Euroalueen sisällä on meneillään täysin uudenlainen talletus- ja pääomapako, josta ei näy merkkejä edes kriisimaiden katukuvassa. Talletuksista huolestunut väki ei mellasta pankkien portailla, vaan mammonaa poistuu kriisimaista vähin äänin.
Matkalaukkumammonan lisäksi talletusvaroja karkaa maanpakoon aivan normaaleina tilisiirtoina. Siirtojen mittakaava voi parhaillaan rikkoa jopa taloushistorian ennätyksiä.
Espanjan, Italian ja euroalueen pienempien kriisimaiden pääomapako voi olla absoluuttisin rahamäärin mitaten ennätys. Mutta joka tapauksessa meneillään on taloushistorian taatusti mittavin huomaamaton pääomapako.
Hiljaisuus ja huomaamattomuus ovat tämän pääomapaon omituisia piirteitä, mutta eivät kuitenkaan täysi mysteeri. Ne kuuluvat eurojärjestelmän ominaispiirteisiin.
Talletuksiaan nostavia säästäjiä ei ole kertynyt jonoiksi asti, sillä pankeilla ei ole ainakaan vielä ollut rahasta pienintäkään pulaa. Rahaa riittää niin runsaasti kuin tarvis vaatii.
Tämä ei kuulu markkinatalouden ominaispiirteisiin, mutta eurojärjestelmän ominaispiirteisiin tämä kuuluu.
EKP:llä liossa enemmänkuin "palomuurien" verran
Euromaiden keskuspankki EKP toimittaa yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa kriisimaista pakenevan yksityisen pääoman tilalle tuoretta keskuspankkirahaa juuri niin paljon kuin on tarvis.
Rahavirtojen pääsuunnat ovat kriisin oloissa olleet selkeät. Yksityistä rahaa siirtyy epävakaasta etelästä vakaampaan pohjoiseen, ja viime kädessä veronmaksajien riskillä liikkuvaa keskuspankkirahaa siirtyy pohjoisesta etelään.
Sekin kuuluu eurojärjestelmän ominaispiirteisiin, että rahaa siirtyy tarpeen mukaan keskuspankkien välillä euromaasta toiseen rajoituksetta, viivytyksittä, liikoja kyselemättä ja kaiken lisäksi puoli-ilmaiseksi.
Näin kriisimaiden ja niiden rahoitusvaikeuksia potevien liikepankkien käyttöön on siirtynyt – tai ehkä pitäisi tarkemmin sanoa "syntynyt" – pelkästään muutaman viime kuukauden kuluessa likipitäen tuhat miljardia euroa uunituoretta rahaa.
Summa on suurempi kuin euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vasta vahvistamat "palomuurit" yhteensä.
Eurojärjestelmän apurahat ovat lisäksi jo kriisimaiden käytössä käteisenä ja muunlaisena rahana eivätkä pelkkiä puheita niin kuin talousministereiden uhoamat "palomuurit".
Apurahasta on silti kummassakin kysymys.
Puoli-ilmaistatukirahoitusta
Kriisimailla ja niiden liikepankeilla on käytössään EKP:n ja eurojärjestelmän tarjoamaa poikkeuksellista keskuspankkirahoitusta pyörein luvuin lähemmäs tuhat miljardia euroa.
Kun päälle lasketaan kriisimaiden velkakirjamarkkinoilla keskuspankkien toteuttamat velkakirjaostot, kohoaa poikkeustoimin kriisimaille tarjotun keskuspankkirahoituksen määrä pitkälle yli tuhanteen miljardiin euroon.
Tuon verran kriisimailla oli maaliskuun lopussa käytössään sellaista rahaa, jota ne eivät olisi mistään muualta saaneet millään ilveellä. Ainakaan rahoitusmarkkinoilta moisia summia ei olisi löytynyt lainaksi puoli-ilmaiseksi eikä välttämättä millään hinnalla.
EKP:ltä ja eurojärjestelmän kansallisilta keskuspankeilta on löytynyt.
Tämä käy vaikeuksitta ilmi keskuspankkien vasta valmistuneista maaliskuun lopun tasetilastoista. Kokonaiskuvaa täydentävät euromaiden välisiä rahavirtoja kuvaavat niin sanotun Target-maksujärjestelmän tuoreet tilastot.
Tase- ja Target-tilastot kertovat, minkälaisia summia eurojärjestelmän sisällä on maasta toiseen siirtynyt. Summat ovat hillittömän suuria, ja lisäksi ne kasvavat hillitöntä vauhtia.
Ei ongelma muttamerkki ongelmista
Tilastoista käy ilmi, että eurojärjestelmän sisällä toimii jättiläismäinen raha-automaatti. Se siirtää yksityistä rahaa etelästä pohjoiseen ja keskuspankkirahaa tilalle pohjoisesta etelään.
Rahaa siirtävät rahapolitiikan päätökset, mutta rahat siirtyvät maasta toiseen euromaiden keskuspankkien ylläpitämässä Target-maksujärjestelmässä, joka on teknisesti edistyksellinen ja tehokas mutta sivulliselle mielenkiintoinen aivan muusta syystä.
Kunkin euromaan keskuspankin niin sanotut Target-saatavat tai -velat ovat ani harvoja lukuina esiintyviä vihjeitä euroalueen sisäisistä rahavirroista – ja niiden mahdollisista tasapainohäiriöistä.
Virallisesti Suomen Pankin tai muiden keskuspankkien niin sanotut Target-saldot ovat pelkkä kirjanpidollinen sivuseikka. Virallisesti maksujärjestelmän pahatkin tasapainohäiriöt vain ilmentävät ongelmallista ilmiötä mutta eivät itse ole ongelma.
Sattumoisin nämä kirjanpidolliset sivuseikat kuitenkin kertovat, että Espanjan ja Italian keskuspankit olivat maaliskuun lopussa eurojärjestelmälle velkaa yhteensä yli 500 miljardia euroa, ja Saksan Bundesbankilla oli yksin yli 600 miljardia euroa vastaavia saatavia.
Suomen Pankki oli maaliskuun lopun tasetietojen perusteella 73 miljardia euroa saamapuolella. Näiden Target-saatavien ja -velkojen muodollinen vastapuoli on EKP. Riskit ja tuotot jaetaan kunkin keskuspankin pääomaosuuden mukaan.
LTRO-rahaa enitenEspanjaan ja Italiaan
Euromaiden keskuspankkien Target-saatavat ja -velat ovat syntyneet yhtä hyvin yksityisten kuin kriisiaikaisten julkistenkin rahavirtojen vaikutuksesta. Esimerkiksi EKP:n rahoitusoperaatiot hajautuvat kautta euroalueen juuri Target-järjestelmän välityksellä.
Maaliskuun lopun taseista selviää, että EKP:n vuodenvaihteen molemmin puolin tarjoamat kolmen vuoden mittaiset yhteensä noin tuhannen miljardin euron keskuspankkiluotot päätyivät suurimmaksi osaksi kriisimaiden pankeille.
EKP toteutti ensimmäisen niin sanotun LTRO-operaationsa joulukuussa ja toisen samanlaisen kolmivuotisen rahoitustoimen helmikuun lopussa. Näiden operaatioiden toteutuksesta kertovat luvut ovat ensi kertaa mukana maaliskuun lopun taseissa.
Suurimpia summia välitti pankeilleen se sama pahaenteinen kaksikko, jonka huimasti kasvavat alijäämät pelottavat Target-tilastoissa: Espanja ja Italia.
Maaliskuun lopussa pitkäaikaista EKP-rahaa oli Espanjan pankeilla yli 315 miljardia euroa ja Italian pankeilla 270 miljardia euroa. Keskuspankkitalletuksilla vähennetyt nettomäärät olivat Espanjassa 230 ja Italiassa 260 miljardia euroa.
Siitä ei ole kenelläkään harmainta aavistusta, miten markkinoiden hyljeksimät kriisimaiden pankit kykenevät aikanaan maksamaan nämä luotot takaisin.
Ilman EKP:n tukirahaakriisi olisi tehokkaampi
Ilman eurojärjestelmän tarjoamaa automaattista rahoitustukea Espanja ja Italia olisivat pienempien kriisimaiden tavoin aika päivää olleet aivan samanlaisessa pakkoraossa kuin Suomi oli 1990-luvun alussa.
Ensin ne olisivat yrittäneet epätoivoisesti pysäyttää pääomapakoa nostamalla korkonsa korkeuksiin. Sitten ne olisivat antaneet – tai pikapuolin antaisivat – periksi, ja laskisivat valuuttansa kellumaan, jos voisivat.
Mutta samanlaisessa markkinatalouden pakkoraossa tapahtuisi muutakin sellaista, mistä nyt ei näy merkkiäkään.
Vanhanaikaisen markkinatalouden oloissa Espanja ja Italia – ja mahdollisesti myös Ranska – olisivat pakosta jo panneet toimeksi niin pankkiensa voimasaneeraukset kuin muutkin talousuudistukset.
Nyt tällaiseen talousremonttiin ei ole markkinoiden synnyttämää painetta tai muutakaan kiirettä. Siitä pitävät muut euromaat tukiluottoineen ja eurojärjestelmä automaattisine apurahoineen huolen.
Rahoitustuki ei ole tähän mennessä puuttunut kriisin varsinaisiin syihin, kuten liian suuriin velkamääriin ja pankkien liian huteriin pääomiin. Velkaantuminen on vain jatkunut, joten tämän kaltainen aikailu voi jopa pahentaa saneerausta.
Suomen kriisissä rahamaksoi 16 prosenttia
Suomesta pakeni 1990-luvun alussa yritysten ja kotitalouksien talletuksia ja muuta yksityistä pääomaa runsain määrin. Suomen Pankki yritti ylläpitää markan arvoa ensin tukiostoin ja valuuttavarannon huvettua voimakkain korkojen nostoin.
Suomalaispankkien 1990-luvun alun helibor-rahamarkkinakorot nousivat korkeimmillaan yli 16 prosenttiin. Laina-asiakkaat joutuivat maksamaan pankeille vielä korkeampia korkoja.
Ruotsia samaan aikaan riepotellut vastaava pääomapako yllytti maan keskuspankin Riksbankin tempaisemaan yönylikoron hetkellisesti jopa 500 prosenttiin.
Puolustus kuitenkin petti niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Keskuspankit luopuivat toivottomasta taistelusta ja päästivät valuuttansa kellumaan. Sitten alkoi pankkien suursiivous.
Suomen ja Ruotsin velkakuplat puhkesivat ja pankkikriisit siivottiin edes joten kuten markkinatalouden periaattein. Ainakin siihen verrattuna, mitä parhaillaan on euromaiden kesken meneillään.
Eurojärjestelmä sen sijaan pyrkii kaikin keinoin estämään markkinataloutta toimimasta. Virallisen ilmaisun mukaan eurojärjestelmä "ehkäisee rahaolojen eriytymistä", ja näin "varmistaa rahapolitiikan välittymistä".
Siitä ei ole minkäänlaisia takeita, että moiset ehkäisy- ja varmistustoimet tepsivät. Sen sijaan on varmaa, että näissä toimissa palaa rutkasti rahaa. Varmaa on myös, että Suomen Pankki kuuluu kustantajiin.
Ilmainen lounason piilotukea
EKP ja euromaiden keskuspankit tarjoavat kriisimaiden pankeille rajoituksetta ja yhä heppoisemmin vakuusvaatimuksin rahoitusta tasan yhden prosentin korolla. Jos EKP laskee ohjauskorkoa, laskee samalla myös tukiluottojen korko.
Yksi prosentti on tarkalleen 15 prosenttiyksikköä vähemmän kuin pankit joutuivat pulittamaan rahoituksestaan Suomen 1990-luvun edes joten kuten markkinaehtoisessa pankkikriisissä.
Yksi prosentti on tarkalleen viisi prosenttiyksikköä vähemmän kuin esimerkiksi Espanjan pankeilla on mahdollisuus rahastaa oman kotivaltionsa velkakirjoihin tekemistään sijoituksista.
Kriisimaiden pankkien yhteensä 800 miljardin euron keskuspankkirahoitus sisältää laskennallista vuosisäästöä 15 prosenttiyksikön korkoeron perusteella 120 miljardia euroa. Suomen Pankki "tarjoaa" tästä summasta 1,8 prosenttia eli 2,2 miljardia.
Samalla summalla pankit saavat viiden prosenttiyksikön korkoerolla mahdollisuuden tienata 40 miljardia euroa ylimääräistä vuodessa. Tästä Suomen Pankki "tarjoaa" 0,7 miljardia. Kyse on lahjasta ja antajan saamatta jäävästä tuotosta. Per vuosi.
Nämä korkoerot ovat kriisimaiden pankeille silkkaa säästöä tai suoranaista tuottoa. Tämä ilmainen lounas on pankeille tarjottavaa piilotukea, jonka kustantavat EKP ja keskuspankit – Suomen Pankki muiden mukana.
Suurin osa tuoreesta EKP-rahasta heikkoihin euromaihin Pankkien käytössä oleva keskuspankkirahoitus pankkien kotimaan mukaan.
MaaJoulukuun LTRO, mrd eurHelmikuun LTRO, mrd eurMaaliskuun lopussa, mrd eurEspanja115158315Italia116139270Ranska10563169Irlanti384185Kreikka1775 Saksa393074Portugali252556Belgia142340Itävalta10620Hollanti8515Luxemburg325Suomi21,33,6Yhteensä4895291128Kriisimaat311368801 Lähde: Keskuspankit, EKP, Barclays Capital
Analyysi
Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva
