Kolme syytä vastahankaan, pääjohtaja Liikanen

Julkaistu: , Päivitetty:

Analyysi
EKP ryhtyy uusiin kriisivaltioiden tukitoimiin. On kyseenalaista, toimiiko EKP perussääntönsä mukaan vai sitä rikkoen. Saksan keskuspankin johtajat ovat vastustaneet mielestään kiellettyjä tukitoimia jopa eroamalla tehtävistään. Suomen Pankilta kriisitoimilla on hiljainen hyväksyntä – vaikka pääjohtaja Liikasellakin olisi vastahankaan ainakin kolme hyvää syytä.


Euromaiden keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi esiintyy julkisuudessa yleensä hillitysti ja levollisesti. Näin oli asian laita myös viime torstaina, kun hän kertoi EKP:n uusista velkakirjaostoista.

Levollisen julkisivun takana kuitenkin kuohuu.

EKP:n ylintä johtoa repii hyvin poikkeuksellinen ja lisäksi perustavaa laatua oleva kiista: Noudattaako EKP omaa toimintaansa koskevia sääntöjä vai rikkooko se niitä?

Kiista kiteytyy EKP:n poikkeuksellisiin kriisitoimiin, kuten kriisivaltioiden suoraan ja epäsuoraan rahoitustukeen.

Kiista koskee toisin sanoen juuri sellaisia kokeellisen rahapolitiikan toimia, jollaisia EKP:n neuvosto torstainakin erimielisenä päätti toteuttaa.

Uusia velkakirjojen tukiostoja vastusti pääjohtaja Draghin mukaan yksi neuvoston jäsen.

Yksikään talouslehti tai markkinakatsaus ei veikannut, että vastahangassa olisi ollut Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Sen sijaan hanttiin pani joltisenkin varmasti Saksan Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmann.

Suomesta hiljainen
hyväksyntä tukitoimille


EKP:n sisäinen kiistely kävi jo viime vuonna niin kiivaaksi ja vastakkainasettelu EKP:n huipulla niin jyrkäksi, että eripuraisuudet karkasivat levollisen julkisivun takaa julkisuuteen.

Näin kävi, kun Saksan keskuspankin pääjohtaja Axel Weber erosi tehtävästään vastalauseena kyseenalaisina pitämilleen kriisitoimille. Myöhemmin samasta syystä erosi niin ikään Bundesbank-taustainen EKP:n pääekonomisti Jürgen Stark.

Pari viikkoa sitten saksalaislehdet kertoivat, että nyt myös Bundesbankin nykyinen pääjohtaja Jens Weidmann on uhannut erota EKP:n kyseenalaisten kriisitoimien takia.

Aiemmin Weberin ja nyttemmin Weidmannin rinnalla EKP:n neuvostossa rahapolitiikasta – niin kuin kriisitoimistakin – päätöksiä tekee muiden muassa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Toistaiseksi Liikanen ei ole ainakaan julkisesti esittänyt erouhkausta tai muutoinkaan vastustanut EKP:n kriisitoimia. Tukitoimilla on toisin sanoen hänen hiljainen hyväksyntänsä.

Siitä huolimatta, että hänelläkin olisi ainakin kolme hyvää syytä asettua vastahankaan.

"EKP tai rahaliitto eivät
lähde rahoitustalkoisiin"


Pääjohtaja Liikanen tulkitsi EKP:n ja rahaliiton sääntöjä Taloussanomien ja uutistoimisto Startelin haastattelussa vuoden 2009 helmikuussa näin:

"EKP tai rahaliitto eivät lähde rahoitustalkoisiin, vaikka osa eurovaltioista on ajautunut nopeasti kasvaviin rahoitusvaikeuksiin." 

Liikanen linjasi, että "raha-apua ei ole odotettavissa keskuspankilta, sillä rahaliitossa jokainen valtio vastaa itse omasta taloudestaan".

Yhteisen rahaliiton ei hänen mukaansa pitänyt olla syy rahoitushuolien jakamiseen jäsenmaiden kesken. Senkin piti olla yksiselitteisen selvää, että EKP ei ryhdy varta vasten kiellettyyn valtioiden rahoittamiseen.

Liikanen esitti haastattelussa omat linjauksensa ja tulkintansa rahaliiton ja EKP:n säännöistä ennen kuin Kreikka oli vuoden 2010 keväällä kaatua kassakriisiin – ja ennen kuin EKP ja eurovaltiot ryhtyivät mittavaan velkavastuiden ja pankkiriskien uusjakoon euromaiden kesken.

Velkavastuita, pankkiriskejä ja kriisitoimien kustannuksia on parin viime vuoden kuluessa jaettu euromaiden kesken melko tarkalleen päinvastoin kuin pääjohtaja Liikasen linjausten ja rahaliiton sääntöjen mukaan olisi saanut.

Kriisitoimet ovat jakaneet ylivelkaisten jäsenmaiden rahoitushuolia muille jäsenmaille, ja lisäksi ylivoimaisesti suurin osa tukirahasta on lähtenyt liikkeelle EKP:stä.

Valtioiden rahoitustukea vai
rahapolitiikan välittymistä?


EKP:n perussääntö on kansainvälisen lain kaltainen kaikkien euromaiden vahvistama asiakirja, joka määrittelee ja rajaa EKP:n tehtävät ja toimivallan seikkaperäisesti.

Jäsenmaiden keskinäisenä sopimuksena se on yhtä tärkeä kuin EU:n perussopimus tai kuin yksittäisen jäsenvaltion perustuslaki.

Perussäännössä on mustaa valkoisella, että EKP tai euromaiden kansalliset keskuspankit eivät saa rahoittaa rahaliiton jäsenvaltioita tai muita julkisen talouden toimielimiä.

EKP on kuitenkin parin viime vuoden kuluessa pannut liikkeelle noin 1 500 miljardia euroa kriisiaikaista poikkeuksellista rahoitusta – josta suurin osa on suoraan ja epäsuorasti pankkien kautta päätynyt kriisivaltioiden rahoitustarpeisiin.

Näin on käynyt EKP:n nimenomaisesta valtioiden rahoituskiellosta huolimatta, kieltoa hiuksen hienosti kiertäen ja luvallisten toimien rajaa kyseenalaisella tavalla venyttäen.

Valtioiden rahoitustuki on muodollisesti ollut koko euroalueen pankkijärjestelmän ja rahoitusmarkkinoiden eräiden osa-alueiden toimintahäiriöiden korjaamista. Toimet ovat "varmistaneet rahapolitiikan välittymistä".

Suoraa vai epäsuoraa
valtioiden rahoitusta?


Sanatarkasti EKP:n perussääntö kieltää siltä tai euromaiden kansallisilta keskuspankeilta valtioiden suoran rahoituksen. EKP:n tulkinnan mukaan tämä muotoilu sallii esimerkiksi liikepankkien kautta toteutettavan epäsuoran rahoituksen.

Ilmeisesti torstaina päätetyt uudetkin velkakirjaostot on tarkoitus toteuttaa joko pankkien tai velkakirjamarkkinoiden välityksellä. Rahaa ei toisin sanoen ole tarkoitus pumpata suoraan EKP:stä kriisivaltioiden kassoihin.

Suorien sijoitusten sijaan EKP ostanee velkakirjoja kriisimaiden liikepankeilta – jotka saavat näin tuoretta rahaa sijoitettavaksi kotivaltioidensa uusiin samanlaisiin velkakirjoihin.

Saksan Bundesnankin entinen ja nykyinen johto on EKP:n perussäännön tarkoituksesta sekä kriisitoimien tarkoitusperistä ja soveliaisuudesta toista mieltä kuin EKP:n neuvoston enemmistö.

Vastustajien mielestä EKP:n epäsuorissakin tukiostoissa on kyse kriisimaiden rahoitustuesta, jollainen rikkoo EKP:n perussääntöä tai ainakin sen henkeä ja lisäksi vaarantaa arvaamattomalla tavalla EKP:n vastuulla olevan hintavakauden.

Hintavakaus vai
alituinen inflaatio?


Euroalueen hintavakauden vaaliminen on samaisen perussäännön mukaan EKP:n ensisijainen tehtävä. Tämäkin on määräys, jonka noudattaminen voi kokeellisten kriisitoimien takia olla vaarassa.

Näin ovat ainakin arvioineet kriisitoimiin muutoinkin nihkeimmin suhtautuneet Bundesbankin entiset ja nykyiset johtajat.

Heidän mukaansa EKP:n ylenpalttisten rahoitusoperaatioiden ja mittavien velkakirjaostojen seurauksena pankkijärjestelmään kertyy liikaa ylimääräistä likviditeettiä, joka voi arvaamattomalla tavalla synnyttää inflaatiopaineita.

Sitä perussääntö ei määrittele, mitä "hintavakaus" tarkoittaa.

EKP:n neuvosto on itse määritellyt, että hintavakaus tarkoittaa kuluttajahintojen kohoamista keskimäärin vajaan kahden prosentin vuosivauhtia.

Jos EKP:n itse itselleen määrittelemä hintavakauden ihanne toteutuu, tarkoittaa se euron ostovoiman puolittumista noin 40 vuoden välein. Näin käy sitä varmemmin mitä pidempään EKP pitää korkoja nollan tuntumassa ja reaalikorot negatiivisina.

Tällainen euron arvoa vääjäämättä murentava "hintavakaus" jättää kosolti tilaa tulkinnoille ja kiritiikille.

Perussäännön pykälät todesta ottava kriitikko voisi tulkita, että itse asiassa EKP on alusta asti rikkonut ensisijaista tehtäväänsä. Se väittää vaalivansa hintavakautta, vaikka pyrkii määrätietoisesti kohottamaan hintatasoa – ja samalla heikentämään euron ostovoimaa.

Mutta tähän eivät ole tarttuneet edes Bundesbankin johtajat.

Markkinataloutta vai
suunnitelmataloutta?


Perussäännön keskeisistä artikloista löytyy kolmaskin määräys, jota EKP näyttää laiminlyövän alituisesti, määrätietoisesti ja ponnisteluja säästämättä. Kriisitoimissa tämäkin laiminlyönti on korostunut tavallistakin räikeämmäksi.

EKP:n on perussääntönsä mukaan toimittava "vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteen mukaisesti, edistämällä voimavarojen tehokasta kohdentamista".

Käytännössä joka ikinen EKP:n kriisitoimi on päinvastoin heikentänyt vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden toimivuutta ja estänyt voimavarojen tehokasta kohdentumista. Sama koskee eurovaltioiden kriisitoimia.

Kriisitoimet ovat ennemmin vahvistaneet suunnitelmatalouden kuin markkinatalouden piirteitä. Tämä ei tunnu häiritsevän ainakaan keskuspankkiireita itseään – mutta pitää silti EKP:n perussääntöä pilkkanaan.

"Antakaa minulle
oikea korko!"


Markkinatalouteen tuskin kuuluu riskien sosialisointi epäonnistuneita sijoituksia hyvittämällä. Voimavarojen tehokkaaseen kohdentamiseen tuskin kuuluu uusien varojen upottaminen jo toteutuneiden tappioiden hyvittämiseen.

Tästä kriisitoimissa on kuitenkin pääosin ollut kyse.

Vapaata markkinataloutta tai voimavarojen tehokasta kohdentumista tuskin edistää sekään, että koko vapaan markkinatalouden ylivoimaisesti tärkein hinta, korko, perustuu rahaviranomaisen hallinnollisiin ja jopa mielivaltaisiin päätöksiin.

Tästäkään laiminlyönnistä edes Bundesbankin johtajat eivät purnaa, vaikka aihetta olisi.

Heidän ammoinen edeltäjänsä, vasta 1920-luvun hyperinflaation tuhkasta nousseen Reichsbankin pääjohtaja Hjalmar Schacht, oli rohkeampi. Hän vastusti muiden keskuspankkiirien vaatimuksia korkojen alentamiseksi parkaisemalla:

– Älkää antako minulle matalaa korkoa, antakaa minulle oikea korko! (Parkaisun lähde: Grant's Interest Rate Observer)

Moiseen parkaisuun ei näytä riittävän sen enempää Bundesbankin Weidmannin kuin Suomen Pankin Liikasenkaan rohkeus.

Analyysi

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Apple rynnisti odotetusti sisältöjen kimppuun – aloittaa video-, peli- ja uutispalvelut

    2. 2

      ”Parempaa Mikkoa” etsinyt ohjelmistoyhtiö sai rajun arvosteluryöpyn –”Sovinisminne kuvottaa”

    3. 3

      Ravintoloitsija myi keskiolutta kassan ohitse ja hyötyi 70 000 euroa – uusi järjestelmä salli pienemmän tuomion

    4. 4

      Alkon varapuheenjohtaja HS:ssä: Viinien vapauttaminen saattaisi lopettaa Alkon – ja tuoda viinat kaupan hyllylle

    5. 5

      Danske: Velat ja pikavipit tulleet nuorille erittäin tutuksi

    6. 6

      Riita helsinkiläisessä taloyhtiössä: parveke maksoi 44 000 euroa ja käräjöinti 40 000 euroa

    7. 7

      Aasia kärsi eniten alavireisestä pörssiviikon alusta – Nikkei laski kolme prosenttia

    8. 8

      Valtiovarainministeriön budjettipäällikön virkaan yhdeksän hakijaa

    9. 9

      Fedin Evans: Korkojen laskemista ei voi sulkea pois vaihtoehdoista

    10. 10

      Saksalaisyritysten näkymät heilahtivat yllättäen parempaan suuntaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ravintoloitsija myi keskiolutta kassan ohitse ja hyötyi 70 000 euroa – uusi järjestelmä salli pienemmän tuomion

    2. 2

      ”Parempaa Mikkoa” etsinyt ohjelmistoyhtiö sai rajun arvosteluryöpyn –”Sovinisminne kuvottaa”

    3. 3

      Alkon varapuheenjohtaja HS:ssä: Viinien vapauttaminen saattaisi lopettaa Alkon – ja tuoda viinat kaupan hyllylle

    4. 4

      Danske: Velat ja pikavipit tulleet nuorille erittäin tutuksi

    5. 5

      Riita helsinkiläisessä taloyhtiössä: parveke maksoi 44 000 euroa ja käräjöinti 40 000 euroa

    6. 6

      Autopomo julisti, että työntekijä pitäisi ampua – sen jälkeen alkoi helvetillinen simputus

    7. 7

      Fedin Evans: Korkojen laskemista ei voi sulkea pois vaihtoehdoista

    8. 8

      Nokian osake kääntyi syöksyyn – nyt yhtiö julkaisi harvinaisen tiedotteen

    9. 9

      Valtiovarainministeriön budjettipäällikön virkaan yhdeksän hakijaa

    10. 10

      Jan Hurrin kommentti: Keskuspankit ruokkivat zombitaloutta – ja heikentävät kasvua

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Rintamamiestalon rakenteista löytyi kosteuspommi – pariskunta vaati 60 000 euron hyvitystä, mutta toisin kävi

    2. 2

      94-vuotias muistisairas rouva joutui pankin kanssa varsinaiseen umpisolmuun – ”Ihan kohtuuton tilanne”

    3. 3

      Caruna väläyttää korotuksia sähkön jakeluhintoihin: Meneillään poikkeuksellinen vaihe

    4. 4

      Synkkä arvio ekonomistilta: Eläkkeiden pienentäminen on hyvin todennäköistä

    5. 5

      Katso itse: Sekoitatko nämä autot toisiinsa? Taksi Helsinki hermostui katukuvaan ilmestyneistä takseista

    6. 6

      Kolmekymppisten eläketilanne näyttää surkealta – Ekonomistit vinkkaavat: Näin varaudut tulevaan rysäykseen

    7. 7

      Riita helsinkiläisessä taloyhtiössä: parveke maksoi 44 000 euroa ja käräjöinti 40 000 euroa

    8. 8

      Onko eläkkeitä pakko leikata? Näin asiantuntijat vastaavat: ”Minä en ymmärrä argumenttia ollenkaan”

    9. 9

      Kiinteistöliiton uudet linjaukset: Hajulukon avaaminen kuuluu taloyhtiölle, lattiakaivon putsaaminen asukkaalle

    10. 10

      Autopomo julisti, että työntekijä pitäisi ampua – sen jälkeen alkoi helvetillinen simputus

    11. Näytä lisää