Euro vahvistunut suhteessa muihin päävaluuttoihin - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Euromaat jäävät valuuttasodan ristituleen

Japanin keskuspankki BoJ ilmoitti samaan tapaan kuin Yhdysvaltain Fed aiemmin, että se ryhtyy ostamaan kotivaltionsa velkakirjoja määrää ennalta rajaamatta. Tarkoitus on heikentää jeniä vaikka väkisin. Fed tekee samaa dollarille. Näin käydään valuuttasotaa – jossa euro on jäänyt ristituleen.

23.1.2013 6:06 | Päivitetty 22.1.2013 21:23

Japanin keskuspankki BoJ kasvatti maanantaina kansainvälisen valuuttasodan panoksia, kun se ilmoitti uusista poikkeustoimista inflaation kiihdyttämiseksi ja jenin heikentämiseksi vaikka väkisin.

Samanlaisista toimista on jo aiemmin ilmoittanut Yhdysvaltain keskuspankki Fed.

Euroalueen keskuspankki EKP on sekin toteuttanut omia kokeellisen rahapolitiikan poikkeustoimiaan ja ilmoittanut valmiudestaan uusiin toimiin, mutta se on silti ollut vähemmän radikaali kuin kilpailevat keskuspankit.

Erot rahapolitiikan vireessä ja rahoitusolojen laadussa ovat yksi selitys sille, että kuuden viime kuukauden aikana euro on vahvistunut tuntuvasti suhteessa muihin päävaluuttoihin. Jeni on päävaluutoista heikentynyt eniten.

Euro näyttääkin jäävän alakynteen tässä valuuttojen kisassa toinen toistaan heikommiksi. Sotaisin termein euro uhkaa jäädä valuuttasodassa ristituleen, kun jeni ja Kiinan juan hyökkäävät idästä ja dollari lännestä.

Keskuspankki alistuuhallituksen tahtoon

Japanin BoJ liittyi uudestaan suoran toiminnan keskuspankkeihin ilmoittamalla nostavansa inflaatiotavoitteen kahteen prosenttiin ja ryhtyvänsä Fedin tavoin ennalta rajoittamattomiin valtion velkakirjojen tukiostoihin.

BoJ on yrittänyt samaa ennenkin maan kahden "menetetyn vuosikymmenen" kuluessa, mutta tulokset ovat olleet heikkoja. Deflaationsekainen taantuma on rasittanut taloutta enemmän kuin BoJ:n toimissa on ollut tehoa.

Nyt BoJ on saanut uutta pakkopuhtia, kun maan tuore hallitus on pääministeri Shinzo Aben johdolla päättänyt panna talouden kerta heitolla uusille raiteille. Tämän se aikoo toteuttaa julkisen talouden riuskoin elvytystoimin ja rahapolitiikan aggressiivisin kevennystoimin.

Abe on taivutellut keskuspankin elvytyspolitiikkansa kannalle uhkaamalla kirjoittaa keskuspankin itsenäisyyttä koskevat lait uusiksi, ellei muu auta. "Abenomics"-politiikan tehosta ei ole takeita, mutta BoJ:lla ei liene muita vaihtoehtoja kuin tehdä työtä käskettyä.

Jenin heikentäminen suhteessa muihin valuuttoihin on uuden elvytyspolitiikan keskeisiä keinoja. Tarkoitus on avittaa maan taloudelle tuiki tärkeä vientiteollisuus vauhtiin ja nostaa vastikään alijäämäiseksi painunut kauppatase taas ylijäämäiseksi.

Se ei näy valuuttakursseista, johtuuko jenin viimeaikainen heikentyminen maan kauppataseen alijäämästä vai uuden hallituksen elvytystoimiin liittyneistä odotuksista. Jenin voimakas heikentyminen on joka tapauksessa tosiseikka.

Markkinat odottivatvielä riuskempia toimia

Japanin jeni on puolen vuoden kuluessa heikentynyt noin 15 prosenttia suhteessa maan ulkomaankaupan tärkeimpien kauppakumppaneiden valuuttoihin, kuten Yhdysvaltain dollariin ja euroalueen euroon.

Sattumoisin jenin ulkoista arvoa mittaava valuuttaindeksi vahvistui runsaan prosentin tiistaina eli välittömästi sen jälkeen, kun keskuspankki BoJ oli kertonut uusista elvytystoimistaan inflaatiotavoitteineen ja velkakirjaostoineen.

Jenin tiistainen vahvistuminen vihjaa, että valuuttamarkkinoiden toimijat olivat odottaneet keskuspankilta vielä voimakkaampia toimenpiteitä jenin heikentämiseksi. Odotettua heikommat toimet saattoivat toisin sanoen olla lievä pettymys.

Tiistainen kurssiliikahdus oli kuitenkin liian pieni tehdäkseen tyhjäksi jenin viime kuukausien voimakasta heikentymistä.

Valuuttamarkkinoiden tiistainen vastareaktio oli liian heikko muuttaakseen sitäkään, että jeni on viime kesän jälkeen heikentynyt erityisen voimakkaasti suhteessa euroon.

Vain euro onvahvistunut

Euro on nyt puolen vuoden kuluessa vahvistunut kymmenkunta prosenttia suhteessa euroalueen tärkeimpien alueen ulkopuolisten kauppakumppaneiden valuuttoihin, kuten Yhdysvaltain dollariin, Japanin jeniin ja Britannian puntaan.

Euron ulkomaankauppapainoin koottu valuuttaindeksi on vahvistunut suunnilleen samaa tahtia kuin jenin vastaava valuuttaindeksi on heikentynyt, joskaan ei sentään aivan yhtä voimakkaasti.

Yhdysvaltain dollaria ja Britannian puntaa seuraavat valuuttaindeksit ovat samaan aikaan heikentyneet mutta vain pari prosenttia.

Kaikkien länsimaiden niin kuin Japaninkin tärkeä kauppakumppani Kiina ja sen valuutta juan eivät yleensä ole mukana laajimmin valuuttamarkkinoilla seuratuissa valuuttaindekseissä.

Kiinan keskuspankin tarkoin ohjaaman juanin ulkoinen arvo seuraa Yhdysvaltain dollaria. Viime kesän jälkeen juan on vahvistunut puolisentoista prosenttia suhteessa dollariin ja yli kymmenen prosenttia suhteessa jeniin.

Sen sijaan euroon verrattuna juan on heikentynyt yli kuusi prosenttia.

Kaikki valuutat eivät voi samaan aikaan heikentyä suhteessa kaikkiin muihin valuuttoihin. Vaikka kaikki muut heikentyisivät, ainakin yhden on vahvistuttava. Nyt näin näyttää käyneen eurolle.

Tätä tarkoittaa euron jääminen valuuttasodan ristituleen.

Valuutan vahvistuminenheikentää kilpailuasemia

Valuuttakurssimuutokset vaikuttavat vääjäämättä eri talousmahtien keskinäisiin kilpailuasemiin. Jenin heikkeneminen on täydellä painollaan edistänyt japanilaisyritysten hintakilpailukykyä kaikkien muiden maiden yrityksiä vastaan.

Entistä heikompi jeni sallii japanilaisten vientiyritysten myydä tuotteitaan muiden maiden markkinoilla entistä matalammin paikallisin hinnoin.

Samoin jenin heikkeneminen on nostanut muista maista Japaniin pyrkivien tavaroiden ja palveluiden hintoja – ja samalla avittanut myös Japanin kotimarkkinayritysten kilpailuasemaa.

Jenin heikkeneminen ei kerro, onko japanilaisyritysten hintakilpailukyky hyvä vai huono. Se kertoo ainoastaan sen, että nyt yritysten hintakilpailukyky on tuntuvasti parempi kuin puoli vuotta sitten. 

Euroalueen yrityksille on käynyt täsmälleen päin vastoin, kun euro on vahvistunut eikä suinkaan heikentynyt.

Suomen ja muiden euromaiden yritykset kärsivät euron kallistumisesta, yrittivätpä ne kilpailla asiakkaiden rahoista euroalueen sisämarkkinoilla tai muilla markkinoilla.

Sen sijaan Japanin, Kiinan ja Yhdysvaltain yrityksillä on valuuttakurssieron verran helpompi voittaa kisa euroalueen yrityksiä vastaan.

Keskuspankit vahtivatkelluviakin valuuttojaan

Maailman tavarakaupan päävaluutat dollari, euro ja jeni ovat kaikki virallisesti niin sanotusti vapaasti kelluvia valuuttoja. Vapaa kelluminen tarkoittaa, että valuuttakurssit muodostuvat vapaasti valuuttamarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Näin on periaatteessa – mutta ei aina käytännössä.

Useimmat kelluviakin valuuttoja "paimentavat" keskuspankit seuraavat oman maansa ja kilpailevien maiden valuuttoja sekä niiden kurssiliikkeitä herkeämättä.

Keskuspankit ani harvoin ilmoittavat tekevänsä mitään varta vasten vaikuttaakseen valuuttakursseihin, mutta erityisesti finanssi- ja talouskriisin oloissa ne ovat tehneet valuutoille muutakin kuin seuranneet kurssiliikkeitä herkeämättä.

Keskuspankit ovat useilla toimillaan suoraan ja epäsuorasti pyrkineet vaikuttamaan valuuttakursseihin – ja ennen kaikkea "oman" valuuttansa arvoa alentaakseen. Sveitsin keskuspankki on tehnyt erittäin mittavia ja suorasukaisia valuuttakauppoja estääkseen frangia vahvistumasta liiaksi.

Kiina on suurista talousmahdeista ainoa, joka avoimesti ohjaa valuuttansa arvoa, mutta aivan samaa pyrkivät muutkin keskuspankit tekemään epäsuorin keinoin, kuten korkoeroihin ja liikkeessä olevaan rahamäärään vaikuttamalla.

Euron vahvistuminen vihjaa, että muut keskuspankit ovat olleet aktiivisempia kuin EKP.

Euroalueen rahaolotkireämmät kuin muualla

Euron vahvistuminen voi johtua monista seikoista, kuten euromaiden muita maita kireämmistä rahoitusoloista ja muiden keskuspankkien EKP:tä riuskemmista kevennystoimista.

Toki euron vahvistuminen voi kertoa myös rahaliiton välittömän hajoamisuhan väistymisestä ja kyseiseen pelkoon liittyneen pääomavirran kääntymisestä takaisin euroa kohti.

Mistä vahvistuminen johtuukin, on se omiaan heikentämään euroalueen taloutta, kun euromaiden kilpailuasema maailman tavaramarkkinoilla heikkenee.

Valuuttakursseissa on aina kysymys suhteellisista arvostuksista eikä suinkaan absoluuttisista arvoista. Samoin valuuttakurssien taustalla vaikuttavat muuttujat ovat usein suhteellisia.

Euron ulkoiselle arvolle ei ole niinkään merkitystä, onko EKP:n rahapolitiikka kireää vai löysää sinänsä, vaan ennemmin sillä, kuinka kireää tai löysää se on suhteessa muiden keskuspankkien rahapolitiikkaan.

Nollakorkoinenkin rahapolitiikka voi olla suhteellisen kireätä, jos muut keskuspankit pitävät omatkin korkonsa nollassa mutta lisäksi "painavat" hiki hatussa liikkeeseen uunituoretta rahaa vaikkapa juuri kotivaltioidensa velkakirjoja ostamalla niin kuin Yhdysvaltain Fed jo tekee ja Japanin BoJ on juuri ilmoittanut tekevänsä.

Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankkikorot ovat nollan prosentin tuntumassa, mutta EKP:n ohjauskorot ovat puolisen prosenttia korkeammat. Fed ja pian myös BoJ panevat rajoituksetta uutta rahaa liikkeelle, mutta EKP on luvannut ehkä tarvittaessa ostaa kriisivaltioiden velkakirjoja.

Sitä ei kukaan tiedä varmuudella, päättyvätkö keskuspankkien rahakokeet lopulta onnellisesti vai onnettomasti. Se on kuitenkin tiedossa, että EKP:n rahapoliittinen ote on muita mahtipankkeja kireämpi.

Valuuttasodassa tämä tietää ristituleen jäämistä.

EKP ei vastaavaluuttapolitiikasta

Muita päävaluuttoja "paimentavat" kunkin valuutan kotimaan keskuspankki, mutta euromaiden ja niiden keskuspankkien suhde yhteisvaluutta euroon on tässäkin suhteessa omanlaisensa erikoistapaus.

Euromailla ei ole omia valuuttoja vaan yhteinen euro eikä niillä oikeastaan ole täysin itsenäisiä keskuspankkejakaan, vaan kansalliset keskuspankit ovat yhteisen EKP:n eräänlaisia haarakonttoreita.

Euromaat ovat luopuneet itsenäisestä raha- ja valuuttapolitiikasta, kun ne ovat liittyneet rahaliitto Emuun ja vaihtaneet omat vanhat valuuttansa yhteiseen euroon.

EKP vastaa koko euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta ja sillä on yksinoikeus rahapolitiikan linjaamiseen sekä toteuttamiseen niin kuin euromaiden laatimat sopimukset säätävät ja kulloinkin rahapolitiikasta päättävät EKP:n neuvoston jäsenet parhaaksi katsovat.

Sen sijaan euron ulkoiseen arvoon tai muihinkaan valuuttapoliittisiin kysymyksiin EKP:llä ei ole yksinoikeutta eikä muunkaanlaista oikeutta kuin tulla kuulluksi.

EU:n perussopimus määrää, että euroalueen valuuttapoliittiset päätökset tekee EU:n neuvosto, consilium, eikä suinkaan EKP:n neuvosto.

Toki mahdolliset valuuttatoimet toteuttaa EKP – mutta ei omin päin eikä varsinkaan omin luvin, vaan vasta EU:n neuvoston määräyksestä.

Euro Suomelle kuinulkomaan valuutta

EKP:n asema kaikkien euromaiden keskuspankkina on monin tavoin erilainen kuin minkään valuuttaa ja rahapolitiikkaa myöten itsenäisen maan keskuspankin asema vain yhden maan rahaviranomaisena.

Todennäköisesti EKP on riippumattomampi yhdenkään yksittäisen euromaan hallituksen tai parlamentin vaikutuksista kuin muut keskuspankit omien kotimaidensa poliitikoista, mutta valuuttatoimissa EKP voi olla muita keskuspankkeja avuttomampi.

Sama avuttomuus valuutta-asioissa koskee toki myös yksittäisiä euromaita, kuten Suomea.

Rahaliiton jäseninä Suomella tai muilla euromailla ei ole itsenäistä valuuttakurssipolitiikkaa, vaan euro on niille tässä mielessä kuin ulkomaan valuutta.

Edes talouskriisin ja kansainvälisen valuuttasodan oloissa Suomea koskevia valuuttakysymyksiä eivät päätä Suomen eduskunta, maan oma hallitus tai edes Suomen Pankki. Niistä päättää EU:n neuvosto – jos on hereillä ja katsoo aiheelliseksi.

Tämä on iso ero euroalueen ulkopuolisiin kilpailijamaihin ja niiden omiin valuuttoihin verrattuna. Tämä ero voi osaltaan selittää, miksi euro ja euromaat ovat jääneet valuuttasodan ristituleen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?