Pankkiunioni jakaisi euromaiden pankkiriskit uudestaan - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Pankkiunioni kasvattaisi eniten Suomen pankkiriskiä

EU:n komissio muuttaisi rahaliiton pankkiunioniksi ja siirtäisi ainakin suurimmat pankit pankkiunionin valvonta- ja pääomitusvastuulle. Pankkiriskien tasajako euromaiden kesken hyödyttäisi suoraan suurimpia pankkimaita ja epäsuorasti kriisimaita. Suomi ei ole kumpaakaan – mutta saisi vastuulleen suhteellisesti eniten uutta pankkiriskiä.

29.8.2012 6:05 | Päivitetty 10.10.2012 9:41

Euroopan unionin komissio esitti alkukesästä aloitteen pankkiunionin perustamiseksi, ja on siitä lähtien eri yhteyksissä toistanut esityksen useita kertoja. Alustavat hahmotelmat täsmentynevät tänä syksynä.

Pankkiunioni on toistaiseksi epämääräinen käsite vailla täsmällistä sisältöä, mutta se on jo herättänyt paikoin kiivastakin ajatuksenvaihtoa puolesta ja vastaan.

Komissio kannattaa koko EU:n tai ainakin euromaiden talous- ja rahaliiton "syventämistä" pankkiunioniksi kiireesti. Pankkiunionin keinoin olisi komission mukaan mahdollista katkaista pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys ja näin rauhoittaa kriisiä.

Pankkiunionin vastustajien, kuten saksalaisen ekonomistiryhmän ja Saksan keskuspankin, mukaan ehdotukset pankkiunionista ovat vain komission uusi yritys lisätä eurovaltioiden keskinäistä yhteisvastuuta toistensa veloista ja velvoitteista.

Jos komissio saa tahtonsa toteen, odottaa Suomeakin patistelu pankkiunionin edellyttämiin uusiin sopimuksiin ja vanhojen sopimusten muutoksiin.

Avainsanoja patistelussa lienevät "vakaus", "valvonta" ja "vastuu".

Yksi ainakin yhtä tärkeä avainsana jäänee tyystin mainitsematta ja tulkitsematta. Ääneen lausumatta jäävät avainsana "yhteisvastuu" ja sen selkokielinen tulkinta: "lompakko auki".

Mallimaistakriisimaita

Siinä komissio on epäilemättä oikeassa, että ylivelkaisten eurovaltioiden ja niitä liian suurin luotoin rahoittaneiden pankkien välillä on kelju kohtalonyhteys.

Ensin valtiot ja pankit hyötyivät yhdessä valtioiden liiallisesta velkaantumisesta ja nyt ne ovat kriisin kuluessa juuttuneet yhdessä keittämäänsä liisteriin.

Kriisivaltiot ovat kriisissä osittain siksi, että niiden syliin on kaatunut finanssi- ja velkakriisin murjomia pankkeja. Pankit taas ovat pinteessä osin siksi, että niiden rahoittamilla valtioilla on rahoitusvaikeuksia eivätkä ne välttämättä selviä veloistaan.

Esimerkiksi Espanja oli vielä juuri ennen kriisiä julkisen talouden ja pankkijärjestelmän hyvästä kunnosta kiitelty mallimaa. Nyt sekin on kriisimaa, jossa sekä valtio että pankit kärsivät vakavista rahoitusvaikeuksista.

Irlannin valtio oli ennen kriisiä miltei velaton. Kriisin alkuvaiheissa valtio lupasi turvata maan ylisuuren pankkijärjestelmän kaikki rahoitusvastuut. Pankit kaatuivat valtion syliin ja heti perään valtio kaatui euromaiden kriisitoimien varaan.

Tällaista ei pankkiunionissa hevin tapahtuisi, uskoo komissio.

Uutta pääomaaei sada taivaalta

Komission mukaan pankkiunioni estäisi valtioiden ja pankkien toinen toisiaan yhä pahempaan pinteeseen painavan syöksykierteen.

Kriisimaiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys katkeaisi, kun pankkiunioni vapauttaisi yksittäiset jäsenvaltiot ainakin suurimpien pankkien valvonta- ja pelastusvastuusta.

Samalla pankkiunioni tarjoaisi suurpankeille yhtä kotivaltiota vahvemman "selkänojan".

Käytännössä hahmotelmat pankkiunionista vaikuttavat pohjimmiltaan perin tutuilta. Ainoastaan hahmotelmien sanavalinnat, yksityiskohtien nimitykset ja järjestelyjen kuvaukset ovat uusia.

Aidosti uutta pääomaa ei pankkiunionissakaan sada taivaalta, vaan joku tässäkin järjestelyssä tarvitaan kuluja maksamaan ja "vakautta" varmistavia varoja pulittamaan.

Jos pankkiunionin toimiin tarvittavia varoja eivät pulita kriisimaat tai suurpankkien kotimaat, kaivaa kuvetta joku muu. Todennäköisesti tehtävään on taas tarkoitus houkutella Suomen kaltaisia sivullisia.

EU:n sopimuksetvain viitteellisiä?

Pankkiunionista toistaiseksi esitellyt kuvaukset korostavat nykyistä tehokkaampaa ja etevämpää sääntelyä ja valvontaa keinoina ennalta ehkäistä uusien kriisien syntyminen.

Suurempi ero nykyiseen tulisi kuitenkin näkyviin vasta, jos jokin pankkiunionin valvontaan siirretty suurpankki sittenkin ajautuisi vaikeuksiin, tai jos unionin keinoin ryhdytään taltuttamaan meneillään olevaa kriisiä.

Kriisipankki ei enää aiheuttaisi oman kotivaltionsa rahoituskriisiä "kaatumalla" vain kotivaltionsa pelastustoimien varaan. Se pyytäisi ja saisi tukea pankkiunionilta. Samoin talletuksia turvaisi pankkiunionin yhteinen talletussuoja eikä vain kriisipankin kotivaltion turva.

Toistaiseksi voimassa olevien EU:n sopimusten mukaan pankkien ja muiden rahoitusalan yritysten ensisijainen valvontavastuu on niiden kotivaltiolla. Niinpä tiukan paikan tullen myös mahdollisten tukitoimienkin pitäisi olla kotivaltion kontolla.

Nämä periaatteet ja sopimukset ovat velkakriisin hoidossa unohtuneet eikä niitä ilmeisesti ole pankkiunionissakaan tarkoitus noudattaa.

Uusi tapa jakaapankkiriskejä

Parin viime vuoden velkakriisissä kriisitoimia eivät ole toteuttaneet ja kustantaneet vain kriisivaltiot tai niitä rahoittaneiden pankkien kotivaltiot. Sen sijaan kriisitoimia ovat pääosin kustantaneet kaikki eurovaltiot yhdessä.

Eurovaltioiden keskinäiset tukiluotot ovat turvanneet kriisimaiden kykyä jatkaa vanhojen velkojensa maksamista. Näin suurten EU-maiden, kuten Saksan, Ranskan ja Britannian, pankit ovat voineet kotiuttaa uhanalaisia saataviaan kriisimaista turvaan.

Pankit ovat välttyneet raskailta luottotappioilta ja niiden kotivaltiot ovat säästyneet mittavilta "omien" pankkiensa pääomitustarpeilta.

Ilmeisesti suunnilleen samanlaisesta suurten pankkimaiden riskien jakamisesta ja pankkien riskien sosialisoimisesta olisi pankkiunionissakin pohjimmiltaan kysymys.

Näin tulkitsee pankkiunionin käytännön merkitystä esimerkiksi saksalaisprofessori Hans-Werner Sinn, joka on ankarasti arvostellut euromaiden aiempiakin kriisitoimia.

Ainakaan Britanniaei lähde mukaanOn toki todennäköistä, että pankki- ja valtioriskien tehokas erottaminen toisistaan rauhoittaisi Euroopan rahoitusoloja ainakin joksikin aikaa. Mutta se on vähemmän varmaa, pystyisikö ylivelkaisten euromaiden yhteinen pankkiunioni moiseen.

Pelkkien eurovaltioiden muodostama pankkiunioni jättäisi erittäin suuren osan Euroopan suurpankeista entiseen tapaan kotivaltioidensa valvonta- ja pääomitusvastuulle.

Näin kävisi, kun Euroopan suurin pankkimaa Britannia ja suurimpiin pankkimaihin kuuluva Sveitsi jäisivät pois pankkiunionista.

Sveitsiä komissio tuskin edes pyytäisi mukaan, sillä se ei ole EU- eikä euromaa. Britannia on EU:n jäsen, mutta se on jyrkästi torjunut osallistumisensa minkäänlaisiin EU:n uusiin pankki- tai finanssiunioneihin.

Itsekin talousvaikeuksista kärsivän Britannian jääminen pois pankkiunionista ei kuitenkaan olisi uuden unionin suurin ongelma.

Suurempia haasteita aiheuttaisivat käsillä olevan kriisin keskeiset ongelmat: liian suuri velkamäärä ja liian pieni pääoman määrä. Ne eivät pankkiunionin perustamisella ratkea.

Pankkiunioni olisiriskien uusjako

Ylivelkaisten euromaiden tai alueen pankkien velkamäärät eivät muutu tippaakaan pienemmiksi sillä, että rahaliitto "syvenee " pankkiunioniksi. Pula tappioiden sulattamiseen kykenevästä vanhanaikaisesta oikeasta pääomasta ei näin helpota.

Velkavastuiden tai pankkiriskien uudelleen ryhmittely ei vähennä näitä velkoja tai niihin liittyviä riskejä. Se ainoastaan jakaa ne maiden kesken uudella tavalla.

Hyvin karkeasti pankkiunionin vaikutuksia pelkistäen järjestely muuttaisi jäsenmaiden asemaa samaan tapaan kuin komission aiemmin ehdottamat yhteisvastuulliset velkakirjat eli niin sanotut eurobondit muuttaisivat.

Pankkiriskien jakaminen jonkinlaisen yhteisvastuun periaattein olisi eduksi keskivertoa suurempien pankkiriskien jäsenmaille ja haitaksi keskivertoa pienempien pankkiriskien jäsenmaille.

Suomi kuuluu selvästi keskivertoa pienempien pankkiriskien maihin.

Niinpä osallistuminen pankkiriskejä jäsenmaiden kesken tasaavaan järjestelyyn sälyttäisi Suomen piikkiin osan muiden pankkiriskeistä mahdollisine tappioineen ja pääomitusvelvoitteineen.

Tarkemmin sanottuna pankkiriskien tasajako euromaiden kesken kasvattaisi Suomen vastuulla olevaa pankkiriskiä suhteellisesti eniten. Ylivoimaisesti eniten.

Eniten hyötyäisoille pankkimaille

Euromaiden talous- ja pankkitilastoja vertailemalla, yhdistelemällä ja rinta rinnan tarkastelemalla selviää, että Suomella on ennen pankkiunionin toteuttamista selvästi keskivertomaata vähemmän pankkiriskiä – ja että pankkiriskien tasajako kasvattaisi Suomen taakkaa suhteellisesti eniten.

Näin käy ainakin Taloussanomien koelaskelmissa, joissa pankkiriskit jaetaan vanhojen euromaiden kesken uudestaan ja lisäksi tasan. Uusjaon jälkeen kullakin järjestelyyn osallistuvalla maalla on yhtä suuri määrä pankkiriskiä suhteessa maan vuotuiseen kokonaistuotantoon.

Tässä laskuharjoituksessa pankkiriski on yhtä kuin kotimaisten pankkien taseiden yhteen laskettu loppusumma.

Talousluvut ovat EU:n tilastoviranomaiselta Eurostatilta, pankkien taseluvut euromaiden keskuspankilta EKP:ltä ja EU:n pankkivalvojalta EBA:lta. Kotimaisten pankkien luvut eivät sisällä ulkomaisten pankkien toimintoja, joten tässä tarkastelussa esimerkiksi Nordea olisi kokonaisuudessaan Ruotsin vastuulla.

Tilastolukuja ravistelemalla selviää, että pankkiriskien tasajakoon perustuva pankkiunioni hyödyttäisi suoraan suurimpia pankkimaita ja epäsuorasti kriisimaita. Sekin selviää, että järjestely rasittaisi eniten Suomea.

Suomen pankkiriskijopa nelinkertaiseksi

Vanhojen euromaiden talous- ja pankkitilastot kertovat, että kotimaisten pankkien taseet ovat keskimäärin 2,4 kertaa niin suuret kuin pankkien kotimaan vuotuinen kokonaistuotanto.

Yhteensä kotimaisten pankkien taseet ovat 2,7 kertaa vanhojen euromaiden yhteenlasketun bruttokansantuotteen kokoiset. Vuoden 2011 bkt oli yhteensä 9 200 miljardia euroa ja kotimaisten pankkien taseiden loppusumma 24 600 miljardia euroa.

Noihin lukemiin perustuva tasajako tarkoittaisi, että keskivertoa suuremman pankkiriskin maa luovuttaisi osan vanhasta riskistään ja keskivertoa pienemmän pankkiriskin maa ottaisi sen kantaakseen.

Suomen suhdeluku on vertailun kaikista maista ylivoimaisesti pienin, vain 0,7. Tasajaon tuottama suhdeluku 2,7 tarkoittaisi Suomen pankkiriskin nelinkertaistumista.

Tällainen tarkastelu ei kerro, olisiko pankkiunioni hyvä vai huono hanke. Sen tarkastelu kuitenkin kertoo, että ainakaan pankkiriskien tasajaolla Suomi ei hyötyisi vaan kustantaisi suurten pankkimaiden hyötyjä.

Pankkiriskien tasajako kasvattaisi Suomen riskiä eniten Vanhojen euromaiden (Euro-11) pankkiriski (kotimaisten pankkien taseet) vuoden 2011 lopussa ja uudestaan jaettuna, jos ne jaettaisiin maiden kesken tasan samalla bkt-osuudella (267%).

EuromaaKotim. pankkien taseet/bkt, %Kotim. pankkien taseet, mrd.eurTasaosuus pankkien taseista, mrd.eurMuutos, mrd.eurMuutos, %Suomi68131512382292Belgia15356398241974Italia16025284215168767Kreikka17838357419150Portugali2394094564812Irlanti251392416256Saksa28372766859-416-6Itävalta286861803-58-7Ranska30861635339-824-13Espanja32835192863-657-19Hollanti39924021606-796-33Yhteensä267246262462600 Lähde: Eurostat, EKP, EBA, Nomura, Taloussanomat (laskelmat)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?