Kriisimaiden keskuspankkirahoitus kyseenalaista laatua - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Euro leijuu tyhjän päällä yhä uhkarohkeammin

Eurojärjestelmään tulvii nopeasti kasvava määrä haamueuroja, kun kriisimaiden keskuspankit rahoittavat luottokelvottomia pankkeja omatekoisia vakuuksia vastaan. Tyhjästä temmattuja miljardeja karkaa kriisimaista pääomapakona Suomeen asti. Näitä haamueuroja lienee liikkeessä jo satoja miljardeja.

29.4.2012 6:03 | Päivitetty 29.4.2012 14:46

Virallisesti euromaiden keskuspankki EKP harjoittaa yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa vastuuntuntoista ja jämptiä rahapolitiikkaa, jonka on tarkoitus ylläpitää hintavakautta ja rahoitusvakautta euroalueella.

Kriisin oloissa rahapolitiikan keinovalikoimaa on laajennettu epätavanomaisilla menetelmillä ja osin kokeellisilla järjestelyillä, jotka osoittavat keskuspankkiirien neuvokkuutta, päättäväisyyttä ja urheutta.

Arkisemmin ilmaisten euroalueella näyttää olevan meneillään suurisuuntaisin Euroopan keskuspankkien toteen panema rahataloudellinen uhkayritys sitten Neuvostoliiton hajoamista seuranneen ruplakaaoksen.

Näin tulkiten keskuspankkiirien tempaukset ilmentävät kieltämättä neuvokkuutta mutta sen lisäksi eivät niinkään urheutta kuin uhkarohkeutta.

Rahakokeiluihin liittyy tuntematon määrä riskejä, jotka ovat pohjimmiltaan euromaiden veronmaksajien riskejä. Suomea eurojärjestelmässä – ja näin ollen myös näissä rahakokeissa – edustaa Suomen Pankki.

Rahakokeetjo hirvittävät

Eurojärjestelmän (=EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit yhdessä) tavanomaisten ja epätavanomaisten toimien keskeinen ero kiteytyy kahteen erittäin tärkeään kysymykseen:

Mille pankeille keskuspankit lainaavat rahaa?

Millä ehdoin keskuspankkirahaa on tarjolla?

Kriisin oloissa keskuspankkirahoitukseen kelvollisten pankkien rima on laskenut niin matalaksi ja rahoituksen ehdot ovat keventyneet niin keveiksi, että heikkohermoisia ja vakavamielisiä on jo alkanut hirvittää.

Viime vuonna Saksan keskuspankin pääjohtaja Axel Weber ja myöhemmin EKP:n niin ikään Bundesbank-taustainen pääekonomisti Jürgen Stark erosivat tehtävistään vastalauseena EKP:n rahapolitiikan kokeiluille.

Tänä keväänä myös Weberin seuraaja, Bundesbankin nykyinen pääjohtaja Jens Weidmann, on esittänyt huolensa rahapolitiikkaan liittyvien riskien kasvusta.

Suomen Pankki on vasta hyvin varovaisesti vahvistanut, että harjoitetussa rahapolitiikassa on ongelmalliset piirteensä, ja että riskit ovat kriisin kuluessa kasvaneet, joskin toki hallinnassa.

Sivullista sitä vastoin nuo eurojärjestelmän ongelmalliset piirteet alkavat vähitellen karmia. Tai paremminkin huimata – sillä eurojärjestelmästä yhä suurempi osa leijuu jo tyystin tyhjän päällä.

Eurojärjestelmäntase tuplaantunut

EKP ja euromaiden keskuspankit ovat kriisin mittaan lisänneet huimasti pankeille tarjoamansa keskuspankkirahoituksen määrää. Näin ne ovat pyrkineet pitämään talouden raharattaita pyörimässä.

Raaka luottolama ja uusi finanssikriisi onkin toistaiseksi jäänyt pelkäksi uhkaksi. Mutta samalla rahapolitiikan alun perin pidättyväisiä ja "oikeaoppisia" periaatteita on tullut melkoisesti venytettyä. Ja samalla on syntynyt täysin uudenlaisia riskejä.

EKP:n ja euromaiden keskuspankkien yhteen laskettu tase on kriisin kuluessa yli kaksinkertaistunut noin 3 000 miljardiin euroon, josta yli tuhat miljardia on pankeille tarjottua kriisiolojen poikkeuksellista rahoitusta. Lopustakin suuri osa koostuu erilaisista kriisitoimista, kuten velkakirjojen tukiostoista.

Yli tuhannen miljardin euron keskuspankkirahoituksesta nyt jo pitkälti yli kymmenen prosenttia leijuu kansanomaisesti sanottuna tyhjän päällä – ja tuottaa liikkeeseen eräänlaisia haamueuroja.

Tällainen väite perustuu havaintoon, jonka mukaan kriisimaiden liikepankit ovat saaneet "omilta" keskuspankeiltaan yhä runsaampaa rahoitusta yhä helpommin. Rahahanat ovat avautuneet paikoin olemattomin tai vielä heppoisemmin ehdoin.

Osa huterasta rahoituksesta on koko eurojärjestelmän vastuulla, osa ainakin muodollisesti kriisimaiden omalla vastuulla. Toki ero on vain muodollinen, ovathan kriisimaiden keskuspankeista vastaavat valtiot jo muiden euromaiden vastuulla.

Vaatimuksistavoi aina tinkiä

Kriisimaiden heikoimmat pankit ovat rahoitusmarkkinoiden mielestä luottokelvottomia, joten ne eivät saa tuoretta rahoitusta muilta pankeilta tai muiltakaan yksityisiltä rahoittajilta.

Päin vastoin pankkien entistäkin yksityistä rahoitusta karkaa sitä mukaa kuin vanhoja velkakirjoja ja talletuksia erääntyy. Tästä on kriisimaiden pääomapaossa kysymys.

Juuri tuon erääntyvän vanhan rahoituksen maksamiseen kriisimaiden pankit ovat tarvinneet – ja saaneet – keskuspankeiltaan yhä runsaampaa rahoitusta. Keskuspankit ovat pankkien vararikkojen ja uuden finanssikriisin pelossa jopa lisänneet kriisipankkien rahoittamista.

Pankeilla ei ole kuitenkaan riittänyt keskuspankkirahoituksen pantiksi sellaisia vakuuksia, jotka olisivat täyttäneet EKP:n kelpoisuusvaatimuksia. Tämä ei ole kuitenkaan sulkenut rahahanoja tai edes pannut niitä tiukemmalle.

EKP on rahahanojen kiristämisen asemesta höllentänyt vakuusvaatimuksia. Koko euroalueen laajuudella toteutetuissa rahoitusoperaatioissa kriisimaiden pankit ovat saaneet rahoitusta käytännössä likipitäen olemattomin vakuuksin.

Ja jos olemattomat vakuusvaatimukset ovat tehneet tiukkaa, ovat kriisimaiden keskuspankit tarjonneet kansallista hätärahoitusta vielä heppoisemmin vaatimuksin.

Melkein 40 000kelvollista lainaa

Keveimmillään jopa olemattomista vakuusvaatimuksista kertoo se, että EKP:n likimain 40 000 vakuudeksi kelvollisen velkakirjalajin luettelossa on kymmenittäin kriisimaiden pankkien ilmeisesti vain vakuustarpeisiin loihtimia velkakirjoja.

Ne ovat läpäisseet EKP:n laatuvaatimukset ja kelpaavat näin ollen tuoreen keskuspankkirahoituksen pantiksi. Mutta niitä ei ole milloinkaan laskettu aidosti liikkeeseen velkakirjamarkkinoille.

Kyse on pankkien omatekoisista vakuuksista, joiden ainut "vahva" piirre on kriisirahoituksen varassa itsekin toimivan kotivaltion antama takaus. Sijoittajat eivät näihin papereihin ole milloinkaan koskeneet saati niitä ostaen rahoistaan luopuneet.

Sen sijaan kriisimaiden keskuspankeille nämä pankkien omatekoiset vakuuspaperit, kuten niin sanotut own use bank bond -pankkivelkakirjat tai niin sanotut promissory note -maksusitoumukset, ovat kelvanneet.

Tämä kävi selväksi, kun Taloussanomat penkoi EKP:n vakuuskelpoisten velkakirjojen luettelosta kriisimaiden pankkien tuoreimpia velkakirjoja ja vertaili niiden tunnistetietoja maailman laajimpiin kuuluvan markkinatietokannan tietoihin kunkin velkakirjan liikkeeseenlasku- ja kaupankäyntitiedoista, kuten merkitsijöistä ja haltijoista.

Velkakirjat ja niiden tiedot kyllä löytyivät, mutta keskeiset tiedot olivat tyhjiä: ei merkitsijöitä eikä haltijoita liikkeeseenlaskussa tai sen jälkeen.

Näitä velkakirjoja ei ole kukaan koskaan oikeasti merkinnyt eikä ostanut, mutta ne edustavat keskuspankkirahoitukseen kelvollista vakuusainesta.

Ennemmin tämän lajin tyhjästä temmatut velkakirjat edustavat silmänkääntötemppua kuin aitoa rahoitustoimintaa tai varsinkaan vakavamielistä keskuspankkitoimintaa.

Simsala-bim, näintoimii eurotemppu

Silmänkääntötemppu synnyttää tyhjästä vakuuskelpoisen velkakirjan ja loihtii tämän avulla liikkeeseen uutta keskuspankkirahaa muutettavaksi pankin taseen kautta ihkauusiksi euroiksi. Näin syntyy eräänlaisia haamueuroja.

Samalla silmänkääntötempulla syntyy muiden eurovaltioiden rahoitustuen varassa olevalle valtiolle uutta takausvastuuta ja kriisimaan keskuspankille – ja sen kautta kenties koko eurojärjestelmälle – uutta kyseenalaista saatavaa.

Kriisimaan pankki kirjoittaa velkakirjan, saa sen takeeksi itsekin kriisin kourissa olevalta kotivaltioltaan takauksen, hakee ja saa kyseistä velkakirjaa vastaan keskuspankilta uutta luottoa.

Simsala-bim – näin syntyy vähällä vaivalla uunituoretta rahaa vaikka pankin erääntyvien velkojen maksamiseen. Näin haamueuroistakin tulee aivan tavallisia euroja, joiden uusi haltija voi vapaasti siirtää ne mihin haluaa. Vaikka Suomeen, jos mieli tekee.

Toki silmänkääntötempun varsinainen piste iin päälle on, jos pankki sijoittaa uudet haamueuronsa vakuuspapereita takaavan kriisivaltion omiin velkakirjoihin. Nehän ovat sitä paitsi vakuuskelpoisia, joten – simsala-bim – niitä vastaan saa keskuspankista taas lisää rahoitusta.

Hätähätärahaa,ellei muu auta

Pankkien omatekoiset vakuudet täyttävät EKP:n yleiset kelpoisuusvaatimukset, kunhan niihin liittyy edes kriisivaltion takaus. Mutta kaikki pankit eivät niihin silti kykene. Silloin hätiin tulee eurojärjestelmän varsinainen hätähätäkeino, niin sanottu ELA-hätärahoitus (emergency liquidity assistance).

Tämä poikkeuksellisten hätätilanteiden väliaikaiseksi maksuvalmiusluotoksi tarkoitettu ELA-rahoitus on kunkin kansallisen keskuspankin omalla vastuulla. Siihen on saatava EKP:n neuvoston lupa. Välttämättä oikeita tai edes omatekoisia vakuuksia ei tarvita lainkaan.

Parhaillaan tällainen lupa on tiettävästi ainakin Kreikan ja Irlannin keskuspankeilla, ja todennäköisesti ainakin yhdellä muulla keskuspankilla. Tietoja ELA-rahoituksesta on hyvin vaikea jäljittää, joten sitä koskevat arviot ovat vain arvioita.

Se on kuitenkin varma tieto, että tällaista ELA-rahoitusta on kriisimaiden pankeilla käytössään ainakin 120 miljardia euroa mutta voi olla jopa 184 miljardia euroa.

Tämä käy edes näin karkealla tarkkuudella ensi kertaa ilmi EKP:n viikko sitten uusimasta koko eurojärjestelmän yhdistetystä viikkotaseesta. Asian paljastaa viikkotaseen eräiden tase-erien uusi ryhmittely ja asiaa selostava viitetieto.

Onko jopa viidesosarahoituksesta höttöä?

Sitä eivät EKP:n tiedotteet tai Taloussanomien "pistokokeet" kerro, kuinka paljon kriisimaiden pankeilla on käytössään omatekoisilla vakuuksilla loihdittuja haamueuroja. Summa lienee joka tapauksessa kymmeniä miljardeja euroja, mutta voi olla yli sata miljardia.

Brittipankki Barclays Capitalin kokoamien tietojen mukaan kolmen pienen kriisimaan, Kreikan, Irlannin ja Portugalin, keskuspankit ovat välittäneet kotimaisille pankeilleen yhteensä noin 140 miljardia euroa EKP:n yleisissä rahoitusoperaatioissa jakoon pantua rahaa.

Tuon summan lisäksi kriisimaiden pankeilla on yhteensä ainakin 120 miljardin euron verran ELA-rahoitusta. Yhteensä 140 plus 120 on 260 miljardia euroa.

Tämä on 20 prosenttia eurojärjestelmän ELA mukaan luettuna kaikkiaan 1 260 miljardin euron keskuspankkirahoituksesta.

Eurojärjestelmän tarjoamasta keskuspankkirahoituksesta voi toisin sanoen jopa viidesosa olla kyseenalaista laatua. Se täyttää EKP:n kelpoisuusvaatimukset, mutta ei kaikilta osin kestä päivänvaloa tai ainakaan kriittistä tarkastelua.

Walter Bagehot -vainaa tuskin uskoisi silmiään, jos joutuisi tämän surkean selonteon lukemaan.

Tältä näyttävät kreikkalaispankkien omatekoiset vakuudet Kreikan valtion takaamia kreikkalaispankkien velkakirjoja, jotka kelpaavat EKP:lle mutta eivät markkinoille. Näyte koottu EKP:n vakuuskelposten velkakirjojen luettelosta 26.4.2012.

ISIN-koodiLiikkeeseenlaskijaEmissioKuoletusKorkoMrd eurHaltijatXS0500982490EFG Eurobank Ergasias27.4.201026.4.201313,1492,300EiXS0505568088National Bank of Greece26.4.201026.4.201313,1582,500EiXS0505643634Alpha Bank30.4.201030.4.201313,1422,117EiXS0505668540Piraeus Bank27.4.201027.4.201313,1492,370EiXS0507201100EFG Eurobank Ergasias4.5.20104.5.201313,1080,950EiXS0507425048National Bank of Greece4.5.20104.5.20136,1081,345EiXS0508016325National Bank of Greece4.5.20104.5.201313,1081,345EiXS0508044962Alpha Bank10.5.201010.5.201313,0770,440EiXS0508340857EFG Eurobank Ergasias10.5.20107.5.201313,1020,700EiXS0519037062Alpha Bank24.6.201024.6.201312,8172,310EiXS0519185093Piraeus Bank18.6.201018.6.201312,8622,207EiXS0519437916EFG Eurobank Ergasias21.6.201021.6.201312,8423,820EiXS0520036285National Bank of Greece28.6.201028.6.201312,8004,266EiXS0521410950Attica Bank30.6.201030.6.20135,7870,215EiXS0523214509ATE Bank30.6.201030.6.201313,6400,649EiXS0570569839ATE Bank16.12.201016.12.201312,8711,548EiXS0570761196Piraeus Bank17.12.201017.12.201312,8623,572EiXS0571547057EFG Eurobank Ergasias21.12.201021.12.201312,8424,280EiXS0572065513Alpha Bank27.12.201027.12.201312,8083,610EiXS0572875788National Bank of Greece23.12.201023.12.201312,8244,108EiXS0573070306Attica Bank30.12.201030.12.20135,5370,295EiXS0589881381Alpha Bank15.2.201115.2.201413,0570,950EiXS0591469639Piraeus Bank17.2.201117.2.201411,0451,750EiXS0603687756EFG Eurobank Ergasias11.3.201111.3.201412,9021,550EiXS0632454293EFG Eurobank Ergasias27.5.201127.5.201413,0140,332EiXS0633385678Alpha Bank3.6.20113.6.201412,9670,400EiXS0634881436National Bank of Greece7.6.20117.6.201412,9341,925EiXS0641312813ATE Bank20.6.201120.6.201412,8531,000EiXS0651719378ATE Bank26.7.201126.7.201413,1581,500EiXS0741923196Piraeus Bank6.2.20127.5.201213,1081,500EiXS0741923352Piraeus Bank7.2.20128.5.201213,1021,750EiXS0742387698EFG Eurobank Ergasias13.2.201214.5.201213,5002,344EiXS0742394983EFG Eurobank Ergasias9.2.20128.5.201213,5001,500EiXS0744838367Alpha Bank22.2.201222.5.201213,5002,000EiXS0751743732National Bank of Greece24.2.201224.5.201213,0003,000EiXS0752378124Piraeus Bank5.3.20125.6.201212,9672,087Ei Lähde: EKP, Bloomberg, Taloussanomat

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?