Suomen Pankki ja toisenlainen riskianalyysi

Suomen Pankin (SP) riskit ovat rahoituskriisin kuluessa merkittävästi kasvaneet, ilmenee pankin tuoreesta vuosikertomuksesta. Itse SP kuitenkin arvioi, että riskit ovat hallinnassa ja pankin tase riittävän vahva riskien kantamiseen.

Riskejä ovat kasvattaneet lukuisat ennen kokemattomat kriisiolojen operaatiot, joita SP ja muiden euromaiden keskuspankit ovat yhdessä koko euroalueen keskuspankin EKP:n kanssa toteuttaneet.

Viime vuodenvaihteen luvuin euromaiden keskuspankkien ja EKP:n toteuttamia poikkeuksellisia rahoitustoimia oli voimassa noin 1 140 miljardin euron arvosta. Sittemmin summa on tuosta vielä kasvanut, ja lienee nyt noin 1 500 miljardia euroa.

Suomen Pankin laskennallinen osuus koko euroalueen rahapolitiikan poikkeustoimista oli vuodenvaihteessa noin 20 miljardia euroa ja lienee nyt viitisen miljardia euroa suurempi.

Mutta kuinka suuri on tuohon summaan liittyvä Suomen Pankin riski?

SP:n vuosikertomus esittää riskeistä yhden tulkinnan – joka perustuu poliittisesti sovinnaiseen tulkintaan rahaliiton peruuttamattomasta luonteesta, ja jättää näin ollen suurimmat riskit huomiotta.

Taloussanomat täydentää SP:n oikeaoppista tarkastelua omalla kotitekoisella ja kaikin puolin vääräoppisella tarkastelullaan, jossa rahaliiton koostumus ei ole itsestään selvä eikä varsinkaan peruuttamaton.

Yltyykö mustan aukonimu liian vahvaksi?

Poliittisesti sovinnaisen tulkinnan mukaan kaikki nykyiset euromaat ovat euromaita vastaisuudessakin, onhan kyse virallisen ilmaisun mukaan peruuttamattomasta liitosta.

Saman virallisen maailmankuvan mukaan kaikki euromaiden keskuspankit vastaavat velvoitteistaan eurojärjestelmälle eli EKP:lle ja tämän kautta muiden euromaiden keskuspankeille.

Jos virallinen tulkinta osoittautuu oikeaksi, lienevät myös Suomen Pankin viralliset riskiarviot perusteltuja. Mutta jos virallinen maailmankuva murenee, pettävät myös viralliset riskiarviot.

Epäsovinnaisen tulkinnan mukaan rahaliiton arkitodellisuus on paljon epävarmempi ja arvaamattomampi kuin virallisen tulkinnan mukaan on mahdollista.

Vääräoppisessa tarkastelussa kriisimaiden ylenpalttisesta rahoittamisesta voi koitua ennalta arvaamattomia tappioita, jotka eivät pysähdy kriisimaihin tai jakaudu kaikkien nykyisten euromaiden kesken. Riskit välittyvät EKP:n kautta Suomeen asti.

Tässä kotitekoisessa rasituslaskelmassa kriisimaiden alijäämät ja yksityisen pääomapaon kiihtyminen muodostavat mustan aukon, johon muiden euromaiden tarjoama keskuspankkirahoitus imeytyy – ja katoaa kuin mustaan aukkoon.

EKP:n kautta Suomen Pankki on kiinni eurojärjestelmässä ja sen riskeissä niin kuin astronautti on letkuillaan ja turvaköysillään kiinni avaruusasemassa. Jos asema imeytyy mustaan aukkoon, vetävät köydet astronautin perässään.

Suomen Pankillemahdoton tarkastelu

Epähieno epäily rahaliiton koostumukseen liittyvästä epävarmuudesta ei ole ennuste eikä se ole varsinkaan pahansuopa toive. Tarkoitus on pelkästään puntaroida keljun tapahtumasarjan vaikutuksia niin kuin riskiarvioissa on tapana.

Epäily ja riskien puntarointi perustuvat taloushistorialliseen havaintoon, jonka mukaan yksikään itsenäisten valtioiden rahaliitto ei ole tähän mennessä selvinnyt hajoamatta – tai ilman jäsenmaiden liittymistä liittovaltioksi.

Rahaliittojen yleisin kehitys on ennen pitkää palauttanut kokeiluun osallistuneet maat takaisin itsenäisiin valuuttoihin.

Niinpä taloushistorian perusteella euroalueen selviytyminen tästä kriisistä nykyisellä kokoonpanollaan olisi suurempi yllätys kuin ainakin yhden tai joidenkin jäsenmaiden eroaminen tai jopa koko liiton hajoaminen.

Taloushistoria ei toki tarkoita, että rahaliiton hajoaminen olisi välttämätöntä. Se tarkoittaa kuitenkin, että tapahtuma tuskin olisi tavaton.

Silti Suomen Pankin lienee rahaliittoa edustavan virallisen luonteensa vuoksi mahdoton käsitellä tätä rahaliiton suurimpiin kuuluvaa riskiä ainakaan julkisesti.

Niinpä vuosikertomuksen riskikuvaukset perustuvat vain sellaisiin "huonoimpiin tapahtumiin", jotka ovat virallisesti mahdollisia ja julkisesti keskustelukelpoisia.

Ovatko todelliset riskitsuurempia kuin pitäisi?

Jos rahaliiton jännitteet kasvavat kriisin mittaan liian suuriksi ja edessä on lopulta ero, koituu eron hetkestä ja seurauksista epäilemättä monipuolista riesaa ja hampaiden kiristelyä. Silti se voi olla lopulta jopa väistämätön.

Mutta miten ero vaikuttaisi euromaiden keskinäisiin velkasuhteisiin, kuten eurojärjestelmän sisäisiin velkoihin ja saataviin? Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotun Target-maksujärjestelmän velat ja saatavat.

Jos jokin euromaa päättäisi erota rahaliitosta, tarkoittaisi se samalla maan keskuspankin eroa eurojärjestelmästä. Muiden keskuspankkien ilmeinen riski olisi, että lähtijä jättäisi velkojaan maksamatta.

Tämän yksinkertaisen tarkastelun yksinkertainen oletus on, että kriisi kärjistyy yhden tai useamman kriisimaan eroon mutta loput euromaat jatkavat.

Toinen yksinkertainen oletus on, että lähtijät jättävät oman osuutensa eurojärjestelmän yhteisistä riskeistä jäljelle jäävien huoleksi.

Kolmas yksinkertainen oletus on, että lähtijät jättävät maksamatta omat velkansa EKP:lle.

Tällaisista yksinkertaisista oletuksista seuraa yksinkertaisia johtopäätöksiä. Kuten se, että Suomen Pankille asti kertyy EKP:n kautta rutkasti enemmän riskejä ja suoranaisia tappioita kuin virallisten riskikuvausten perusteella on mahdollista.

Taakan uusjakoriippuu lähtijöistä

Euroalueen keskuspankkien rahoitustoimet ovat koko eurojärjestelmän yhteisiä, ja niin ovat myös toimiin liittyvät riskit. SP:n osuus eurojärjestelmän voitoista ja tappioista on 1,8 prosenttia.

Tämän prosenttiluvun perusteella Suomen Pankin osuus noin 1 500 miljardin euron rahoitusoperaatioista on noin 27 miljardia euroa. Vuodenvaihteessa Suomen Pankin osuus 1 140 miljardista eurosta oli noin 20 miljardia euroa.

Suomen Pankin omien riskianalyysien perusteella vuodenvaihteen 20 miljardiin euroon liittyi noin 2,5 miljardin euron tappioriski. Samalla suhteella riski olisi nyt noin 3,4 miljardia euroa.

Mutta SP:n osuus rahoitusoperaatioista ja niihin liittyvistä riskeistä muuttuu, jos yksi tai useampi euromaa eroaa rahaliitosta ja sen keskuspankki vetäytyy eurojärjestelmästä ja EKP:n osakkuudesta.

Samoin miljardimäärin Suomen Pankin piikkiin kertyy vuodenvaihteen luvuin 20–33 miljardia euroa ja nyt noin 27–43 miljardia euroa siitä riippuen, eroaako vain Kreikka vai eroavatko kaikki kriisimaat Italiaa myöten.

Kriisimaiden omaosuus kolmasosa

Jos kriisimaat eroavat rahaliitosta Kreikasta alkaen ja erot jatkuvat Italiaan asti, kasvavat muiden riskit ensin pikku hiljaa ja lopulta ryöpsähtämällä.

Näin kävisi, jos Kreikan jälkeen eroaisivat ensin pienehköt Irlanti ja Portugali mutta näiden jälkeen lähtisivät vielä euromaiden suurimpiin kuuluvat Espanja ja Italia.

Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän pinteessä olevia kriisimaita, joihin eurojärjestelmän kriisiaikaisissa rahoitustoimissa liikkeeseen lähteneet miljardit ovat suurimmaksi osaksi päätyneet.

Keskuspankkirahoituksen päätyminen kriisimaiden pankkien ja näiden kautta myös kriisivaltioiden rahoitukseen tarkoittaa käytännössä, että keskuspankit ovat ryhtyneet hyvin riskipitoiseen rahoitukseen.

Euromaiden keskuspankit ovat ottaneet kriisimaissa sellaisia riskejä, joita yksityiset rahoittajat eivät uskalla ottaa.

Viiden kriisimaan omien keskuspankkien laskennallinen osuus eurojärjestelmän rahoitusoperaatioista ja niihin liittyvistä riskeistä on suurin piirtein kolmasosa.

Jos yksi kolmasosa maksajista jää pois, kasvaa jäljelle jäävien keskuspankkien taakka suunnilleen saman verran nykyistä suuremmaksi.

Sisäinen asia, kunnesliiton perusta pettää

Rahaliittoon jäävien maiden ja niiden keskuspankkien haasteet eivät eron hetkellä rajoittuisi ainoastaan yhteisten keskuspankkitoimien taakan jakamiseen entistä harvempien keskuspankkien kesken.

Toinen riski olisi, että lähtevien keskuspankkien niin sanotut Target-maksuliikealijäämät jäisivät kattamatta ja muuttuisivat mahdollisesti luottotappioiksi.

Niin kauan kuin rahaliitto on ehyt eikä edes Kreikka ole lähdössä, ovat Euromaiden keskuspankkien välillä erittäin suuriksi kasvaneet maksuliikkeen ali- ja ylijäämät "vain" eurojärjestelmän sisäisiä tilikirjauksia.

Kirjausten ja niiden ilmentämien rahavirtojen luonne muuttuu, jos joku lähtee.

Viime vuodenvaihteen luvuin sattumoisin juuri kriisimaiden keskuspankkien nimissä oli ylivoimaisesti suurimmat Target-velat. Ne olivat euroalueen sisäisistä rahavirroista syntyneitä alijäämiä.

Muodollisesti ja juridisesti kyse on alijäämäisten keskuspankkien veloista EKP:lle. Muotoseikat ja juridiset velkasuhteet menettävät merkityksensä, jos perusta pettää.

SP:n tase kestää niinsuuret tappiot kuin tarvis

Jos kriisimaat lähtevät ja Target-velat muuttuvat jäljelle jäävien luottotappioiksi, kertyy tappioita yhteensä 106–629 miljardia euroa. Suomen Pankin laskennallinen osuus keljusta laskusta olisi 2–18 miljardia euroa.

Suomen Pankin taseessa oli viime vuoden lopussa vakavaraisuuden takeena omaa pääomaa, varauksia ja arvonmuutostilille kirjattua tappiopuskuria yhteensä 7,5 miljardia euroa.

SP kestää toisin sanoen vaikeuksitta erittäin suuria tappioita – mutta ei välttämättä kriisimaiden eroa varsinkaan Espanjaa ja Italiaa myöten.

Pahimmassa tapauksessa SP joutuisi turvautumaan lain suomaan erivapauteen. Jos tappioita uhkaisi tulla enemmän kuin tase kestää, SP saa jättää liian suuret tappiot kerralla kirjaamatta.

Tämä lain suoma suojapanssari tarkoittaa, että "liian suuret" tappiot olisivat suurempi kolaus SP:n uskottavuudelle kuin sen taseelle. .

Näin euromaiden EKP-riskit kasvaisivat Euromaiden keskuspankkien osuus EKP:n noin 1500 miljardin euron (3/2012) rahoitusoperaatioista, jos kriisimaita eroaa ja jakajien määrä vähenee.

EuromaaLaskennallinen osuus nytJos vain Kreikka eroaaJos myös Irlanti eroaaJos myös Portugali eroaaJos myös Espanja eroaaJos myös Italia eroaaSaksa407422429440506651Ranska306317323332381490Italia2692792832913340Espanja17918518819300Hollanti86899093106137Belgia535455576584Itävalta424444465267Kreikka4200000Portugali383940000Suomi272828293443Irlanti24250000Slovakia121213131519Luxemburg555567 Lähde: Suomen Pankki, Deutsche Bank, Taloussanomat (laskelmat)