Lääkärit, ja erityisesti hoitajat ovat arvostetuimpien ammattien kärjessä, mutta vakuutuslääkärit ovat toista maata. Palautetta tulee.
Suomen vakuutuslääkärien yhdistyksen puheenjohtaja Janne Leinonen kertoo, että vakuutuslääkärit saavat asiatonta postia, jopa vihapostia jonkin verran.
– Jos tuntee jääneensä korvausrajan väärälle puolelle, se herättää voimakkaita tunteita. Tämä on ymmärrettävää, ja postia lähetetään moneen paikkaan, nykyään myös netissä.
– Moni ei halua vakuutuslääkäriydestään pitää mitään melua, jos tekee potilastyötä samalla, Leinonen kertoo.
Kasvottomuudella perusteet
Vakuutuslääkäreitä toimii Suomessa 300–400 pääosin Kelassa, vakuutuslaitoksissa, potilasvakuutuslautakunnassa ja muissa virastoissa. Arviolta 20–30 toimii alalla täyspäiväisesti.
Vakuutuslääketieteellä on huono maine kasvottomuuden takia, sillä vakuutuslääkäri ei tapaa potilasta tai asiakasta. Leinosen mukaan näin pitääkin olla.
– Potilas–lääkärisuhteen fyysisessä tapaamisessa vaikuttavat tekijät pyritään eliminoimaan ja tekemään korvauspäätöksiä pelkästään lausuntojen ja potilasasiakirjojen tietojen pohjalta.
Hoitavan lääkärin tehtävänä on hoitaa kaikin keinoin ja olla potilaan puolella, vakuutuslääkärin arvioida oikeutta korvaukseen. Vakuutuslaitoksen tehtävänä on soveltaa vakuuttamisen periaatteita samalla tavalla kaikille, potilaan tapaus silti yksilöllisesti arvioiden, hän sanoo.
Leinonen painottaa, että vastoin yleistä käsitystä vakuutuslääkärikään ei toimi lähtökohtaisesti potilasta vastaan vaan etsii perusteet korvauksen myöntämiseen tai vakuutetun työuran jatkumisen tukemiseen.
Yksityisen vakuutusyhtiön tavoitteena on kuitenkin voiton tuottaminen vakuutusyhtiölain puitteissa. Kalliiden vakuutusratkaisuiden tekeminen ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.
– Tämä on yleinen harhaluulo. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Joo.
Leinonen muistuttaa, että esimerkiksi Kelan kohdalla kyse on verovarojen käytöstä. Kelassa tai lääkäreillä ei ole budjettia, joka ohjaa päätöksiä, vaan toimintaa ohjaa lainsäädäntö.
Vakuutusyhtiöissä taas pätee periaate, että jos maksettavat korvaukset kasvavat, kerätään enemmän vakuutusmaksuja.
Leinonen sanoo, että raha ei ole alalla olevien päämotiivi.
– Ei esimerkiksi Kelassa rikastu, eikä saa mainetta, vaan ehkä vihapuheita. Täytyy haluta olla oikealla asialla, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen vakuuttamisen puolella.
Rajanhaku hankalaa
Home- ja kemikaalialtistukset ja muut vaikeasti todennettavat ilmiöt, kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja toiminnalliset oireet, kuten päänsärky, huimaus ja yliherkkyys, työllistävät nykyisin sosiaalivakuutuksien päätöksiä tekeviä vakuutuslääkäreitä.
Leinonen pitää niitä ”yhteiskunnallisena ilmiönä”.
– Tuntuu vahvasti, että joskus sotien jälkeisenä aikana toiminnallisia ongelmia ei esiintynyt yhtä paljon. Tai niistä ei ainakaan puhuttu. Mitä enemmän lääketiede kehittyy, se myös tunnistaa näitä ilmiöitä ja sitä kautta medikalisoi eri elämän ilmiöitä.
Epäselviä tilanteita tulee vastaan myös mielenterveyspuolella. Kaikkia ei luokitella sairauksiksi vaan ne ovat persoonallisia ominaisuuksia ja sosiaalisia ongelmia, joiden kanssa osa pärjää, toiset eivät, Leinonen sanoo.
– Väsymysoireyhtymässä, masennuksessa, niskaretkahdusvammoissa ja lievissä aivovammoissa on samantapaisia oireita. On kysyttävä, ovatko ne varsinaisia työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia siinä mielessä kuin on tavattu ajatella vaikkapa työeläkelaissa, Leinonen sanoo.
– Laissa sanotaan, että pitää olla vika, vamma tai sairaus, joka työkykyä heikentää, ei pelkästään oire. Objektiivisen näytön ongelmia on paljon.
Päihdeongelmat ovat valtiokonttorin ylilääkärin, neurologi Leinosen mukaan myös iso kysymys: milloin ongelma oikeuttaa mihinkin, ja milloin ihmisen pitäisi ”vain ottaa itseään niskasta kiinni ja raitistua”.
Totuusvelvoitteesta lakialoite
Vakuutuslääkärien ratkaisut on kuluneena vuonna puhuttaneet. Valtiokonttorin ylilääkäri, neurologi Leinonen ei saane arvioillaan uusiakaan ystäviä epämääräisten terveysongelmien kanssa kampailevien keskuudessa.
Esimerkiksi Vesa Laukkanen, aivovammapotilaita edustanut varatuomari on haastanut Ylen kanavilla Leinosta ja vakuutusalaa. Laukkasen mukaan vakuutusyhtiöt systemaattisesti kiistävät vammat, jos ne eivät näy magneettikuvissa. Leinosen mukaan vakuuttamisen ohjenuorana toimi ”näyttöön perustuva vakiintunut lääketiede”.
Perussuomalaisilta tuli syyskuussa lakialoite siitä, että vakuutusyhtiöiden korvaus- ja eläkepäätökset tehtäisiin vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta. Vakuutuslääkäreiden pitäisi myös laatia arvionsa saman totuusvelvoitteen alaisena kuin hoitavien lääkäreiden.
Vakuutuskorvauskäytäntö ei voi olla lääketieteen eturintamassa, Janne Leinonen sanoo.
Leinonen pitää ajatusta absurdina.
– Siihen sisältyy ajatus, että päivällä hoitotyössä lääkäri toimii totuudenmukaisesti, ja illalla sama lääkäri asiantuntijatyössä saa valehdella suut silmät täyteen, kun ei tarvitse vannoa kunnian ja omantunnon kautta.
– Meitä on helppo syyttää, ja sanoa, että he siellä kierouttaan ja pahuuttaan ja korruptoituneina antavat lääketieteellistä asiantuntemustaan vakuutuslaitosten muille tahoille.
Mutta jos sama etiikka pätee muutoinkin eri rooleissa, miksi tapaturmavakuutuslain pykälään on erikseen kirjattu vapautus?
– Se on hyvästä syystä, koska arvio on tarkoitettu sisäiseen käyttöön korvauskäsittelijälle, ei potilaalle. Niitä tehdään hyvin paljon, ja hyvinkin spesifeihin kysymyksiin, eikä niitä ole tarpeen vannoa kunnian ja omantunnon kautta.
Leinonen sanoo, ettei hänellä sinänsä ole mitään muutosta vastaan, mutta se on turha, ”koska mitään valehtelun kulttuuria ei muutenkaan ole”. En myöskään usko, että se sinällään lisäisi kansalaisten luottamusta.
Entäpä kun uusi ilmiö, kuten sairas rakennus -oireyhtymä tai narkolepsiaepidemia, koettelee lakia ja linjauksia?
Leinonen sanoo, että ainoa tapa toimia on altistaa ilmiö alan yleiseen keskusteluun, jossa käytännöt yhtenäistetään. Yksittäinen lääkäri ei voi tehdä omaehtoisia ratkaisuja riippumatta mitä tilanteesta ajattelee. Yhtenäistä linjaa haetaan Leinosen mukaan eri kysymyksissä jatkuvasti, esimerkiksi kivussa, masennuksessa ja homeongelmissa.
– Vakuutuskorvauskäytäntö ei voi olla lääketieteen eturintamassa. Se ei voi poukkoilla viimeisimpien tutkimustulosten kanssa vaan tulee jossain kysymyksissä hyväksytyistä syistä vääjäämättä vähän perässä.