Huippulumilautailija Roope Tonteri, 28, tarttui moottorisahaan – käyttää kisavoittonsa metsän ostamiseen - Oma raha - Ilta-Sanomat

Huippulumilautailija Roope Tonteri, 28, tarttui moottorisahaan – käyttää kisavoittonsa metsän ostamiseen

Lumilautailussa kolme maailmanmestaruutta voittaneen Roope Tonterin käsi ei enää purista lumilaudan reunaa, vaan moottorisahan kahvaa.

Julkaistu: 23.5. 18:23

Suomen menestyneimpiin lumilautailijoihin kuuluva Roope Tonteri on sijoittanut ammattiurheilulla tienaamansa rahaa metsiin. Laskettelurinteiden sijasta hän haluaa löytää uuden ammatin metsistä.

Tiheästä kymenlaaksolaisesta kuusimetsästä kantautuu moottorisahan laulu. Ei verkkaisesti pörisevän mökkisahan, vaan äkäisesti rääkäisevän ammattimallin. Se kavaltaa kauas, missä lumilautailun kolminkertainen maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiakisojen kävijä Roope Tonteri, 28, on töissä.

Metsuriksi opiskeleva huippu-urheilija on harvinainen yhdistelmä, mutta sitä Tonterin elämä on ollut jo kaksi vuotta. Tosin nyt opinahjo on koronaviruksen vuoksi kiinni. Se ei haittaa, sillä Tonterin ”luokka” löytyy metsästä, omasta metsästä.

Lumilautailijasta kuoriutui metsuri. Roope Tonteri opiskelee alaa Kouvolan seudun ammattiopistossa toista vuotta.

Tiheän nuorenmetsän keskelle raivattu puutavaran ajoura johdattaa kohteelle. Puiden takaa ensin näkyy maataloustraktorin perään kytketyn puukärryn punainen puomi, lopulta itse mies ja puun runkoa karsiva saha.

Käsi heilahtaa kaukaa.

– Terve, osasitteko hyvin perille, hän kysyy ja sahan ärjyntä hiljenee. Ilmassa tuoksuu tuore puu, teräketjuöljy ja kevät.

Paikasta tuskin olisi voinut erehtyä.

Palsta sijaitse Ummeljoella. Historiallisessa Anjalan kunnassa, nykyisessä Kouvolassa. Näissä metsissä virisi kouluhistorian kirjoista tuttu Anjalan kapina, jossa lausuttiin ensimmäistä kertaa ääneen ajatus itsenäisestä Suomesta.

Paiskaamme työhanskat kädessä kättä, ympärillä kohoaa metsänomistaja Tonterin puita. Haapaa, koivikkoa ja neljännesvuosisata sitten uudistusalalle kylvettyä männikköä.

Edellisen metsänomistajan jäljiltä harvennustöitä on jäänyt rästiin. Siinä riittää työsarkaa pitkälle tulevaisuuteen. Oma metsä antaa mahdollisuuden panna koulun oppeja käytäntöön.

Metsätilan isännän mustaoranssit viiltohousut ja metsuripaidan helma ovat peittyneet mustaan pihkapanssariin. Pihka on tarttunut reiden vahvuisista mäntypropseista, jota on käsivoimin kannettu ajouran varteen kasoihin pitkin kevättä.

Jos rento pukeutuminen on skeittaajille tai lumilautailijoille tavaramerkki, on Tonteri sisäistänyt myös metsurin pukeutumiskoodit paidan etumusta kiertävää pihkavyötä myöten.

Täällä on tehty tosissaan tiheäksi kasvaneen metsän laatuharvennustöitä. Jos miestä ei tuntisi, olisi vaikea uskoa hänen olevan niin sanottujen lökäpöksylajien, skeittauksen ja lumilautailun terävintä kärkeä maailmalla.

Palataan lyhyesti seudun historiaan, koska sillä on Tonterin tarinaan etäinen yhteys.

Näissä metsissä muutama ennakkoluuloton upseeri ryhtyi Kustaa III sodan aikaan yli 300 vuotta sitten seuduin kapinaan teeskentelevää ja teatraalista kuningasta vastaan. Oman lajinsa kapinallinen – tai vähintäänkin oman umpisen latunsa laskija on myös Tonteri.

Hän on jo pari vuotta opiskellut Kouvolan ammattiopistossa oppisopimuksella metsuriksi. Hän on ostanut urheilulla tienaamillaan rahoilla paitsi metsää, myös metsätalouteen soveltuvan traktorin ja kuormainkärryn.

Tonteri viihtyy uudenkarhean Valtran kopissa ja kuormain tottelee jo hyvin kouraa. Koneurakointi kiehtoo häntä.

Lumilautailun ja skeittaamiseen lajikulttuuriin sponsorit kuuluvat olennaisesti. Siltä puolelta saatu oppi näkyy myös Roope Tonterin metsäkalustossa.

Valtra A 94 HighTech ja siihen perään Kesla 124 saman valmistajan 6,8 metriin ulottuvalla puutavarakuormaimella. Yhdistelmä on maalattu punaiseksi, se oli Tonterin vaatimus. Kärryn rungossa lukee Custom made for Roope.

Lumilauta- ja skeittisukupolven metsänomistajat osaavat brändätä vaikka tukkikärryn.

– Olen laittanut kaikki vuoden 2014 jälkeen tienaamani rahat säästöön. Niillä metsää ja koneita on osteltu, hän sanoo.

Hän haaveilee ryhtyvänsä myös koneyrittäjäksi, ainakin pienimuotoisesti.

– Maataloustraktorin valtti on sen monipuolisuus, Tonteri perustelee hankintansa.

Tonterista tuli reilu vuosi sitten yksi luku 600 000:n metsää omistavan suomalaisen joukkoon. Suomalaisen metsätilan koko on keskimäärin 30 hehtaaria eikä Tonterin metsäomistus vielä merkittävästi eroa metsän keskiverto-omistuksesta.

Siinä suhteessa hän on vielä kaukana ruotsalaisesta huippujalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicista, joka vastikään osti Ruotsin Jämtlannista yli kolmella miljoonalla eurolla 1 000 hehtaaria metsää.

–Jotkut lumilautapiireissä ovat tosi hippejä, Tonteri sanoo.

Yhdessä suhteessa Tonteri eroaa keskivertosuomalaisesta metsäomistajasta. Yleensä metsänomistajaksi tullaan perimällä, mutta Tonteri on ostanut jokaisen omistamansa hehtaarin.

Monen laji-ihmisen on ollut vaikea ymmärtää, miksi huippu-urheilulta liki kaiken saanut nuori mies alkaa luoda uraa metsätalouden maailmassa, joka ensikuulemalta tuntusi olevan mahdollisimman kaukana laskettelukeskusten kansainvälisestä sykkeestä.

Metsätalouden maine on monen Tonterin lautaystävän maailmakuvassa epämääräistä, ellei peräti luonnon riistämistä. Tonteri myöntää ristiriidan.

– Jotkut on lumilautapiireissä tosi hippejä. Kalifornialaisille skeittitutuille on ollut vaikea selittää, millainen suhde minulla suomalaisena on metsään. Ei ne oikein ymmärrä, miksi joku ostaa metsää ja vielä kaataa sieltä puita. Ei vaikka, jokaisessa heidän käyttämässään lumi- tai skeittilaudassa on puuta, Tonteri naurahtaa.

Moni lapsuudessa koettu määrittää ihmisen elämää. Tonterin tapauksessa hän meni laskettelurinteeseen suksilla neljävuotiaana ja näki lumilaudalla laskevia isompia poikia.

– Se oli niin coolin näköistä, että halusin itsekin kokeilla.

Tämä männikkö on kylvetty neljännesvuosista sitten. Aina metsän uudistus ei onnistu toivotulla tavalla. Ravinteikkaalla maalla kasvaneiden runkojen oksaisuus panee mietteliääksi.

Suhde metsään puolestaan syntyi jo aikaisemmin kodissa Valkealassa.

– Ovelta kun käveli 25 metriä, niin siitä alkoi metsä. Olen liikkunut metsässä niin nuoresta kuin muistan.

Vaikka lumilautailu on vienyt Tonterin kaksiin olympiakisoihin ja hän on voittanut kaksi maailmanmestaruutta big airista ja yhden slopestylestä, hän ei miellä itseään huippu-urheilijaksi.

– Lumilautailu on enemmän elämäntapa. Lajin meneminen olympiakisoihin oli tavallaan menetys. En koe olevani ammattiurheilija, olen lumilautailija.

Tonteri selittää eroa sillä, että lumilautailu voi olla ammatti, vaikka ei kävisi yhdessäkään kisassa. Sponsorisopimukset, videot tai jopa kansikuvat hypyistä lehdissä tuottavat rahaa, vaikka lumilautailija ei kilpailisi ketään vastaan.

Metsätyö on yksinäistä. Tai itsenäistä, miten asian haluaa ilmaista. Siinä on aikaa ajatella. Tonteri myöntää metsätöiden keskellä pohtineensa sellaistakin vallankumouksellista ajatusta, millaista olisi tehdä lumilauta omassa metsässä kasvaneista puista.

– Vaikka noista tuolla, hän viittaa männikön takana kasvuaan aloittelevaan komeaan koivikkoon.

Olisiko näistä koivuista joskus lumilaudan raaka-aineeksi?

Aikanaan siitä syntyy vaneritukiksi kelpaavaa metsää. Mutta ennen sitä metsää pitää harventaa, että jäljelle jäävät puuyksilöt saavat tilaisuuden järeytyä. Vaikka Suomi on Euroopan metsäisin maa, kovin harva Tonterin mukaan ymmärtää, miksi metsää pitää hoitaa.

– Ajoin vähän aikaa sitten kilpailumatkalla matkailuautolla Saksan läpi. Ne metsät olivat huonossa kunnossa, aivan liian tiheitä. Kun metsää ei harvenneta, on vaikea saada arvokkainta puun osaa eli tukkia, hän sanoo.

Metsät ja niiden hoitaminen ovat Suomessa olleet ammoisista ajoista kiistaksi kelpaava aihe. Milloin metsien on pelätty loppuvan, milloin menevän muuten pilalle. Viime vuosina huoli on keskittynyt metsien monimuotoisuuteen.

Metsänomistajien säätyyn astumisen myötä Tonteri on huomannut joutuneensa osin tahtomattaan vedetyksi tähän keskusteluun.

– Olen käynyt paljon keskusteluja metsästä, usein ne ovat kiivaitakin. Minua vaivaa se, että metsätaloudesta annetaan julkisuudessa lähes lähes poikkeuksetta kielteinen kuva. Se näkyy selvästi esimerkiksi mediassa, Tonteri sanoo.

Ja eikun nurin! Tonteria harmittaa metsäkeskustelun sävy nyky-Suomessa.

– Kun aloin opiskella metsäalaa, minulta kysyttiin, että eikö sulla ole luontosuhdetta metsään. Sanoin, että se on alkanut kotipihasta liki 30 vuotta sitten.

Tonteri itse haluaa olla avoin keskustelussa.

– Olen esimerkiksi WWF:n kanssa ottanut yhteen metsäasioissa. Mutta olen kutsunut heidät metsääni tutustumaan, että asioita ei nähtäisi niin mustavalkoisina.

Tonteria kismittää ajattelu, jossa metsästä työnsä ja elantonsa saavat nähdään metsäluonnon vihollisina.

– Minun luontosuhdettani metsäalan opiskelu on ainakin syventänyt. Aamulla palstalla näin jäniksen tuossa, ja hetken tuijottelimme toisiamme. Metsässä ollaan töissä luonnon keskellä ja se kiehtoo minua tässä ammatissa.

Haapapuuta menee nurin omassa metsässä.

Yksi sana, jota Tonteri kammoaa on avohakkuu.

– Ennen itsekin ihmettelin, että miksi tuosta kohtaa metsää on hakattu puut pois. Kun olen alkanut opiskella alaa, samalla on tullut ymmärrys, miksi niin on tehty. Se on metsän kehityksen eräänlainen käännekohta ja siksi käytän mieluummin sanaa uudistushakkuu.

Tonterin eräällä metsäkuviolla on toteutettu avohakkuu, jonka pinta-ala on 0,6 hehtaaria.

– Kun koko kuvion ala on 7,5 hehtaaria, niin ei se kovin paljon ole, jos kerran ihmisiässä tällainen ala uudistetaan. Jos metsässä toteutettaisiin paljon puhuttua jatkuvaa kasvatusta, niin se tarkoittaisi, että koneet menisivät metsään tuon tuosta.

Työ omassa metsässä opettaa, miksi metsää pitää harventaa. Kaksi puuta, molemmat saman ikäisiä. Metsänhoidon vaikutus näkyy paksummassa puussa selvästi.

Tonteri on antanut kasvonsa ja nimensä metsätaloudelle, koska se tuntuu omalta.

Nuorison keskuudessa metsäopinnot vetävät nyt hyvin. Esimerkiksi metsätieteelliseen tiedekuntan haki yli 60 prosenttia enemmän ylioppilaita kuin viime vuonna. Metsä oli tänä keväänä maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan suosituin opintosuunta.

Myös metsätalousinsinöörejä kouluttavat ammattikorkeakoulut ovat nauttineet viime vuodet kasvavista hakijamääristä, metsäalan perustutkintoa opiskelemaan otetaan noin 600 uutta opiskelijaa joka vuosi. Heistä ehkä tunnetuin on Roope Tonteri.

– Toivon, että metsästä tulee minulle ammatti. Nautin metsässä olemista. Haaveeni on, että voin elää tällä työllä joskus, Tonteri sanoo metsänsä keskellä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?