Katkaiseeko Kypros-tuki moraalisen selkärangan?

Euroalueen talouspäättäjät ovat sopineet Kyproksen valtion "pelastuspaketista". Ilmeisesti tukipäätös on periaatteessa tehty ajat sitten, mutta sen yksityiskohtien ja julkilausumien hiominen näyttää tuottaneen päättäjille tuskaa.

Viipyminen ja hiomisen tarve eivät ole yllätys, vaikka puhe on aiempiin kriisitoimiin verrattuna pikkurahasta. Kyproksen alkuperäinen apuraha-anomus oli tiettävästi 17 miljardia euroa, ja uutistoimistoille viime päivinä vuotaneet luvut ovat kutistuneet kohti kymmentä miljardia.

Kypros-tukea tuskin ovat viivyttäneet pelkät rahasummat, sillä ne ovat joka tapauksessa kuin pyöristysvirhe tähän mennessä käytetyistä ja luvatuista lähemmäs tuhannen miljardin euron kriisirahoista.

Sen sijaan Kypros-tukea ovat viivyttäneet saarivaltiota ja sen pankkeja koskevat vakavat rahanpesuepäilyt – ja tukeen liittyvät poliittiset riskit. Kyproksen tukematta jättäminen olisi taloudellinen ja poliittinen riski. Sen tukeminen on moraalinen riski.

Päättäjät pelkäävät moraalisen mahalaskun seurauksia, ja syytä onkin.

Riski kasvaa, että moraalinen selkärankaa napsahtaa poikki – ja väki tuumaa Suomea myöten, että tässä unionissa veroja maksavat vain hyväuskoiset hölmöt.

"Tuemme Kyprosta, vaikkasiellä pestäisiin rahaa"

Kyprosta monin verroin suurempia tukisummia ja -lupauksia jo vastaanottaneet suuret kriisimaat Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali ovat kansainvälisten korruptio- ja veronkiertoselvitysten mukaan länsieurooppalaisittain ala-arvoista hylkysarjaa.

Vain Irlanti erottuu Maailmanpankin vuosittain laatimissa moraalimittauksissa muita kriisimaita vahvempana, mutta sekin saa Transparency Internationalin korruptioselvityksissä vain vähän muita kriisimaita parempia arvosanoja.

Sen sijaan viimeksi apurahajonoon liittynyt luonnonkaunis Kypros on keskeisten lainkuuliaisuutta ja veronmaksumoraalia arvioivien tutkimusten mukaan yhtä heikko tai vielä heikompi kuin muut Välimeren alueen kriisimaat.

Tavanomaisen korruption ja veronkierron lisäksi Kyproksella on keskeinen kauttakulku- ja parkkipaikan asema kansainvälisessä laittomassa rahaliikenteessä. Global Financial Integrity -tutkimuskeskus sanoo selvityksessään, että "Kypros on likaisen venäläisrahan pesukone".

Silti Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kertoi jo hyvissä ajoin ennen tukineuvottelujen loppusuoraa ja hyvin selkeästi vailla väärinkäsityksen vaaraa, että Suomi tukee Kyprosta, vaikka siellä pestäisiin rahaa.

Kansan mitta tulitäyteen Italiassa

Kypros esitti alustavan anomuksensa muille euromaille jo viime kesänä, mutta asian käsittely on ollut hyvin vaikeaa, ovathan epäilyt rahanpesusta kansalaisten ja kansanedustajien tiedossa hyvin laajasti Saksaa ja Suomea myöten.

Kypros-tuki on rutikuivaa poliittista ruutia.

Italian taannoiset parlamenttivaalit muistuttivat päättäjille, että uhkaus "vaaliuurnilla tavataan" muuttuu hyvin herkästi kansalaisten uhosta epäsuosioon päätyneen poliitikon uran tuhoksi. Riittää, että kansan mitta tulee täyteen.

Italiassa maan edellinen hallitus ja sitä johtanut teknokraattipääministeri Mario Monti saivat potkut, kun äänestäjien enemmistö sai tarpeekseen talouden vyönkiristyksistä.

Kypros-tuen poliittinen riski on toisenlainen. Toki todennäköiset tukiehdot luultavasti ärsyttävät veronkorotuksista ja etuuksien karsimisesta kärsiviä kansalaisia Kyproksellakin, mutta heitä ei ole kuin alun toista miljoonaa.

Paljon painavampi poliittinen riski koskee Suomen ja Saksan kaltaisia maksajamaita ja niiden päättäjiä, sekä välillisesti koko unionin tulevaisuutta.

Kypros-tuki vie todennäköisesti Suomea, Saksaa ja muita kriisitoimien maksajamaita kohti sitä pistettä, jossa erityisesti kansan veronmaksuhaluja koskeva mitta tulee täyteen.

Kun tämä mitta täyttyy, tuumaa omat veronsa tähän asti suhteellisen kuuliaisesti ja tunnollisesti maksanut kansa Suomea myöten tulleensa petetyiksi. Siitä alkaa veronmaksumoraali murentua meilläkin.

Riskin nimi on moraalikadon unioni, United States of Moral Hazard.

Olisiko Kypros-tukise viimeinen pisara?

On toki mahdollista, että europäättäjät ymmärtävät kriisitoimiin liittyvän ja tukisummien paisumisesta kasvaneen poliittisen ja moraalisen riskin.

Vielä tämä ymmärrys ei ole kuitenkaan pannut päättäjiä poikkeamaan vuoden 2010 kevään Kreikka-paniikissa valitulta tieltä kohti yhä mittavampaa yhteisvastuuta.

Yhteisvastuun lisäämiseen liittyvistä poliittisista, laillisista, taloudellisista ja moraalisista riskeistä on julkaistu punnittuja puheenvuoroja kriisin mittaan, joten riskit eivät ole uusia eivätkä yllättäviä. 

Yhteisvastuun ilmeinen ja väistämätön ongelma on kaiken aikaa ollut ja on yhä se, että osa eurovaltioista on kriisivaltioiden tavoin selvästi muita velkaisempia ja osa taas Suomen tavoin merkittävästi muita vähemmän velkaisia.

Sattumoisin juuri velkaisimpia kriisimaita leimaavat muita selvästi laajempana rehottava korruptio sekä veronkierto ja muu harmaa talous, kun taas Suomi, Saksa ja eräät muut kriisitoimien maksajamaat edustavat korkeaa veronmaksumoraalia.

Koko EU:n rahavirrat perustuvat jäsenmaksuista tukien jakamiseen jäsenmaiden virallisissa taloustilastoissa näkyvään lailliseen talouteen, joten EU:n kautta rahaa virtaa kaiken aikaa Suomen kaltaisista lainkuuliaista veronmaksajamista vähemmän kuuliaisiin veronkiertomaihin.

Kun kansalaisille valkenee, että kriisitoimet vain voimistavat samaa rahavirtojen epäsuhtaa, lähestyy mitan täyttyminen ja moraalisen selkärangan pettäminen. Kypros ja sen todennäköiset kytkökset rikolliseen rahanpesuun voivat olla se viimeinen pisara.

Pankit vaarassakaatua kumoon

Europäättäjät ovat puun ja kuoren välissä, sillä Kypros-tukea on vaikea torjuakaan.

Kyproksen "jättäminen yksin" voisi käynnistää uudestaan pääomapaon Kyproksen pankeista ja heti perään muistakin kriisimaista. Ilman euromailta heltiävää apurahaa Kyproksen valtiolla ei ole varaa tukea pankkejaan, jotka kuitenkin kaatuisivat sen syliin.

Saarivaltion pankeilla oli hallussaan erittäin suuret määrät Kreikan valtion velkakirjoja, kun tämä toteutti viime vuonna taloushistorian rahamääräisesti mittavimman velkasaneerauksen.

Helleenivaltio leikkasi yksityisten velkojiensa, kuten juuri kyproslaisten pankkien, saatavien nimellisarvosta kahdessa erillisessä "vapaaehtoisessa" operaatiossa yhteensä 70 prosenttia.

Etenkin Kyproksen kolme suurinta liikepankkia, Bank of Cyprus, Laiki Bank ja Hellenic Bank, kärsivät Kreikka-saneerauksissa erittäin raskaat tappiot. Niiden pystyssä pitämiseen Kyproksen valtio haluaa muilta eurovaltioilta apurahaa.

Tukirahaa kiertäisirahanpesijöille

Kyproksen tukematta jättämisessä uhkakuva olisi, että ilman tuoretta pääomaa pankit kaatuvat tappioihinsa eivätkä kykene maksamaan omille velkojilleen, kuten venäläisille ja ukrainalaisille rahoittajille.

Yksityiset rahoittajat ovat jo vetäneet rahojaan pois kriisipankeista.

Pankkien rinnalla pieni ja muutoinkin rahoituskriisin takia rahapulaa poteva saarivaltio taas ei pysty tukemaan pankkeja eikä maksamaan omiakaan velkojaan, ellei se saa jostakin pikapuolin tuoretta laina- tai apurahaa.

Rahoitusmarkkinoilta tuskin liikenee, kun rahavaikeudet ovat kaiken maailman tiedossa ja tappioriski ilmeinen. Siksi Kypros on anonut rahaa muilta eurovaltioilta.

Hätärahan kiertokulku olisi pääpiirteissään samanlainen kuin aiemmissa "pelastuspaketeissa". Raha kiertäisi "pelastettavan" valtion kautta pankkeihin ja sitä rataa edelleen pankkien rahoittajille. Tahtoo sanoa esimerkiksi rahanpesijöille.