Talousahdingossa olevissa kunnissa on paljon hyvää – kasvukeskuksista poismuuttaneet kertovat - Oma raha - Ilta-Sanomat

Sirpa ja Jukka muuttivat kasvukeskuksista hiipuville paikkakunnille – kertovat nyt, miksi syrjäkylillä kannattaa asua

Sirpa Penttinen muutti Pellon Naamijoelle, Jukka Mulari Kiuruvedelle Rytkyn-kylään. Molemmat ovat tyytyväisiä elämään tilastojen mukaan kuihtuvilla paikkakunnilla.

Sirpa Penttinen muutti Pellon Naamijoelle, Jukka Mulari Kiuruvedelle Rytkyn-kylään. Molemmat ovat tyytyväisiä elämään tilastojen mukaan kuihtuvilla paikkakunnilla.

Julkaistu: 13.2. 13:07

Vaikka asuntojen arvot romahtavat ja palvelut kaikkoavat, ei pikkupaikkakunnilla elo ole pelkkää kurjuutta.

Muuttotappiokuntiinkin paistaa aurinko. Elämä kriisikunnassa ei aina ole helppoa, mutta syrjäseuduissa nähdään myös paljon hyviä puolia.

Talousvaikeudet eivät välttämättä heijastu arkeen ja jos heijastuvatkin, hyvät puolet päihittävät huonot.

Taloussanomat kertoi keskiviikkoaamulla MDI:n vanhushuoltosuhteen ennusteesta ja tulevista kriisikunnista. MDI:n mukaan Suomessa voi olla 2040-luvulla jopa 44 kuntaa, jossa eläkeikäisten määrä ylittää työikäisten määrän. Johtavan aluetutkija Timo Aron mukaan useampi kunta on jo pysäyttämättömässä kierteessä.

Samassa jutussa Taloussanomat kysyi lukijoilta positiivisia kokemuksia muutosta pikkupaikkakunnalle. Niitähän löytyi.

Valikoimme haastatteluun kaksi.

Etätyö mahdollisti Sirpan muuton pääkaupunkiseudulta Lapin Pelloon

Kaksi vuotta sitten Sirpa Penttisen elämä sai käänteen, kun hän päätti muuttaa ruuhkasuomesta Pellon Naamijoelle.

Penttinen on syntyperäinen helsinkiläinen ja asunut koko ikänsä Kehä 3:n sisäpuolella, joten Lapin perämetsät tarjosivat aluksi eksotiikkaa. Vielä kahden vuoden jälkeenkin Pello tuntuu kodilta, eikä kyllästyminen iskenyt ”kuherruskuukauden” jälkeen.

Muuton syy oli tavallinen: kumppanin perässä kaupungista maalle, eikä Penttinen enää kaipaa kaupunkiin.

Edellytyksenä muutolle oli työn säilyminen.

Viestinnän asiantuntijana SAS Institutessa toimiva Penttinen saikin säilyttää työpaikkansa, ja muutto hänen miehensä kotitilalle mahdollistui.

– Toimipiste on yhä Espoossa. Teen etätyötä ja toimistolle täytyy reissata vain 4–6 viikon välein, Penttinen kertoo.

Kun työmatkaa ei etätyöläisellä enää ole, aikaa säästyy muun muassa lenkkeilyyn.

Penttinen asuu jopa Pellon mittakaavassa syrjäseudulla. Noin 3 500 asukkaan kunnan keskustaan on matkaa 18 kilometriä.

Näkymä Penttisen kodista. Ympärillä on rauhaa ja luontoa.

Näkymä Penttisen kodista. Ympärillä on rauhaa ja luontoa.

Keskustassa on on muun muassa pari ruokakauppaa, kahvila, pankki, grilli ja motelli. Matkailu pitää pikkukylään verrattain monipuoliset palvelut kunnassa.

Penttisen lähikauppa on Ruotsin puolella ja pari käyttääkin länsinaapurin palveluita usein.

– Täällä on tarpeelliset palvelut. Julkiseen terveyskeskukseen pääsee nopeasti, kun etelässä se oli ihan mahdotonta. Tietysti lääkäreitä on joskus vaikeaa houkutella kuntaan.

Penttisen mukaan Pellossa on myös järjettömän hyvä kirjasto, jossa laina-ajat ovat huomattavasti esimerkiksi Rovaniemeä lyhyempiä. Kunnassa pysähtyy myös juna, jolla Helsinkiin pääsee vaivattomasti tarpeen vaatiessa.

Rovaniemelle bussiliikenne takkuaa, muttei liiaksi.

– Toistaiseksi olen kokenut, että hyvät puolet voittavat huonot. Mielestäni parasta Pellossa ovat puhdas luonto ja yhteisöllisyys, jollaista ei suuremmissa kaupungeissa ehkä ole.

Penttinen kokeekin, että Pello on varteenotettava asuinpaikka kaupungin vilinään kyllästyneelle, mikäli etätyömahdollisuus järjestyy. Paikkakunnalla itsessään työtä on vähän, mutta muun muassa palvelualalta sitä löytyy.

Hän kertoo, ettei ole ainoa eteläsuomalainen Pelloon muuttanut, vaan samassa tilanteessa on monia.

Revontulien loiskeessa asuva pari ei säikähdä edes uutisissa olleita juttuja talojen arvonalenemisesta.

– Voi olla, että tämä meidän koti on juuri sellainen ”arvoton” talo. Sillä ei ole väliä, kun ei meillä ole aikomusta tätä mihinkään myydä!

Penttinen muutti Pelloon miehen perässä. Nykyään pari asuu Harry Ylisaukko-ojan kotitilalla 18 kilometrin päässä Pellon keskustasta.

Penttinen muutti Pelloon miehen perässä. Nykyään pari asuu Harry Ylisaukko-ojan kotitilalla 18 kilometrin päässä Pellon keskustasta.

Väestön vanheneminen kuitenkin näkyy katukuvassa. Vuonna 2018 kunnan vanhushuoltosuhde oli 75, kun kahdenkymmenen vuoden päässä sen ennustetaan olevan 106.

2040 eläkeikäisiä on Pellossa siis enemmän kuin työikäisiä. Penttinen sanoo, että iäkkäitä on kieltämättä paljon.

– Mutta he ovat toisaalta tosi valtavan hyväkuntoisia. Ehkä se yhteisöllisyys pitää iäkkäätkin aktiivisina.

Jukka pitää Kiuruvettä oivana kuntana lapsille

Kiuruvedellä asuu reilut 8 000 asukasta ja yksi heistä on Jukka Mulari. Mularin vei paikkakunnalle Penttisen tavoin rakkaus.

Mulari asui Oulussa, jonne hän oli muuttanut Suomussalmelta vuonna 1997. Vuonna 2008 muutto Kiuruvedelle oli ajankohtainen, kun etäsuhde imatralaisnaisen kanssa ei vaikuttanut enää järkevältä.

Pari muuttikin yhdessä naisen lapsuudenkotiin Kiuruveden Rytkyn kylään. Kuntakeskus on 18 kilometrin päässä ja ennen elinvoimaiseen Rytkyyn on jäänyt enää kyläkoulu.

Silti Mulari on tyytyväinen.

– Onhan tämä muuttotappiokunta. Palvelut lähtevät ja työmatka-ajoa tulee päivässä yhteensä sata kilometriä, kun työskentelen Iisalmessa. Kaikesta huolimatta elämä täällä on hyvää.

Jukka Mulari muutti Oulusta Kiuruvedelle. Kuvassa hän valmistaa perinteistä punamultamaalia omaan käyttöön.

Jukka Mulari muutti Oulusta Kiuruvedelle. Kuvassa hän valmistaa perinteistä punamultamaalia omaan käyttöön.

Mulari sanoo, että talvet ovat pimeitä ja ankeita, mutta kesällä Kiuruvesi on ihastuttava. Kunnan kulttuurielämä saa mieheltä kehuja, sillä savolaiskuntaan mahtuu useampi teatteriporukka, bändejä ja taidenäyttelyitä.

– Meillä on täällä mahtava hiekkaranta. Eräänä kesänä jopa rannan pukukoppien seinät täytettiin ihmisten ylimääräisillä tauluilla.

Pukukoppigallerian ja kulttuurimenojen lisäksi Mulari kehuu arkipäivien aktiivista kylätoimintaa, terveyskeskuspalveluja ja läheistä kyläkoulua.

Jos muut palvelut ovatkin kaukana, niin jälkikasvulla ei ole koulumatkaa nimeksikään.

– Kyläkoulu on 400 metrin päässä. Olen aina ollut sitä mieltä, että pieni koulu on lapselle paras oppimisympäristö.

Pari on asettunut paikkakunnalle, eikä isompaan kaupunkiin ole kaipuuta. Perhe ei aio myydä vasta kunnostamaansa kotia, sillä se on kulkenut suvussa jo kauan.

Näin ollen hintapudotuskaan ei hirvitä.

Palveluiden tarpeen Mulari kuitenkin myöntää. Mikäli kyläkoulu lakkautettaisiin, asuminen Kiuruvedellä voisi tuntua apeammalta, ja jopa muuttohalut voisivat kasvaa.

– Toisaalta olemme tyytyväisiä. Arjen tarpeet pystyy pääosin ostamaan työmatkalla. Pohjimmiltaan olemme maalaistyttö ja maalaispoika, vaikka kaupungissakin selviäisimme.

  • Jos taulukko ei näy, katso se tästä.

Tuoreimmat osastosta