Komissaari puhuu yhä puppua eurokriisin syistä

EU:n talousohjauksesta vastaava komissio luulee vielä viisi vuotta investointipankki Lehman Brothersin konkurssin jälkeen, että euroalueen velkakriisi on tuon kuprun syytä. Viimeksi tätä puppua toisti komission puheenjohtaja Barroso viime viikolla pitämässään "unionin tila" -puheessa. Ei ihme, että kriisin ratkaiseminen viipyy.

15.9.2013 6:01 | Päivitetty 13.9.2013 19:51

Päivälleen viisi vuotta sitten yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers kaatui konkurssiin ja laukaisi maailmanlaajuisen finanssipaniikin. Yltäkylläiset velkajuhlat päättyivät kuin veitsellä leikaten.

Lainahanojen kiristyminen tuntui kaikkialla maailmassa, mutta eniten siellä, missä oli eniten velkaa: Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.

Erityisen tukaliksi tai peräti mahdottomiksi muuttuivat kaikkien niiden olot, jotka olivat kriisiä edeltäneinä löysän rahan aikoina ahmineet enemmän velkaa kuin pystyvät maksamaan.

Hyvin pian kävi ilmi, että näitä velka-ahmatteja oli kaikkein eniten euroalueella. Pari vuotta kriisin leimahtamisen jälkeen sana "finanssikriisi" oli miltei kadonnut otsikoista. Tilalla oli "eurokriisi".

Velkaisimpien euromaiden rahoitus joutui umpikujaan ja eurokriisi leimahti, kun löysä lainaraha lakkasi virtaamasta ilman pidäkkeitä alati kasvaneiden alijäämien rahoitukseen.

Lehman Brothers ei kuitenkaan paisuttanut euromaiden velkakuplaa eikä pankin kaatuminen aiheuttanut euroalueen velkakriisiä. Lehman-kupru ainoastaan paljasti kuplan ja laukaisi kriisin.

Silti Euroopan unionin (EU) komissio tulkitsee edelleen, että euroalueen velkakriisi on Lehman-konkurssin syytä.

Komissio viisivuotta ulalla

Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on lukuisissa puheenvuoroissaan julistanut, että euroalueen velka- ja talouskriisi on peräisin Yhdysvalloista ja "anglo-amerikkalaisen" rahoitusalan vastuuttomista toimista.

Viime keskiviikkona EU:n parlamentissa pitämässään "unionin tila" -linjapuheessa Barroso tarkensi tulkintaa: euroalueen velkakriisi on investointipankki Lehman Brothersin kaatumisen syytä.

Osasyyllisiksi kriisiin hän mainitsi niin ikään yhdysvaltalaiset finanssijätit AIG:n, Fannie Maen ja Freddie Macin, jotka kaatuivat Yhdysvaltain liittovaltion syliin suunnilleen samaan aikaan kuin Lehman kaatui kumoon.

Barroson mukaan "nämä tapahtumat" ovat syypäitä euromaiden velkaongelmien lisäksi esimerkiksi siihen, että "työttömyys on lisääntynyt hälyttävästi etenkin nuorten keskuudessa".

Koska Barroso on komission puheenjohtaja, lienee hänen tulkintansa yhtä kuin komission ja kukaties koko EU:n virallinen tulkinta.

Tahtoo sanoa, että komissio ei ole viiden viime vuoden kriisitoimien ja entistä päättäväisemmän talousohjauksen kiireiltään vielä ennättänyt päästä jyvälle euroalueen velkakriisin syistä.

Tekosyitä, kun kanttiei kestä itsekritiikkiä

Puheenjohtaja Barroso esitti EU:n parlamentille ensimmäisen "unionin tila" -linjapuheensa vuoden 2010 syyskuussa, joten nyt parlamentti on kuullut vastaavan puheenvuoron neljästi.

Yhdessäkään näistä puheistaan Barroso ei ole auttanut europarlamentaarikoita saamaan kriisin todellisista syistä minkäänlaista selkoa.

Sen sijaan hän on esittänyt kriisin syistä suunnilleen yhtä päättömän tulkinnan kuin loppusyksyn ensilumien liukastamasta kaarteesta ojaan suistunut autohurjastelija, joka väittää onnettomuuttaan lumen eikä suinkaan oman kaahaamisensa syyksi.

Samanlaisen päättömän käänteislogiikan "avulla" Barroso ja komissio näyttävät tulkitsevan, että eurokriisi on vuolaan velkavirran yllättävän katkeamisen eikä suinkaan tuota katkoa edeltäneen velkajuopottelun syytä.

Virallinen tulkinta on outo mutta omalla tavallaan inhimillinen ja ymmärrettävä. Tosiasioiden tunnustaminen on vaikeata, jos se tarkoittaa omien virheiden tunnustamista.

Toki vielä oudompaa puppua on Barroson parlamentille torstaina esittämä väite, että EU:n kriisitoimet olisivat rohkaisseet esimerkiksi teollisuustuotannon kasvuun. Teollisuuden tuotanto ei nimittäin kasva vaan supistuu – ja on supistunut miltei yhtä soittoa kaksi vuotta ja on nyt niukempaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Komissio ehkä välttelee kriisin todellisten syiden selvittämistä, sillä moinen edellyttäisi komission omien ja muiden EU-toimielinten toimien ja rakenteiden – kuten rahaliitto EMUn ja euron – hyvin ankaraa arviointia.

EU:n talousohjausheikkoa ja hyödytöntä

Barroso jättänee tehtävänsä komission puheenjohtajana ensi keväänä, kun EU-maiden kansalaiset ovat valinneet europarlamenttiin uudet jäsenet. Samalla päättyy komission pesti ja tilalle astuvat uuden parlamentin nimittämät komissaarit.

Niinpä viimeviikkoinen "unionin tila" -puhe oli näillä näkymin Barroson viimeinen. Hän olisi vailla urahuolia voinut yllättää parlamentin ja muut kuulijansa arvioimalla kriittisesti komission ja muiden EU-toimielinten osuutta velka- ja talouskriisin taustavaikuttajina.

Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, vaikka itsekritiikki-puheen ainekset olisivat olleet tarjolla ja vieläpä melkein yhtä läheltä EU:n hallinnollista ydintä kuin komissio itse on.

Käsikirjoitus suoraselkäiseen itsekritiikkiin olisi löytynyt – ja löytyy toki edelleen – komission "naapurista", euromaiden keskuspankilta EKP:ltä. Tarkemmin sanottuna se löytyy EKP:n tutkimusjulkaisujen verkkosivuilta (ja tästä linkistä).

Kyse on EKP:n ekonomistien jo vuonna 2011 laatimasta tutkimuksesta Have the Euro area and EU economic governance worked? Just the facts (Onko euroalueen ja EU:n talousohjaus toiminut? Vain tosiasiat).

Tutkimuspaperi setvii seikkaperäisesti, mitä euromaiden, euroalueen ja EU:n olisi sopimustensa perusteella pitänyt tehdä talouden ohjaamiseksi ja esimerkiksi kriisin välttämiseksi.

Tutkimus kysyy, miten talouden ohjailu on sujunut – ja täräyttää vastauksen yllättävän suoraan: ei hääppöisesti. Tutkimuksen mukaan euroalueen ja EU:n talousohjaus on ollut heikkoa ja hyödytöntä.

Ehkä auto suistui sittenkin ojaan liian kovan vauhdin eikä ensilumen takia.

Liikaa velkaa jaliian vähän kasvua

Se ei käy selville sen enempää EKP:n kuin komission selvityksistä, olisiko talousohjauksen tiukinkaan tehostaminen voinut estää euromaiden velkaantumista ja hillitä velkakuplan paisumista.

Kriisi kertoo vastaansanomattomalla tavalla, että talousohjaus ei ainakaan estänyt kriisiä eikä ole tähän päivään mennessä sitä sammuttanut. Jos rahaliiton ja euron perustaminen lasketaan osaksi talousohjausta, on ohjaus jopa voimistanut kriisiä.

EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin ja EKP:n tilastoista löytyy eurokriisille uskottavampia syitä kuin Lehmanin konkurssi. Uskottavia syitä kriisiin löytyy helposti myös kansainvälisten suurpankkien ja analyysiyhtiöiden selvityksistä.

Saksalaispankki Deutsche Bankin korkostrategit esittävät yhden tarkan kuvauksen velkaongelmien syistä laajassa tutkimuksessa, jonka pankki jakoi kansainvälisille suurasiakkailleen torstaina.

Raportti ei käsittele pelkästään eurokriisiä, mutta se nostaa silti esiin kaksi hyvin tärkeää syytä kriisiin:

1) Velkamäärän liian voimakas kasvu kriisiä edeltäneinä vuosina ja vuosikymmeninä.

2) Talouskasvun hidastuminen liian heikoksi mammuttivelkojen hoitamiseksi.

Velkaa oli jo ennen finanssikriisiä kertynyt eri puolille eurotaloutta niin paljon, että sen hoitaminen sujui enää yhä runsaamman uuden velkarahoituksen voimin. Lehmanin kaatuminen katkaisi vuolaan rahavirran, mutta kriisi johtuu velkakuplasta eikä sen puhkeamisesta.

Velkakupla paisuiennen kriisiä

Euromaiden julkisen ja yksityisen talouden velkaisuus on kasvanut räjähdysmäistä vauhtia likimain yhtä soittoa 1980-luvun alusta asti. Velkaantumisvauhti kiihtyi entisestään, kun euromaat perustivat talous- ja rahaliitto EMUn ja vaihtoivat omat kansalliset valuuttansa yhteiseen euroon.

Deutschen kokoamien velkatilastojen mukaan euromaiden kokonaisvelkamäärä paisui suurin piirtein kymmenkertaiseksi 30:n kriisin puhkeamista edeltäneen vuoden aikana.

Velkamäärä paisui huimasti talouden kasvuvauhtia nopeammin, joten samalla talouden suhteellinen velkataakka kasvoi yhä suuremmaksi.

Pankin laskelmien mukaan euromaiden julkinen ja yksityinen velkamäärä vastasi 1990-luvun alussa vähän yli kahden vuoden kokonaistuotannon arvoa. Sen jälkeen velkamäärän kasvuvauhti on kiihtynyt mutta talouskasvu on hidastunut.

Nyt velkasuhde on useimmissa euromaissa 300 ja 400 prosentin välissä ja monessa maassa vielä raskaampi. Talouskasvu sen sijaan on kutistunut olemattomaksi, joten suhteellinen velkaisuus pahenee.

Velkaantuminen samoin kuin talouskasvun hiipuminen ovat euroalueen ominaispiirteinä paljon vanhempaa perua kuin finanssikriisi, joten kumpikaan ei oikeastaan voi olla Lehmanin konkurssin syytä.

Rahaliitto kiihdyttivelkaantumista

Velkaantuminen alkoi kiihtyä pian sen jälkeen, kun maailman päävaluuttojen viimeinen kytkös kultaan katkesi 1970-luvun alussa. Sen jälkeen luotonantoa ja rahan tarjontaa ovat hillinneet ainoastaan hallitusten budjettikuri ja pankkiirien harkintakyky.

Velkamäärän kasvu on sen koomin ollut toisin sanoen likimain hillitöntä.

Euromaiden velkaantuminen kiihtyi jopa muiden länsimaiden velkaantumisvauhtia vielä hillittömämmäksi sen jälkeen, kun euro poisti euromaiden välisten rahavirtojen valuuttariskin ja EKP määräsi kaikkiin euromaihin samat korot.

Saksasta ja muista ylijäämäisen vaihtotaseen euromaista virtasi pääosin pankkien välityksellä alijäämäisen vaihtotaseen mutta houkuttelevien kasvuodotusten euromaihin hullunhalpaa lainarahaa kuin saavista kaatamalla.

Vasta kriisissä paljastui, että velkaisimmilla euromailla oli rutosti runsaammin velkaa kuin kykyä maksaa – ja se, että velkaraha oli suurimmaksi osaksi palanut turhiin kiinteistöprojekteihin ja silkkaan kulutukseen.

Kriisissä paljastui myös, että Saksan, Ranskan ja muiden suurten pankkimaiden liikepankeilla oli kriisimaissa uhanalaisia riskisaatavia rutosti runsaammin kuin niillä oli pääomia tappioiden vastaanottamiseen.

Tämä on se velkasotku, josta EU-komissio edelleen syyttää Lehman Brothersin konkurssia. Ehkä tämä on vihje, miksi juuri tämä velkasotku on edelleen suurelta osin selvittämättä.

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?