Kommentti: Ovatko sijoittajat seonneet? Talous sukeltaa, mutta pörssi vain takoo ennätyksiä

Kesken koronakriisin syntyneitä kurssiennätyksiä ei voi selittää kuin syitä arvailemalla. Sijoittajien sekoaminen on helppo mutta melkoisen varmasti väärä veikkaus, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

26.8.2020 6:27

Maailman suurimmat ja siksi kautta maailman laajasti seuratut Yhdysvaltain osakemarkkinat ovat toipuneet alkukevään äkkijyrkästä koronasyöksystä vielä jyrkemmällä kurssinousulla.

Sekä maan 500 suurimman pörssiyhtiön kurssikehitystä seuraava S&P 500 -indeksi että teknologia-alan yhtiöitä painottava Nasdaq Composite -indeksi ovat vuoron perään kohonneet uusiin kaikkien aikojen kurssiennätyksiinsä.

Pörssiosakkeiden kurssikehitys on ollut suhteellisen vahvaa myös Suomessa ja useissa muissa Länsi-Euroopan maissa, joskin kaikkien aikojen kurssiennätykset ovat olleet leimallisesti yhdysvaltalainen pörssi-ilmiö.

Ennätyksiä tai ei, osakemarkkinoiden kurssinousu on ollut kaikilla keskeisillä markkinoilla poikkeuksellisen jyrkkää siihen verrattuna, että koko maailman reaalitalous on edelleen poikkeuksellisen ankaran ja vaikeasti ennakoitavan koronakriisin kourissa.

Markkinoiden ja talouden ristiriita

Osakemarkkinoiden kurssikehitys ja reaalimaailman talouskehitys ovat – tai ainakin tuntuvat olevan – keskenään poikkeuksellisen jyrkässä ristiriidassa kuin taloudella ei enää olisi mitään väliä ja kurssikehitystä ohjaisivat muut voimat kuin reaalitalouden tapahtumat.

Kurssinousun voimaa ällistelevälle voi tulla sellainenkin selitys mieleen, että pörsseissä pöhisevät sijoittajat ovat nyt lopullisesti menettäneet järkensä tai menneet päästään täysin pyörälle kasinonsa humussa.

Sijoittajien yhdessä muodostamat markkinat voivat toki olla pahan kerran väärässä, mutta sijoittajien jonkinlainen joukkosokaistuminen on silti yleensä ollut niin kurssikuplien kuin -romahdustenkin yhteydessä osuvampi selitys kuin sijoittajien joukkosekoaminen.

Niinpä osakkeiden kurssinousuun ja -ennätyksiin löytynee talouden koronataantumasta huolimatta yhtä päteviä syitä kuin kevään äkkijyrkkään kurssilaskuun oli koronakriisin alussa.

Alkuvuoden romahdus oli perusteltu

Keväällä koronakriisi oli vasta leimahtanut Kiinan Wuhanissa ja epidemian leviäminen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi oli vasta epävarma tulevaisuuden kauhukuva, kun osakemarkkinat painuivat vuosikausiin jyrkimpään kurssisyöksyyn.

Tuolloinkin hätäisimmät tulkitsivat sijoittajien seonneen ja kurssiromahduksen kärjistyneen jostain markkinoiden oikusta suhteettoman jyrkäksi. Säikyimpien mielestä osakepörssit olisi keväällä pitänyt jopa sulkea, jotta "hallitsematon" ja "järjetön" kurssilasku ei suotta pilaa koko talouden tunnelmaa.

Sittemmin alkukevään rujolle kurssilaskulle on ilmennyt kosolti hyviä ja täysjärkisiä syitä, kun kansantaloudet ovat kaikkialla maailmassa kärsineet – ja yhä kärsivät – vuosikymmeniin rajuimmasta ja syvimmästä talouden äkkijarrutuksesta.

Taloutta koetteleva koronakriisi onkin osoittautunut juuri niin laajaksi ja niin raskaaksi kuin osakemarkkinoiden alkukevään kurssiromahdus ilmensi.

Tällä perusteella markkinat näyttävät olleen oikeassa ja epäilijät väärässä – ainakin koronakriisin alussa.

Mutta tämä selitys ei kanna kuin maaliskuuhun, jolloin osakekurssit lähtivät täyskäännöksellä rökäleromahduksesta kohti rakettinousua.

Mittava elvytys käänsi kurssit

Maaliskuussa koronaepidemia oli paisunut pandemiaksi, ja siksi taloudenkin kriisi oli levinnyt koko maailmantalouden vitsaukseksi.

Talouden tulevaisuus näytti karsealta, mutta silti osakekurssit ampaisivat kuin varkain ja kuin taikaiskusta historiallisen vahvaan kurssinousuun.

Maaliskuussa kenelläkään ei ollut tietoa aluillaan olleen kurssinousun voimasta saati ainakin elokuun puolivälin yli kantavasta kestosta.

Mutta se oli jo koronakriisin hyvin varhaisessa vaiheessa kenen tahansa talouden tapahtumia edes sivusilmällä seuraavan tiedossa, että maailman mahtavimmat keskuspankit ja suurin osa maailman vauraimmista valtioista ryhtyvät saman tien torjumaan koronasta koituvia taloushaittoja historiallisen mittavilla elvytys- ja tukitoimilla.

Sen jälkeen julkista elvytysrahaa on syntynyt kuin tyhjästä ja lähtenyt liikkeelle maailmantalouden eri kolkissa runsaammin kuin kertaakaan kenties sitten toisen maailmansodan aikaisten sotatalousponnistusten.

Sillä erolla, että koronaelvytyksellä keskuspankit ja valtiot ovat rahoittaneet laajamittaisia elvytystoimia kulutuskysynnän ja investointien ylläpitämiseksi eivätkä toistensa kansalaisten ja omaisuuden tuhoamiseksi niin kuin suursodassa.

Koronakriisin liikkeeseen säikäyttämät elvytysmiljardit ja -biljoonat lienevät keskeisiä syitä, miksi osakekurssit kääntyivät maaliskuussa voimakkaaseen nousuun.

Seuraavakin käänne on yllätys

Elvytystoimien silkka mittakaava on herättänyt kauhukuvia ennen pitkää koittavasta talouden perikadosta, jossa noutaja tulee joko hirmuisena inflaationa tai viheliäisenä deflaationa tai ainakin velkakierteeseen paraikaa luisuvien valtioiden vararikkoina.

Osakemarkkinoiden ja niillä operoivien sijoittajien enemmistön mielestä tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta ja kauhukuvat joutavat romukoppaan.

Toki osakesijoittajienkin enemmistö lienee perillä taloutta kaiken aikaa uhkaavista riskeistä – mutta myös mahdollisuuksista.

Parhaillaan markkinoiden näkymätön käsi tuntuu luottavan elvytyksen voimaan, tehoon – ja taloudelle koituvaan hyötyyn – enemmän kuin pelkäävän elvytyksestä aikanaan kukaties koituvia haittoja.

Tällainen arvuuttelu on toki vain epävarmaa arvuuttelua, joka voi osua oikeaan tai väärään, eikä siksi kerro mitään huomisen tai ensi viikon kurssikehityksestä.

Ei, vaikka arvuuttelu osuisi oikeaan, sillä markkinoiden mieli voi milloin tahansa taas kääntyä uudella täyskäännöksellä. Ilman ennakkovaroitusta ja ilman selkeästi ilmi käyvää selitystä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?