Ensi vuoden alusta lähtien yksityissijoittaja voi ohjata suoria osakesijoituksiaan niin sanotun osakesäästötilin suojiin.
Uudistus on ymmärrettävästi herättänyt kasvavaa mielenkiintoa ja intoa, sillä muutoksessa on paljon hyvää. Selkeimmät muutokset parempaan koskevat sijoitusten verokohtelua.
Nykyisin suoria osakesijoituksiaan hoitava maksaa veroja joka ikisestä osinkoerästä ja jokaisen kaupan myyntivoitoista siitä riippumatta, onko osingot ja myyntivoitot tarkoitus pitää salkun sisällä sijoituspääomaa kartuttamassa vai onko ne tarkoitus ohjata salkun ulkopuolisiin kohteisiin, kuten kulutukseen.
Tämä sijoitustuottojen ”vuotaminen” verotukseen syö salkun pitkäaikaista tuottoa ja vaimentaa pääoman karttumista, sillä tuottojen hupeneminen sijoitusaikaisiin veroihin vaimentaa niin sanotun korkoa korolle -ilmiön voimaa.
Osakesäästötilin sisältämiä sijoituksia verotus rasittaa vasta sen jälkeen, kun varoja nostetaan tililtä pois. Osingot ja myyntivoitot saavat toisin sanoen jäädä kokonaisuudessaan kartuttamaan pääomaa ja kerryttämään uusia tuottoja, kunhan ne pysyvät tilin sisäpuolella.
Kun vielä sijoitusalan palveluntarjoajat kilpailevat asiakkaista hintojaan laskemalla, voi uudistus osaltaan alentaa sijoittajan kustannuksia.
Uudistus onkin etenkin pitkäaikaiselle sijoittajalle pääosin hyvä. Mutta on siinäkin sudenkuoppansa.
Osakesäästötilin suurin riski ei kuitenkaan liity tiliuudistuksen omiin piirteisiin. Se liittyy sijoittajan taipumuksiin.
Uudistus tekee osakesalkun säätämisestä ja muokkaamisesta entistä helpompaa ja halvempaa, mutta samalla se vahvistaa entistä helpomman hölmöilyn houkutuksia.
Kun kaupankäynnin välittömät kustannukset laskevat, syntyy kannustin kaupankäynnin lisäämiseen. Samalla riski kasvaa, että yhä pienempiin uutisrisahduksiin ja markkinaliikkeisiin tuntuu tarpeelliselta reagoida jotakin osaketta myymällä ja jotakin muuta ostamalla.
Kaupankäynnin helppous ja houkutukset voivat vaivihkaa muovata pitkäaikaiseksi tarkoitetun osakesijoittamisen luonnetta lyhytaikaisen keinottelun ja pikavoittojen havittelun suuntaan.
Uudistuksen edut vesittyvät, jos veroista säästyvät tuotot hupenevat entistä vilkkaamman kaupankäynnin kuluihin, ja jos kaupankäynnin helppous houkuttelee entistä hanakammin osallistumaan alituiseen vaihteleviin muotisijoituksiin ja kurssikäänteiden impulsseihin.
Osakesäästötili sopiikin parhaiten pitkäaikaiselle sijoittajalle, jolla on ajan lisäksi hermoja ja malttia olla tämän tästä säätämättä salkkuaan.
Ehkä meidän muiden on sittenkin paras pitää varamme – ja tyytyä edullisiin indeksirahastoihin.
