EKP:n vakuuskäytännöissä kansallisia eroja - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Tällä menolla euro pehmenee reunoilta

Euron pitäisi olla joka euromaassa samaa rahaa, ja muodollisesti näin onkin asian laita. Silti uutta rahaa syntyy ja lähtee liikkeeseen eri euromaissa erilaisin perustein. Tavallista pehmeämmin perustein syntyvät eurot ovat olleet kriisimaiden ilmiö, mutta nyt myös Ranska näyttää lipsuneen. Pääjohtaja Liikasen tarkastuskomitea tutkii asiaa.

9.1.2013 6:05 | Päivitetty 8.1.2013 19:22

Ranskan keskuspankki Banque de France on vahvistanut, että se tuli viime kesänä myöntäneeksi joillekin ranskalaispankeille keskuspankkiluottoja liian heppoisin perustein.

Viime syksynä Espanjan keskuspankki Banco de España vahvisti myöntäneensä espanjalaispankeille keskuspankkirahoitusta niin ikään pehmeämmin perustein kuin olisi pitänyt.

Kummastakin tapauksesta kertoi ensimmäisenä saksalaislehti Die Welt, viimeksi Ranskan tapauksesta viime sunnuntaina. Ja kumpikin tapaus oli asianomaisten keskuspankkien mukaan vähäpätöinen erehdys, jolla ei ollut vaikutusta harjoitettuun rahapolitiikkaan.

Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin äärimmäisen vakavasta asiasta, joka ei koske pelkästään asianomaisia keskuspankkeja ja maita. Se koskee myös Suomen Pankkia ja Suomea.

Espanjan ja Ranskan keskuspankit kuuluvat samaan eurojärjestelmään kuin Suomen Pankki ja muidenkin euromaiden keskuspankit sekä niiden yhteinen EKP.

Espanjassa ja Ranskassa on liikkeessä aivan samoja euroja kuin Suomessa niin kuin kaikissa muissakin euromaissa. Tai näin ainakin pitäisi olla.

Rahaa syntyy erimaissa eri perustein

Espanjan ja Ranskan keskuspankkien "erehdykset" ovat pääpiirteissään samaa lajia, vaikka yksityiskohdissa on eroja. Kumpikin keskuspankki on antanut liikepankeille keskuspankkiluottoa enemmän ja edullisemmin kuin olisi pitänyt.

Kummassakin keskeinen "erehdys" oli, että keskuspankki arvioi pankeilta saamansa vakuudet korkealaatuisemmiksi ja arvokkaammiksi kuin EKP:n mukaan olisi pitänyt.

Tästä seurasi, että jotkut pankit saivat keskuspankkiluottoa enemmän tai edullisemmin kuin olisi pitänyt.

Näiden "erehdysten" vaikutus muiden euromaiden keskuspankeille ja muille euromaille oli, että eurojärjestelmän yhteisvastuullinen riski kasvoi näissä kahdessa maassa "erehdysten" verran suuremmaksi kuin olisi pitänyt.

Samojen "erehdysten" takia Espanjan ja Ranskan keskuspankeista rahoitusta hakeneet pankit saivat käyttöönsä eurojärjestelmän yhteisellä riskillä olevaa keskuspankkirahoitusta runsaammin tai edullisemmin kuin olisi pitänyt.

Kaikissa niissä euromaissa, joiden keskuspankit ovat pitäneet kiinni yhteisistä keskuspankkirahoituksen ehdoista ja muista rahapolitiikan linjauksista, pankit ovat maksaneet omasta keskuspankkirahoituksestaan enemmän kuin "erehdyksissä" oli asian laita.

Näistä "erehdyksistä" ja muista keskuspankkirahoituksen kansallisista eroavuuksista osaltaan johtuu, että joissakin euromaissa on vertauskuvallisesti liikkeessä tavallista "pehmeämpiä" euroja.

Hätärahoitustakriisipankeille

Yhteisvaluutta euron ja rahaliitto EMUn keskeisiin peruspiirteisiin kuuluu, että kaikilla euromailla on yhteinen ja yhdenmukainen rahapolitiikka. Juuri siksi euromaat ovat luopuneet itsenäisestä rahapolitiikasta ja keskittäneet sen EKP:n vastuulle.

Kullakin euromaalla on toki kansallinen keskuspankkinsa, mutta ne ovat kaikki saman eurojärjestelmän osia ja toteuttavat EKP:n neuvoston linjaamaa ja päättämää yhdenmukaista rahapolitiikkaa.

Sen pitäisi olla kaikissa euromaissa yhtä ja samaa rahapolitiikkaa, ja keskuspankkirahoituksen ehtojen pitäisi olla alueen joka kolkassa samat.

Näin ei kuitenkaan ole kaiken aikaa ollut asian laita. EKP on kriisin kuluessa sallinut useita kansallisia poikkeamia rahapolitiikan toteutukseen, kuten keskuspankkirahoituksen tarjontaan ja ehtoihin.

Virallisesti kansallisissa poikkeamissa on ollut kyse koko euroalueen hinta- ja rahoitusvakauden varmistamisesta tai niillä on kohennettu "rahapolitiikan välittymistä".

Käytännössä kansalliset poikkeamat rahapolitiikan toteutuksessa ovat kuitenkin esimerkiksi tarjonneet hätärahoitusta sellaisille pankeille, jotka olisivat ilman "omien" keskuspankkiensa erityiskohtelua olleet suuressa vaarassa kaatua.

Satunnaiset "erehdykset" keskuspankkirahoituksen vakuuksien arvonmäärityksessä ovat vain yksi esimerkki rahapolitiikan kansallisista muunnelmista – ja pientä sen rinnalla, mitä kriisin mittaan on tapahtunut ja yhä tapahtuu EKP:n neuvoston luvalla.

Mikä käy vakuudeksi,on yhtä kuin rahaa

Nykyaikaisen luottoon ja velkaan perustuvan rahajärjestelmän aivan keskeinen kysymys on, minkälaisin perustein uusia luottoja myönnetään ja uutta velkaa saadaan.

Luotonvaraisen "paperirahan" perusolemus kiteytyy kysymykseen, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan luotonantajat, kuten pankit, ovat halukkaita myöntämään uusia luottoja.

Luottoja tarjoavalle pankkijärjestelmälle samaan tapaan keskeisen tärkeä kysymys on, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan pankit voivat itse saada keskuspankista luottoa.

Jos kivenmurikat kelpaisivat keskuspankkirahoituksen vakuudeksi, olisivat kivenmurikat käytännössä yhtä kuin rahaa.

Yhdenkään euromaan keskuspankki ei kuitenkaan kelpuuta kivenmurikoita vakuudeksi, mutta EKP:n luettelo vakuuskelpoisista omaisuuseristä on silti kriisin kuluessa pidentynyt pidentymistään.

Luettelossa on pisimmillään ollut yli 40 000 erikseen nimettyä vakuuskelpoista omaisuuslajia. Viimeksi tämän viikon maanantaina ajan tasalle saatetussa luettelossa on tällä haavaa noin 39 000 yksilöityä omaisuuslajia.

Keskuspankkirahoituksen vakuusvaatimukset ja muut ehdot ovat kriisin kuluessa muuttuneet moneen kertaan. Lisäksi ehdoista on ollut aika ajoin voimassa vaihteleva määrä kansallisia muunnelmia. Siis muitakin kuin "erehdyksiä".

Kansalliset järjestelytsuurelta osin arvoitus

Kriisin aikana on vaihdellut euromaasta toiseen, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan ja minkälaisin ehdoin pankit ovat saaneet rahoitusta eri euromaiden keskuspankeilta.

Yhteisten ehtojen rinnalla on EKP:n neuvoston luvalla ollut mahdollista soveltaa kansallisia järjestelyjä. Näiden kansallisten järjestelyjen kenties näkyvin piirre on ollut niiden perin heikko näkyvyys tai suoranainen näkymättömyys.

Tietoa kansallisista järjestelyistä löytyy perin niukasti, pääasiassa kunkin maan oman keskuspankin sivuilta ja omalla kielellä eikä keskitetysti juuri ollenkaan.

Rahapolitiikan kansallisia järjestelyjä on toteutettu EKP:n neuvoston luvalla ja näin ollen neuvoston tuntemin ehdoin, mutta pääosin kunkin keskuspankin itse määrittelemin julkisuusperiaattein.

Näin ollen on jäänyt epäselväksi, kuinka suuri osa koko eurojärjestelmän pankeille tarjoamasta yli tuhannen miljardin euron keskuspankkirahoituksesta on liikkeessä yhdenmukaisten ja kuinka suuri osa kansallisten vakuuskäytäntöjen perusteella.

Pääjohtaja Liikanentutkii epäselvyydet

Keskuspankkirahoituksen vakuuskäytännöt, kuten vakuuksien arvonmäärittely, ovat EKP:n tärkeimpiä toimintoja. Siksi EKP:n neuvosto on antanut tarkastuskomitealleen tehtäväksi selvittää juurta jaksain Espanjassa ja Ranskassa sattuneet "erehdykset".

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on EKP:n neuvoston jäsen ja kyseisen tarkastuskomitean puheenjohtaja.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi kertoi neuvoston marraskuun korkokokouksen jälkeen, että EKP suhtautuu vakuuskäytännöissä ilmenneisiin epäselvyyksiin erittäin vakavasti, ja että juuri siksi tarkastuskomitea tutkii epäselvyydet.

EKP:n neuvoston seuraava kokous on jo tämän viikon torstaina, joten vakuuskysymyksiin voi tulla lisävalaisua hyvinkin pian.

Aihe pysynee kuitenkin ajankohtaisena ja joiltakin osin arvoituksellisena, sillä ilmeisesti pääjohtaja Liikasen tarkastuskomitea on keskittynyt "erehdysten" selvittämiseen eikä suinkaan kaikkien kansallisten järjestelyjen tarkasteluun.

Muut kansalliset järjestelyt kuin "erehdykset" lienevät seikkaperäisesti neuvoston tiedossa ilman erillisiä tarkastuksiakin, sovelletaanhan niitä neuvoston luvalla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?