Joko tämä on Suomen keskiluokan ryöväämistä?

Keskituloisella enemmistöllä ei ole pelkoa joutua tiedotusvälineiden jokavuotisiin palkkapaljastuksiin. Sen sijaan keskiluokalla on alituinen pelko joutua "ryövätyksi". Asuminen ja eläminen ovat viime laman jälkeen kallistuneet sitä tahtia, että moni on pysynyt kyydissä enää entistä ronskimman velkaantumisen voimalla.

4.11.2012 6:09 | Päivitetty 3.11.2012 13:52

Suomalaisten suuresta keskituloisesta enemmistöstä ei näkynyt jälkeäkään tiedotusvälineiden jokavuotisissa vero- ja palkkatietokarkeloissa, joissa Taloussanomat ja moni muu lehti listasivat kilvan suurituloisimpien tuloja.

Niukin naukin elinkustannusten tahtia tienaavan keskiluokan talousarjesta kertovat aivan toisenlaiset tilastot kuin ylimmän yritysjohdon ja onnekkaimpien yrityskauppiaiden miljoonalistat.

Väljästi tulkiten voinee väittää, että suurin osa suomalaistalouksista kuuluu keskiluokkaan, ja yhdessä keskituloiset tienaavat enemmän kuin maan rikkaimmat tai pienituloisimmat yhteensä.

Siksi keskiluokka hallitsee suurten kokonaislukujen taloustilastoja, kuten kaikkien tulojen kokonaismäärää. Keljua keskiluokalle, että sama koskee myös sellaisia vähemmän kadehdittuja tilastoja kuin verokertymä ja velkaantuminen.

Näistä keskiluokan hallitsemista tilastoista ei löydy julkkisten nimiä otsikoihin, mutta sen sijaan niistä löytyy viitteitä keskiluokan ahdingosta tai suoranaisesta "ryöväämisestä".

Keskiluokalta meni ohikaksi supersuhdannetta

Tilastokeskuksen eri taloustilastoja rinta rinnan tarkastelemalla selviää, että kahden viime vuosikymmenen kaksi supersuhdannetta ovat menneet suurimmalta osalta kansaa sivu suun ilman kovin kummoista tulojen reaalikasvua.

Ensin ohi livahti 1990-luvun vienti- ja teknologiasuhdanne, ja viimeksi ensimmäisen eurovuosikymmenen niin ikään vientivetoinen kasvusuhdanne.

Ainakaan nämä supersuhdanteet eivät näy koko kansan tuloissa likimainkaan samaan tapaan kuin viime viikon miljoonalistoissa.

Kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo on 20 viime vuoden aikana kasvanut keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa, kun tulojen karttumisesta vähennetään inflaation vaikutus.

Kaikkien kotitalouksien reaalitulojen mediaani eli koko tilaston keskimmäinen havainto on kasvanut vielä vaisummin, sen kasvu on jäänyt jopa alle prosenttiin vuodessa.

Tilastokeskus laskee kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot ynnäämällä kaikki saadut ansio- ja pääomatulot sekä tulonsiirrot ja vähentämällä maksetut verot ja muut pakolliset maksut.

Samaan tapaan mitatut tulot ovat kasvaneet pari prosenttia vuodessa, jos viime laman syöksyvuodet jätetään pois laskuista ja mittaus aloitetaan vuodesta 1995.

Mutta tämä ei vielä kerro keskiluokan "ryöväämisestä", ovathan tulot sentään kasvaneet hitusen enemmän kuin inflaatio on niitä syönyt.

Viitteen "ryöväyksestä" tai sellaisen valmistelusta antavat kaksi muuta keskiluokan hallitsemaa tilastoa.

Velkaantumisestatulojen keinojatke

Viime laman jälkeen asuntojen hinnat ovat reaalisesti nousseet pääkaupunkiseudulla keskimäärin kuutisen prosenttia ja muualla maassa nelisen prosenttia joka vuosi.

Näin on, jos 15 viime vuoden hinnanmuutokset lasketaan asuntojen keskimääräiseksi vuosimuutokseksi ja siitä vähennetään inflaation vaikutus.

Toinen keskiluokan tuloja huomattavasti nopeammin kasvanut talousluku on kotitalouksien kokonaisvelka, joka on kasvanut vielä asuntojen kallistumistakin rivakammin.

Kotitalouksilla on erityyppistä velkaa yhteensä pitkälti yli sata miljardia euroa. Velkapotti on viime laman jälkeen kasvanut reaalisesti keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa.

Nämä tilastot antavat viitteen, että keskiluokka on "puolustautunut" asumisen ja elämisen kallistumista vastaan jatkamalla tulojaan yhä ronskimmalla velkaantumisella.

Heikko rahoitusasema tarkoittaa, että asuntojen kallistuminen merkitsee niitä ostavalle keskiluokalle ennemmin velkaantumista kuin vaurastumista. Hyöty hintojen alituisesta noususta menee muille.

Ennen pitkää velkaaenemmän kuin varaa

Kotitaloudet voivat toki pitkiäkin aikoja kasvattaa velkaansa nopeammin kuin tienaavat tuloja. Juuri näin on Suomessakin käynyt melkein yhtä soittoa 15 vuotta niin kuin Tilastokeskuksen tilastot kertovat.

Siitä tilastot eivät ainakaan vielä vihjaise mitään, onko velkaa jo nyt liikaa vai voiko velkaantuminen jatkua vielä pitkäänkin samaan tapaan. Asetelmassa näkyvät silti ilmiselvät velkaloukun piirteet.

Tähän tapaan velkaa kertyy lopulta enemmän kuin vaisusti kasvavilla tuloilla on varaa maksaa. Käänne voi koittaa, kun korot seuraavan kerran alkavat taas nousta tai taloussuhdanne pettää ja sysää työttömyyden kasvuun.

Juuri liiallisesta velkaantumisesta seurasi ongelmia Suomessa 20 vuotta sitten ja muutaman viime vuoden kriiseissä ensin Yhdysvalloissa ja sittemmin esimerkiksi Islannissa, Baltian maissa, Irlannissa ja Espanjassa.

Kaikissa niissä ongelmat alkoivat velka- ja asuntokuplista. Ja kaikissa niissä liian rohkealla velkarahoituksella liian kalliita asuntoja ostanut keskiluokka joutui lopulta maksamaan kalleimmat viulut.

Asumisen kalleushaittaa eniten nuoria

Asuntojen ja asumisen kalleus haittaavat useimpia mutta joku siitä myös hyötyy.

Asuntojen ostajat kärsivät hintojen noususta, ja eniten kärsivät ensiasunnon ostajat. Asuntomarkkinoiden todellisia uhrilampaita ovat ne nuoret aikuiset ja perheet, jotka haluavat tai joutuvat ostamaan ensimmäisen asuntonsa pääkaupunkiseudun hinnoin.

He joutuvat joko tyytymään pienempään asuntoon, pidempiin työmatkoihin tai ankeampiin seutuihin kuin muuten olisi tarpeen tai sitten he joutuvat ottamaan taakakseen suuremman lainan kuin muuten olisi tarpeen.

Tärkein syy tällaiseen toispuoliseen asetelmaan on hullunhalpa korko – jonka takia keskiluokka ostaa pääpiirteissään samoja asuntoja kuin ennenkin mutta joutuu maksamaan niistä entistä enemmän ja ottaa siksi entistä isompia lainoja.

Matala korko eiole vain eduksi

Korkojen painuminen kriisin kuluessa historiallisen matalalle on hyvin nopeasti painanut suomalaisten asuntoluottojen korkoja alas. Tämä on useimpien vanhaa asuntovelkaa maksavien mieleen, mutta ei korkojen lasku ole kaikille eduksi.

Korkojen laskusta on ollut kiistatonta etua niille, jotka ovat ostaneet asuntonsa nykyistä halvempaan hintaan ja nykyistä korkeampien korkojen aikaan. Heidän lainanhoitokulunsa ovat laskeneet ja heidän asuntonsa arvo on saattanut ainakin paperilla nousta.

Mutta nyt asuntoa ostavalle tai ostoa valmistelevalle korkojen jo toteutunut lasku ei ole pelkästään etu, sillä juuri matalien korkojen takia asunnot ovat nyt kalliimpia kuin ne olivat korkeampien korkojen oloissa. Näin asuntojen kalleus vesittää koronlaskun etua.

Uusille ostajille hullunhalpa korko tarkoittaa myös entistä suurempaa korkoriskiä. Niin kauan kuin lainakorot eivät laske negatiivisiksi, on niiden laskuvara niukka ja seuraava iso muutos ylöspäin.

Nyt lyhytaikaisimmat euribor-viitekorot ovat alle yhden prosentin.

Korot voivat toki pysyä matalina pitkään, mutta olisi uhkarohkeata luottaa alle yhden prosentin korkoihin niin pitkän aikaa kuin nykyisten asuntohintojen edellyttämiä mammuttilainoja on maksettava.

Asuntojen kalleushyödyttää harvoja

Asuntojen kalleus ja niiden alituinen kallistuminen hyödyttävät kaikkia niitä, joille asunnot ovat lähinnä arvonnousua odottava sijoituskohde eikä pitkäaikainen vuokratuottoa tuottava sijoitus tai varsinkaan oma koti.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi rakennusliikkeet, asuntosijoittajat, perikunnat tai muut sellaiset myyjät, joilla riittää myyntiin runsaammin asuntoja kuin itse tarvitsevat asumiseensa.

Tähän ryhmään eivät yleensä kuulu asunnon vaihtajat, jotka kärsivät seuraavaa asuntoa ostaessaan sen mitä vanhaa myydessään kenties hyötyivät. Toki poikkeuksiakin on, mutta yhdessä asunnonvaihtajat pyörittävät keskenään nollasummapeliä.

Asuntokauppoja rahoittavat pankit ja niitä välittävät välitysliikkeet ovat varmoja voittajia, kun hinnat nousevat. Lainakorko, useimmat muut kulut ja välityspalkkiot ovat prosenttiperusteisia ja kasvavat automaattisesti, kun hinnat nousevat.

Tämä asuntomarkkinoiden suuri tulonsiirto on keskiluokan "ryöväämistä". Se ei välttämättä ole suunnitelmallista vaan ehkä se on "vain" tuottamuksellista – mutta silkkaa sattumaa se ei kuitenkaan ole.

Keskuspankki haluaakorot alas ja hinnat ylös

Pankkiirit tai kiinteistövälittäjät eivät saa edes yhteistuumin pidettyä korkoja niin alhaalla tai asuntohintoja niin ylhäällä niin pitkää aikaa, että sillä olisi olennaista vaikutusta asuntomarkkinoihin.

Mutta keskuspankkiirit saavat – ja niin ne tekevät parasta aikaakin.

Euromaiden keskuspankki EKP niin kuin useimmat muutkin keskuspankit katsovat, että yleisen hintatason nousu on talouden toimeliaisuudelle eduksi mutta lasku haitaksi.

Samaa mieltä keskuspankit ovat velkarahoituksesta: velkamäärän kasvu on hyvä mutta lasku on huono.

Parin viime vuoden kuluessa EKP ja muut keskuspankit ovat pakottaneet korkoja kohti nollaa prosenttia juuri rohkaistakseen luotonantoa ja saadakseen näin uutta rahaa liikkeelle ja talouden rattaisiin vauhtia.

Talouden rattaissa on kuitenkin edellisen taantuman ja velkakriisin heittämää hiekkaa, eivätkä pankit tai niiden yritysasiakkaat juuri hinkua uusiin investointeihin. Huoli uudestakin taantumasta ja vanhoista veloista painaa yrityksiä.

Mutta Suomen asuntokauppa käy vailla huolta huomisesta kuin "vanhaan hyvään" aikaan. Pankeilta saa halpaa lainaa ja asunnot kallistuvat, joten keskiluokkakin jatkaa "vaurastumistaan".

Kunnes loukku napsahtaa kiinni.

Lisää velkaa ja entistö kalliimpia asuntoja Kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen ja velkojen sekä asuntohintojen reaalinen kehitys 1990-2010. Aikasarjat indeksoitu (1990=100).

 RahatulotRahatulotKaikkiAsunnotAsunnotVuosimediaanikeskiarvovelatPk-seutuMuu maa1990100,0100,0100,0100,0100,0199199,099,598,077,184,4199293,193,892,157,369,7199388,890,585,153,861,6199487,089,179,558,963,0199588,491,078,254,261,1199688,992,073,457,563,9199790,095,673,870,172,7199891,798,079,077,378,5199993,5102,585,585,483,5200093,7104,891,390,384,3200197,0106,194,887,081,52002100,7108,0104,994,084,92003103,0111,4116,399,189,62004105,3117,2135,8105,396,72005110,3120,2154,4110,5101,92006111,6122,5174,8117,7107,02007112,9127,2189,4123,0109,02008113,6125,5198,0118,5105,32009116,6126,4205,5118,5104,72010117,3128,8214,2130,6110,31990-2010     Muutos, %17,3 %28,8 %114,2 %30,6 %10,3 %Muutos, %/v0,8 %1,3 %3,9 %1,3 %0,5 %1995-2010     Muutos, %1,9 %2,3 %7,0 %6,0 %4,0 %Muutos, %/v132,7 %141,5 %274,1 %240,8 %180,4 % Lähde: Tilastokeskus

Analyysi

Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Tilaa Taloussanomat+

Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat+:aa maksutta kahden viikon ajan!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?