Europäättäjät eivät usko vuosisataisia kriisiläksyjä

Velkakriisien historian juurta jaksain tuntevat talousprofessorit Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff väittävät tuoreessa tutkimuksessaan, että europäättäjät ovat virheillään pahentaneet ja yhä pahentavat velkakriisiä. Kriisiä ei ole pitkittänyt "eurokriittisten voimien" nousu vaan se, että päättäjät eivät vieläkään ymmärrä kriisin laatua.

20.11.2013 6:01 | Päivitetty 19.11.2013 19:32

Europäättäjät ovat pian viisi vuotta yrittäneet turhaan taltuttaa jonkin muunlaista kriisiä kuin sitä, mikä heillä on vastassaan. Niinpä kriisi on yhä taltuttamatta. Päinvastoin kriisi pitkittyy ja pahenee niin kauan kuin päättäjät eivät ymmärrä kriisin laatua.

Päättäjien pitäisi ymmärtää ja myöntää eurovaltioidenkin velkakriisi perinteiseksi ylivelkaisten valtioiden velkakriisiksi eikä jääräpäisesti olettaa, että euromaiden kriisi olisi pohjimmiltaan jotenkin olennaisesti erilainen kuin vaikkapa ylivelkaisten kehitysmaiden kriisit.

Kriisi pitkittyy, koska käyttämättä jää päättäjien mielestä kehittyneille euromaille "sopimattomia" ja juuri tämän kriisin taltuttamiseen "mahdottomia" keinoja.

Juuri nämä päättäjien kaihtamat "sopimattomat" ja "mahdottomat" keinot ovat kuitenkin tämänkin kriisin taltuttamiseksi likimain väistämättömiä ja ennen pitkää edessä.

Suunnilleen näin voinee tulkita kautta maailman arvostettujen velkakriisitutkijoiden, yhdysvaltalaisten talousprofessoreiden Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin tuoreen tutkimuksen perusteella.

Velkakriisienläksyt unohtuivat

Eurooppalainen CEPR-tutkimuskeskus julkaisi tiistaina Reinhartin ja Rogoffin tuoreen tutkimuspaperin Financial and Sovereign Debt Crises: Some Lessons Learned and Those Forgotten (Rahoituskriisejä ja valtioiden velkakriisejä – Opittuja ja unohdettuja läksyjä).

Siinä professorit kertaavat vuosisataisen tutkimusaineistonsa lukuisista velkakriiseistä kertyneitä keskeisiä läksyjä ja arvioivat viime vuosien kriisitoimista, mitkä läksyistä ovat pysyneet talouspäättäjien mielessä ja mitkä ovat unohtuneet.

Euroalueen talouspäättäjiltä näyttää ainakin unohtuneen osa velkakriisien keskeisistä opetuksista.

Tutkijoiden mukaan europäättäjät näyttävät kuvittelevan, että tässä kriisissä "kaikki on toisin" – vaikka näin ei ole ollut aiemmissa kriiseissä eikä ole tässä kriisissä. Sen sijaan tutkijoiden mukaan velkakriisien keskeiset piirteet ovat olleet samoja satojen vuosien ajan ja niin he uskovat olevan nytkin.

Reinhart ja Rogoff tunnetaan kenties laajimmin vuonna 2009 julkaistun velkakriisien historiikin This Time is Different ja sen teemaa jatkaneiden tutkimusten perusteella. Heidän ainutlaatuinen tutkimusaineistonsa kattaa kaikki maailmalla muistiin kirjatut keskeiset velkakriisit syine ja seurauksineen 800 viime vuoden ajalta.

Aiemmin tänä vuonna taloustieteilijöitä kuohautti professorikaksikon eräästä tutkimuksesta löytynyt tietokantavirhe, joka ei kuitenkaan liity tällä viikolla julkaistuun tutkimukseen eikä vaikuta sen tuloksiin tai johtopäätöksiin.

Europäättäjilläväärää luuloa

Reinhartin ja Rogoffin mukaan eurokriisiä pitkittää ja pahentaa talouspäättäjien sinnikäs mutta vuosisataisten kriisiopetusten vastainen käsitys, että "kehittyneiden" eurovaltioiden velkakriisiä ei tarvitse eikä voi hoitaa samojen keinojen avulla kuin "kehittyvien" maiden velkakriisejä.

Heidän mukaansa päättäjät erehtyivät luullessaan, etteivät rikkaat länsimaat ole yhtä alttiita finanssi- ja velkakriiseille kuin niin sanotut kehittyvät maat. Kriisin kuitenkin iskettyä päättäjät erehtyivät luullessaan, että rikkaat länsimaat kestävät kriisejä paremmin ja saavat ne taltutettua helpommin kuin kehittyvät maat.

Kumpikin luulo on osoittautunut vääräksi, mutta professoreiden mukaan talouspäättäjät eivät vieläkään ole tilanteen tasalla. Nyt päättäjät aliarvioivat kriisin voimaa ja kestoa sekä yliarvioivat omien kriisitoimiensa vaikutuksia. Näin on etenkin Euroopassa.

Professoreiden mukaan europäättäjät sulkevat silmiään tosiasioilta ja pitävät kiinni virallisesta tulkinnastaan, jonka mukaan:

♦ Eurokriisi on mahdollista taltuttaa ja talous palauttaa normaaliuomiinsa julkisen talouden vyönkiristysten, pidättyväisyyden ja kasvun avulla, ja

♦ Tämän kriisin taltuttamiseksi ei ole tarpeen turvautua euromaita köyhempien maiden tavanomaisiin kriisikeinoihin, kuten velkasaneerauksiin, korkeaan inflaatioon, pääomaliikkeiden rajoituksiin tai muihin talouden pakkokeinoihin.

Professoreiden mukaan päättäjät luulevat tai uskottelevat, että kehittyneiden maiden ei tarvitse turvautua moisiin keinoihin. Mutta päättäjät ovat heidän mukaansa mitä todennäköisimmin väärässä.

Neljä tavallistakriisikeinoa

Reinhart ja Rogoff ymmärtävät, että päättäjillä on tarvetta yleisen luottamuksen ylläpitämiseen ja ehkä siksi taipumusta tulkita kriisiä ja omien kriisitoimiensa vaikutuksia toiveikkaaseen tapaan.

He kuitenkin varoittavat, että kriisitoimien perustaminen alituisesti liian toiveikkaisiin oletuksiin ja näiden oletusten pettäminen kerta toisensa jälkeen on omiaan heikentämään kriisitoimien uskottavuutta. Turhaan toiveikkuuteen perustuvat kriisitoimet ennemmin pahentavat kriisiä kuin tepsivät siihen.

Turhan toiveikkuuden asemesta professorien tutkimus povaa, että tämänkin kriisin taltuttaminen edellyttää ennen pitkää jonkinlaista yhdistelmää aivan samoista keinoista kuin viime vuosisadan suuret velkakriisit:

1) säästöihin kohdistuvat pakotteet, kuten piiloverot,

2) julkisten ja yksityisten velkojen saneeraukset,

3) totuttua korkeampi inflaatio ja

4) pääomanliikkeiden sääntely ja rajoitukset.

Nämä ovat kaikki velkakriisien jälkihoidon vuosisataisia vakiokeinoja, joita europäättäjät ovat toistaiseksi kaihtaneet ainutlaatuisiksi poikkeustapauksiksi väittämiään Kreikkaa ja Kyprosta lukuun ottamatta.

Euron erityispiirteetpahentavat kriisiä

Reinhartin ja Rogoffin keskeiset johtopäätökset ja etenkin europäättäjien arvostelu saavat vankkaa tukea toiselta tuoreeltaan velkakriisejä tarkastelevalta tutkimusraportilta.

Lokakuussa yhdysvaltalaisen Brookings-instituutin julkaisema raportti Revisiting Sovereign Bankruptcy (Valtion vararikko uudessa tarkastelussa) tarkastelee viime vuosien velkakriisejä pääosin eri tulokulmalla kuin Reinhart ja Rogoff.

Mutta osin yhteinen johtopäätös on, että europäättäjät ovat toimillaan ennemmin vaikeuttaneet kuin helpottaneet kriisin ratkaisua.

Raportin kirjoittajiin kuuluvat muun muassa viime vuosikymmenten velkakriisejä tutkineet ja niiden selvittelyihin useissa neuvonantajatehtävissä itsekin osallistuneet Lee Buchheit ja Mitu Gulati, jotka ovat kirjoittaneet runsaasti Kreikan kriisistä ja sen hoitamisesta.

Raportin euromaiden kriisiä käsittelevien kappaleiden perusteella kriisi on keskeisiltä osin perua talouspolitiikan virheistä ennen kriisiä. Sittemmin kriisiä ovat pitkittäneet uudet virheet.

Euroalueen ja itse yhteisvaluutan erityispiirteet ovat kirjoittajien mukaan voimistaneet kriisiä, ja samoin rahaliiton ja euron erityispiirteet haittaavat tai estävät tarvittavia kriisitoimia. Euromaiden käytettävissä on vähemmän keinoja korjata talouttaan kuin valtioilla tavallisesti on.

Kirjoittajien mukaan rahaliiton ja euron erityispiirteistä ja europäättäjien virheistä johtuu, että kriisi on pitkittynyt ja koituu lopulta kalliimmaksi ja raskaammaksi kuin olisi tarpeen.

Ei halaistua sanaaeurokriittisistä voimista

Yksi suomalaisittain ehkä kiintoisa sivujuonne kummassakin tuoreessa kriisitutkimuksessa on se, mitä niistä ei löydy. Niistä ei nimittäin löydy sanaakaan "eurokriittisten voimien" haitallisesta vaikutuksesta kriisitoimiin.

Euroopan keskeisiin talouspäättäjiin kuuluva EU-komission varapuheenjohtaja ja talouskomissaari Olli Rehn moitti viime viikonloppuna julkisesti "eurokriittisiä voimia" EU:n päätöksenteon vaikeuttamisesta ja näin epäsuorasti myös kriisin pahentamisesta.

Komissaari esitti varoituksensa "eurokriittisten puolueiden noususta" lauantaina Ylen Ykkösaamun haastattelussa.

Reinhart ja Rogoff sen enempää kuin Buchheit, Gulati ja muut Brookingsin kriisiraportin kirjoittajat eivät ole havainneet tai eivät ainakaan tuo julki "eurokriittisten voimien" vaikutuksia velkakriisiin tai kriisitoimiin.

Sen sijaan kumpikin raportti kiinnittää kriittistä huomiota talouspäättäjien haitallisiin toimiin.

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?