EU puuhaa jo liittovaltiota – Suomi seuraa tuppisuuna

Julkaistu:

Analyysi
Kriisi ei pääty eikä euro pelastu ennen kuin euromaat muuttavat rahaliittonsa liittovaltioksi. Tätä "Bryssel" ja "markkinat" hokevat vuoron perään. Ne hyötyisivät tulonsiirto- ja velkaunionista – mutta eivät osallistuisi kustannuksiin. Suomi taas kuuluisi maksajiin – mutta seuraa tuppisuuna sivusta.


Euromaiden talous- ja rahaliitto Emu muuttuu "oikeaksi" liittovaltioksi, jos suuret euromaat näin tahtovat. Toistaiseksi on epäselvää, tahtovatko ne vai eivät – mutta paine liittovaltion suuntaan kasvaa kaiken aikaa.

Liittovaltiopainetta ylläpitävät ja kasvattavat rinta rinnan "Bryssel" ja "markkinat", jotka toistavat liittovaltion välttämättömyyttä jo miltei yhteen ääneen ja kuin samaa käsikirjoitusta lukien.

"Brysselin" kanta on ollut kristallin kirkas jo hyvän aikaa, ja viimeistään se kävi päivän selväksi viime joulukuussa. Tuolloin Euroopan unionin (EU) neljän keskeisen toimielimen "presidentit" julkaisivat yhteisen tiekarttansa liittovaltioksi.

Kartan piirsivät EU:n neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy, EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, euromaiden euroryhmän silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja euromaiden keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi.

Barroso oli jo aiemmin pohjustanut "presidentti-kvartetin" työtä esittelemällä komission tarkemman käsikirjoituksen tarkkoine toimenpideohjelmineen ja aikatauluineen.

Virallisesti puhe on "tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomisesta" mutta suomeksi sanottuna "Bryssel" haluaa – ja valmistelee täyttä häkää – euroalueen muuttamista liittovaltioksi.

Oikea liittovaltio tulon- ja varainsiirtoineen ja yhteisvelkoineen ei ole enää vain eurokraattien toive- ja työlistalla. Myös "markkinat" tahtovat liittovaltion.

Supersijoittajakin
tahtoo liittovaltion


Kansainväliset suurpankit ja -sijoittajat toimivat kukin omien tavoitteidensa ja etujensa mukaan niin kuin niiden kuuluukin, joten ne ovat ani harvoin täysin yhtä mieltä oikeastaan mistään.

"Brysselin" suunnitelma euromaiden liittovaltiosta olisi kuitenkin todennäköisesti useimpien markkinatoimijoiden mieleen. Sehän tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi yksittäisten jäsenmaiden liian suurten velkojen siirtämistä yhteiseen piikkiin, ja näin velkojen maksu varmistuisi.

Viime viikolla tuoreen tulkintansa eurokriisin tilasta – ja liittovaltion tarpeellisuudesta – esitteli yhdysvaltalainen varainhoitoyhtiö Pimco.

Yhtiö on maailman suurin kaupallinen korkosijoittaja, jolla on hoidossaan yli 1 500 miljardin euron sijoitusvarallisuus. Sitä suurempia velkakirjasijoittajia ovat vain maailman suurimmat keskuspankit ja ani harvat muut valtiolliset mammuttisijoittajat.

Pimcon Euroopan-johtajat Andrew Bosomworth ja John Henning Fock puntaroivat laajahkossa kirjoituksessaan eurokriisiä ja sen ratkaisunäkymiä.

Kyse on kahden rahastojohtajan omista näkemyksistä eikä välttämättä Pimcon virallinen kanta tai varsinkaan kaikkien markkinatoimijoiden mielipide. Kirjoitukseen kiteytynee silti "markkinoiden" toive harvinaisen selvästi:

Euroalueen on parasta muuttua ensi tilassa oikeaksi liittovaltioksi, jos euro on tarkoitus säilyttää.

Samat toiveet kuin
EU:n tiekartoissa


Pimcon johtajat ovat lukeneet EU:n neljän "presidentin" tiekarttaa huolellisesti. He ovat itsekin "Brysselin" tiekartan kannalla, ja suosittelevat euromaille mieluummin "lisää Eurooppaa" kuin nykyisenlaisen kriisitilan pitkittämistä ja uhkaa rahaliiton hajoamisesta.

Bosomworth ja Fock toistavat jokseenkin tarkalleen EU-johtajien tiekartan keskeiset osatavoitteet ja lopullisen määränpään.

Heidän tiivistelmänsä mukaan liittovaltion valmistelut alkavat jäsenmaissa toteutettavilla rakenteellisilla uudistuksilla, kuten hallinnon ja työmarkkinoiden tehostustoimilla ja harmaan talouden kitkemiseksi välttämättömillä laki-, vero- ja hallintouudistuksilla.

Seuraavaksi euromaiden on rahastojohtajien mukaan pantava pystyyn pankkiunioni, johon kuuluu keskitetyn finanssivalvonnan lisäksi erityinen kriisien hallintaa varten perustettava toimielin sekä talletussuojan yhtenäistäminen.

Kolmas askel "Pimcon tiekartassa" on rahaliiton syventäminen poliittiseksi unioniksi, joka "vahvistaa euroalueen demokraattista oikeutusta ja yksinkertaistaa poliittisen hallinnon rakennetta".

Neljäs askel on koko komeuden viimeistely "fiskaaliunioniksi", jolla on "yhteinen rahoituksellinen valmius ja keinot kohdata epäsymmetrisiä shokkeja".

Suomeksi sanottuna tuo "fiskaaliunioni" tarkoittaisi nykyisenlaisen valtioliiton muuttamista liittovaltioksi, jolla olisi kautta jäsenmaiden ulottuva verotusoikeus ja keinot tasoittaa jäsenmaiden välisiä tuloeroja.

Aluksi riittäisi pieni
"solidaarisuusmaksu"


Pimcon Bosomworth ja Fock arvioivat, että eurokriisin taltuttaminen ei onnistu nykyisin konstein. Heidän mukaansa eurotalous uhkaa jämähtää taantumaan ja ajautua samanlaiseen sitkeään kriisiin kuin Latinalainen Amerikka 1980-luvulla.

He sanovat suoraan senkin kuin suoraan "Brysselin" käsikirjoituksesta, että ilman liittovaltiokehitystä "pelkkä" rahaliitto ja yhteisvaluutta euro ovat vaarassa hajota.

Rahaliiton muuttaminen liittovaltioksi on rahastoyhtiön arvion mukaan mahdollista "suhteellisen pienin" kustannuksin. Tulonsiirtoihin voisi sijoitusjohtajien mukaan soveltaa samaa mallia, jolla Saksa on maksanut – ja yhä maksaa – oman yhdistymisensä kustannuksia.

Johtajat arvioivat, että euromaiden liittovaltio maksaisi suurin piirtein saman verran tai vain vähän enemmän kuin EU:n rahoittamiseen nyt kuluu rahaa. Aluksi heidän mielestään riittäisi noin 115 miljardia euroa vuosittain.

Ainakin alkajaisiksi riittävä "solidaarisuusmaksu" olisi Pimcon johtajien mukaan 1,25 prosenttia kunkin jäsenmaan vuotuisen kokonaistuotannon arvosta. Maksu kerättäisiin esimerkiksi perimällä valtion verotuksessa viiden prosentin lisämaksu.

Sijoitusjohtajien mielestä tällainen "solidaarisuusmaksu" riittäisi tasoittamaan heikkoja jäsenmaita kohtaavia talousiskuja. Se olisi heidän mielestään pieni hinta siitä, että euro säilyy peruuttamattomana niin kuin on alun perin ollut tarkoitus.

"Markkinoille" niin kuin "Brysselillekin" mikä tahansa hinta liittovaltiosta olisi pieni, sillä ne edustavat ennemmin edunsaajia kuin maksajia.

Ei "tässä ja nyt" mutta
entä ensi vuonna?


"Brysselille" liittovaltio tietäisi vuosikymmeniä kypsyneen unelman täyttymystä ja jättiläismäistä poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistumista.

"Markkinoille" liittovaltio tarkoittaisi jättiläismäistä sijoitus- ja rahoitusriskien kevennystä ja sosialisointia sekä liittovaltion mahdollisesti synnyttämän uuden velkaantumisvaran verran uusia houkuttelevia liiketoimintamahdollisuuksia.

Sen sijaan Suomen kaltaiselle yksittäiselle jäsenmaalle rahaliiton muuttaminen edes asteittain liittovaltioksi on äärimmäisen monimutkainen muutoshanke, jonka edut yhtä hyvin kuin riskit ja kustannukset on syytä puntaroida juurta jaksain.

Monissa muissa euromaissa julkinen keskustelu liittovaltiokehityksestä on jo pitkällä, mutta Suomi tuntuu jostakin syystä yhä ihmettelevän kehitystä kuin tuppisuinen sivustaseuraaja.

Esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen taannoinen puheenvuoro EU:n parlamentissa jätti epäselväksi, mitä mieltä "Suomi" – tai ainakin pääministeri – on jo täyttä häkää etenevästä liittovaltiokehityksestä.

Katainen kertoi parlamentille kaipaavansa "kaikille reilua syvempää integraatiota", olevansa pankkiunionin kannalla mutta vastustavansa "populistisia äänenpainoja eurooppalaisessa keskustelussa".

Katainen antoi ymmärtää, että hänen mielestään "täysimääräisiä Euroopan Yhdysvaltoja" ei ole syytä hosua "tässä ja nyt". Mutta siitä hän ei lausunut ainuttakaan selkokielistä lausetta, onko liittovaltio hänen mielestään hyvä vai huono päämäärä.

Parlamentti olisi ollut oiva paikka tuoda esiin Suomen kanta meikäläisittäin vuosikymmeniin suurimmasta ja tärkeimmästä kysymyksestä, sillä juuri parlamentti aikanaan vahvistaa tai hylkää komission "tiekarttaa" toteuttavat säädökset.

Parlamentilta lupa
eurobondeihin


Pääministeri Kataisen linjapuhe EU:n parlamentissa olisi ollut luonteva tilaisuus sanoa pari valittua sanaa esimerkiksi eurovaltioiden keskinäisestä yhteisvastuusta toinen toistensa veloista.

Jäsenvaltioiden yhteisvastuu toinen toistensa veloista on valmisteilla olevan liittovaltion keskeisiä ominaispiirteitä – jolle parlamentti on jo näyttänyt vihreää valoa.

EU:n parlamentti hyväksyi tammikuun 16. päivän täysistunnossaan muun muassa säädösaloitteen, jonka nimi on "Vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuus". Kyse on Suomessakin aiemmin kiivasta keskustelua herättäneistä "eurobondeista".

Kyseistä säädöstä koskeva päätöslauselma on jopa EU:n toimielimen tekstiksi työlästä luettavaa – se on yksi noin 2 300 sanan mittainen hirviövirke liitteineen. Mutta työläs tai ei, se voi osoittautua Suomen kaltaiselle jäsenmaalle myös kalliiksi.

Tuolla yhdellä hirviövirkkeellä parlamentti antoi komissiolle tehtäväksi valmistella "eurobondien" perustamisen ja käyttöönoton vaatimat toimet. Se on merkittävä askel kohti liittovaltiota.

Missä viipyy
keskustelu?


Komission esittämä ja parlamentin hyväksymä ajatus on, että eurovaltiot siirtyvät asteittain yhteisvastuulliseen valtionvelkaan. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että ne haluavat eurovaltioiden vastaavan toinen toistensa veloista.

Ensin yhteiseen piikkiin on tarkoitus siirtää liian suuret velkamäärät ja käynnistää yhteinen lyhytaikainen varainhankinta. Liian suuria ovat kaikki ne valtionvelat, jotka ylittävät 60 prosenttia kunkin maan vuotuisesta bruttokansantuotteen arvosta.

Myöhemmin ovat vuorossa tuota velkarajaa pienempien määrien "osittainen yhteinen liikkeeseenlasku" ilman perussopimuksen muuttamista. "Täysi kansallisen velan yhteinen liikkeeseenlasku" alkaa perussopimuksen muuttamisen jälkeen.

Pääministeri Kataisella olisi ollut oiva tilaisuus kertoa parlamentille, mitä moisista "vakausjoukkolainoista" tuumataan maassa, jolle valtionvelkojen yhteisvastuu tietäisi käytännössä velkataakan paisumista likimain kaksinkertaiseksi.

Toki pääministeri saattoi sivuuttaa aiheen käsittelyn parlamentissa, jotta Suomessa olisi vielä tilaisuus puida tiekartat, yhteisvelat ja muut liittovaltion valmisteluun liittyvät kysymykset perusteellisesti keskustellen ennen kansainvälisiä linjapuheita.

Vielä ei tuo keskustelu liittovaltiosta ja "Suomen tahdosta" ole kunnolla alkanut.

Niinpä lienee yhä epäselvää, kuinka paljon kansalaisten tai edes kansanedustajien mielestä muiden maiden velkavastuita sopii "reiluun integraatioon".

Ja kuinka paljon Suomen kannattaa maksaa siitä hyvästä, että "Bryssel" ja "markkinat" saavat mitä tahtovat.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katso laskurista, paljonko nelipäiväinen työviikko pienentäisi palkkaasi

    2. 2

      Jättiuudistus tulee pian voimaan – uusi firma alkaa penkoa suomalaisten tilitietoja

    3. 3

      KHO määräsi 9 miljoonan euron sakot bussiyhtiöille kartellista – osalle yhtiöistä roima korotus

    4. 4

      100 000 avointa työpaikkaa hämmentää – ”Kertoo siitä, ettei tekijöitä enää löydy maan rajojen sisältä”

    5. 5

      Lämmityskuluille povataan ripeää nousua – ”Taloyhtiöitä ajetaan kovalla kädellä lämpöpumppujen käyttäjiksi”

    6. 6

      Tanskalaispankki lätkäisi miinusmerkkisen talletuskoron – raja 7,5 miljoonassa kruunussa

    7. 7

      OP-ryhmä aloittaa yt-neuvottelut –  irtisanomistarve enintään 250

    8. 8

      1990-luvulla Suomessa kokeiltiin lyhyempiä työaikoja ja saatiin tuottavuusloikka – kokeilun johtaja: ”Ideologinen vastustus on vahvaa!”

    9. 9

      Pihlajalinna leikkaa johdon palkkoja viidellä prosentilla

    10. 10

      Pankkipalveluihin isoja uudistuksia syksyllä – tulossa täytenä yllätyksenä suurelle osalle suomalaisista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Katso laskurista, paljonko nelipäiväinen työviikko pienentäisi palkkaasi

    2. 2

      Jättiuudistus tulee pian voimaan – uusi firma alkaa penkoa suomalaisten tilitietoja

    3. 3

      100 000 avointa työpaikkaa hämmentää – ”Kertoo siitä, ettei tekijöitä enää löydy maan rajojen sisältä”

    4. 4

      OP-ryhmä aloittaa yt-neuvottelut –  irtisanomistarve enintään 250

    5. 5

      Lämmityskuluille povataan ripeää nousua – ”Taloyhtiöitä ajetaan kovalla kädellä lämpöpumppujen käyttäjiksi”

    6. 6

      1990-luvulla Suomessa kokeiltiin lyhyempiä työaikoja ja saatiin tuottavuusloikka – kokeilun johtaja: ”Ideologinen vastustus on vahvaa!”

    7. 7

      KHO määräsi 9 miljoonan euron sakot bussiyhtiöille kartellista – osalle yhtiöistä roima korotus

    8. 8

      Tanskalaispankki lätkäisi miinusmerkkisen talletuskoron – raja 7,5 miljoonassa kruunussa

    9. 9

      Pihlajalinna leikkaa johdon palkkoja viidellä prosentilla

    10. 10

      Tilastokeskus: Työllisyyden kasvu käytännössä pysähtynyt

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Samin moottoripyörä löytyi vaurioituneena, haki liki 2 000 euron korvauksia vakuutuksesta – yhtiö tarjosi leffalippuja

    2. 2

      Hurjat erot: Näin paljon tupakka-aski maksaa Suomessa, laivalla ja Baltiassa

    3. 3

      Katso laskurista, paljonko nelipäiväinen työviikko pienentäisi palkkaasi

    4. 4

      Katso, miten suuri osuus ruokakunnista saa asumistukea kotikulmillasi – ”Kela-alueilla” yhteisiä piirteitä

    5. 5

      Kämpin ostanut norjalaismiljardööri puhui suomea: ”Ihanaa olla täällä, vaikka on niin kallista”

    6. 6

      Jättiuudistus tulee pian voimaan – uusi firma alkaa penkoa suomalaisten tilitietoja

    7. 7

      Kauppias Marko pahoinpideltiin viime vuonna, kun hän juoksi kiinni myymälävarkaita – kertoo nyt, miten kova linja on pistänyt varasongelman kuriin

    8. 8

      Taloyhtiö vei oikeuteen isännöitsijän, joka ohitti halvimman tarjouksen putkiremontille

    9. 9

      Yksi ruokakauppa tienaa keskimäärin 13 500 euroa peliautomaateilla – K-kauppias Petri kulkee vastavirtaan: ”Meidän missiomme ovat toiset”

    10. 10

      Vietnamista pakolaisena tullut Mr. Hau on työllistänyt kymmeniä: ”Suomi antoi meille kaiken”

    11. Näytä lisää