Suomen telakkatuki ja EU:n kriisitoimet eri periaattein - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Suomen valtiolla tuplanaaman tukipolitiikka

Suomen valtion tukipolitiikka näyttää ristiriitaiselta. Luottokelvottomien eurovaltioiden tukemiseen on enimmillään luvattu jopa 50 miljardia euroa – jotta työpaikat ja eläkkeet olisivat turvassa. Turun telakka ei saanut tuhannesosaa tuosta tukimäärästä – ja nyt Turun seutu uhkaa menettää satoja työpaikkoja.

16.1.2013 6:01 | Päivitetty 16.1.2013 9:29

Suomen hallituksen viimeaikaisista talouspolitiikan ja tarkemmin sanottuna tukiaispolitiikan linjauksista ei saa selkoa, perustaako hallitus tukipäätöksensä EU-sopimuksiin ja markkinatalouden periaatteisiin vai ei.

Siitäkään ei hevin saa selkoa, kantaako hallitus enemmän huolta rahoitusalan hyvinvoinnista ja työpaikoista Saksan, Ranskan vai Britannian rahakeskuksissa.

Se käy helpommin ilmi, että hallitus kantaa enemmän huolta rahoitusalan työpaikoista ulkomaisissa pankkikeskuksissa kuin telakkatyöpaikoista kotimaassa.

Turun seutua kuohuttava telakkatuen hylkypäätös ja sen perustelut ovat jyrkässä ristiriidassa tuhat kertaa mittavampien kriisitukien ja niiden perustelujen kanssa.

STX Finland -telakkayhtiön 50 miljoonan euron pääomalaina ja sen torjuminen ovat monin tavoin toista maata kuin EU:n ja euromaiden kriisitoimet ja Suomen osallistuminen niiden toteuttamiseen ja rahoittamiseen.

Näitä tukiaisia ei kuitenkaan erota ainoastaan mittakaava, maantiede ja toimialat. Lisäksi niitä erottavat tukipäätösten laatu ja perustelut – jotka ovat keskenään suunnilleen niin jyrkässä ristiriidassa kuin mahdollista.

Hylkypäätöseri periaattein

Turussa ja Raumalla laivoja rakentava telakkayhtiö STX Finland hävisi kilpailun noin miljardin euron risteilijätilauksesta pian sen jälkeen, kun Suomen valtio oli torjunut telakkayhtiön pyytämän 50 miljoonan euron pääomalainan.

Hallitus on perustellut kiistanalaista hylkypäätöstä muun muassa sillä, että pyydetty tuki olisi ollut EU-sopimusten vastainen.

Hallitus on lisäksi perustellut hylkypäätöstä viittaamalla luottamuksellisiin tietoihinsa, joiden mukaan pyydetty tukiluotto olisi merkinnyt kannattamattoman liiketoiminnan tukemista. Tämä taas olisi ollut vapaan markkinatalouden periaatteita vastaan.

Sivullisen on mahdoton saada selville, oliko hallituksen hylkypäätös ratkaiseva isku, vai olisiko Turun telakka hävinnyt risteilijätilauksen Ranskaan joka tapauksessa, ja olisiko telakkayhtiö talousvaikeuksissa risteilijätilauksesta huolimatta.

Se on joka tapauksessa tosiasia, että STX Finland käynnisti henkilöstöryhmien kanssa laajat yhteistoimintaneuvottelut pian hylkypäätöksen jälkeen. Turun telakan arvion mukaan risteilijätilauksen mukana meni noin 12 000 henkilötyövuotta.

Sekin on tiedossa, että hallitus perustelee 50 miljoonan euron hylkypäätöstään periaatteilla, joille se on euroalueen kriisitoimissa näyttänyt pitkää nenää.

Tuhat kertaatelakkatuki

Laskutavasta riippuen Suomen piikissä on enimmillään jopa 50 miljardia euroa muutaman viime vuoden kriisitoimiin liittyviä sitoumuksia ja tukilupauksia muiden eurovaltioiden ja ulkomaisten kriisipankkien rahoittamiseksi.

Luku on Taloussanomien epävirallinen arvio. Se perustuu Suomen noin kahden prosentin osuuteen eurovaltioiden, niiden yhteisten kriisirahastojen ja keskuspankki EKP:n toteuttamista ja valmistelemista kriisitoimista.

Hallitus on perustellut kriisitoimia ja Suomen niihin osallistumista välttämättömiksi. Hallituksen mukaan kyse on euroalueen rahoitus- ja talousolojen vakauttamisesta, joka suojelee Suomenkin taloutta, työpaikkoja ja eläkkeitä.

Suomen valtion vuosikymmeniin mittavimpia kansainvälisiä taloussitoumuksia on esitelty eduskunnalle kovalla kiireellä ja osin harhaanjohtavin ja jopa virheellisin tiedoin. Kansanedustajien patistelu on hetkittäin vaikuttanut pelottelulta.

Kansanedustajien mutinoista huolimatta eduskunta on hyväksynyt kriisitoimet hallituspuolueiden enemmistöäänin likipitäen sellaisina kuin niitä on kulloinkin pyydetty milloin minkäkin kriisimaan rahahuolien selvittämiseksi.

Seuraavaksi muiden eurovaltioiden "pelastuspakettia" odottaa Kypros, jonka tukemista esimerkiksi Suomen pääministeri Jyrki Katainen on jo ennättänyt puoltaa.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Kyproksen valtio on anonut euromailta noin 15 miljardin euron "pelastuspakettia", josta Suomen osuus olisi noin 300 miljoonaa euroa.

Suomen lainaamat, takaamat, muutoin vastaamat tai edes alustavasti lupaamat enimmillään 50 miljardin euron tukiaiset ovat yhteensä jokseenkin tarkalleen tuhat kertaa Turun telakalta evätty pääomalaina.

Epävarmoja oletuksiaepäsuorista eduista

Kriisitoimien suomalaisittain keskeinen peruste – kotimaisen talouden ja työllisyyden puolustaminen – tukeutuu hyvin epävarmoihin oletuksiin kriisitoimien epäsuorista vaikutuksista ja vielä huterampiin oletuksiin siitä, mitä tapahtuisi ilman Suomen osallistumista kriisitoimiin.

Oletuksien mukaan euroalueen pankkijärjestelmä on vaarassa luhistua ja koko alue suistua Suomea myöten syvään lamaan, ellei Suomi osallistu kriisitoimien rahoittamiseen muiden mukana. Toinen oletus on, että tukitoimin kriisi talttuu ja pian talous taas kasvaa.

Toistaiseksi kriisi ei ole talttunut eikä talous toipunut kasvuun. Päinvastoin kriisitoimia toteuttaneet päättäjät ovat samalla vaatineet kaikilta euromailta talouspolitiikan tiukennuksia ja näin edesauttaneet talouden painumista taantumaan.

Suomen osuus kaikista kriisitoimista on niin pieni, että sillä tuskin on olennaista merkitystä muille kuin Suomelle itselleen. Suomen osallistuminen ei ole taltuttanut kriisiä eikä estänyt taantumaa mutta Suomella on kriisivastuiden verran enemmän velkaa ja takauksia kontollaan.

Tukea ja rahoitustaluottokelvottomille

Jos kriisitoimien epäsuorat vaikutukset Suomen talouteen ovat epävarmoja, ovat kriisitoimien suorat vaikutukset sitäkin varmempia. Niitä ei tosin löydy tukipäätösten perusteluista ainakaan selkokielellä ilmaistuna.

Perusteluista riippumatta Suomi ottaa EU:n ja euromaiden kriisitoimissa osaa luottokelvottomien valtioiden, niiden valvonta- ja pääomitusvastuulla olevien kriisipankkien sekä kriisivaltioiden ja -pankkien yksityisten rahoittajien tukemiseen.

Tukiluotot kiertävät pääosin kriisivaltioiden rahoittajille, kuten kansainvälisille pankeille ja sijoittajille. Vain pieni osa tukiluotoista päätyy kriisivaltioiden käyttömenoihin, kuten lääke-, palkka- tai eläkekuluihin.

Sekään ei ilmene kriisitoimien perusteluista, että kriisitoimiin osallistumalla Suomi on ottanut osaa useiden keskeisten EU-sopimusten suorasukaiseen rikkomiseen, kiertämiseen ja venyttämiseen.

EU-valtioiden keskinäinenrahoitustuki on kiellettyä

Lissabonin sopimukseksi usein kutsuttu EU:n perussopimus vastaa yksittäisen valtion perustuslakia. Siihen on koottu kaikki EU:n toimintaa ja jäsenmaita koskevat keskeiset määräykset sekä pyhimmät periaatteet.

Perussopimus määrää, että jäsenvaltioiden keskinäinen rahoitustuki on kiellettyä. Samoin euromaiden keskuspankilta EKP:ltä eurovaltioiden rahoituksen tukeminen on jyrkästi kielletty.

Luonnonmullistusten kaltaisissa erityisissä poikkeusoloissa jäsenvaltion tukeminen voi olla tietyin ehdoin mahdollista, mutta silloinkin tällaista rahoitustukea voi antaa unioni eikä suinkaan toinen jäsenvaltio.

Näistä kielloista huolimatta pääosin eurovaltioiden ja EKP:n toteuttamilla ja valmistelemilla kriisitoimilla on tällä haavaa mittaa enimmillään suurin piirtein 2 500 miljardia euroa.

Moinen summa luottokelvottomien valtioiden ja kriisipankkien rahoittamiseen koettelee perussopimusta, jonka mukaan jäsenvaltiot ja unioni toimivat vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaattein.

Ilmeisesti perussopimuksen määräyksistä ei tarvitse piitata, jos kyseenalaiset tukisummat ovat riittävän suuria – ja tukikohteet muualla kuin Turussa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?