Ullakolle unohtuneella kameralla voi tienata jopa tuhansia – Katso lista: filmilaitteita pelastava Kameratori arvioi yleisimmät merkit - Oma raha - Ilta-Sanomat

Ullakolle unohtuneella kameralla voi tienata jopa tuhansia – Katso lista: filmilaitteita pelastava Kameratori arvioi yleisimmät merkit

Valokuvaamisesta innostuneiden nuorten miesten harrastuksesta tuli bisnes, jossa kulttuuriarvoilla on suuri merkitys.

31.5.2019 8:05

Kuka vielä muistaa valokuvauksen muinaishistoriaa? Sen ajan, kun pienestä pahvirasiasta löytyi muutaman sentin mittainen putkilo, jonka kyljestä pilkotti kalvomainen muovinpala.

Tuo kaarevasti leikattu, reunoistaan rei´itetty pala oli filmirullan pää. Kun taiten toimi, rullan sai asennettua sisälle kameraan.

Sen jälkeen kameralla sai otettua yleensä 24 tai 36 kuvaa. Riippuen siitä, kuinka monta ruutua filmissä oli.

Kun filmi oli lopussa, se piti ottaa kamerasta ja viedä kehitettäväksi. Edessä oli muutaman päivän odotus ennen kuin kuvaaja sai käsiinsä normaalisti 10x15-senttiset paperiset kymppikuvat.

Vasta silloin tiesi, onnistuivatko kuvat vai ei.

Vanhoja filmikameroita ostavan, kunnostavan ja eteenpäin myyvän Kameratorin hyllyltä voi löytää esimerkiksi kultainen Rolleiflex 2.8F Aurumin ja Mamiya 7ii:n.­

Joku muistaa. Tai oikeastaan aika moni, sillä vielä vuosituhannen vaihteessa suurin osa valokuvista otettiin filmille.

Meni vain muutama vuosi, niin digitaalisuus muutti fotomaailman. Uuden ajan kamerat muuttuivat yhä halvemmiksi. Pian kamerat tulivat myös kännyköihin.

Nyt kamera kulkee jokaisen taskussa käytännössä aina. Kuvaaminen on helppoa, tuloksen näkee heti – eikä filmi koskaan lopu!

Kuka voisi enää kaivata ikivanhaa ja kömpelöä tekniikkaa? Eihän kirjeitäkään kirjoiteta enää paperille eikä ruokaa säilytetä maakuopassa.

Joku kaipaa. Tai oikeastaan aika moni. Näin voi päätellä siitä, mitä tamperelaisen Kameratori Oy:n tiloissa tapahtuu.

– Ala on kaksijakoinen, mutta me ollaan löydetty meidän oma sininen meri, Kameratorin toimitusjohtaja Jussi Lehmus kuvailee.

Rakkaus lajiin vie pitkälle. Kameratorin perustaja Juho Leppänen teki harrastuksesta itselleen ammatin.­

Yritys perustettiin vuonna 2010. Jo teininä intohimoisen filmikameraharrastuksensa aloittanut Juho Leppänen huomasi tuolloin, ettei digitalisaatio ollut suinkaan tappanut perinteistä kuvaamista.

– Lukiossa ollessani ostin ison kasan kameratarvikkeita nettifoorumeilta. Jos myin kymmenestä yhdeksän eteenpäin, sain sen viimeisen ilmaiseksi. Se tuntui maagiselta, Leppänen kuvaa bisnesidean alkumetrejä.

Kun vielä Antti Heikkinen liittyi Leppäsen ja Lehmuksen kumppaniksi, oli ydin kunnossa. Käynnistyi kaupallinen toiminta, joka on menestynyt mainiosti. Kolmissakymmenissä olevien kaverusten pyörittämällä Kameratorilla on yhteensä 13 työntekijää ja liikevaihto pyörii jo 1,7 miljoonassa eurossa.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä rahasta. Mukana on roimasti rakkautta filmikameroihin.

Arvokkaampiin kameroihin kuuluva Leica M3 on päässyt huoltopöydälle.­

Rakkaudella on yksi selkeä mittari. Kameratorin johtama Camera rescue -projekti tekee ainutlaatuista kulttuurityötä korjaamalla vanhoja, käyttämättömäksi jääneitä kuvauslaitteita.

Ryhmään kuulu Kameratorin lisäksi neljä muuta kauppiasta, joista yksi toimii Yhdysvalloissa. Projektin tavoitteena on pelastaa 100 000 kameralaitetta vuoden 2020 loppuun mennessä.

Tähän mennessä kameroita on pelastettu noin 51 500. Projekti käynnistyi joulukuussa 2017, jolloin laskennan pohjaksi otettiin Kameratorin siihen mennessä pelastamat laitteet, joita oli vielä alle 30 000.

Vauhti on sittemmin kiihtynyt ja sen on kiihdyttävä entisestään, jotta kunnianhimoinen tavoite toteutuu. Aikaa kun on enää vain hieman yli puolitoista vuotta.

Hienomekaanikko Jukka Kelotie on alan taitava konkari, joka tarkastaa kameran valotusarvot Eiri-Kuvan vanhalla valotustesterillä.­

Vaikka projektin nimi on Camera rescue, pelastettavana ovat myös muut kameralaitteet eli lähinnä objektiivit. Karkeasti ottaen tähän mennessä on pelastettu noin 35 000 optiikkaa ja 15 000 kameraa.

Oleellista on löytää pelastettavaa laitteistoa. Kameratorin kolmikko toivookin ihmisten ja perikuntien luopuvan käyttöä vaille jääneistä kameroistaan.

– Ihmiset eivät oikeasti tiedä, että heillä voi olla laatikoissa rahanarvoista tavaraa. Se kannattaa muuttaa rahaksi. Me jalostamme siitä oman bisneksemme, Lehmus kiteyttää.

– Kamerat ovat raaka-aine, joka tuottaa arvoa Suomeen, Leppänen jatkaa.

Tämän Leica M2:n tekee erikoiseksi se, että runkoon on kaiverrettu vanhan maahantuojan nimi Oy Christian Nissen AB.­

Arvoa tulee myös viennistä. Kameratorin myynnistä jopa neljännes menee ulkomaille.

Tamperelaisyritys liikkuu alalla, jossa kilpailu on pientä. Kameratori onkin Euroopan suurin vanhoihin filmikameroihin keskittynyt yritys, joka ei ole erikoistunut mihinkään merkkiin. Aasiasta ja USA:sta löytyy useita suurempia yrityksiä, mutta ne toimivat lähinnä paikallisilla markkinoilla.

– Alussa oletimme, että jokaisessa maassa on oma kameratorinsa. Ei ollutkaan, Leppänen muistelee.

– Koska kukaan muu ei ollut pelastamassa kameroita tuleville sukupolville, meidän piti ryhtyä töihin.

Kameratorin väkeä yhteiskuvassa. Vasemmalta Juho Leppänen, Jonas Rantanen, Joel Kallio, Antti Heikkinen, Kasperi Heikkilä, Sasa Mustonen, Jussi Lehmus, Nuno Rissanen, Mika Parviainen, Jukka Kelotie, Ari Yli-Hukkala ja Toni Mattila.­

Niinpä Kameratorista on tullut kansainvälinen ilmiö.

– 340 ulkomaalaista haki meille kesätöihin, Leppänen hämmästyttää kuulijaansa.

– Ei ole toista paikkaa, missä voi oppia huoltamaan kaikenlaisia laitteita, Lehmus lisää.

Kameratoria ei löydy Tampereen matkailuesitteistä, vaikka syytä ehkä olisi.

– Kerran eräs brasilialainen teki päivämatkan Tampereelle pelkästään päästäkseen tutustumaan meidän toimintaamme.

Tamperelaisen Sarviksen valmistama, ainoa koskaan Suomessa valmistettu kamera, Fotex ja Fotex Junior.­

Friikkejä siis riittää. Mutta rajallisesti.

– Yhteisö on aika pieni maailmanlaajuisesti. Ala on pienentynyt noin viiteen prosenttiin siitä, mitä se oli enimmillään, Leppänen arvioi.

Prosenttiluku oli välillä selvästi pienempi.

– Alimmillaan Suomessa oli vain muutamia satoja filmikuvaamisen harrastajaa: taiteilijoita ja niitä, joille digi ei ole edes vaihtoehto.

– Filmisnotdead-henki ja -hashtag yhdistävät niin puheessa kuin instagramissa. Nykyisin viikottain filmille kuvaavia aktiiveja on Suomessa noin 2500.

Mamiya 7ii ja Hasselblad Xpan ovat kameroita, joista saa hyväkuntoisina ihan kelvollisen summan euroja.­

Analoginen kuvaaminen saa toisaalta myös kiittää digitaalista maailmaa paljosta.

– Ala kasvaa, sillä kännykkäkameroiden ansiosta nuoret ovat tutustuneet kuvaamiseen, Heikkinen kertoo.

Digin ansiosta nykyisin otetaan valokuvia enemmän kuin koskaan. Monet innostuvat kuvaamisesta enemmän ja jotkut heistä löytävät lopulta filmikameroiden pariin.

– Nuoret haluavat erottua, tehdä jotain toisenlaista. Moni tykkää myös siitä hitaudesta, mikä filmimaailmaan liittyy, Heikkinen arvelee.

Jos filmille kuvaaminen oli aikanaan monelle turhan hankalaa, niin kuvien kehittäminen itse vaati todellista omistautumista.

– Nyt filmi on vapautunut harrastukseksi. Nyt ei ole enää pakko mennä pimiöön, vaan sinne saa mennä.

Nuno Rissanen ehtii osto- ja myyntitöiden ohella moneen muuhunkin Kameratorin hommaan. Myös pimiö on tuttu paikka.­

Kun Leppänen aloitti oman bisneksensä, kate oli pieni: yksi kamera kymmenestä. Nyt toiminta on ammattimaista ja vaativaa, sillä Kameratorin mekaanikkojen käsiin tulevien laitteiden kunto heikkenee jatkuvasti. Osto- ja myyntihinnan ero onkin usein moninkertainen.

– Vuonna 2010 meille tulleista kameroista 98 prosenttia pystyi myymään suoraan uudestaan. Nykyisin puolet laitteista vaatii huoltoa, Leppänen kertoo.

Digitaalisuus nujersi analogisuuden 2000-luvun alkuvuosina nopeasti. Filmikamerat murskattiin lähes kirjaimellisesti.

– Isot virastot ovat tuhonneet kerralla satoja kameroita. Lopulta niitä on viety rekkalasteittain jätteisiin, Leppänen suree.

Ei olisi kannattanut.

– Viime vuonna ostimme kameralaitteita yksityishenkilöiltä lähes miljoonalla eurolla, Lehmus paljastaa.

Riitta-Liisa myi ainakin 20 vuotta käyttämättömänä lojuneen Nikon-filmikameransa Kameratorille. Rissanen maksoi kamerasta 30 euroa.­

Tamperelainen Riitta-Liisa Myllymäki ehti miettiä pitkään, mitä tekisi vanhalle Nikon F 015 -kameralleen. Kamera ei ole ollut käytössä pariinkymmeneen vuoteen.

– Jäin 90-luvun lopulla eläkepäiville. Sen jälkeen kamera on kulkenut komeroissa ja muutoissa mukana, toimittajana työuransa tehnyt Myllymäki kertoo.

– Tiedän, etten kameraa enää käytä. Se on muuttunut tarpeettomaksi.

Vaikkei kuvaaminen enää innosta, seuraa Myllymäki muutoin aikaa. Ostajan kameralleen hän löysi netin kautta.

– Myyminen ei tehnyt ollenkaan kipeää. Sain 30 euroa. Hinta tyydyttää, Myllymäki kertoo.

Filmikameroiden esimerkkihintoja

Kameratori Oy:n arvioita ostohinnoista oletuksella että laitteet ovat siistejä ja käyttökunnossa, eivätkä vaadi huoltoa.

Pokkarit

Nikon L35AF / L35AD: 50–80 €Olympus Mju-II: 100 €Yashica T2, T3, T4, T5: 100–200 €Nikon 28Ti / 35Ti: 300 €Contax T2: 300–500 €Contax T3: 500–700 €

Kinofilmijärjestelmäkamerat

Canon A-1 / AE-1: 50 €Canon F1: 100–200 €Nikon FM / FM2: 100–150 €Nikon F3 / F4: 200 €Olympus OM-1 / OM-2: 50 €Olympus OM-3 / OM-4: 100–200 €Pentax LX / MX / K1000: 50–100 €Leica M3: 500 €Leica M6: 800–1000 €

Keskikoon kamerat

Rolleicord TLR (kaksisilmäinen kamera): 200 €Rolleiflex TLR: 300–600 €Hasselblad 500c/m + linssi: 400–800 €Hasselblad Super Wide: 500–1000 €Hasselblad Xpan: 1000–2000 €Plaubel Makina 67: 500–1000 €Mamiya 645 + linssi: 150–250 €Mamiya RB67 / RZ67 + linssi: 400–600 €Mamiya 6 / Mamiya 7 + linssi: 800–1500 €

Ison formaatin kamerat

Linhof Technika 4x5: 200–400 €Sinar P 4x5: 300–500 €Sinar P2 8x10: 500–1000 €

”Graalin maljat”

Olympus OM-3 Titan: 1 000 €Rolleiflex Gold / Titan: 3 000 €Nikon FM Gold: 3 000 €Hasselblad NASA / UV-Sonnar: 10 000 €Leica M3 Black Paint: 10 000 €Leica MP Black 1956–1957: 100 000–200 000 €Leica 0-series 1923–1924: 1 000 000 €

Yli muiden

Leica Wehrmacht Luftwaffe, joka ollut todistettavasti sotakäytössä, mukana alkuperäisiä negatiiveja ja omistajan tiedot: vähintään 1 000 000 €. Tällaista ei ole koskaan tavattu maailmassa. Suomi on oletettavasti ainoa paikka, josta tällainen voisi löytyä. Vasarahinta voisi hyvin olla 5–10 miljoonan euron luokkaa.

Onko sinulla kotonasi unohdettu, upea filmikamera? Ota siitä kuva ja lähetä se Ilta-Sanomiin tästä linkistä tai Whatsappilla toimituksen numeroon 040 660 9019. Voit myös lähettää sen kännykästä MMS-viestinä numeroon 13456 (hinta 0,30 €/viesti).

FILMIKAMEROIDEN VIISI NYRKKISÄÄNTÖÄ

  1. Metallinen ja mekaaninen kamerarunko kestää aikaa ja on huollettavissa, ollen täten usein arvokas.

  2. Muoviset ja sähköiset filmirungot eivät kestä kovin hyvin ja niillä ei usein ole rahallista arvoa.

  3. Filmipokkareista halutuimpia ovat kiinteällä polttovälillä varustetut kamerat, zoom-pokkareilla ei yleensä ole arvoa.

  4. Objektiivit ovat usein arvokkaampia kuin rungot, etenkin kiinteän polttovälin valovoimaisia objektiiveja pidetään arvossa.

  5. Mitä pidempään mekaaninen laite on ollut käyttämättä, sen varmemmin se vaatii huoltoa. Jos mekaaninen kamera on ollut yli 10 vuotta käyttämättä, tulee koneisto perushuoltaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?