Pörssiuutiset

Näin pankkiunioni höynäyttää meitä kohti liittovaltiota

Julkaistu:

Analyysi
Pankkiunioni on välttämätön lisä rahaliittoon, jotta velkakriisi ei toistu. Näin vakuuttavat europäättäjät. Heidän perustelunsa ovat kuitenkin keskeisiltä osin kyseenalaisia. Pankkiunionin sivuvaikutukset voivat jopa kärjistää velkakriisiä lisää – ja näin "yllättäen" pakottaa euromaat ottamaan lisää askelia kohti yhteisvastuuta ja liittovaltiota.


Euroopan unionin (EU) ja euromaiden talouspäättäjät puuhaavat niin sanottua pankkiunionia keskeisiltä osin ristiriitaisin ja kyseenalaisin perustein. Nämä perusteet ovat toistuvasta hokemisesta alkaneet muistuttaa tosiasioita, vaikka kyse on tavoitteellisista tulkinnoista eikä suinkaan tosiasioista.

Esimerkiksi EU-komission mukaan pankkiunioni on välttämätön ja se vakauttaa euroalueen taloutta ja rahoitusoloja muun muassa seuraavin perustein:

1) Pankkiunioni edistää euroalueen rahoitusmarkkinoiden integraatiota eli suomeksi sanottuna helpottaa pankkien toimimista koko rahaliiton alueella eikä vain kotimaassaan.

2) Pankkiunioni katkaisee pankkien ja valtioiden keskinäisen kohtalonyhteyden eli estää valtioiden rahoitusongelmia ajamasta pankkeja pulaan tai pankkien rahoitusongelmia ajamasta valtioita pulaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kumpikin perustelu vaikuttaa siinä määrin johdonmukaiselta ja "oikealta", että päättäjien mielestä niiden hokeminen näyttää olevan houkuttelevampaa kuin niiden haastaminen.

Hokeminen ei kuitenkaan ole muuttanut perusteluita tosiasioiksi.

Väittämien haastaja huomaa, että kumpi vain pankkiunionin keskeinen tavoite on kyseenalainen ja voi toteutuessaan pahentaa kriisiä uudestaan.

Kriisi häiritsee
velkavirtaa


Rahoitusmarkkinoiden yhdistyminen on yksi EU:n keskeisistä tavoitteista. Virallisen EU-tulkinnan mukaan unionin yhteiset rahoitusmarkkinat varmistavat pääomien vapaata liikkuvuutta ja takaavat yhtäläisten rahoituspalveluiden tarjonnan unionin joka kolkassa.

Esimerkiksi EU-komissio on vielä velkakriisin kuluessakin toistanut, että mahdollisimman laajasti koko unionin alueella toimiva ja lisäksi kekseliäs rahoitusala edistää talouden tehokkuutta, vakautta ja kasvua.

Komissio korosti laajan ja kekseliään rahoitusalan etuja esimerkiksi vuoden 2011 keväällä laatimassaan rahoitusalan vakaus- ja integraatioraportissa.

Velkakriisi on häirinnyt rahoitusalan yhdentymistä, ja rahoituksen tarjonta ja kysyntä ovat kääntyneet takaisin kohti eriytymistä kansallisine eroavuuksineen. Tähän pirstaloitumiseen ja hajaannukseen EU aikoo edes euromaiden kesken puuttua pankkiunionin keinoin.

Se ei näytä yhtään hidastavan pankkiunionin valmistelua, että juuri rahoituspalveluiden yltäkylläinen tarjonta jäsenmaasta toiseen oli kriisiin johtaneen velkakuplan keskeisiä rakennusaineksia.

Sekään ei haittaa pankkiunionin valmistelijoita, että juuri rahoitusalan ja rahavirtojen kansainvälisyys on pahentanut velkakriisiä voimistamalla riskien tartuntavaaraa maasta toiseen.

Pankkiunionin toinen keskeinen tavoite on toisin sanoen palauttaa ennalleen ne euroalueen yltäkylläiset rahoitusolot, joissa paisui taloushistorian ennätyksiä rikkonut velkakupla.

Tätäkö on rahoituksen
vakauttava vaikutus?


Rahoitusala tuskin olisi yksin saanut euroalueen velkakuplaa aikaan, joten rahoitusalaa on turha yksin syyttää kriisistäkään.

Pankkien lisäksi velkakuplaan tarvittiin Saksan ja muiden ylijäämämaiden ylimääräisiä säästöjä sekä Kreikan ja muiden alijäämämaiden liian ahnasta velkajanoa.

Lisäksi kuplaan tarvittiin rahaliitto ja jäsenmaiden yhteisvaluutta euro – jotka voimistivat velkarahoituksen virtaamista euromaiden välillä ja koko alueen velkaantumista enemmän kuin mikään eurooppalainen talousuudistus milloinkaan ennen.

Euro poisti valuuttakurssiriskin euromaiden välisestä rahoituksesta. Euromaiden keskuspankki EKP ja pankkisääntely määräsivät kaikkien eurovaltioiden velat riskittömiksi. Tämän jälkeen rahavirroilla Saksasta ja muista "ydinmaista" kovien kasvuodotusten "reunamaihin" ei ollut pidäkkeitä.

Esimerkiksi komissio on arvioinut, että kriisiä edeltänyt reunamaiden rivakka talouskasvu ja korkoerojen poistuminen olivat osoitus rahoitusalan yhdentymisen taloutta tehostavasta, vakauttavasta ja kasvua voimistavasta vaikutuksesta.

Toki komissiokin myöntää, että euroajan ensimmäinen vuosikymmen ennen kriisiä oli vakauden ja kasvun lisäksi myös ennen kokemattoman velkaantumisen ja riskinoton aikaa – ja että osa tästä oli perua juuri rahoitusalan yhdentymisestä.

Veronmaksajien vai
rahoittajien kukkarolle?


Uuden velkakuplan ja muiden rahoitusriskien vaaroja on tarkoitus torjua pankkiunionin keskeisten piirteiden avulla. Niistä tärkeimpiä ovat pankkivalvonnan, kriisienhallinnan ja talletussuojan keskittäminen jäsenvaltioilta uusien EU:n toimielimien vastuulle ja valtaan.

Pankkiunionin ensimmäinen osa on EKP:n alaisuuteen parhaillaan perusteilla oleva uusi valvontavirasto. Sen on määrä aloittaa ensi vuoden marraskuussa, jota ennen EKP toteuttaa euroalueen suurimpien pankkien perusteelliset tarkastukset.

EKP julkisti viime viikolla tiukoiksi kuvaamiensa tarkastusten keskeiset periaatteet. Tarkoitus on etsiä ja tarvittaessa paljastaa pankkien piilevät kannattavuus- ja taseongelmat sekä tarvittaessa vaatia niitä vahvistamaan pääomiaan.

Europäättäjät eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen, miten ja millä varoin pankkien pääomia mahdollisesti olisi tarkoitus vahvistaa. Osa jäsenmaista on yksityisen rahoituksen kannalla, mutta osa haluaa rahoituslupauksen valtioilta.

Pankkivalvonnan keskittämisellä on tarkoitus varmistaa kautta unionin yhdenmukainen valvonta ja estää uudet velkakuplat.

EKP valvonut näitä
pankkeja kaiken aikaa


EKP:n valvontatehtävä on vaikea. Se saa valvontaansa juuri niitä kansainvälisiä erittäin monimutkaisia finanssijättejä, joiden omilla johtajillakin on vaikeuksia pitää selkoa konserniensa riskeistä ja pääomien riittävyydestä.

Suurpankkien valvonta ei ole kuitenkaan EKP:lle uusi ja outo tehtävä.

EKP on valvonut ja tarkastellut näitä samaisia suurpankkeja lähietäisyydeltä rahaliiton perustamisesta asti, ja euromaiden kansalliset keskuspankit kukin omassa maassaan vielä kauemmin.

Useimmissa euromaissa pankkeja valvoo keskuspankki tai sen alaisuudessa toimiva valvontavirasto, kuten Suomessa Suomen Pankin alaisuudessa toimiva Finanssivalvonta.

Lisäksi Euroalueen suurimmat pankit ovat EKP:n rahapoliittisten toimien tärkeimpiä vastapuolia, joten niiden rahoitusaseman ja vakauden arviointi on ollut jo vuosien ajan EKP:n tärkeimpiä velvollisuuksia.

Tästä alituisesta pankkivalvonnasta ja vakaustarkastelusta huolimatta velkakupla ja kriisi yllättivät EKP:n – tai ainakaan se ei havahtunut ajoissa hillitsemään velkakuplan paisumista ja pankkienkin velkaantumista.

Pankkiunionin keskitettyyn valvontaan ja EKP:n uusiin valvontakykyihin kohdistuu todennäköisesti liian suuria odotuksia. Se tuskin havaitsee seuraavaakaan kuplaa ja kriisiä ajoissa kyetäkseen estämään niitä.

Toinen ja kolmas vaihe
vasta suunnitteilla


Komission esitysten mukaan pankkiunionin toinen osa on pankkikriisien taltuttamiseen sekä kriisipankkien pelastamiseen ja tarvittaessa lopettamiseen tarkoitettu kriisinhallintavirasto.

Kriisivirasto on kuitenkin karkeita linjauksia lukuun ottamatta sopimatta. Euromaat ovat erimielisiä esimerkiksi siitä, mistä kriisitoimiin, kuten pankkien pääomien vahvistamiseen, tarvittavia varat on tarkoitus ottaa.

Tässäkin yksi erimielisyyden aihe on, miten taakka olisi syytä jakaa veronmaksajien ja pankkien yksityisten rahoittajien välillä. Toinen erimielisyyden aihe on, miten veronmaksajille sälytettävää taakkaa jaettaisiin eri euromaiden kesken.

Kolmas pankkiunionin osa on komission hahmotelmissa euromaiden talletussuojajärjestelmien yhdistäminen koko euroalueen kattavaksi yhdeksi yhteisvastuulliseksi turvajärjestelyksi.

Talletussuojan yhdistämisestä ei tosin ole euromaiden kesken senkään vertaa yksimielisyyttä saati sopua kuin yhteisestä kriisinhallinnasta.

Yhteisellä kriisinhallinnalla ja yhteisellä talletussuojalla olisi tarkoitus estää pankkikriisien yksittäisille jäsenmaille aiheuttamaa pääomapaon tai valtion rahoituskriisin uhkaa.

Valtioiden ja pankkien
side pysyy ja vahvistuu


Pyrkimys valtioiden ja pankkien välisen voimakkaan siteen katkaisemiseen on toinen pankkiunionin keskeisistä tavoitteista.

Tämän pyrkimyksen taustalla on tulkinta, jonka mukaan pankit ovat kriisin oloissa ja osin ennen kriisiä sijoittaneet liian suuria summia kotivaltioidensa velkakirjoihin ja luottoihin. Toinen päätelmä on, että etenkin isojen pankkien "pelastaminen" on suistanut valtioita rahoitusvaikeuksiin.

Kreikka ja Portugali ovat esimerkkejä maista, joissa valtion velkakriisi suisti pankkeja pinteeseen. Irlannissa ja Espanjassa taas pankkien rahoituskriisi veti valtiotkin vaikeuksiin.

Pankkiunioni ei kuitenkaan katkaise valtioiden ja pankkien välistä sidettä. Se ainoastaan keskittää siteen pankeista yksittäisten valtioiden asemesta kaikkiin eurovaltioihin. Jos pyrkimys rahoitusalan kasvattamiseksi onnistuu, voimistuu pankkien ja valtioiden välinen side eikä suinkaan katkea.

Saksalaispankki Deutsche Bank julkaisi viime kesänä laajan tutkimusraportin, jossa se väittää pankkien ja valtioiden välisen siteen katkaisemista nykyisen rahajärjestelmän oloissa jopa mahdottomaksi.

Pankin ekonomistit arvioivat talletussuojan niin keskeiseksi piirteeksi nykymuotoisessa luotonvaraisessa rahajärjestelmässä, että valtiot ovat yhdessä tai erikseen joka tapauksessa pankkien ja pankkijärjestelmän viimeinen takaaja.

Pankkien kuuluukin
välittää rahoitusta


Japanilaispankki Nomuran ekonomistit laativat puolestaan tässä kuussa laajan tarkastelun, jossa he osoittavat pankkien ja kotivaltioiden väliset siteet välttämättömiksi – ja ennemmin hyödyllisiksi kuin haitallisiksi.

Ekonomistit osoittavat, että etenkin taantuman ja harvinaisen voimakkaan velkakriisin oloissa on hyödyllistä ja suorastaan välttämätöntä, että pankit välittävät yksityisen talouden kasvattamia säästöjä julkisen talouden alijäämien rahoittamiseen. Luontevimmin tämä sujuu kotimaassa.

He osoittavat myös, että juuri näin on vuosien ajan käynyt Japanissa ja että juuri näin on viime vuosina käynyt euroalueen kriisimaissa.

Euroalueen ja yksittäisten euromaiden pankkitilastot osoittavat, kuinka yksityisyritykset ja kotitaloudet ovat kriisin kuluessa voimakkaasti kasvattaneet säästämistään. Ne ovat ennemmin maksaneet vanhoja velkojaan kuin ottaneet uusia.

Samaan aikaan taantuma on automaattisesti kasvattanut julkisen talouden alijäämiä.

Ilman pankkien lupaa tai mahdollisuutta välittää kotitalouksien ja yritysten kasvaneita säästöjä kotivaltion kasvaviin rahoitustarpeisiin, kriisi olisi ekonomistien mukaan todennäköisesti voimistunut.

Syntyykö tästä "pakko"
ottaa seuraava askel?

EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan eurovaltioilla on velkaa noin 9 000 miljardia euroa. EKP:n luottotilastojen mukaan tuosta velkamäärästä yli kolmasosa, 3 400 miljardia euroa, on euroalueen pankkien myöntämiä luottoja tai näiden hallussa olevia julkishallinnon velkakirjoja.

Euroalueen pankeilla on erityyppisiä saatavia ja muita varoja yhteensä 32 000 miljardia euroa. Saatavat eurovaltioilta ovat tuosta potista yli kymmenesosa.

Tilastojen perusteella vaikuttaa ilmiselvältä, että eurovaltiot tarvitsevat välttämättä pankkeja, ja pankit tarvitsevat melkein yhtä välttämättä valtioita pelkästään normaalien rahoitus- ja liiketoimintojensa ylläpitämiseksi.

Jos valtioiden ja pankkien välinen side katkeaisi, heräisi kaksi kiperää kysymystä:

1) Mihin pankit sijoittaisivat kotitalouksien ja yritysten ylimääräiset säästöt?

2) Mistä valtiot saisivat jopa kolmasosan rahoitustarpeistaan?

Kysymykset ovat kiperiä muille paitsi komissiolle. Sillä on kumpaankin kysymykseen vastaukset valmiina siltä varalta, että pankkiunionin "odottamattomat" sivuvaikutukset kärjistävät kriisiä uudestaan.

Riittää, että komissio kaivaa pöytälaatikosta eurobondien tai fiskaaliunionin käsikirjoitukset. Kumpi vain on valmis ja "välttämätön" vastaus sekä pankkien että valtioiden uusiin "yllättäviin" rahoituspulmiin.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katariina, 47, myi puutalokotinsa ja muutti vuokralle pieneen yksiöön – ”Olin asunut lähinnä keittiössä ja makuuhuoneessa”

    2. 2

      Myrskylän taksiyrittäjät kertovat, miksi Kela-kyydit eivät houkuttele: ”Siitä ei tullut muuta kuin tappiota”

    3. 3

      Osaatko sanoa, paljonko kevytmaito maksaa? Testaa 10 kysymyksellä, kuinka vieraantunut olet arjesta

    4. 4

      Kommentti: Finnair rakensi keinon, jolla ilmastotietoiset voivat kompensoida lentämisen päästöjä – mutta suhteellisuuden nimissä kannattaa huomioida pari asiaa

    5. 5

      Jan Hurrin kommentti: Nollakorko voi olla uusi normaali – ja se on huono uutinen

    6. 6

      Sairaala eri maakunnassa, Kela-taksi jätti tulematta – muistisairaan Raimon, 86, matkan hinta nousi pilviin

    7. 7

      Li Andersson hämmästyi epäsuhtaa sähkölaskussaan: ”Sähkön osuus oli 8 euroa ja sähkönsiirto pitkälle yli 50 euroa”

    8. 8

      Koodauskoulu Hiven opiskelijat eivät oikeutettuja opintotukeen – opintojen uhkana aktiivimalli ja jopa karenssi

    9. 9

      Facebookin ex-johtaja Mäkeläinen puolustaa entistä työantajaansa: ”Markilla on sydän paikallaan”

    10. 10

      Kahden rakennusalan yrityksen epäillään laiminlyöneen miljoonien verot – rikostarkastaja: ”Suurin harmaan talouden juttu vuosikymmeneen”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Osaatko sanoa, paljonko kevytmaito maksaa? Testaa 10 kysymyksellä, kuinka vieraantunut olet arjesta

    2. 2

      Sairaala eri maakunnassa, Kela-taksi jätti tulematta – muistisairaan Raimon, 86, matkan hinta nousi pilviin

    3. 3

      Myrskylän taksiyrittäjät kertovat, miksi Kela-kyydit eivät houkuttele: ”Siitä ei tullut muuta kuin tappiota”

    4. 4

      Jan Hurrin kommentti: Nollakorko voi olla uusi normaali – ja se on huono uutinen

    5. 5

      Li Andersson hämmästyi epäsuhtaa sähkölaskussaan: ”Sähkön osuus oli 8 euroa ja sähkönsiirto pitkälle yli 50 euroa”

    6. 6

      Katariina, 47, myi puutalokotinsa ja muutti vuokralle pieneen yksiöön – ”Olin asunut lähinnä keittiössä ja makuuhuoneessa”

    7. 7

      Kommentti: Finnair rakensi keinon, jolla ilmastotietoiset voivat kompensoida lentämisen päästöjä – mutta suhteellisuuden nimissä kannattaa huomioida pari asiaa

    8. 8

      Kahden rakennusalan yrityksen epäillään laiminlyöneen miljoonien verot – rikostarkastaja: ”Suurin harmaan talouden juttu vuosikymmeneen”

    9. 9

      Facebookin ex-johtaja Mäkeläinen puolustaa entistä työantajaansa: ”Markilla on sydän paikallaan”

    10. 10

      Suomessa on jo 900 000 lämpöpumppua – näitä pumppuja ostettiin eniten

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kaarinalla, 40, on Suomen yleisin palkka: kertoo, mihin 2 600 euroa riittää – ”Se jatkuva miettiminen saa minut varpailleni”

    2. 2

      Suomalaisten sähkölaskut kallistuivat rajusti yhdessä vuodessa – tuusulalainen Jukka turvautui omiin konsteihin: ”Minulla ei hinta nouse!”

    3. 3

      Li Andersson hämmästyi epäsuhtaa sähkölaskussaan: ”Sähkön osuus oli 8 euroa ja sähkönsiirto pitkälle yli 50 euroa”

    4. 4

      Tämä mies tuntee huonot pomot, koska oli itse sellainen: ”20 prosenttia johtajista pitäisi potkia heti pois”

    5. 5

      Osaatko sanoa, paljonko kevytmaito maksaa? Testaa 10 kysymyksellä, kuinka vieraantunut olet arjesta

    6. 6

      Onko 2 600 euroa kuukaudessa ylellisyyttä? Näin lukijat kommentoivat: ”On päiviä jolloin elän pelkällä kahvilla ja leivällä”

    7. 7

      Oletko matala-, keski- vai korkeatuloinen? Yksi kuva näyttää miten tienaat ikäluokkaasi verrattuna

    8. 8

      Junatyöntekijä tuskastui: ansaitsee 15 vuoden työkokemuksella 2 000 euron palkan – ”1980-luvulla tämä oli vielä arvostettua matkatyötä”

    9. 9

      Kommentti: Palkka jopa 7 000 e/kk ja varma työ – kaikki alkoi 2,5 tunnin testistä

    10. 10

      Sairaala eri maakunnassa, Kela-taksi jätti tulematta – muistisairaan Raimon, 86, matkan hinta nousi pilviin

    11. Näytä lisää