Yllättääkö sikasykli taas raaka-aineissa? - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Yllättääkö sikasykli taas raaka-aineissa?

Julkaistu: 13.5.2008 6:01, Päivitetty 12.5.2008 20:10

Raaka-aineiden loppumista ja loputonta kallistumista on aika ajoin povattu jo pari sataa vuotta, mutta turhaan. Niin sanottu sikasykli on toistaiseksi jokaisen hintapiikin jälkeen painanut raaka-aineiden reaalihinnat takaisin pitkään laskutrendiinsä.

Ruoka ja energia ovat kallistuneet hurjaa vauhtia ja metallienkin hinnat hipovat ennätyslukemia. Moni selittää raaka-aineiden kallistumista maailman talouden ja väkimäärän nopealla kasvulla.

Yleisen tulkinnan mukaan raaka-aineiden hinnoilla ei ole ollut enää kuin yksi mahdollinen suunta – ylös – sen jälkeen, kun Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kaltaiset kehittyvät maat ovat saaneet talouskasvunsa kunnolla vauhtiin.

Pelkästään Kiinassa ja Intiassa on yhteensä yli kaksi miljardia ihmistä, joista suurin osa on vasta alkanut opetella kuluttamista. Jättiläiskansojen talouskasvu paisuttaa raaka-aineiden kysyntää valtavalla voimalla, mikä näyttää vääjäämättä myös nostavan raaka-aineiden hintoja.

Yli 200 vuottavanha huoli

Synkät ennusteet raaka-aineiden loppumisesta ovat suunnilleen yhtä vanhoja kuin talouskasvu. Rajallisten luonnonvarojen ja viljelymaan riittävyydestä on ollut epäilyjä ainakin teollistumisen ajan alusta alkaen.

Tunnetuimpiin kuuluva varhainen varoittaja oli juuri teollisuusvallankumouksen alkuaikoina Britanniassa vaikuttanut taloustieteilijä Thomas Malthus, jonka mukaan maailman väkimäärän kasvu johtaa vääjäämättä ruokapulaan.

Malthus esitti keskeiset teoriansa jo 1700-luvun lopussa, juuri ennen kuin teollistuminen ja samalla talouden ja väestön kasvu lähtivät huimaan kasvuun. Siitä lähtien maailman väkimäärä, talous ja jopa henkilöä kohti laskettu talous ovat pääosin kasvaneet.

Alamäki kestänytjo yli 150 vuotta Jatkuvasta talouden ja väkimäärän kasvusta huolimatta ruoka niin kuin useimmat muutkin raaka-aineet ovat Malthusin teorian vastaisesti riittäneet.

Eivätkä raaka-aineet ole pelkästään riittäneet, vaan samalla niiden hinnat ovat reaalisesti olleet pääosin laskussa. Inflaation vaikutuksesta korjattu hintakehitys on esimerkiksi teollisuuden raaka-aineissa ollut pääosin laskevaa ainakin 1850-luvulta lähtien.

Pitkäaikainen laskutrendi ilmenee The Economist -lehden tutkimusyksikön laskemista raaka-aineiden hintaindekseistä. Teollisuuden raaka-aineet ovat Economistin indeksien mukaan toki nimellisesti kallistuneet, mutta hinnat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiovauhtia hitaammin.

Viime vuosisata oli yhdestä suuresta lamasta ja kahdesta maailmansodasta huolimatta maailman taloudessa vahvan kasvun aikaa. Silti teollisuuden raaka-aineet halpenivat 1900-luvun aikana reaalisesti noin 75 prosenttia.

Reaalihinnatjyrkässä laskussaHintojen laskutrendi ei ole koskenut ainoastaan teollisuuden raaka-aineita. Laskussa ovat olleet myös niin sanotut pehmeät raaka-aineet (soft commodities), kuten viljatuotteet ja muut elintarvikkeet.

Klikkaa graafi suuremmaksi.

Monipuolisesti maailman raaka-ainemarkkinoita seuraava yhdysvaltalainen Commodity Research Bureau CRB ryhtyi 1940-luvun lopussa laskemaan hintaindeksejä lukuisille eri raaka-aineryhmille.

Useimmat CRB:n indeksit ovat olleet muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta reaalisessa laskutrendissä.

CRB:n yleisindeksi on reaalisesti pudonnut vuoden 1947 lopusta noin 70 prosenttia, elintarvikkeiden alaindeksi on samaan aikaan pudonnut melkein 80 prosenttia. Teollisuuden raaka-aineet menettivät hinnoistaan reaalisesti "vain" runsaat 60 prosenttia.

Meitä on jo ylikuusi miljardia

Reaalihintojen alamäki on ollut huomiota herättävää myös kovan talouskasvun ja väestökasvun vuosikymmeninä. Tätä Malthus tai hänen seuraajansa niin sanotussa Rooman klubissa tai Maailman Pankissa eivät ole osanneet ennakoida.

Maailman Pankin tilastojen mukaan maailmassa oli 1960-luvun alussa kolme miljardia asukasta, nyt meitä on pitkälle yli kaksinkertainen määrä.

Talous on samaan aikaan kasvanut hurjasti, mitattiinpa talouden lukemia sellaisenaan tai suhteessa väkimäärään. Maailman Pankin mukaan kansantuloa syntyi 1960-luvun alussa alle 500 dollaria jokaista maapallon asukasta kohti vuodessa, nyt lukema on melkein 7 500 – väkimäärän kaksinkertaistumisesta huolimatta.

Sikasykli heitteleekysyntää ja tarjontaa

Mikä ihme voi selittää raaka-aineiden suhteellista halpenemista, kun talouskasvun ja väenpaljouden olisi jo ajat sitten pitänyt aiheuttaa ruokapulaa ja puutetta kaikista muistakin luonnonvaroista?

Yksi selitys voi olla niin sanottu sikasykli, joka on heiluttanut kinkkutuotantoa ja käytännössä kaikkea muutakin raaka-ainetuotantoa kautta aikojen.

Klikkaa graafi suuremmaksi.

Sanonta juontaa sikatalouden ja yleensä maataloustuotannon taipumuksesta hintojen ja samalla kysynnän ja tarjonnan jyrkkään vaihteluun.

Jos sianlihan tuotanto syystä tai toisesta supistuu tai kysyntä kasvaa tuotantoa jyrkemmin, nousee kinkun hinta. Ehkä kinkkukilolle noteerataan aikansa uusia hintaennätyksiä, mutta hintaennätyksissä on jo seuraavan laskun siemen.

Ennen pitkää kuluttajat kyllästyvät kalliiseen sianlihaan ja alkavat suosia edullisempia vaihtoehtoja. Samalla kova hinta houkuttelee markkinoille uusia tuottajia. Kysyntä supistuu ja tuotanto kasvaa, ja lopulta myös hinta painuu laskuun.

Sikasykli alkaa taas alusta, kun ylituotanto on romahduttanut hinnan – moni tuottaja supistaa tuotantoaan ja kysyntä alkaa taas kasvaa.

Maatalous onnopea sopeutuja

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinat ovat parhaillaan sekaisin, kun moni läntinen teollisuusmaa on tukiaisin ja muin houkuttimin kannustanut viljelijöitä ryhtymään biopolttoaineiden tuottajiksi. Tämä näyttää ainakin tilapäisesti nostaneen ruokaraaka-aineidenkin hintoja jyrkästi.

Sikasykli muuttaa juuri maataloustuotantoa erityisen nopeasti, aikaa tuotanton sopeutumiseen ei välttämättä kulu yhtä tai korkeintaan paria kasvukautta pidempään. Uuden kaivoksen käynnistämiseen voi kulua kymmenenkin vuotta.

Elintarviketuotannon mukautumiskykyä kuvaa esimerkiksi Financial Times -lehden hiljattain julkaisema uutinen, jonka mukaan vehnän kallistuminen on houkutellut jopa Afganistanin laittoman oopiumin viljelijöitä viljelemään vehnää.

Kiinan tai Intian kysynnällä ei välttämättä ole yhtä suuri vaikutus maailman ruokahuoltoon kuin bioetanolin tuotannolla. Kiina on nettomääräisesti elintarvikkeiden viejä ja takavuosina nälkää kärsinyt Intiakin on omavarainen.

Polttavatko sijoittajattaas näppinsä?

Hintojen voimakas heilunta ja kysynnän ja tarjonnan suuretkin vaihtelut ovat olleet raaka-aineille tavallisia ilmiöitä niin kauan kuin raaka-aineilla on ylipäätään käyty edes joten kuten vapaata kauppaa.

Hintapiikkien jälkeen useimpien raaka-aineiden hinnat ovat taas painuneet reaaliseen laskuunsa, kun tuotanto on sopeutunut kysynnän kasvuun, uudet tuotantomenetelmät ovat tehostaneet tuotantoa tai markkinoille on ilmaantunut uusia entistä edullisempia korvaavia tuotteita.

Kukaan ei tietenkään tiedä, onko nyt käynnissä se viimeinen raaka-aineiden hintakierros, joka lopulta osoittaa Malthusin olleen sittenkin oikeassa.

Viime vuosikymmenten ja -satojen kehitys kuitenkin kertoo, ettei luonnonvarojen lopullista ehtymistä ehkä tälläkään kerralla kannata pitää varmana.

Sijoittajat ovat kautta aikojen säännöllisin väliajoin polttaneet näppinsä raaka-ainekeinottelussa. Nyt tähän näyttää olevan taas houkutteleva tilaisuus.