Juuso alkoi kasvattaa metsässään trendituotetta – ”Vähintään kymmenkertaistaa koivupuun tuoton” - Oma raha - Ilta-Sanomat

Juuso alkoi kasvattaa metsässään trendituotetta – ”Vähintään kymmenkertaistaa koivupuun tuoton”

Pakurikäävän viljely houkuttaa metsänomistajia kovien tuotto-odotusten vuoksi. Tutkimustulokset pakurin terveysvaikutuksista ovat lupaavia, mutta vankka näyttö puuttuu.

Juuso Joonan viime vuonna istuttamat pakurikääpäympit erottuvat toistaiseksi puun rungolla vain sienirihmaston rusehtaviksi värjääminä alueina ja pienen pieninä käävän alkuina.­

29.12.2019 8:34

Juuso Joona harppoo pitkin askelin Lappeenrannan Joutsenossa Tyynelän tilan lumisessa metsässä, joka monimuotoisuudessaan muistuttaa satujen peikkometsää.

37-vuotias Joona on agronomi ja Tyynelän isäntä neljännessä sukupolvessa. Tilalla on 120 hehtaaria luomupeltoja, joilla viljellään hernettä, kauraa, spelttiä, syysvehnää, syysrypsiä ja syysruista. Lisäksi Tyynelässä on 50 hehtaaria metsää jatkuvassa eli avohakkuuttomassa kasvatuksessa.

– Luomuviljely ja jatkuva metsänkasvatus ovat vallitsevia menetelmiä taloudellisesti merkittävästi kannattavampia, sanoo Joona.

Maa- ja metsätalouden ohella Joonalla on Tyynelässä myös esimerkiksi viljelykasveihin ja luomuviljelyn maanparannukseen liittyviä tutkimus- ja kehityshankkeita.

Märkiä lumihiutaleita putoilee hiljalleen valkearunkoisten koivujen, jykevien kuusien ja haapojen ja hentojen raitojen oksille. Talvisessa metsässä nauraa korppi. Joonan metsissä viihtyy myös erittäin uhanalainen hömötiainen, joka tehometsätalousmetsistä on jo kadonnut.

Mutta nyt ollaan katsomassa, mitä kuuluu Joonan pakurikääpäviljelmälle.

– Ymppäsimme kesällä 2018 pakurikääpää koivuihin noin viiden hehtaarin alueelle. Ympit laitoimme teknisesti huonolaatuisiin ja vähäarvoisiin kuten kieroihin puihin, mutta arvokkaat tukkirungot jätimme koskematta, kertoo Juuso Joona.

Pakurikääpäymppejä laitettiin kuhunkin koivuun neljä, ja yhteensä niitä on Tyynelässä pari tuhatta kappaletta. Ymppi tarkoittaa esimerkiksi sieniviljelyssä käytettävää alkuainesta, joka lisääntyy uudessa ympäristössä.

Pakurikäävän viljely on noussut jonkinlaiseksi trendiksi metsänkasvatuksessa. Suomen ensimmäiset pakurikääpäviljelmät on laitettu kasvamaan pari vuotta sitten.

Pakurikääpä on trendikäs tuote oletettujen terveysvaikutustensa vuoksi. Juuso Joonan pakurikäävät edustavat maailmalla erityisen kysyttyä suomalaista pakuria.­

Suomen Agrometsän metsäpalvelujohtaja Henri Lokki arvioi, että Suomessa on tällä hetkellä pakurikääpäviljelmiä noin 150–200 hehtaarilla, joista Agrometsän ympeillä tehtyjä on noin sata hehtaaria.

Kääpärihmasto on kasvatettu Agrometsän laboratoriossa tapeiksi, jotka työnnetään koivun runkoon porattuihin kuuden millin levyisiin reikiin.

Reikä peitetään oksavahalla, ja sitten vain odotetaan, että sienirihmasto ensin itää ja leviää tuohen alla ja sitten alkaa puskea kääpää reiästä. Kääpä on valmis korjattavaksi eli vähintään noin nyrkinkokoinen 5–10 vuoden kuluttua.

Joonan mailla kasvaa pakurikääpää myös luontaisesti. Tilalla on perinnebiotooppi, vanha hakalaidun, jossa eläimet laiduntaessaan ovat vahingoittaneet puustoa ja saaneet aikaan pakurikäävän kasvun.

– Hakalaitumelta haemme pakurikääpää omaan käyttöön, esittelee Joona keräämiään mustanruskeita möykkyjä.

Joonalla on repussaan termospullo, josta hän kaataa mukiin tulikuumaa pakurikääpäteetä. Se on väriltään lähes tavallisen mustan teen väristä, mutta maku on hyvin mieto. Syynä on se, että tee on keitetty jo useaan kertaan käytetyistä pakurikäävän murusista.

Kun pakurikääpää keitetään ensimmäistä kertaa, tee on Joonan mukaan väriltään lähes mustaa ja voimakkaamman makuista.

Pakurikäävän uskotaan lisäävän ihmisen vastustuskykyä. Onko pakurikäävän viljelijä havainnut pakurilla olevan terveysvaikutuksia?

– Minä ainakaan en ole erityisesti sairastellut, sanoo säännöllisesti pakuriteetä nauttiva Joona.

Pakurikääpämetsässä Joona pysähtyy koivun luokse.

– Tässä näkyy ruskea kohta rungossa. Se kertoo, että kääpä on lähtenyt kasvamaan, hän näyttää.

Todellakin: sienirihmasto on tuohen alla levitessään värjännyt koivun runkoa, ja pieni röpelöinen käävän alku näkyy jo siinä kohdassa, mihin ymppi on porattu.

Neljän ympin koivu voi tuottaa arviolta 1,5 kiloa kuivaa pakuria satokerralta. Samasta puusta voi parhaimmillaan saada satoa Agrometsän mukaan jopa kolme kertaa 20 vuoden aikana, sillä käävän poistamisen jälkeen se alkaa kasvaa uudelleen.

Puun tuotto ei lopu viimeiseen pakurisatoon, sillä vielä sen jälkeen koivun voi myydä poltto- tai energiapuuksi tai käyttää sitä muiden arvokääpien kuten lakkakäävän kasvualustana. Epämääräisen näköinen kääpämöykky voi siis nostaa metsän tuottoa selvästi.

– Pakurikääpä vähintään kymmenkertaistaa koivupuun tuoton, ja se on varovainen arvio, sanoo Joona.

Juuso Joona on itse juonut pakuriteetä vuosia. Raaka-aineen hän on saanut omalta hakalaitumeltaan luontaisesti kasvaneista pakureista. Pakurin arvellaan muun muassa estävän tulehduksia, ja ainakin Joona sanoo sairastelleensa varsin vähän.­

Pakurikäävän ymppäys- ja muut alkuinvestoinnit maksavat Suomen Agrometsän laskelmien mukaan noin 5 000 euroa hehtaarilta. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen satokauden kustannukset ovat 4 800–5 400 euroa hehtaaria kohti ja kunkin satokauden puhdas voitto 6 800–19 200 euroa hehtaarilta.

Suomessa pakurikäävän viljely on vasta aloitettu, eikä viljeltyä pakurikääpää ole vielä kasvanut korjattavaksi.

– Uskon, että tästä voi tulla isokin bisnes. Erityisesti maapallon pohjoisosissa kuten Suomessa kasvava pakurikääpä on arvokasta, sillä täällä metsän voi lisäksi sertifioida luomukeruualueeksi, sanoo Juuso Joona.

Luomusertifikaatti nostaa pakurikäävän hintaa. Etenkin Kiinassa pakuria menisi Joonan mukaan kaupaksi miten paljon hyvänsä, jos sitä vain olisi tarjolla.

Pakurikäävän myönteisistä terveysvaikutuksista vasta odotetaan vankkaa tieteellistä näyttöä. Luonnonvarakeskus Luken tutkija Pertti Marnila sanoo, että tutkimustuloksia on vielä liian vähän ja liian pienillä aineistoilla, jotta terveysvaikutuksista voisi sanoa mitään varmaa. Vielä ei myöskään tiedetä tarkkaan, mihin myönteiset vaikutukset perustuvat.

– Pakurikäävässä on hirveästi eri ainesosia. Jos sieltä eristetään yksi yhdiste, se ei välttämättä yksin olekaan tehokas, sanoo Marnila.

Koe-eläintutkimuksissa esimerkiksi pakurikäävän diabetesta estävästä vaikutuksesta on saatu myönteisiä tuloksia hiirillä ja rotilla, mutta kliinisiä tutkimuksia ihmisillä on tehty hyvin vähän.

– Länsimaissa kliinisiä kokeita on julkaistu tietääkseni kolme kappaletta, ja kaikissa koehenkilöitä on ollut vain muutamia kymmeniä. Kaikissa kliinisissä kokeissa saatiin myönteisiä vaikutuksia, mutta ne olivat paljon lievempiä kuin eläinkokeissa. Lisäksi yhdessä kokeessa suurimmalla annoksella oli saatu lieviä haitallisia vaikutuksia, sanoo Marnila.

Koe-eläintutkimusten perusteella kuitenkin oletetaan, että pakurikäävän beetaglukaanit voisivat hillitä tulehduksia ja kakkostyypin diabetesta. Pakurin fenoliset yhdisteet ja betuliinihappo taas voisivat toimia muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä vähentävinä antioksidantteina.

Marnila toivoo, että pakurikääpää tutkittaisiin lisää.

– Tulokset ovat lupaavia, ja pakuritee varmasti voisi olla osa terveellistä ruokavaliota. On sääli, että kliinisiä kokeita ihmisillä ei ole tehty enempää.

Mikäli Agrometsän Henri Lokin aavistelut pitävät paikkansa, Marnilan kaipaamia pitäviä todisteita pakurin terveysvaikutuksista voi olla luvassa.

– Länsimaisetkin lääkeyhtiöt ovat aivan viime aikoina osoittaneet huomattavaa kiinnostusta pakurikääpätutkimukseen, sanoo Lokki.

Hänen mukaansa pakuritutkimus ei ole aiemmin kiinnostanut lääkeyhtiöitä raaka-aineen rajallisuuden vuoksi.

– Koska pian voimme tuottaa pakurikääpää lähes rajattomasti, se on poistanut yhden pullonkaulan. Lääkeyhtiöillä on intressi, jos saatavilla on tarpeeksi raaka-ainetta luotettavasta ja kontrolloidusta lähteestä, sanoo Lokki.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?