Euromaiden keskuspankki EKP on kriisin kuluessa ottanut itselleen yhä runsaammin vaikutusvaltaa. Kriisin kuluessa EKP on laajentanut toimivaltaansa tavanomaisesta rahapolitiikasta yhä erikoisempiin epätavanomaisen rahapolitiikan keinoihin.
Nyt näihin epätavanomaisen rahapolitiikan keinoihin näyttää kuuluvan jopa jäsenmaiden kovistelu, hiillostaminen ja suoranainen uhkailu.
Ilmeisesti EKP:n johto on kriisin mittaan aiemminkin painostanut jäsenvaltioiden päättäjiä ainakin Irlannissa, Italiassa ja Espanjassa. Aiemmin jäsenmaiden painostaminen on kuitenkin tapahtunut kulissien takana.
Kyproksella EKP menee vielä pidemmälle: Kyprosta se painostaa jo täysin avoimesti.
Tämä on jopa epätavanomaiseksi rahapolitiikaksi äärimmäisen poikkeuksellista, eikä vastaavaa voi hevin tapahtua muualla kuin euroalueella.
Minkään muun keskuspankin johto tuskin uskaltaisi uhkailla "isäntävaltionsa" poliittista johtoa, sillä "komentosuhde" minkä tahansa muun valtion parlamentin ja hallituksen sekä keskuspankin välillä on jokseenkin selvä.
Yhdysvaltain keskuspankki Fed voi olla maailman vaikutusvaltaisin keskuspankki, mutta EKP on taatusti maailman itsenäisin. Jos Fed yrittäisi uhkailla Yhdysvaltain talouspolitiikan johtajia tai kansanedustajia, saisivat uhkailijat saman tien potkut.
Euroalueella on toisin. EKP:n virkamiesjohto komentaa ja uhkailee jäsenmaita sekä niiden vaaleissa valittua johtoa niin kuin haluaa vailla pelkoa potkuista.
Talouspolitiikan päättäjät sotkevat kriisitoimia minkä ehtivät, joten heistä tuskin on EKP:n käskijöiksi saati potkijoiksi. Vahva renki on ottanut omakseen sitä valtaa, jota heikolta isännältä on jäänyt otettavaksi.
Meneekö EKP:n uhkailuliian pitkälle?
Kyproksen talous ja rahoitusolot ovat toivotonta sotkua. Siitä ei ole pienintäkään epäilyä. Jokseenkin selvältä vaikuttaa sekin, että Kyproksen omat päättäjät ovat keskeisiä syypäitä maansa sekasortoiseen tilaan.
Mutta onko edes Kyproksen kovistelu ja uhkailu silti EKP:n tehtävä – vai ovatko keskuspankin johtajat menneet liian pitkälle?
Jos raha- ja talouspolitiikan olisi tarkoitus pysyä toisistaan erillisinä ja niihin liittyvät vastuut ja velvollisuudet selkeinä, vaikuttaa vastaus selvältä: kyllä, EKP on mennyt liian pitkälle.
Jos raha- ja talouspolitiikan asetelma käännetään ja aprikoidaan, antaisiko EKP talouspolitiikan päättäjien sekaantua rahapolitiikan linjauksiin niin kuin se itse sekaantuu talouspolitiikkaan, on vastaus taas ilmeinen: ei antaisi. Tälläkin perusteella EKP on mennyt liian pitkälle.
Entä onko EKP itse tyystin osaton Kyproksen sotkuun ja nyt vain virkansa puolesta joutunut siivoamaan muiden sotkuja?
Kriisiin johtaneiden seikkojen ja Kyproksen omaan kriisitilaan johtaneiden tapahtumien perusteella EKP ei ole osaton sotkuun. Se on päinvastoin yksi sopan keskeisistä kokeista – ja näyttää näin ollen menevän uhkailussaan liian pitkälle.
Hätärahoitus uhkaakatketa maanantaina
EKP:n neuvosto ilmoitti torstaina, että se sallii Kyproksen oman keskuspankin jatkaa maan kriisipankkien kansallista hätärahoitusta ensi maanantaihin asti. Sen jälkeen hätärahoitus voi jatkua vain sillä ehdolla, että Kypros sopii tällä välin "pelastuspaketista" ja pankkien pääomien vahvistamisesta.
Kyse on niin sanotusta ELA-hätärahoituksesta (Emergency Liquidity Assistance), jota euromaiden keskuspankit voivat myöntää tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneille mutta muutoin vakavaraisille pankeille. ELA on kansallinen hätätoimi, jolle on kuitenkin saatava EKP:n neuvoston lupa.
Muodollisesti EKP näyttää toisin sanoen vain ilmoittaneen pankkien rahoitukseen liittyvästä ehdosta, joka vaikuttaa vieläpä järkevältä. Onhan kyse sentään vakavissa vaikeuksissa olevista kriisipankeista, joiden rahoitus vaikuttaa riskipitoiselta.
Käytännössä tämä ilmoitus oli kuitenkin Kyprokselle suunnattu uhkaus. Ellei Kypros taivu "pelastuspakettiin" ja jos pankkien hätärahoitus katkeaa, pysähtyvät niiden elintoiminnot saman tien ja ne kaatuvat saarivaltion syliin.
Kyproksen kriisipankit ovat liian suuria euroalueen kolmanneksi pienimmän ja itsekin rahavaikeuksia potevan valtion pystyssä pidettäviksi.
Hätärahoituksen katkaisu ei olisi vain Kyproksen pankkien loppu, vaan heti perään kaatuisi valtiokin maksuhäiriöihin, vararikon vaaraan – ja mahdollisesti irti eurosta.
Onko EKP:n uhkausuhkarohkea bluffi?
Kyproksen uhkaaminen pankkien hätärahoituksen katkaisulla oli EKP:n neuvostolta omituinen toimi ainakin kahdesta eri syystä: uhkaus on bluffiksi uhkarohkea ja oikeaksi vaatimukseksi se on heikolla perustalla.
Uhkauksen toteen paneminen olisi kuin EKP varta vasten vaarantaisi Kyproksen valtion kyvyn pysyä rahaliitossa ja EKP näin tekisi täsmälleen vasten aiempaa lupaustaan tehdä "kaikki tarvittava" euron pelastamiseksi.
Vaikka vain Kyproksen kokoinen pala euroa murtuisi eroon, olisi unelma peruuttamattomasta rahaliitosta mennyttä.
Ellei Kypros taivukaan, joutuu EKP joko rikkomaan aiemman lupauksensa ja vaarantamaan euron tai sitten se antaa periksi ja menettää uskottavuutensa.
Uhkauksen perusta on heikko, sillä EKP:llä oli itsellään keskeinen osuus niissä tapahtumissa ja päätöksissä, joista Kyproksen pankkien kriisi kärjistyi ja joista koituneita tappioita olisi nyt tarpeen paikata.
Pankkien tappiot peruaKreikan velkasaneerauksesta
Siitä on toki helppo halkoa hiuksia kuinka pitkään tahansa, kuinka suuria syypäitä kriisiin ovat euron ja rahaliiton valuviat ja kuinka suuri syy niistä taas kuuluu EKP:lle.
Samoin se tarjoaa tilaisuuden iäisyyskinalle, kuinka suuri syy kriisistä kuuluu EKP:n ja euromaiden omien keskuspankkien sekä pankkivalvojien valvontatehtävien laiminlyönneille ja muulle raha- ja talousviranomaisten leväperäisyydelle.
Sen sijaan tulkinnan ja kinastelun varaa jää vähemmän sille tosiseikalle, että viime keväänä Kreikassa toteen pantu Kreikan valtion velkasaneeraus aiheutti Kyproksen pankeille kohtalokkaan määrän tappioita. Saaren kriisi kiteytyy juuri näihin tappioihin.
Sekin lienee kiistaton seikka, että EKP otti tuohon velkasaneeraukseen osaa yhtenä keskeisenä toteenpanijana. Saneeraus oli kriisitoimia komentavan niin sanotun troikan vaatimus, ja tuon troikan jäsenet ovat EKP, EU-komissio ja IMF.
EKP toisin sanoen osaltaan käynnisti sen tappioiden räjähdysmäisen kasvun, joka suisti Kyproksenkin pankit pinteeseen.
Kreikan velkasaneerauksen vaikutukset Kyproksen pankkien ja niitä viime kädessä takaavan valtion rahoitusasemaan eivät olleet yllätys. Saneerauksen "ristiriitaisia" vaikutuksia oli ennalta kuvannut esimerkiksi Kyproksen keskuspankki jo vuoden 2011 lopun rahoitusolojen vakaus -katsauksessaan.
Toki Kyproksen pankit olivat itse taseensa paisuttaneet ja riskinsä ottaneet, mutta tappiot räjähtivät silmille Kreikan velkasaneerauksesta. Jos EU-johtajien aiemmat lupaukset olisivat pitäneet, ei näitä tappioita olisi syntynyt.
EKP antoi Kyprokselleluvan pehmoeuroihin
Kyproksen keskuspankki ryhtyi vuosi sitten myöntämään saarivaltion pankeille keskuspankkirahoitusta entistä heppoisemmin ehdoin. Tämä alkoi vain vähän ennen kuin pankit saivat raskaita tappioita Kreikan velkasaneerauksessa.
Kreikan velkasaneerauksen ja pankkien hirmutappioiden jälkeen Kyproksen keskuspankki avasi omia luottohanojaan entisestään ja entistäkin heppoisemmin ehdoin. Tällä oli EKP:n neuvoston lupa ja hyväksyntä.
EKP:n neuvoston päätösasiakirjoista ilmenee, että EKP antoi viime vuoden helmikuussa muun muassa Kyproksen keskuspankille luvan rahoittaa maan pankkeja tavallista heikkolaatuisempia vakuuksia vastaan.
Vakuusvaatimusten keventäminen ilmenee Kyproksen keskuspankin asiakirjoista. Saaren pankit saivat tuoretta keskuspankkirahaa selvästi heppoisemmin ehdoin kuin esimerkiksi Suomessa toimivat pankit saivat Suomen Pankilta.
Kyproksella pankkien kautta lähti toisin sanoen liikkeeseen pehmeämpiä euroja kuin useimmissa muissa euromaissa, kuten Suomessa. Luvan tähän antoivat EKP:n neuvoston jäsenet, kuten Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.
Yhdeksän miljardin tappioistayhtä suuri reikä taseisiin
Kyproksen keskuspankin kuukausitaseista esiin kaivamalla selviää, että Kyproksen pankeista tuli kriisipankkeja kuukauden tarkkuudella viime vuoden maaliskuussa. Tahtoo sanoa osapuilleen samalla hetkellä, kun troikka toteutti Kreikan velkasaneerauksen.
Kuukausitaseiden mukaan Kyproksen keskuspankin "muut saatavat euroalueen pankeilta" olivat viime helmikuussa jokseenkin nolla euroa, mutta kasvoivat maaliskuusta heinäkuuhun äkkijyrkästi vähän yli yhdeksään miljardiin euroon.
Tämä keskuspankin tase-erä on käytännössä yhtä kuin EKP:n torstaisen uhkauksen koskemat ELA-hätäluotot.
Kyseisten hätäluottojen määrä kasvoi puolessa vuodessa jokseenkin samaan määrään kuin Kyproksen pankit kärsivät tappioita Kreikan velkasaneerauksessa.
Pankeilla oli helleenivaltion velkakirjoja noin 18 miljardin euron nimellisarvosta, josta velkasaneeraus leikkasi pois puolet eli noin yhdeksän miljardia euroa. Tuon kokoinen reikä pankkien taseissa on tähän asti pysynyt ummessa vain Kyproksen oman keskuspankin ELA-rahoituksella.
Rahavuoto pankeista pysähtyi heinäkuussa EKP:n pääjohtajan Mario Draghin lupaukseen, jonka mukaan EKP tekee "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi. Nyt EKP:n Kyprokselle esittämä uhkaus on hämärtänyt lupauksen merkitystä.
Vuoden mittainen tilapäinenmaksuvalmiusongelma
EKP:n omien sääntöjen mukaan ELA-hätärahoitusta on mahdollista myöntää ainoastaan sellaisille pankeille, jotka ovat kohdanneet tilapäisiä maksuvalmiusongelmia mutta ovat muutoin kaikin puolin vakavaraisia ja vakaita.
Tämän lajin hätärahoitusta Kyproksen pankit saivat viime vuonna ja niillä on sitä edelleen noin yhdeksän miljardia euroa.
Hätärahoitusta myöntänyt Kyproksen keskuspankki ja rahoituksen hyväksynyt EKP:n neuvosto näyttävät toisin sanoen tulkinneen viime maaliskuusta aina viime viikon torstain uhkaukseen asti, että:
♦ Kreikka-saneerauksesta koituneet ja suurin piirtein kaksi kertaa kriisipankkien osakepääoman veroiset tappiot aiheuttivat pankeille maksuvalmiusongelmia mutta eivät vakavaraisuusongelmia tai varsinkaan vararikon uhkaa,
♦ Nyt suurin piirtein vuoden verran jatkuneet maksuvalmiusongelmat ovat tähän asti olleet tilapäisiä ja
♦ Kyproksen maksuvalmiushuolien tilapäisesti koettelemat pankit ovat muutoin kaikin puolin vakavaraisia, vakaita ja keskuspankille kelvollisia vastapuolia.
Torstaina pankkien ongelmien luonne näyttää muuttuneen, ja nyt vaarassa ei olekaan enää ainoastaan pankkien maksuvalmius vaan nyt vaakalaudalla on vakavaraisuus.
Mikään muu ei voine selittää EKP:n uhkavaatimusta, jonka mukaan maanantaihin mennessä tarvitaan varmuus pankkien vakavaraisuuden vahvistamisesta miljardien eurojen pääoman lisäyksellä.
Toki on hyvä, että EKP havahtuu Kyproksen pankkien vaikeuksien luonteeseen edes vuoden verran kohtalokkaiden tappioiden jälkeen.
Mutta ehkä kriisitoimia ja rahaliiton etua sittenkin edistäisi paremmin, että EKP välillä tarkastelisi kriittisesti omiakin toimiaan ja niiden seurauksia – ennemmin kuin hiillostaa ja uhkailee jäsenvaltioita.
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
