Lakisääteinen talletussuoja takaa Suomessa pankkitalletukset aina sadan tuhannen euron talletussummiin asti asiakasta ja pankkia kohti. Suoja on varsin kattava, sillä useimpien tallettajien tileillä ei ole likimainkaan suojan enimmäismäärää.
Tarvittaessa sataa tuhatta euroa suuremmatkin summat nauttivat lainvoimaista suojaa, kunhan potti jakautuu eri pankkeihin tai vaikka perheenjäsenten kesken useamman tallettajan nimiin.
Asunnon vaihdon aikaiset suuret talletukset ovat turvattuja ilman ylärajaa.
Suomalaisen talletussuojan kattavuus, luonne ja toteutus ilmenevät varsin selkeällä tavalla esimerkiksi pankkeja valvovan Finanssivalvonnan kuvauksesta tai suojan käytännössä toteen panevan Talletussuojarahaston tiedoista.
Virallinen muotoilu talletussuojasta löytyy luottolaitoslain seitsemännestä luvusta.
Kirjallisten kuvausten ja lakitekstin perusteella talletussuoja vaikuttaa kaikin puolin kestävältä ja tallettajan asema turvatulta. Niin kuin on toki tarkoituskin.
Kun Talletussuojarahasto vielä kuvaa vasta ilmestyneessä vuosikertomuksessaan suojan koskemien pankkien pysyneen eurokriisistä ja taantumasta huolimatta vakaina ja vakavaraisina, lienevät talletuksetkin vuoren varmassa turvassa.
Niin kuin piti olla Kyproksellakin.
Stressitesteissäpuhtaat paperit
Kyproksen suurimmat pankit saivat puhtaat paperit EU:n pankkivalvojan EBA:n (European Banking Authority) kummassakin kriisin aikana toteuttamassa rasituskokeessa, joiden oli tarkoitus varmistaa pankkien kyky selviytyä kriisioloissa.
Kokeiden mukaan Kyproksenkin pankeilla oli riittävästi pääomia ja riittävän tehokkaat keinot riskien hallintaan ankarienkin koettelemusten kestämiseen.
Stressitestit olivat silkkaa kaunistelua. Ne eivät ottaneet huomioon Kreikan valtion velkasaneerausta eivätkä Kreikan ja Kyproksen painumista lamaan tai niiden jäämistä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden mottiin.
Oletus oli, että talous notkahtaa mutta pankkien ja valtioiden rahoitushuolto jatkuu häiriöittä. Arkitodellisuus oli karumpi. Kreikasta ja lamasta koitui Kyproksen suurimmille pankeille kohtalokkaita tappioita.
Viime kesänä Kyproksen valtio esitti hätäraha-anomuksen muille euromaille, kun oli käynyt selväksi, että pankit eivät pysy pystyssä omin voimin eikä valtiolla ole varaa niiden pelastamiseen.
Tukitoimet ovat viipyneet muun muassa rahanpesuepäilyjen ja muiden poliittisten harmien takia. Vasta kaksi viikkoa sitten europäättäjät ryhtyivät toden teolla "pelastamaan" Kyprosta.
Ensi töikseen "pelastajat" panivat saaren pankit kiinni, etteivät kriisitoimet säikäytä talletuspakoa alulle. Samalla menivät jäihin kaikki pankkien tileillä olleet varat, olivatpa ne talletussuojan piirissä tai eivät.
Jos Suomea ja suomalaisia pankkeja kohtaisi likimainkaan yhtä laaja ja raju pankkikriisi, olisi samanlainen pankkisulku todennäköinen meilläkin. Jumiin jäisivät niin suojatut kuin suojattomatkin talletukset.
Pankit vihdoin auki muttaraharajoitukset ankaria
Kyproksen pankit ehtivät olla kiinni melkein kaksi viikkoa. Niiden asiakkaat eivät saaneet tällä välin tileiltään kuin ensin 260 euroa ja viimeksi vain sata euroa päivässä, jos jaksoivat jonottaa pankkiautomaateilla ja laitteissa riitti seteleitä.
Viime torstaina pankit avautuivat mutta eivät suinkaan normaalien pankkien tavoin. Kyproksen talous- ja rahaviranomaiset olivat määränneet voimaan rahaliiton historiassa ennen kokemattomat rahasiirtojen ja -nostojen rajoitukset.
Yleisöllä on lupa nostaa pankkitileiltään korkeintaan 300 euroa päivässä ja yhden kuukauden kuluessa rahaa saa siirrellä tililtä toiselle edes luottokorttiostojen avulla korkeintaan 5 000 euroa.
Ulkomaille lähtevä kansalainen saa ottaa mukaansa matkakassaan korkeintaan tuhat euroa kerrallaan. Lisää rahaa maasta viedäkseen on tehtävä uusi reissu. Matkalaukkumammona jämähtää armotta tullin setelisatimeen.
Kaksi viikkoa sitten oli täpärällä, etteivät "pelastustoimet" olisi leikanneet Kyproksella jopa talletussuojan turvaamia talletuksia, mutta moinen shokkihoito sentään kilpistyi saarivaltion parlamentin tyrmäykseen.
Nyt talletussuojan turvaamat talletukset ovat jumissa ja ankarien siirto- ja nostorajoitusten kourissa. Ne eivät sentään joudu leikkuriin niin kuin käy turvan ylittäville kriisipankkien suurtalletuksille – jotka ovat vielä jäljellä.
Kyproksen raharajoitukset ovat ainutlaatuisen ankaria ja kattavia rahaliitto Emun ja yhteisvaluutta euron historiassa. Lisäksi ne tekevät osittain tyhjäksi EU:n perussopimuksen keskeisen periaatteen pääomien vapaasta liikkuvuudesta.
Aivan samat keinot pankkitoiminnan, rahaliikenteen ja muiden rahaolojen rajoituksiin ovat Suomenkin talous- ja rahaviranomaisten käytettävissä, jos tarvis vaatii.
Mikä pankki lainaa,jos kaikki pinteessä?
Kypros on monin tavoin eriskummallinen erikoistapaus, mutta pohjimmiltaan talletussuojan perusrakenne ja mahdolliset puutteetkin ovat meillä aivan samaa laatua.
Talletussuoja pitää ja talletukset on mahdollista muuttaa rajoituksitta käteiseksi vain teoriassa ja vain niin kauan kuin kumpikaan perusturva ei joudu toden teolla koetukselle.
Käytännössä talletussuoja kestää vain pikkupankkien kupruja ja vain pieni osa talletuskannasta on mahdollista muuttaa käteiseksi kerrallaan.
Talletussuojarahaston tuoreen toimintakertomuksen mukaan sillä oli viime vuoden lopussa hilkkua vaille miljardi euroa rahaa mutta vastattavanaan runsaan 80 miljardin euron talletusten talletussuoja.
Talletussuojasta vastaavalla rahastolla on toisin sanoen varaa maksaa noin yksi prosentti suojan turvaamista talletuksista, jos talletuspankkeja alkaa syystä tai toisesta ajautua maksuvaikeuksiin ja rahaston on tarpeen lunastaa lupauksiaan.
Luottolaitoslain ja Talletussuojarahaston omien sääntöjen mukaan rahastolla on oikeus lainata rahaa rajoituksetta, elleivät rahaston ennalta kokoamat varat riitä talletussuojan kattamiseen.
Rahaston rahoittajapankeilla taas on velvollisuus lainata rahastolle rahaa, jos rahaston varat eivät muuten riitä.
Rahaston ja sen rahoittajapankkien keskinäinen riippuvuussuhde tarkoittaa kuitenkin, että rahaston oikeus ja pankkien velvollisuus rajoittamattomaan rahoitukseen on hyvä turvajärjestely vain niin kauan kuin sitä ei tarvitse käyttää.
Mutta jos pankkeja kaatuu siihen malliin, että Talletussuojarahaston rahat loppuvat, on yksi tai useampi rahaston suuristakin rahoittajapankeista vaikeuksissa. Ne taas ovat samoja pankkeja, joilta rahaston pitäisi tiukan paikan tullen lainata rahaa.
Jos yksikin kotimaisista pankkijäteistä joutuu pinteeseen, jäänee talletussuoja siltä erää lunastamatta ja talletusvarat jumiin meillä niin kuin kävi Kyproksella.
Talletuksia ei pystytakaamaan kuin EKP
Useissa euromaissa niin kuin Kyproksellakin talletussuoja on valtion vastuulla, mutta pankeissa on talletuksia monin verroin enemmän kuin valtioilla tai Suomen Talletussuojarahastoa vastaavilla turvarahastoilla varaa maksaa.
Turva onkin eräänlainen mielikuvakupla tai kuin vakuutus, joka on voimassa vain niin kauan kuin vakuutuksen turvaamaa vahinkoa ei satu.
Koko euroalueen pankkien hallussa on euromaiden keskuspankin EKP:n kokoamien tilastojen mukaan noin 17 000 miljardin euron talletusvarat. Karkean arvion mukaan talletuspotista puolet kuuluu 100 000 euron talletussuojan piiriin.
Tämän perusteella suurin piirtein 8 500 miljardin euron rahasumma nauttii euroalueella lakisääteistä talletussuojaa.
Jos moinen turvalupaus pitäisi lunastaa, ja jos lunastaminen jäisi viime kädessä valtioiden vastuulle, joutuisivat ennestäänkin ylivelkaiset eurovaltiot hankkimaan jostakin osapuilleen yhtä paljon uutta lainarahaa kuin niillä on nyt velkaa.
Ja mitä totisemmin ja mitä laajemmin talletussuoja olisi koetuksella sitä pahempi sekasorto rahoitusmarkkinoilla olisi meneillään – ja sitä varmemmin moiset turvarahoitukset jäisivät valtioilta ainakin rahoitusmarkkinoilta hankkimatta.
Ainoa mahdollinen kyllin riittoisa rahalähde olisi EKP, joka onkin luvannut tehdä kaiken tarvittavan euron pelastamiseksi.
Kyprosta EKP ei auttanut vaan painosti, ja samoin kävisi luultavasti Suomelle. Mutta koko euroalueen laajuinen talletuspaniikki on eri asia. Se säikäyttäisi EKP:n niin pahanpäiväisesti, että niiden hätätoimien jälkeen taivaalta sataisi euroja.
Setelirahaa olemassamurto-osa talletuksista
Samanlainen teorian ja käytännön välinen ristiriita rajoittaa talletusten muuttamista käteiseksi setelirahaksi muutoin kuin pienissä erissä, vaikka pankit eivät olisi edes pinteessä.
Laajamittaiset käteisnostot eivät onnistu Suomessa tai sen puoleen muissakaan euromaissa yhtään sen paremmin kuin Kyproksellakaan.
Tähän käytännön nostorajoitukseen ei löydy selitystä Finanssivalvonnan tai Talletussuojarahaston asiakirjoista eikä luottolaitoslaista. Sen sijaan selitys löytyy EKP:n ja Suomen Pankin tilastoista.
Euroalueen pankeissa on EKP:n pankkitilastojen mukaan noin 17 000 miljardin euron talletusvarat mutta euromaiden keskuspankkien tasetietojen mukaan koko maailmassa ei ole liikkeessä kuin 885 miljardin euron arvosta euroseteleitä.
Suomen Pankin mukaan sen osuus liikkeessä olevista euroseteleistä on vajaat 15 miljardia euroa. Pankkitilastojen mukaan suomalaispankeilla on hallussaan noin 136 miljardin euron talletusvarat ja kotitalouksillakin 82 miljardin talletukset.
Talletuksista osa on määräajaksi sidottuja ja vain osa ehtojen mukaan milloin vain nostettavissa. Se on kuitenkin selvää, että nostokelpoisestakaan rahasta ei kerralla lähde käteisenä liikkeelle kuin murto-osa.
Pankeista ei irtoa euroakaan enempää kuin kahisevaa setelirahaa on olemassa – oltiin sitten Kyproksella tai Suomessa.
