Suomessa on noin 600 000 eläkeläistä, joiden eläke on maksimissaan 1300 euroa kuukaudessa.
Keskimääräinen eläke on euromääräisesti tuplaantunut 1680 euroon vuodesta 2002, ja sillä myös saa enemmän.
Silti yhä enemmän puhutaan eläkeköyhyydestä. Suuret eläkkeet nostavat keskiarvoa, mutta ilmiön varjoon jää yllä mainittu tosiasia: noin 600 000 eläkeläistä Suomessa saa maksimissaan 1300 euron eläkettä.
– Ei pidä katsoa vain eläkesummia. Olennaista on se, että kustannukset nousevat koko ajan, ja se lisää suhteellista köyhyyttä, sanoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies.
Eivät ne pienet tulot, vaan ne suuret menot: Koskimies muistuttaa, että asuntolainansa maksanut pienituloinen on aivan eri asemassa kuin edelleen vuokralla asuva eläkeläinen. Pienten eläkkeiden ostovoima laskee, mutta vuokra nousee.
Yksi pienellä eläkkeellä pärjäävä on helsinkiläinen Tapio Laurila, 80.
Kallion ja Vallilan kulmat ovat Laurilalle tuttuja. Näillä kaduilla hän on liikkunut siitä lähtien, kun pääkaupunkiin muutti alta 10-vuotiaana.
Eikä muualle ole hinkua, edes vapaa-aikana.
– Kesällä saatan pyörähtää kerran tai kaksi Kauppatorilla, hän kertoo matkailustaan.
Elämäntapa on säästeliäs muutenkin, sillä 1 337,65 euron eläkkeellä ei Kanarian-matkoille lähdettäisikään.
– Eivät semmoiset kiinnostakaan! Laurila sanoo.
Verojen jälkeen käteen jää 1 170, 44 euroa.
Laurila on onnekas, sillä hänellä on kaupungin vuokra-asunto. 406,19 euron vuokra on näillä seuduin edullinen 38 neliön kämpästä.
Vaatteisiin ei mene rahaa, mutta hyviä kenkiä Laurila arvostaa.
Laurila on mukana vapaaehtoisena Veikko Hurstin aikoinaan perustamassa Laupeudentyö ry:ssä. Ruokajakelussa hän on nähnyt, miten jonot ovat vain pidentyneet.
Laurila saa sieltä ruokaa itsekin, joten omat ruokakulut jäävät pieniksi, noin satanen kuussa riittää pitkälle.
Juomakulut koostuvat vissyvedestä, sillä alkoholiin Laurila ei juuri koske.
– Päätin lopettaa yhtenä aamuna 1990-luvulla kun heräsin kankkusessa. Nyt voi mennä yksi olut koko vuodessa.
Nautintoaineisiin ei ole riippuvuutta, mutta rahapelien kanssa oli välillä vaikeaa.
– Nyt olen päässyt siihen, että max. kymppi menee kerralla, joskus vain euro.
”Olin liian vanha. Ottavat nuorempia.
Sähkölasku tulee neljä kertaa vuodessa. Se ei tee kuin noin 200 euroa vuodessa. Puhelimeen menee parikymppiä ja bussikorttiin saman verran.
Lääkkeisiin menee rahaa niin, että 600 euron omavastuu täyttyy vuoden mittaan.
Vaatteisiin ei rahaa mene, mutta hyviä kenkiä Laurila arvostaa. Siihen on syynsä.
– Jalat kiukuttelevat, lähtee varmaan ristiselästä. Ajoin 42 vuotta kuorma-autoa, siitä se kai tuli.
Ensimmäinen työpesti oli metalliverstaalla Oulunkylässä. Vuonna 1963 Laurila ajoi kuorma-autokortin ja istui ratissa enemmän tai vähemmän säännöllisesti 70-vuotiaaksi asti.
Vuonna 1995 Laurila jäi työttömäksi ollessaan 56-vuotias. Uutta palkkatyötä ei hakemisesta huolimatta löytynyt.
– Olin liian vanha. Ottavat nuorempia, hän tuhahtaa. Parhaiten työeläkettä kartuttavat viime vuodet jäivät siten tekemättä.
Erään kerran Laurila oli Hakaniemen torilla ja katseli vierestä, kun Veikko Hursti oli jakamassa ruokakasseja.
– Jokin ääni sanoi minulle, että mene kysymään Veikolta töitä. En tiedä, mistä se ääni tuli. Niin minä menin ja sen jälkeen ajoin Veikon ostamaa käytettyä kuorma-autoa, Laurila kertoo.
– Oli se erikoinen kaveri. Mutta täytyy sanoa, että hankalaa minulla olisi ollut ilman Veikkoa, Laurila kiittelee.
Voit lukea lisää eläkepäivien tuloihin liittyvistä asioista Ilta-Sanomien Turvatut eläkepäivät -erikoisjulkaisusta.
