Maailmantalous on ollut epävarmuuden tilassa vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen. Vain keskuspankeilla on ollut lihaksia vaikuttaa talouden suuntaviivoihin.
Keskuspankit niin Yhdysvalloissa, Japanissa kuin Britanniassakin ovat elvyttäneet ennennäkemättömällä tavalla. Myös euroalueella EKP on puuttunut eurokriisin kulkuun ostamalla kriisivaltioiden velkakirjoja reilulla kahdellasadalla miljardilla eurolla ja hyväksynyt vakuusvaatimustensa katteeksi entistä heikompilaatuisia velkakirjoja.
Keskuspankkien toimet ovat herättäneet inflaatiopelon. Eikö "rahan painaminen" johdakaan inflaatioon eli rahan arvon heikkenemiseen? Pelon taustalla on näkemys, että keskuspankki ei voi rahoittaa suoraan valtiota.
Perinteisissä talousmahdeissa, kuten Yhdysvalloissa, Japanissa ja euroalueella, pelkona on ollut pikemmin deflaatio eli rahan arvon vahvistuminen. Deflaatio voi olla jopa pahempi talousvitsaus kuin inflaatio.
Yhdysvalloissa ja Japanissa keskuspankki on rahoittanut suoraan valtiota, eli ostanut valtionvelkakirjoja, mutta liian kovasta inflaatiosta ei ole tietoakaan. Talouden tuotantotekijät ovat alikäytössä, ja ihmiset pyrkivät pikemmin sulattelemaan velkaansa kuin ryhtyvät kulutusjuhliin.
Kriitikot sanovat, että maailmantalouteen kasautuu inflaatiotulva, joka odottaa vain padon murtumista.
Tällä haavaa inflaatiorajoitetta keskuspankkien velkakirjaostoille ei kuitenkaan ole. Jos inflaatio uhkaisi kiihtyä, keskuspankki voisi vetää rahoitustaan pois markkinoilta myymällä hallussaan olevia arvopapereita markkinoille takaisin.
Jos arvopaperit ovat heikkolaatuisia, kuka niitä ostaisi ja millä hinnalla?
Politiikkamuuttunut
Keskuspankkien politiikka onkin muuttunut talouskriisin aikana. Vielä ennen kriisiä keskuspankit muualla kuin Japanissa olivat "inflaatiohaukkoja" ja puolustivat rahan arvon säilymistä kaikin keinoin. Kriisi on tuonut massiivisen määrällisen elvytyksen eli velkakirjaostot keskuspankkien työkalupakkiin. Kriisin vuoksi keskuspankit ovat myös painaneet korot alas.
Velkakirjaostot eivät ole aiheuttaneet inflaatiota, mutta niihin suhtaudutaan varauksellisesti.
Yhdysvalloissa keskuspankki Fed varautuu lopettamaan velkakirjaostot heti, kun taloustilanne sen mahdollistaa. EKP on ryhtynyt velkakirjaostoihin vain pitääkseen euroalueen koossa. Japanissa keskuspankki sen sijaan vain lisää määrällistä elvytystä.
Mistä on kyse?
Huomio velkakirjojenlaatuun
Velkakirjaostoissa keskuspankit ostavat erilaisia arvopapereita taseeseensa. Yhdysvalloissa ostoista puolet kohdistuu valtionvelkakirjoihin ja puolet asuntovakuudellisiin velkakirjoihin. EKP on ostanut kriisivaltioiden velkakirjoja. Japanissa keskuspankki (BoJ) on ostanut muun muassa valtionvelkakirjoja.
Rahapoliittisesti itsenäinen valtio ei voi mennä konkurssiin, jos sen velat on laskettu liikkeelle sen omassa kelluvassa valuutassa. Näin ollen Yhdysvaltain ja Japanin valtionvelkakirjat ovat turvallisempia eli parempilaatuisia kuin euroalueen kriisivaltioiden velkakirjat tai asuntovakuudelliset velkakirjat, joiden liikkeellelaskijat voivat mennä konkurssiin.
Myös keskuspankki voi kärsiä tappioita, jos sillä on taseessaan velkakirjoja tai muita arvopapereita, jotka osoittautuvat arvottomiksi. Keskuspankit eivät tahdo hankkia heikkolaatuisia velkakirjoja taseeseensa, koska riskit tappioista kasvavat.
Deflatorisena aikanakin keskuspankeilla on velkakirjaostorajoite, vaikka pelkoa välittömästä inflaatiosta ei olekaan. Ostoja rajoittaa velkakirjojen laatu. Keskuspankki voisi hankkia taseeseensa mitä tahansa arvopapereita, mutta se ei halua heikentää tasettaan liikaa.
Jos keskuspankeilla ei olisi laaturajoitusta eikä inflaatiorajoitusta velkakirjaostoissa, näyttäisi siltä, että keskuspankit voisivat ostaa mitä tahansa velkakirjoja kuinka paljon tahansa taseeseensa. Näin ei kuitenkaan ole. Menettely johtaisi käytännössä setelirahoitukseen.
Sen estämiseksi keskuspankit jatkavat määrällistä elvytystä mutta pyrkivät pysymään erossa huonolaatuisista velkakirjoista, koska ne pyrkivät hallitsemaan riskejään. Sen vuoksi ne myös pyrkivät rajoittamaan velkakirjaostojaan.
Millä katetaantappiot?
Keskuspankki on yleishyödyllinen toimija, jota eivät koske yksityisten toimijoiden rajoitteet. Se ei kuitenkaan tarkoita, että keskuspankilla ei olisi rajoitteita lainkaan.
Keskuspankit ovat jo kasvattaneet taseitaan tuhansilla miljardeilla. Toisten keskuspankkien tase on heikompilaatuinen kuin toisilla. EKP:n tasetta rasittavat muun muassa kriisimaiden velkakirjat.
Jos keskuspankki kärsii tappioita, sen pitää kattaa tappiot jostain. Keskuspankki voi kattaa tappioita hankkimalla lisätuloja tai keskuspankkia voidaan pääomittaa.
Suomessa valtiolla ei ole velvollisuutta pääomittaa Suomen Pankkia. Keskuspankki on luotu itseään pääomittavaksi, eli sen ei tarvitse tulouttaa voittojaan valtiolle, jos varoja tarvitaan tappioiden kattamiseksi. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa Suomen Pankin toiminnan negatiivisella pääomalla.
Keskuspankin rahoitussen omista tuloista
Keskuspankeilla, kuten EKP:llä, Fedillä ja BoJ:llä on poliittisesti taattu yksinoikeus laskea liikkeelle tiettyä valuuttaa. Keskuspankit saavat liikkeelle laskemastaan rahasta rahoitustuloa.
Rahoitustulo on keskuspankin voittoa, jonka keskuspankki tulouttaa veronmaksajille takaisin. Sitä ennen keskuspankki kuitenkin kattaa tappionsa rahoitustulosta.
Rahan liikkeellelaskusta aiheutuneet riskit ja vahingot katetaan sen keskuspankille tuottamilla voitoilla eli rahoitustulolla. Keskuspankit ylläpitävät valuuttaansa, kuten EKP euroa, rahoitustulolla ja myös muilla tuloilla, joita se hankkii esimerkiksi rahoitusoperaatioissa ostetuista velkakirjoista.
Keskuspankin ongelmana voi olla riittävien tulojen kartuttaminen, jotta pankin tase voidaan paikata kuntoon ja ylläpitää laadukkaana. Tämä voi rajoittaa keskuspankin mahdollisuuksia laajentaa luotonantoa ja alentaa korkoja, vaikka inflaatiosta ei pelkoa juuri nyt olisikaan.
