Yksi hyvä ja kolme kehnoa keinoa euron tasapainoon

Julkaistu:

Analyysi
Nyt jopa EU:n komissio kysyy, pitäisikö kriisimaiden lisäksi "liian ylijäämäisen" Saksan tehdä osansa eurotalouden tasapainottamiseksi. Vuosia sitten tasapainohäiriöistä varoittanut talousprofessori vastaa: kyllä, Saksan pitäisi tinkiä ylijäämistään. Hän kertoo myös, mitkä ovat ne kolme kehnompaa keinoa palauttaa eurotalous tasapainoon.


Eurotalouden tasapainohäiriöt eivät korjaannu vain kriisimaiden alijäämiä supistamalla niin kuin europäättäjät ovat yrittäneet. Tehtävä on mahdoton, sillä kriisimaiden alijäämät ovat joidenkin muiden maiden – ja varsinkin Saksan – ylijäämiä.

Kansainvälisessä taloudessa joidenkin maiden ulkoiset alijäämät ovat aina joidenkin toisten maiden ylijäämiä. Yhden velka on toisen saatava. Jos velka on liian suuri, niin on saatavakin.

Tästä on pohjimmiltaan kyse kansantalouksien vaihtotaseiden ali- ja ylijäämissä ja niiden keskinäisissä yhteyksissä. Jos joidenkin maiden alijäämät ovat liian suuria, niin liian suuria ovat myös joidenkin muiden maiden ylijäämät. Ei yhtä ilman toista.

Euroalueen talouskriisissä on virallisen EU-tulkinnan mukaan ollut tähän asti kyse pelkästään kriisimaiden liian suurista alijäämistä, mutta toistaiseksi edes Saksan valtaisa vaihtotaseen ylijäämä ei ole virallisesti ollut osasyy euroalueen sisäisiin tasapainohäiriöihin.

Vasta viime viikolla EU:n talouslinjauksista vastaava komissio havahtui tasapaino-ongelmien toiseenkin puoleen. Komissio ilmoitti tutkivansa, ovatko Saksan "liialliset ylijäämät" osasyy kriisiin, ja olisiko Saksan syytä tinkiä ylijäämistään.

Komissio havahtui talouden tasapaino-ongelman olemukseen kymmenen vuotta myöhässä – ja vuosia myöhemmin kuin esimerkiksi talousprofessori Michael Pettis. Niinpä kriisi oli yllätys komissiolle mutta ei professorille.

Komissio vasta ryhtyy tutkimaan ylijäämien vaikutusta tasapainohäiriöihin, mutta Pettis on tutkinut niitä jo vuosien ajan. Niinpä hän varoitti euroalueen sisäisistä tasapaino-ongelmista ja niiden haitallisista vaikutuksista jo hyvissä ajoin ennen kuin kriisi yllätti komission.

Hän kuvaa ennen komissiota myös keinot tasapainon palauttamiseen. Niitä on neljä: yksi hyvä ja kolme keljua. Kaikki keinot ovat vaikeita ja se ainoa hyvä keino on ehkä kaikkein vaikein, sillä juuri se vaatii Saksalta "uhrauksia".

Talouden perusteita
toistonkin uhalla


Kautta maailman arvostettu vaihtotase-ekspertti Pettis on Pekingin yliopiston talousprofessori ja velkakriiseihin erikoistunut entinen Wall Streetin pankkiiri. Akateemisen työnsä ohessa hän toimii kansainvälisten suursijoittajien ja talouspäättäjien neuvonantajana.

Pettis lähetti asiakkailleen tuoreimman talouskatsauksensa viime viikolla vain pari päivää sen jälkeen, kun EU:n komissio oli ilmoittanut tutkivansa Saksan "liiallisen ylijäämän" mahdollista osuutta kriisiin.

Komission mukaan ylijäämä on "liiallinen", kun se ylittää kuusi prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta. Saksan ylijäämä on ollut hyvän aikaa yli tuon rajan, ja komission omien ennusteiden mukaan se nousee yhä ylemmäs rajan yläpuolelle.

Aihe ei ole Pettisille uusi eikä se ole yllättävä hänen katsaustensa lukijoille. Hän on kirjoittanut euroalueen sisäisistä tasapaino-ongelmista hyvissä ajoin ennen kriisin alkamista ja lukuisia kertoja kriisin kuluessa. Taloussanomat on kertonut hänen huomioistaan aiemminkin.

Toiston uhallakin Pettis kertaa viime viikon katsauksessaan keskeiset havaintonsa ja johtopäätöksensä eurotalouden tasapaino-ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisukeinoista. Ne löytyvät myös hänen alkuvuonna julkaistusta kirjastaan The Great Rebalancing (josta aiheeseen liittyvä ote täällä).

Toisto lienee tarpeen niin kauan kuin aihe on europäättäjille vaikea.

Saksan säästöt peräisin
muusta kuin hyveestä


Professori Pettisin mukaan ensimmäinen ja paras keino tasapainon palauttamiseen eurotalouteen olisi, että Saksa tinkii vientivetoisesta kasvumallistaan ja siirtää talouskasvun pääpainon vientiteollisuudesta kotimaiseen kulutuskysyntään.

Vain näin Saksan "liiallinen ylijäämä" ja "liian suuret säästöt" on mahdollista purkaa ilman arvaamattomia haittavaikutuksia ja ilman yksipuolisen raskasta taakka alijäämämaiden talouksille.

Tämä ehdotus on helppo ymmärtää väärin suositukseksi, että Saksankin pitäisi luopua kurinalaisesta säästäväisyydestä ja ryhtyä itsekin holtittomaan tuhlaamiseen.

Tämä on kuitenkin Pettisin mukaan turhauttava väärinkäsitys, jota osa Saksan ja EU:n talouspäättäjistä saattaa käyttää hyväkseen puolustaessaan harjoitettua "hyveellistä talouskuria".

Pettis tähdentää, että Saksan vaihtotaseen hirmuinen ylijäämä on osoitus kansantalouden liian suurista säästöistä mutta se ei kerro mitään saksalaisen yleisön kurinalaisesta säästäväisyydestä.

Talouden arkitodellisuus on tästä väärinkäsityksestä suunnilleen niin kaukana kuin voi olla. Asialla ei ole mitään tekemistä talouden hyveiden tai paheiden kanssa.

Saksa rahoittaa
omaa vientiään


Saksan ylijäämät eivät ole perua kotitalouksien ylimääräisistä säästöistä vaan siitä, että maan vientiteollisuus on euroajan alusta alkaen takonut railakkaasti runsaampia vientituloja kuin se on käyttänyt kotimaisiin palkkoihin tai investointeihin.

Vaihtotaseen ylijäämä on yhtä kuin kotimaassa käyttämättä jääneen tuotannon ja "ylimääräisten" tulojen vientiä ulkomaille. Ylimääräisen tuotannon ovat vieneet ulkomaankauppaa käyvät vientiyritykset. Pääoman viennistä ovat pääosin vastanneet pankit.

Samalla on voimistunut yli- ja alijäämien vuorovaikutus, muistuttaa Pettis. Kaksisuuntaisessa suhteessa Saksassa käyttämättä jääneet vientitulot ovat kiertäneet takaisin alijäämämaihin rahoittamaan niiden velkavetoista kysyntää – ja Saksan alati kasvavaa vientiä.

Näin Saksa on vuosien ajan rahoittanut oman vientinsä kysyntää esimerkiksi juuri alijäämäisissä euromaissa samaan tapaan kuin Kiina rahoittaa oman vientinsä kysyntää erityisesti Yhdysvalloissa.

Juuri näin on professori Pettisin mukaan syntynyt liian suurten alijäämien ja liian suurten ylijäämien yhteinen ongelma. Kyse on saman tasapainohäiriön kahdesta eri puolesta eikä toisistaan riippumattomista erillisistä ilmiöistä.

Saksan kilpailukyky
palkkojen polkemisesta


Saksalainen yleisö ei ole ottanut osaa maansa vaihtotaseen ylijäämän kerryttämiseen vapaaehtoista säästäväisyyttään vaan tahtomattaan. Senkin kotitaloudet ovat tehneet epäsuorasti.

Professori Pettisin mukaan näin on käynyt siksi, että Saksan kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kymmenen viime vuoden aikana pysyneet reaalisesti ennallaan tai jopa supistuneet.

Saksalaisperheet eivät ole jättäneet "turhia" tuontitavaroita ostamatta kurinalaista säästäväisyyttään tai järkevää vastuullisuuttaan vaan siksi, että tulot eivät ole riittäneet kulutusjuhliin eivätkä varat ole sallineet velkavetoistakaan kuluttamista.

Saksalaisyleisön kurinalainen ja hyveellinen taloudenpito onkin Pettisin mukaan ennemmin tahatonta ja pakon sanelemaa kuin kansallisiin luonteenpiirteisiin perustuva taipumus tai ominaisuus.

Pettis muistuttaa, että ennen rahaliiton perustamista ja yhteisvaluutta euron käyttöön ottamista Saksan vaihtotase oli vuosien ajan alijäämäinen tai korkeintaan satunnaisesti lievästi ylijäämäinen.

Vastaavasti nykyisten "tuhlaajamaiden" vaihtotaseet olivat ennen euroa vuosien ajan suunnilleen tasapainossa ja yhtä usein ja yhtä paljon ylijäämäisiä kuin Saksan vaihtotase oli alijäämäinen.

Saksassa vaihtotaseen ylijäämän ja "taloushyveiden" varjoon on jäänyt tulo- ja varallisuuserojen voimakas kasvu ja se, että Saksan talouskasvusta ovat eniten hyötyneet vientiteollisuuden ja rahoitusalan suuryritykset sekä näitä omistava "talous- ja finanssieliitti".

Saksalla on Pettisin mukaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti kestämätön talousmalli.

Siksi Saksan olisi hänen mukaansa siirrettävä talouspolitiikan painoa yksipuolisesta vientiteollisuuden suosimisesta kotitalouksien kulutuskykyä kohentavaan suuntaan. Tämä kohentaisi Saksassa palkansaajien asemaa ja helpottaisi kansainvälisesti alijäämästä kärsivien maiden asemaa.

Nämä ovat vaikeita tavoitteita, sen myöntää Pettis itsekin. Eivät siksi, ettei keinoja olisi vaan siksi, että "talous- ja finanssieliitin" on aina vaikea tinkiä erityisasemastaan.

Muut keinot
ovat keljumpia


Muut keinot ovat todennäköisempiä kuin Saksan talousmallin radikaali muutos, arvelee Pettis. Paha vain, että muiden keinojen vaikutukset ovat arvaamattomampia ja todennäköisesti ikävämpiä.

Toinen keino on se, jota europäättäjät parhaillaan yrittävät: alijäämämaiden alijäämien oikaiseminen talouden pakkokeinojen ja käytännössä erittäin rajun työttömyyden avulla.

Deflatorinen lama oikaisee ennen pitkää vaihtotaseen suurenkin alijäämän, niin kuin esimerkiksi Pettisin synnyinmaassa Espanjassa näyttää käyvän. Samalla se kuristaa tuontia. Viennin ja tuonnin suhde voi näyttää kohentuvan, vaikka kyse on tuonnin romahtamisesta ennemmin kuin viennin elpymisestä.

Kriisimaiden tuonnin romahtaminen on jo iskenyt Saksankin vientiin. Samalla Saksan saatavat kriisimaissa ovat laman takia muuttuneet entistäkin epävarmemmiksi. Pankit ovat tosin saaneet aikaa vetää varojaan turvaan, kun euromaat ovat auttaneet niitä "pelastuspaketeillaan".

Kolmas keino eurotalouden tasapainottamiseen on seurausta toisen keinon tyssäämisestä: se on Pettisin mukaan Saksan ylimääräisten säästöjen ja ylituotannon "pakottaminen" muun maailman ostettavaksi.

Tämä onnistuu vain, jos muu maailma suostuu Saksan ylijäämää vastaaviin alijäämiin ja siihen, että Saksan työpaikkojen turvaamiseksi muualla työttömyys kasvaa. Japani ja Yhdysvallat aikovat nekin kasvattaa vientiä, joten tämä enteilee valuuttasodan kiristymistä.

Pettisin neljäs keino on sekin arvaamaton, mutta se on viimeinen keino: Espanja ja muut kriisimaat voivat erota eurosta ja korjata kilpailukykynsä niin kuin ovat ennen euroaikaa tehneet aina: devalvoimalla valuuttansa.

Tämä olisi keljua varsinkin Saksalle, jonka suhteellinen kilpailukyky romahtaisi yhtä äkisti kuin kriisimaiden kohenisi. Se olisi raju isku myös Saksan saataviin, joiden arvo romahtaisi yhtä rajusti kuin eroavat maat joutuisivat leikkaamaan velkojaan.

Pettis ei halua arvailla, minkä keinon avulla Saksa ja europäättäjät lopulta tasapainottavat talouksia. Hän vain esittää viileän arvionsa vaihtoehdoista.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Pulloja palauttanut Timo huomasi kauppakuitissa yllättävän miinusmerkin – ”Emme ole nähneet tarvetta muuttaa käytäntöä”

    2. 2

      Älä maksa liikaa veroja! Juristin 7 vinkkiä: Näin voit voittaa tai hävitä jopa tuhansia euroja

    3. 3

      Yksi kuva kertoo: Näin Suomi verottaa olutta muihin EU-maihin verrattuna

    4. 4

      Oiva Toikan luovuudesta kumpusi kannattava bisnes – firma on takonut reipasta voittoa

    5. 5

      Asiantuntijan 10 vinkkiä: Näin saat luksusta mökille pienellä rahalla

    6. 6

      Stockmann: tulosvaroitus!

    7. 7

      Jan Hurrin kommentti: Öljyn hinta voi nousta entisestään – ja se on kelju uutinen

    8. 8

      Rakennusteollisuus: Asuntoja rakennetaan tuhansia vähemmän kuin viime vuonna

    9. 9

      Vanhus osti kallista kotihoitoa ja jätti perilliset nuolemaan näppejään – lukijat: ”Ahneet sukulaiset tienatkoon itse omat rahansa”

    10. 10

      Jouni lähetti 11 kirjettä Postin uusilla nopean toimituksen merkeillä – lopputulos hämmensi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jouni lähetti 11 kirjettä Postin uusilla nopean toimituksen merkeillä – lopputulos hämmensi

    2. 2

      Älä maksa liikaa veroja! Juristin 7 vinkkiä: Näin voit voittaa tai hävitä jopa tuhansia euroja

    3. 3

      Stockmann: tulosvaroitus!

    4. 4

      Pulloja palauttanut Timo huomasi kauppakuitissa yllättävän miinusmerkin – ”Emme ole nähneet tarvetta muuttaa käytäntöä”

    5. 5

      Asiantuntijan 10 vinkkiä: Näin saat luksusta mökille pienellä rahalla

    6. 6

      Yksi kuva kertoo: Näin Suomi verottaa olutta muihin EU-maihin verrattuna

    7. 7

      Miljoonaomaisuuden menettänyt Jaakko Rytsölä myy nyt talouskasvatusta lapsille

    8. 8

      Suomi on suomalaiselle matkailijalle tyyris: tonnilla kotimaan reissulle vai viikoksi Kreikkaan?

    9. 9

      Jan Hurrin kommentti: Öljyn hinta voi nousta entisestään – ja se on kelju uutinen

    10. 10

      Raakaöljyn hinta ponnasi vuoden huippuun – Syynä Iranin pakotteiden tiukennus

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jouni lähetti 11 kirjettä Postin uusilla nopean toimituksen merkeillä – lopputulos hämmensi

    2. 2

      Yrittäjä-Willem panee kivijalkakaupan kiinni, jos verottajan suunnitelma toteutuu – ”Ei olisi enää kannattavaa”

    3. 3

      Mökkikaupat viedään yhä useammin käräjille – ”Lahovaurioita etsitään kissojen ja koirien kanssa”

    4. 4

      Veroilmoituksen uudistuksessa monta pulmaa – ”Jos jättää ilmoituksen viime tippaan, voi olla ongelmissa”

    5. 5

      Bisnesenkeli Kim Väisänen ällistyi elinkelvottomasta firmasta: ”Rahaa oli poltettu 500 000 euroa ja liikevaihto 100 euroa”

    6. 6

      Älä maksa liikaa veroja! Juristin 7 vinkkiä: Näin voit voittaa tai hävitä jopa tuhansia euroja

    7. 7

      Suomi on suomalaiselle matkailijalle tyyris: tonnilla kotimaan reissulle vai viikoksi Kreikkaan?

    8. 8

      Uutuuskirja: Sarasvuo hiiltyi Nokian ”arrogantille keskijohdolle” – lähetti alatyylisen viestin

    9. 9

      Kylpyhuoneremontista repesi raju riita – taloyhtiön osakas jätti vastikkeet maksamatta 2 vuodeksi

    10. 10

      Reino ja Aino -tossuille on löytynyt uusi omistaja – tuotanto ei jää Lieksaan

    11. Näytä lisää