Euroopan unionin (EU) komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ei ole myöntänyt komission talouslinjauksia haitallisiksi tai muutoinkaan vääriksi, eikä häntä voi väittää talouspolitiikan takinkääntäjäksi. Mutta ei paljon puutu.
Barroso on ensi kerran vahvistanut oikeaksi tulkinnan, jonka komissio ja yksittäiset komissaarit ovat tähän asti yksiselitteisesti kumonneet vääränä. Hän on myöntänyt, että talouden vyönkiristykset ovat ehkä sittenkin menneet liian pitkälle.
Tämä on merkittävä uusi linjaus – tai ainakin linjan tarkennus. Se vihjaa harvinaisen selkeästi komission valmiudesta uusiin talouspolitiikan kevennyksiin ja mahdollisesti myös kriisiohjelmien helpotuksiin.
Barroso esitti linjauksensa tämän viikon maanantaina Brysselissä järjestetyssä seminaarissa. Hän luonnehti harjoitettua talouspolitiikkaa oikeanlaiseksi, mutta myönsi sen saavuttaneen rajansa.
– Vaikka talouspolitiikka on perustaltaan oikeaa, se on saavuttanut rajansa monessa mielessä. Menestyäkseen politiikan on oltava oikeanlaista mutta sen on lisäksi oltava jäsenmaissa poliittisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävää. Muuten se on kestämätöntä, Barroso sanoi.
Tarkalleen ottaen puheenvuorosta ei selviä, onko komissio havahtunut talouden vai politiikan arkitodellisuuteen. Jonkinlainen muutos näyttää kuitenkin alkaneen.
Taloudessa kaikki onmennyt toisin kuin piti
Sattumoisin suunnilleen samaan aikaan EU:n tilastoviranomainen Eurostat julkaisi uunituoreita lukuja EU-maiden julkisen talouden jamasta ja sen muutoksesta viime vuonna.
Julkisen talouden alijäämiä ja velkaisuutta kuvaavat tilastoluvut kertovat karua kieltä niistä talouden tosiasioista, joita edes komission on enää hyvin vaikea kiistää.
Tuoreita lukuja ja vaikkapa komission runsaan vuoden takaisia ennusteita vertailemalla käy selväksi, että vyönkiristykset ovat vaikuttaneet talouteen toisin kuin komissio oletti.
Vyönkiristykset näyttävät olleen tehottomia tai suorastaan haitallisia – tai sitten jotkin muut ennalta odottamattomat seikat ovat kumonneet vyönkiristyksiltä toivottuja vaikutuksia.
Komissiokin on toki vahvistanut taloustavoitteiden toistuvasti karanneen. Se on kuitenkin selittänyt tätä esimerkiksi talouskasvun jäämisellä odotettua heikommaksi. Syy ja seuraus on jäänyt sivullisten pääteltäväksi.
Joka tapauksessa useiden euromaiden ja muidenkin EU-maiden julkisen talouden alijäämät ovat nyt suurempia kuin komissio vyönkiristyksiä määrätessään ja vielä vuonna 2011 oletti. Samoin valtioiden velkaisuuden suhdeluvut ovat paikoin merkittävästi heikompia kuin piti.
Vyönkiristykset eivät ole palauttaneet luottamusta ja piristäneet taloutta kasvuun niin kuin piti, vaan talous on polkenut paikoillaan tai taantunut. Tämä on automaattisesti kasvattanut julkisen talouden menoja ja supistanut tuloja.
Vyönkiristykset ovat toimineet juuri niin kuin lukuisat komissiosta riippumattomat talousasiantuntijat ja -kriitikot ovat vyönkiristysten alusta asti varoittaneet: ne ovat heikentäneet taloutta eivätkä suinkaan vahvistaneet sitä.
Vyönkiristyksistäomatekoinen taantuma
Talouspolitiikan kiristäminen kesken vuosikymmeniin ankarimman velkakriisin oli merkittävä suunnanmuutos. Se oli myös jokseenkin täydellinen U-käännös vuosien 2008 ja 2009 finanssi- ja talouskriisin mittavista elvytystoimista.
Ensin maailman talousmahdit taltuttivat kriisin haittavaikutuksia yksituumaisin elvytystoimin Euroopassa, Yhdysvalloista ja Kiinassa. Valtiot ja keskuspankit käyttivät elvytykseen tuhansia miljardeja euroja.
Sitten koitti Kreikan valtion rahoituskriisi, ja talouspäättäjät joutuivat paniikkiin. Siitä alkoivat vyönkiristykset samaan aikaan kaikkialla maailmassa.
Muun muassa Saksan ja Suomen talouspäättäjien kannattamilla talouden "kurinpalautuksilla" oli tarkoitus varmistaa, että muut maat eivät suistu "Kreikan tielle" ja että rahoitusmarkkinoiden luottamus sekä yksityisen talouden kulutusinto palaavat mahdollisimman pian.
Vyönkiristykset yhdistivät julkisen talouden menoleikkauksia ja veronkorotuksia eri painotuksin eri maissa, mutta niiden tarkoitus oli kaikkialla sama: panna piste julkisen talouden alijäämien kasvulle ja velkaantumiselle.
Vähemmälle huomiolle jäi, että yksityinen talous oli jo finanssi- ja talouskriisin takia aiemmin aloittanut omat vyönkiristyksensä. Julkisen talouden kiristäminen oli siihen saumaan kuin omatekoisen taantuman tilaus.
Talouskomissaariarvosteluryöpyssä
Komission vyönkiristyspolitiikkaa on virkansa puolesta näkyvimmin puolustanut talousasioista vastaava komission varapuheenjohtaja, talouskomissaari Olli Rehn. Julkisen talouden tasapainottaminen on hänen mukaansa välttämätöntä, kiireellistä ja ainoa vaihtoehto.
Taloustieteilijöiden kasvava ja yhä kovaäänisempi vastarinta on täsmälleen vastakkaista mieltä kuin talouskomissaari Rehn ja komission muu talousjohto.
Viime viikonloppuna arvostelijoiden rintamaan liittyi maailman suurimman korkosijoitusyhtiön, yhdysvaltalaisen Pimcon, vaikutusvaltainen johtaja Bill Gross. Hänen mukaansa kesken kriisin ja taantuman toteutettavat vyönkiristykset aiheuttavan tuntuvaa vahinkoa Euroopan taloudelle.
Näin "markkinoiden luottamuksen" palauttamiseksi tarkoitetut toimet näyttävät kääntyneen tätäkin tarkoitustaan vastaan.
Aiemmin jopa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ekonomistit ovat kyseenalaistaneet kesken velkakriisin useissa maissa samaan aikaan toteen pantavien talouden kiristystoimien mielekkyyden.
Rehn on kuitenkin sinnikkäästi puolustanut komission kantaa. Hän onkin saanut niskaansa melkoisen ryöpyn kriittisten taloustieteilijöiden arvostelua.
Näkyvintä talouskinaa talouskomissaari on käynyt talousnobelisti Paul Krugmanin kanssa. Tämä on arvostellut komission talousoppeja kuin taloustieteen torakoiksi – tapat kuinka monta tahansa, aina ne tulevat takaisin.
Komission sitkeydestä kertoo, että sen puheenjohtaja Barroso ei suinkaan myöntänyt harjoitettuja oppeja vääriksi. Hän ainoastaan myönsi, että opit eivät enää mene perille vain määräilemällä, vaan niillä on oltava jäsenmaiden ja kansalaisten hyväksyntä.
Komissio puunja kuoren välissä
Jäsenmaiden ja kansalaisten tuki on välttämätön talouspolitiikan onnistumiselle. Siinä puheenjohtaja Barroso on epäilemättä oikeassa. Talouden vyönkiristyksiltä tuo tuki on viime aikoina ennemmin heikentynyt kuin vahvistunut.
Poliittinen kuohunta ja harjoitetun talouspolitiikan vastustaminen on ankaraa oikeastaan kaikissa muissa kriisimaissa kuin Irlannissa. Sieltä taas tyytymätön ja ennen kaikkea parhaiten koulutettu nuori aikuisväestö on ottanut jalat alleen ja muuttanut muualle töiden hakuun.
Kriisin partaalla olevista maista Italia on ollut kuukausia vailla hallitusta, ja tyytymättömyys talouskiristyksiä kohtaan lisääntyy kaiken aikaa Ranskassa ja nyt jo Hollannissakin.
Tyytymättömyys lisääntyy sitä mukaa kuin työttömyys kasvaa, verotus kiristyy ja talous heikkenee.
Saksaan on jopa perustettu euroalueen taloudenpitoon tympääntynyt uusi puolue, joka ei tosin vastusta talouskurin kiristämistä vaan on päinvastoin saanut tarpeekseen talouskurin puutteesta ja EU:n perussopimuksen vastaisista kriisitoimista.
Tahtoo sanoa, että puheenjohtaja Barroson mainitsema jäsenmaiden ja kansalaisten hyväksyntä voi olla helpompi sanoa kuin saavuttaa.
Jos komissio suostuu keventämään vyönkiristyksiä heikoissa maissa, on sillä vastassaan tyytymätön arvosteluryöppy Saksasta ja ehkä Suomestakin.
Jos se pitää kiinni vyönkiristyksistä ja muista "talouspakotteista", kiihtyvät protestit kriisimaissa, Ranskassa ja ehkä Hollannissakin. Talousnobelistien hyökkäyksistä puhumattakaan.
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
