Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n luottotilastot paljastavat, että Euroopan velkakriisin olemuksen ja EU:n toteuttamien kriisitoimien välillä on erittäin räikeä ristiriita.
Samoista luottotilastoista ilmenee, että tuo ristiriita on kriisin edetessä ja laajetessa muuttunut aina vain räikeämmäksi – ja että se suosii kaikista EU:n jäsenmaista eniten Britanniaa ja sorsii eniten Suomea.
Velkakriisin olemuksen ja EU:n kriisitoimien välinen räikeä ristiriita kiteytyy kahteen keskeisen tärkeään havaintoon, joista ensimmäinen selviää BIS:n tilastoista ja toinen EU:n tavasta jakaa kriisitoimien taakkaa jäsenmaiden kesken:
1) Euroopan maiden välisessä velkojen sotkuisessa verkossa on kaikista EU-maista ylivoimaisesti eniten saatavia jumissa Britannian pankeilla ja vähiten Suomen pankeilla.
2) EU katsoo kriisin koskevan etupäässä euromaita, joten sen mielestä Suomenkin pitää osallistua kriisitoimiin rutkasti omien pankkiensa riskejä suuremmin panoksin Britannian lähinnä seuratessa sivusta sotkun siivoamista.
Luottotilastojen perusteella Suomella ei pitäisi olla mitään tekemistä Euroopan velkojen verkossa, jota se ei ole virittänyt saati sotkenut.
Tutkimus punoivelkojen verkon
Velkakriisin suurimpina riskinottajina on aiemmin pidetty Saksan ja Ranskan pankkeja, ja näin onkin asian laita, jos mukaan lasketaan vain suorat riskit varsinaisissa kriisimaissa.
Brittipankit on toki tiedetty suuriksi ja innokkaiksi riskinottajiksi, mutta aiemmin niitä ei sentään ole pidetty velkakriisin suurimpina riskinottajina. Sellaisia ne kuitenkin ovat, kun mukaan suorien riskien päälle lasketaan epäsuorat riskit.
Velkakriisin laajeneminen ja eteneminen antaa aiheen uuteen tarkastelukulmaan, jollaisen esittelee esimerkiksi suurimmissa EU-maissa toimiva ESCP Europe -kauppakorkeakoulu velkatutkimuksessaan The great EU debt write off (EU:n velkojen suuri alaskirjaus).
Yhdeksi internetin finanssisivustojen ja -blogien alkuviikon suosikkiaiheeksi noussut tutkimus on koonnut kattavat tiedot suurimpien Euroopan maiden ja kriisimaiden keskinäisistä saatavien ja vastuiden muodostamasta velkojen verkosta.
Tutkimuksen varsinainen tarkoitus on tarkastella, miten eri maiden saatavia ja vastuita keskenään kumoamalla velkojen yhteenlaskettua nettomäärää olisi mahdollista merkittävästi pienentää.
Tätä teoreettista ja keskeisiltä osin käytännön arkitodellisuudelle ehkä vierasta tarkastelua kouriintuntuvampia ovat itse huimat velkaluvut ja niiden yhdessä muodostama sotkuinen velkojen verkko.
Kriisi ei koske enääpelkkiä kriisimaita
ESCP on punonut Euroopan velkojen verkon kahdeksan EU-maan keskinäisistä saatavista ja velkavastuista, ja yrittänyt laskuharjoituksillaan hakea keinoja koko velkamäärän keventämiseen.
Oikeasti tämä tuskin onnistuisi kovin helposti, sillä todellisuudessa maiden väliset saatavat ja vastuut eivät suinkaan ole pelkästään valtioiden välisiä, vaan kyse on suurimmaksi osaksi yksityisten liikepankkien saatavista ja valtioiden lisäksi lukuisten yksityisten velallisten velkavastuista.
Siksi ESCP:n tutkimuksen kenties kiinnostavin ja ajankohtaisin anti kumpuaa tutkimuksen netotuslaskelmien raaka-aineesta – eli BIS:n luottotilastojen luvuista.
ESCP:n laskelmat ja luottotiedot koskevat Britannian, Saksan, Italian, Ranskan, Espanjan, Irlannin, Portugalin ja Kreikan pankkien saatavia kustakin muusta maasta yhdessä ja erikseen. Kyse ei siis ole ainoastaan suurten maiden pankkien saatavista kriisimaissa.
Pelkkiä kriisimaita laajempaa saatavien yhteen laskemista puoltaa tulkinta, jonka mukaan velkakriisi ei ole enää pitkään aikaan koskenut vain heikoimpia kriisimaita vaan pankkien mittavien luottoriskien takia kriisissä kytevät jo uuden finanssikriisin ainekset.
Suomen pankkien saatavat sen enempää kuin Suomen velkavastuutkaan eivät ole miltään osin mukana ESCP:n tutkimuksessa.
BIS:n tilastoista ilmenee hyvä syy Suomen jättämiseen pois tutkimuksesta: Suomen pankkien saatavat suurissa EU-maissa ja kriisimaissa ovat niin mitättömät, että ESCP:n olisi pitänyt tulostaa tutkimuksensa julistekokoisin sivuin saadakseen Suomen luvut näkymään kuvioissaan.
Brittipankeilla melkeintuhannen miljardin riskit
Saksan ja Ranskan pankeilla on enemmän suoria saatavia ylivelkaisissa kriisimaissa kuin Britannian pankeilla.
Jos saatavien ketjua viedään edes yhtä porrasta kauemmas kriisin ytimestä, on mukaan laskettava myös suurten rahoittajamaiden keskinäiset saatavat, kuten brittipankkien saatavat kriisimaiden lisäksi myös Saksasta ja Ranskasta.
Näin suurimpien pankkimaiden ja velkaisimpien kriisimaiden ristiin rastiin maasta toiseen kurottavia saatavia ja velkavastuita yhteen laskemalla ilmenee, että ylivoimaisesti eniten saatavia Euroopan velkojen verkossa on Britannian pankeilla.
ESCP:n tutkimuksen mukaan brittipankeilla on muissa suurissa rahoittajamaissa ja kriisimaissa saatavia kaikkiaan 959 miljardia euroa eli likipitäen tuhat miljardia euroa.
Saksan, Italian, Ranskan ja Espanjan pankit eivät pääse likimainkaan yhtä muhkeisiin lukemiin.
Samaan tapaan ristiin rastiin eri maista kertyviä saatavia on Saksan pankeilla 563 miljardia, Italian pankeilla 462 miljardia, Ranskan pankeilla 383 miljardia ja Espanjan pankeilla 346 miljardia euroa.
Suomen pankeilla allepuoli prosenttia riskeistä
BIS:n luottotilastoista ilmenee, että ESCP:n tutkimuksen laskutavalla Suomen pankeilla on saatavia tutkimuksen kuvaamassa velkojen verkossa suurin piirtein yhdeksän miljardia euroa. Suomen pankkien saatavat ovat toisin sanoen vähemmän kuin yksi sadasosa eli alle prosentti Britannian pankkien saatavista.
Koko velkojen verkossa on tutkimuksen mukaan ristiin rastiin toisiinsa sotkeutuneena yhteensä yli 3 000 miljardin euron saatavat ja vastuut. Koko potista on Britannian pankkien saatavia noin 30 prosenttia ja Suomen pankkien saatavia noin 0,3 prosenttia.
Saatavissa on BIS:n tilastointitavan mukaisesti laskettu yhteen pankkien ulkomaiset saatavat kohdemaiden julkiselta taloudelta (valtiot sekä alue- ja paikallishallinto), rahoitusalan yrityksiltä, muilta yrityksiltä ja kotitalouksilta.
Kyse ei siis ole pelkästään valtioiden veloista eikä lainkaan pankkien kotimaisista saatavista. Luvuissa eivät ole mukana muiden rahoittajien kuin pankkien saatavat. Luvut ovat viime maaliskuun lopulta.
EU:n mukaan saatavienmäärällä ei ole merkitystä
Saatavien, velkavastuiden ja toisaalta EU:n junailemien kriisitoimien jyrkkä epäsuhta tulee parhaillaan Suomen ja useiden muiden euromaiden kansanedustajien eteen, kun kautta euromaiden pitäisi vahvistaa viime kesänä EU-maiden kesken sovittuja uusia kriisitoimia.
Ensin pitäisi päättää euromaiden väliaikaisen vakausrahaston EFSF:n (suomeksi ERVV:n) kasvattaminen noin kaksinkertaiseksi alun perin sovitusta. Ennen kuin sitäkään on vahvistettu pitäisi Kreikankin hätäluotot kasvattaa kaksin verroin alkuperäisiä muhkeammiksi.
Suomella on erityyppisten kriisitoimien sitoumuksia, lupauksia sekä suoria ja epäsuoria riskejä kontollaan laskutavasta riippuen jopa 20 miljardia euroa – ja EU patistelee lupaamaan miljardeittain lisää.
Se on ennen uusiakin lupauksia jo nyt tiedossa, että Suomen sitoumukset EU:n kriisitoimissa ovat jo merkittävästi Britannian vastaavia sitoumuksia suuremmat.
EU katsoo edelleen, että Euroopan velkakriisi koskee etupäässä euromaita. Tällä perusteella EU tulkitsee, että koko Euroopan velkojen verkko kuuluu sotkuineen lähinnä euromaiden siivottavaksi.
Esimerkiksi Suomelle kuuluu EU:n tulkinnan mukaan suurempi siivousvelvoite kuin Britannialle. Siitä huolimatta, että mahdollista saalista irtoaa verkosta siivouksen jälkeen Britanniaan sata kertaa runsaammin kuin Suomeen.
