Sukulaispoika odotti perintörikkauksia 99-vuotiaalta isotädiltä – uskoi huhujen vieneen arvotaulun, asunnon ja rahat - Oma raha - Ilta-Sanomat

Sukulaispoika odotti perintörikkauksia 99-vuotiaalta isotädiltä – uskoi huhujen vieneen arvotaulun, asunnon ja rahat

Julkaistu: 13.4.2019 8:05

Sisarenpojanpoika odotti 99-vuotiaana kuolleelta isotädiltään huomattavaa omaisuutta, joka oli tulossa hänelle testamentin kautta. Omaisuuteen kuului muun muassa 50 000 euron arvoinen Ferdinand von Wrightin lintutaulu, 90 000 euron säästöhenkivakuutus ja noin 300 000 euron omaisuus.

Rintaperillisittä kuollut isotäti muutti viimeisinä elinvuosinaan testamenttiaan viidesti ja lopulta omaisuutta odottanut noin 35-vuotias sisarenpojanpoika huomasi jääneensä ilman odottamaansa varallisuutta.

Pettynyt sisarenpojanpoika uskoi joutuneensa erehdyksen uhriksi. Isotäti oli saanut tiedon, jonka mukaan sukulaispoika oli ruvennut hakemaan häntä holhoukseen. Isotäti muutti testamenttia viidennen kerran, eikä sisarenpojanpoikaa enää mainittu testamentissa.

Arvokas omaisuus meni testamentin jättäjän veljenpojalle, noin 70-vuotiaalle miehelle. Pettynyt osapuoli nosti kanteen ja yritti mitätöidä isotätinsä viimeisen testamentin, mutta hanke päättyi surkeasti – maksettavaa tuli oikeudenkäynneistä noin 55 000 euroa.

Isotädin mies kuoli runsaat kymmenen vuotta sitten. Leski teetti kohta miehensä kuoleman jälkeen testamentin. Vielä neljännessä testamentissa sisarenpojanpoika oli ainoana edunsaajana. Viimeiseksi jääneessä testamentissa ainoaksi edunsaajaksi olikin merkitty veljenpoika. Testamentti oli tehty neljä vuotta sitten ja se kumosi aiemmat testamentit.

Sisarenpojanpoika oli pettynyt, kun sai kuulla isotätinsä viimeisestä tahdosta. Hän piti testamenttia pätemättömänä ja nosti Pirkanmaan käräjäoikeudessa kanteen vaatien testamentin kumoamista.

Hänen mielestään isotäti oli erehtynyt eikä testamentti vastannut aitoa tahtoa, joka oli sisarenpojanpojan mukaan tullut ilmi vielä viimeistä edellisessä testamentissa.

Kanteen nostanut vaati testamenttiomaisuuden saajalta, isotädin veljenpojalta, lähes 20 000 euroa asianajokulujen korvaamista.

Nuori mies perusteli kannettaan läheisellä suhteella isotätiinsä. He olivat pitäneet yhteyttä puhelimitse tiiviisti. Hän oli auttanut isotätiään muun muassa asunnon putkiremontissa ja valinnut kalusteetkin, koska asunto jäisi kuitenkin hänelle, kuten aiemmassa testamentissakin oli asia esitetty.

Sitten kuitenkin tapahtui jotain outoa, sillä isotäti ei enää vastannut nuoren miehen soittoihin. Mies kertoi olleensa huolissaan, pelkäsi isotädin joutuvan heitteille ja otti yhteyttä isotädin kotikunnan sosiaalitoimeen.

Huolestunut nuori mies kuuli kertomansa mukaan sedältään järkyttävän tiedon. Sen mukaan isotäti oli kertonut testamenttiomaisuuden lopulliselle saajalle holhoukseen hakemisesta ja että hankkeen takana olisi isoa omaisuutta odottanut sisarenpojanpoika. Isotäti oli kertonut saaneensa tiedon kotikuntansa sosiaalitoimesta.

Nuori mies kiisti tarinan ja piti sitä erehdyksenä. Hänen mukaan mitään näyttöä holhouksesta ei löydy sosiaalitoimen arkistoistakaan. Hän oli ollut kirjeitse yhteydessä myös isotätiinsä, mutta luontevaa yhteyttä ei heidän välilleen enää syntynyt ja lopulta isotäti ilmaisi, että sisarenpojanpoika ei ole enää tervetullut hänen kotiinsa.

Viides testamentti oli laadittu juuri niihin aikoihin, kun holhousasia oli ilmassa. Isotäti muutti testamentin veljenpoikansa eduksi. Sisarenpojanpojan mielestä vanhus oli jäänyt väärään käsitykseen.

Nuori mies ei saanut von Wrightin maalaamaa lintuaiheista tauluakaan, vaikka se oli luvattu hänelle. Hän piti taulua omanaan, vaikka se olikin vielä vanhuksen asunnon seinällä ja oli sitä mieltä, että isotädillä ei ollut enää oikeuksia arvotauluun.

Isotäti oli jo 1990-luvulla muistanut sisarenpojanpoikaa ja sisarenpojantytärtä lahjoittamalla heille kesäasunnon. Hän oli muistanut myös veljenpoikaa lahjoittamalla tälle asunnon. Yhtä sukuhaaraa isotäti oli avustanut siten, että maksoi von Wrightin lintutaulusta 80 000 euroa, jota pidettiin ajankohtaan nähden ylihintana. Isotäti oli tasapuolisesti muistanut kaikkia sukuhaaroja.

Veljenpoika kiisti kanteen ja vaati käräjäoikeutta hylkäämään sen. Asianajaja, joka oli laatinut viimeiseksi jääneen testamentin, kertoi, että testamentintekijä halusi jättää omaisuutensa läheisimmäksi tulleelle veljenpojalle ja ettei hänellä ollut mitään muita sukulaista vastaan. Veljenpoika piti tiiviisti yhteyttä vanhukseen ja hän hoiti myös tämän talousasioita. Isotäti oli oikeustoimikelpoinen kuolemaansa saakka.

Veljenpojan mielestä perinnönjättäjä ei ollut laatinut testamenttia pikaistuksissaan vastatoimena holhoukseen hakemisesta. Lintuaiheinen arvotaulu ei ollut kantajan omistuksessa ja isotäti sai määrätä sen omistajan.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Päätös merkitsi sitä, että testamenttia moittinut ei saanut tahtoaan lävitse ja jäi ilman asuntoa, pankkitilejä ja von Wrightin taulua.

Suvun sisälle jäi tapahtumista kuva, jonka mukaan puheet holhouksesta vaikuttivat ihmisten väleihin, vaikka asiasta ei juurikaan keskusteltu.

Käräjäoikeus piti uskottavana, että oikaisuyrityksistä huolimatta vanhus jäi siihen käsitykseen, jonka mukaan sisarenpojanpoika oli aikeissa hakea häntä holhoukseen.

Oikeus kuitenkin toteaa testamentin laatineen lakimiehen todistukseen vedoten, että määräävänä syynä ei ollut sisarenpojanpojan syrjäyttäminen vaan halu tehdä testamentti veljenpojan hyväksi.

Käräjäoikeus piti uskottavana, että läheisin henkilö testamentin jättäjälle oli veljenpoika, joka piti häneen viimeisinä vuosina tiiviisti yhteyttä. Vaikka tapahtumien kulusta holhousepisodi poistettaisiin, niin siinäkin tapauksessa vanhus olisi tehnyt saman ratkaisun, käräjäoikeus totesi.

Riita jatkui edelleen Turun hovioikeudessa. Hovioikeus ei muuttanut ratkaisua. Sen mukaan erehdyksen ja testamentin välillä ei ole syy-yhteyttä.

Hovioikeuden ratkaisu on viime viikolta. Siihen on mahdollista hakea muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos se antaa valitusluvan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?