niin sanotussa kehittyneessä maailmassa Yhdysvaltoja ja Uutta-Seelantia myöten.
Useimmat ilmiön kokeneet maat eivät ole euromaita, joten sitä ei pitäisi väittää euron ansioksi niin kuin komissio ja EKP yhä tekevät.
Tässä tarkasteltavan tutkimuksen tarkoitus ei ole selvittää syytä inflaatiovauhdin ja korkotason laskuun vaan euron osuutta ilmiöön. Muut tutkijat ovat pitkän aikaa käyneet ja yhä käyvät monipuolista keskustelua aiheesta.
Yksi teoria hakee selitystä inflaation ja korkojen laskulle globalisaation ja etenkin Kiinan voimakkaan kasvun vaikutuksista.
Sen mukaan Kiina ei ole vienyt muihin maihin vain tavaroita vaan myös deflatorisia hintapaineita, jotka ovat merkittävästi hidastaneet kuluttajahintainflaatiota. Samaan aikaan Kiinan ja muiden voimakkaasti ylijäämäisen vaihtotaseen maiden pääoman vienti muihin maihin on ollut omiaan painamaan näiden korkotasoa alas.
Se näyttää ennemmin sattumalta kuin selittävältä seikalta, että euromaat ovat samaan aikaan perustaneet rahaliittonsa ja vaihtaneet kansalliset valuuttansa euroon.
Euro ei yhdistänytmutta nyt se eriyttää
Aivan sama kaava näyttää toistuvan muissakin Garcian, Galin ja Lopez-Salidon tutkimissa talousilmiöissä kuin inflaatiossa. Näin on niin työllisyydessä, kilpailukyvyssä kuin vaihtotaseissakin.
Euron vaikutus kriisiä edeltäneeseen suotuisaan kehitykseen näyttää olemattomalta tai osin jopa suotuisaa kehitystä heikentävältä, mutta kriisin aikaisiin vaikeuksiin eurolla näyttää olleen jopa olennaista osuutta.
Tämä selviää, kun ekonomistit tarkastelevat maailman menoa pelkkää euroaikaa pidemmältä ajalta ja pelkkää euroaluetta laajemmin useissa eri maissa.
Suotuisa kehitys ennen eurokriisiä ei näytä mitenkään koskevan pelkästään euromaita, ja se on osin vielä suotuisampaa eräissä muissa maissa kuin euromaissa. Sen sijaan eurokriisin alettua suotuisa yhdentyminen katkeaa ja vastoinkäymiset alkavat – ja korostuvat erityisen ikävinä osassa euromaita.
Ennen kriisiä nähty työllisyyden ja elintason kohoaminen osoittautuvat pelkkiä euromaita laajempina ilmiöinä jonkin muun muuttujan kuin euron ansioksi. Sen sijaan kriisin aikana alkanut uusi eriytyminen voi liittyä euroon, sillä se koskee erityisesti euromaita.
Vaihtotaseongelmat korostuvat euromaissa, mikä voi tutkijoiden mukaan kertoa talouden joustomekanismien puutteista rahaliitossa. Valuuttajoustoa ei ole eikä sisäinen devalvaatio näytä tasapainottaneen talouksia niin kuin on ollut tarkoitus.
Komission ja EKP:n sitkeät väitteet euron suotuisista talousvaikutuksista ovat toisin sanoen tutkitusti liioittelevaa markkinointipuppua.
Ehkä EU:n talous- ja rahaviranomaisten on korkea aika ottaa mallia elintarvikeviranomaisista – ja kieltää puppumarkkinointi tai vetää väärin väittein markkinoitu tuote markkinoilta.
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
