Kriisitietoa komissaareille ja muille haaveilijoille

Julkaistu: , Päivitetty:

Analyysi
Europäättäjillä ei ole toivoa taltuttaa kriisiä niin kauan kuin he sulkevat silmänsä kriisin syiltä. Näin tekee esimerkiksi EU:n korkea-arvoisin viranhaltija, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso. Hän väittää yhä, että Kreikka ja muut kriisimaat kärsivät Yhdysvaltain vastuuttoman finanssialan ylilyönneistä eivätkä suinkaan Euroopan omista virheistä.


Yksi Euroopan unionin (EU) ja samalla koko Euroopan – ellei peräti koko maailman – vaikutusvaltaisimmista henkilöistä on EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso.

Barroso ei vain työskentele EU:n taloussuunnittelun ja -ohjauksen ytimessä, vaan hän johtaa sitä. Toisinaan häntä jopa puhutellaan "herra Euroopaksi", eikä hän ole tiettävästi torjunut puhuttelua.

Barroson jos jonkun luulisi ja soisi olevan perillä Eurooppaa ja varsinkin euroaluetta nyt jo neljättä vuotta koettelevan velka-, pankki- ja talouskriisin perimmäisistä syistä.

Kriisitoimien onnistumiselle on ehdottoman tärkeätä, että Barroso ja muut kriisitoimien valmistelusta ja toteuttamisesta vastaavat päättäjät ymmärtävät ja myöntävät, mistä kriisissä on kysymys.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tästä ei kuitenkaan ole takeita eikä näyttöä.

Sitävastoin näyttöä on siitä, että Barroso yhä sulkee silmänsä kriisin varsinaisilta syiltä tai ainakin kiistää niiden olemassaolon.

Viisi muka väärää
oikeaa väitettä


Barroso piti synnyinmaassaan Portugalissa tammikuun alussa tärkeän puheen, jossa hän kertoi eri maiden suurlähettiläille ja muille diplomaateille omat tulkintansa meneillään olevan kriisin luonteesta.

Hän kysyi:

♦ Onko kriisi "Euroopan" vai jonkun muun syytä?

♦ Onko "Eurooppa" maailmantalouden heikko lenkki vai muita vahvempi?

♦ Onko eurolla osuutta kriisiin vai onko yhteisvaluutta syytön?

♦ Onko EU:n aikailu pahentanut kriisiä vai onko EU toiminut mallikkaasti?

♦ Onko EU vaatinut jäsenmailta ja niiden kansalaisilta talouden kiristystoimia vai ei?

Barroso nosti toisin sanoen puheessaan esiin tuiki tärkeitä kysymyksiä, joiden oikeilla vastauksilla on ratkaiseva vaikutus kriisitoimien onnistumiselle.

Paha vain, että hän esitti kysymykset muka väärien väittämien muodossa – ja tarjoili vastauksiksi ristiriitaisia ja mahdollisesti jopa vielä väärempiä uusia väittämiä.

Barroson puhe ei ollut tärkeä siksi, että se olisi sisältänyt olennaista uutta tietoa mistään aiheesta, vaan siksi, että se sisälsi runsaasti väärää luuloa.

Ja koska kyse on pääkomissaarin puheesta, voinee sen tulkita edustavan EU-komission virallista käsitystä kriisin syistä ja luonteesta.

Kriisi alkoi, kun
ongelmat ilmi


Barroson mukaan on väärä väite eli myytti, että Eurooppa tai EU olisivat itse syypäitä euroalueen kriisin. Sen sijaan kriisin aiheuttivat hänen mukaansa "rahoitusalan vastuuttomat ja paikoin rikolliset menettelytavat Atlantin vastarannalla".

Barroso tulkitsee Kreikan ja muiden ylivelkaisten euromaiden kärsivän kriisistä siksi, että Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi "paljasti Euroopan pankkijärjestelmän heikkouksia ja eräiden Euroopan maiden sietämättömän velkaantumisen ja kilpailukyvyn puutteen".

Avainsana lienee "paljastivat".

Virallisesti kriisi ei toisin sanoen johdu "pankkijärjestelmän heikkouksista ja eräiden Euroopan maiden sietämättömästä velkaantumisesta ja kilpailukyvyn puutteesta", vaan siitä, että nämä seikat paljastuivat.

Tällaisen järkeilyn mukaan yksikään euromaa ei olisi kriisissä, jos ongelmat olisivat pysyneet piilossa – vaikka pankit olisivat yhtä heikkoja ja valtiot yhtä velkaisia kuin nyt.

Euroalue kriisissä,
muut eivät ole


Seuraavaksi Barroso "kumoaa" toisen "myytin", jonka mukaan Eurooppa on maailmantalouden heikko lenkki. Näin ei hänen mukaansa ole, sillä "eurovaltiot ovat keskimäärin vähemmän velkaisia kuin Yhdysvallat ja Japani".

Barroson mukaan eurovaltioiden keskimääräinen velkaisuusaste on 82,5 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta, kun vastaava tunnusluku on Yhdysvalloissa melkein 103 prosenttia ja Japanissa likipitäen 230 prosenttia.

Lukemat kertovatkin oikeaa tietoa valtioiden velkatilastoista, mutta eivät mitään siitä, onko Eurooppa maailmantalouden heikko lenkki vai ei.

Euroopan vahvuudesta tai heikkoudesta kertoo enemmän esimerkiksi se, että Eurooppa on velkakriisin kourissa mutta Yhdysvallat tai Japani eivät.

Sattumoisin komission julkaisemien talousennusteiden perusteella Euroopan talous on suurista talousmahdeista heikoin. Ennusteiden mukaan vain eurotalous taantuu tänä vuonna, kun taas Yhdysvallat ja Japani kykenevät sentään vaisuun kasvuun.

Eurovaltiot joutuvat maksamaan lainarahastaan keskimäärin korkeampaa korkoa kuin Yhdysvallat tai Japani, vaikka näillä on enemmän velkaa kuin eurovaltioilla keskimäärin.

Kaikki eurovaltiot eivät saa lainaa rahoitusmarkkinoilta lainkaan, vaan ne ovat hätärahoituksen varassa. Yhdysvaltain liittovaltio ja Japanin valtio saavat kumpikin luottoa edullisemmin ehdoin kuin milloinkaan ennen.

Viittaus eurovaltioiden keskimääräiseen velkaantumisasteeseen vihjaa, että Barroso on ottanut EU:n ja sen tilastoviranomaisen Eurostatin synnyttämän "tilastovaltion", keskimääräisen eurovaltion, todesta.

Eurovaltiota ei ole muualla kuin EU:n tilastoissa ja ehkä komission suunnitelmissa. Mutta se ei ole oikea valtio vaan myytti.

Ahaa, Islanti ei
olekaan euromaa


Kolmas Barroson "oikaisema" muka väärä väite on, että eurokriisi on euron syytä. Tämän hän "kumoaa" muistuttamalla, että kriisi iski Euroopassa ensimmäisenä Islantiin eikä yhteenkään euromaahan eikä edes EU-maahan.

Hän kiistää euron osuuden kriisiin myös viittaamalla euron suhteellisen vakaaseen ja vahvaan arvoon maailman valuuttamarkkinoilla.

Barroso pitääkin käsitettä "eurokriisi" harhaanjohtavana, ja huomauttaa, että joidenkin valtioiden velkakriisiä ei pidä erehtyä luulemaan euron kriisiksi.

Siinä Barroso on oikeassa, että Islannin kriisi alkoi ennen kuin euroalueen velkakriisi roihahti täyteen liekkiin. Sekin on toki totta, että Islanti ei ole euro- tai EU-maa.

Se ei kuitenkaan paljastu Barroson puheen tekstistä, miten Islanti tai euron valuuttakurssi liittyvät aiheeseen tai varsinkaan osoittavat eurokriisin johtuvan jostakin muista seikoista kuin eurosta ja sen ominaispiirteistä.

Vaikuttava määrä komissiosta riippumattomia talousasiantuntijoita yliopistojen taloustutkijoista pääomamarkkinoiden analyysiyhtiöihin ja suurpankkien tutkimusosastoihin on vahvoin perustein päätynyt täsmälleen päinvastaiseen päätelmään kuin Barroso.

Komissiosta riippumattomien tutkimuslähteiden perusteella käsite "eurokriisi" on osuva eikä suinkaan harhaanjohtava. Kriisi johtuu ennen muuta euron ja rahaliiton ominaispiirteistä.

Euroalue ei ole
ihanteellinen


Varhaisimmat kriittiset puheenvuorot ja varoitukset euron ja rahaliiton "valuvioista" julkaistiin hyvissä ajoin ennen kuin euroa oli olemassakaan.

Esimerkiksi rahatalouden maailmankuulu tutkija, yhdysvaltalainen Milton Friedman, varoitti ennen rahaliiton perustamista, että näinkin eriparisten maiden rahaliitto hajoaa viimeistään törmättyään ensimmäiseen kunnon töyssyyn.

Niin sanotun ihanteellisen valuutta-alueen teoriaa 1960-luvulla kehittänyt niin ikään yhdysvaltalainen talousnobelisti Robert Mundell kannatti euroa, vaikka euromaat olivat perin sekalainen joukko sopiakseen sopuisasti samaan valuuttaan.

Friedman ei ehtinyt nähdä tätä euroalueen ensimmäistä kunnon töyssyä, mutta Mundell seuraa ja kommentoi talouskysymyksiä aktiivisesti.

Aiemmin tässä kuussa Mundell suositteli saksalaisen Focus-lehden haastattelussa, että euromaiden kannattaisi "palata lähtöruutuun" ennemmin kuin suostua komission kriisin varjolla ajamaan liittovaltiokehitykseen tulonsiirtoineen.

Professori Mundell luonnehtii haastattelussa Barrosoa "Eurooppa-haaveilijaksi".

Vaihtotaseista
sittenkin ongelmia


Saksalaispankki Deutsche Bankin ekonomisti Peter Garber kirjoitti jo euron käyttöönoton vuotena 1999 raportin euromaiden välisistä vaihto- ja maksutaseriskeistä – jollaiset ovat nyt kriisin ydinainesta.

Nykyisin saman pankin pääekonomistina työskentelevä Thomas Mayer on kirjoittanut samasta aiheesta useita raportteja ja viime vuoden lopussa ilmestyneen kirjan " Europe's Unfinished Currency" (Euroopan keskeneräinen valuutta).

Mayer toivoo euron selviävän, mutta ei usko sen onnistuvan komission konstein tulonsiirtoja ja yhteisvastuuta lisäämällä. Hän on samaa mieltä kuin professori Mundell, että euromaiden on kunkin vastattava omista veloistaan ja finansseistaan.

Varoituksen sanoja kuului hyvissä ajoin ennen euroa ja kriisiä myös komission sisäpuolelta. Kuuluisin "varoituspillin puhaltaja" lienee Bernard Connolly.

Hän työskenteli 1990-luvun alkupuolella komission rahataloudellisen osaston johdossa – ja sai komissiosta potkut kirjoitettuaan rahaliiton valuvikoja kuvanneen kirjan " The Rotten Heart of Europe" (Euroopan mätä sydän).

Connolly kuvaa tarkoin ne rahaliiton rakenneviat, joiden takia euromaat nyt ovat kriisissä. Virallisesti vaihtotaseiden piti rahaliitossa menettää merkityksensä.

Virallisesta lähteestä
oikeaa kriisitietoa


Barroson kriisianalyysiä voi täydentää "virallisenkin" tiedon avulla, jos komissiosta ei-toivottujen julkilausumiensa takia potkut saaneen mutta tähän mennessä eurokriisin vaiheet pääpiirteissään oikein ennustaneen Connollyn tekstit arveluttavat.

Euromaiden keskuspankki EKP on euroalueen rahaviranomainen ja näin ollen eurokriisin asianosainen eikä suinkaan riippumaton tarkkailija. Silti EKP on kyennyt laatimaan ja jopa julkaisemaan itsekriittisiäkin arvioita kriisin syistä.

Yksi varsin valaiseva ja vilpitöntä yritystä ilmentävä esimerkki "virallisesta" mutta silti "rehellisestä" tutkimustekstistä löytyy EKP:n viime elokuun kuukausikatsauksen uumenista.

Katsauksen artikkeli " Heterogeneity in Euro Area Financial Conditions and Policy Implications" (Rahoitusolojen eriytyminen euroalueella ja sen vaikutukset raha- ja talouspolitiikkaan) on kuin vastaus Barrosolle:

Kyllä, kriisi johtuu euron ja rahaliiton peruspiirteistä sekä "Euroopan" omista virheistä.

Velkarahaa kuin
saavista kaatamalla


Euromailla on yhteisen rahan lisäksi yhteinen rahapolitiikka. Ennen kriisiä tämä tarkoitti, että korkotaso oli melkein sama kaikissa euromaissa Suomesta Kreikkaan.

EKP:n artikkelin mukaan rahoitusolojen yhdenmukaisuus piilotti suuren määrän talouden tasapaino-ongelmia, joihin eivät puuttuneet sen enempää kansalliset kuin eurooppalaisetkaan talousviranomaiset vaikka olisi pitänyt.

Selkokielellä sama tarkoittaa, että koko euroalueen yhteinen korkotaso oli keskimääräistä nopeamman kasvun maille liian matala ja keskimääräistä hitaamman kasvun maille sopiva tai jopa liian korkea.

Nyt kriisin koettelemissa maissa reaalikorko oli ennen kriisiä jopa vuosien ajan negatiivinen ja valuuttakurssiriskin poistuttua hitaamman kasvun maiden, kuten Saksan, pankit ammmensivat korkeiden tuottojen toivossa "reunamaihin" halpaa lainarahaa kuin saavista kaatamalla.

Sitä EKP:n artikkeli ei erikseen korosta, mutta kriisimaihin hyökynyt rahatulva olisi ilman yhteistä euroa, ilman yhteistä korkotasoa ja ilman riskien hallinnollista piilottamista jäänyt hyökymättä – ja kriisi ainakin tämmöisenään kärsimättä.

Kovimman velkavetoisen kasvun aikaan komissio kiitteli esimerkiksi Espanjaa ja Irlantia mallikelpoisesta taloudenpidosta. Velkarahan tulva aiheutti ongelmia – ja aikansa peitti niitä.

Virheitä sattuu mutta
ei sentään Brysselissä


Kenties kaikkein hämmästyttävin Barroson esittämä muka väärän "myytin" korjaava "oikaisu" on väite, että EU ei ole vaatinut jäsenmailtaan ja näiden kansalaisilta talouden vyönkiristyksiä.

Tämä on uskomaton väite siitä syystä, että kaikista maailman maista tai talousalueista ainoastaan juuri EU:lla on käytössä erityinen "liiallisia alijäämiä koskeva menettely" ja sen tehostamiseksi mahdollisuus jäsenmaiden rankaisemiseen.

Kriisin varhaisista vaiheista lähtien suurin osa EU-maista on tavalla tai toisella kuulunut alijäämämenettelyjen piiriin. Kaikista EU:n toimielimistä juuri komissio määrää ja valvoo jäsenmaiden alijäämäohjelmia.

Erityisen ankaria talouden vyönkiristyksiä komissio ja muut kriisimaiden valvojat ovat hätärahoituksen ehtoina vaatineet kriisimailta.

Moni muu kuin komissio on jo myöntänyt, että juuri kesken velkakriisin vaaditut talouden vyönkiristykset ovat merkittävästi pahentaneet kriisiä. Vastikään tästä on julkaissut tutkimustietoa esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Aiemmin IMF on ollut itseriittoisen ja omahyväisen instituution maineessa, mutta nyt se on oppinut tunnustamaan omiakin virheitään. Sepä toimiikin Atlantin sillä reunalla, jossa on tapana tehdä virheitä.

Toista on tällä puolen Atlantia – ja varsinkin Brysselissä.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    2. 2

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    3. 3

      Pörssi romahti merkillisesti liki päivälleen 30 vuotta sitten – voiko historia toistaa itseään?

    4. 4

      Nordea sulki uusnatsien pankkitilin Ruotsissa

    5. 5

      Valtio suunnittelee Koskenkorvasta tutun Altian listaamista pörssiin

    6. 6

      Korkman: Työmarkkinat eivät tue kotouttamista – ”Suomessa joka toinen somali on työtön, USA:ssa yksi viidestä”

    7. 7

      Lintilä uskoo Altian kiinnostavan sijoittajia – ”Pohjanmaalla nousee aika kova kossuosakeliike”

    8. 8

      Taksiautoilija säästi alle puolessa vuodessa yli 1 000 euroa kaasuautolla – katso, milloin kaasuauto kannattaa

    9. 9

      Atria keskittää sianlihan tuotannon Jyväskylästä Nurmoon – irtisanoo 17 henkeä

    10. 10

      180 000 € vuodessa tienannut työtön ex-johtaja suivaantui te-toimiston ehdotuksesta – lukijat muistuttavat tasa-arvosta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    3. 3

      Taksiautoilija säästi alle puolessa vuodessa yli 1 000 euroa kaasuautolla – katso, milloin kaasuauto kannattaa

    4. 4

      180 000 € vuodessa tienannut työtön ex-johtaja suivaantui te-toimiston ehdotuksesta – lukijat muistuttavat tasa-arvosta

    5. 5

      Korkman: Työmarkkinat eivät tue kotouttamista – ”Suomessa joka toinen somali on työtön, USA:ssa yksi viidestä”

    6. 6

      200 vai 600 euroa? Kokosimme 6 vinkkiä palkankorotusta pyytävälle

    7. 7

      Pörssi romahti merkillisesti liki päivälleen 30 vuotta sitten – voiko historia toistaa itseään?

    8. 8

      Tekoäly Alicia on istunut vuoden Tiedon johtoryhmässä – ”Lyö faktat pöytään ja sanoo, että sinä olet väärässä”

    9. 9

      Fortumin toimitusjohtaja Ylelle: Uniperin hyökkäys kauppaa vastaan hieman hämmentävä

    10. 10

      Finnwatch: Wärtsilä maksaa Intiassa palkkoja, joilla ei pysty elättämään perhettä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    2. 2

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    3. 3

      Ala käy kuumana ja tekijöille tarvetta: keskiansiot yli 4100 e/kk – pääsy­vaatimuksena yksi koe

    4. 4

      Jyri hämmentyi työllisyyspalveluiden sekavasta kirjeestä – ”ystävällisin terveisin hei”

    5. 5

      Margit osti talon 30 000 eurolla ja remontoi sitä nyt ilman lainaa – ”Säästän suunnittelemalla ostokseni”

    6. 6

      Heli Juupajoelta teki arkisesta ongelmasta miljoonabisneksen – ”Mieletöntä, miten pitkälle olen päässyt”

    7. 7

      Yli 300 kunnan selvitys: Näin omakotitalojen hinnat ovat kehittyneet alueellasi

    8. 8

      Tiina ja Vesa myivät 12 vuotta vanhan talonsa hetkessä – ”Emme tehneet muuta kuin perussiivoukset”

    9. 9

      Taloyhtiölainoista isoja ongelmia – ”Monessa yhtiössä on osakkaana käytännössä maksukyvyttömiä henkilöitä”

    10. 10

      Sadat kodit vasaran alla ympäri Suomea – Oulussa pariskunta ei lyhennysvapaan jälkeen kyennyt lyhentämään lainaansa

    11. Näytä lisää