Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tällä ajatuksella alkaa säästämis- ja sijoitusblogi Nuuka. Nuuka – kuten niin monet muutkin nykyään Suomessa ja maailmalla – haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta.
Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Nuukalle eli Harri Riihimäelle se merkitsee sellaisen varallisuuden kerryttämistä, että hän voisi vähentää työntekoa tuntuvasti 50-vuotiaana. Paino on sanalla voisi; jos siltä sitten tuntuu.
– Ei elämän tarkoitukseni ole odottaa eläkkeelle jäämistä, Riihimäki sanoo.
Haaveissa hänellä kuitenkin ovat arkiaamut golf-kentillä Espanjassa – tai jossakin muualla lämpimässä.
Riihimäki on 28-vuotias sosiaalialan työntekijä Kouvolasta. Hän tekee yötöitä ja lisähommia luontomatkailun ja kauppapuutarhan parissa. Sillä pääsee hänen mukaansa mediaanitason ansioihin.
Kuinka tuosta kiivetään taloudelliseen riippumattomuuteen?
Espanja laittoi ajattelemaan
Kaikki alkoi tavallaan neljä viisi vuotta sitten. Riihimäki oli alkanut pohtia rahankäyttöään uudella tavalla. Hän aloitti vuonna 2013 säästämiseen ja sijoittamiseen keskittyvän anonyymin blogin kirjoittamisen. Ensimmäisen tekstin otsikko on ”Säästöinnostus”.
Tuon vuoden tavoitteisiin kuului esimerkiksi laittaa säästöön vähintään 10 prosenttia kuukausipalkasta ja seurata talousuutisia päivittäin Taloussanomista.
Seuraavana vuonna tuolloin 23-vuotias Riihimäki lähti työharjoitteluun Espanjan Aurinkorannikolle. Siellä hän tapasi innostavia ihmisiä, nuorekkaita eläkeläisiä, jotka olivat muuttaneet etelään leppoisamman elämän perässä. Osa heistä oli ihan tavallisen työuran tehneitä ihmisiä, ja eläke riitti siellä leveämpään elämään kuin Suomessa.
Nuori mies alkoi pohtia, voisiko hänkin elää joskus niin. Sitten ajatus juoksi pidemmälle.
Riihimäki ei ainakaan tietääkseen tavannut Espanjassa ketään, joka olisi elellyt sijoitusvarallisuudella. Reissu sai hänet kuitenkin pohtimaan uudelleen juttuja taloudellisesta riippumattomuudesta. Hän oli kuullut ideasta aiemmin, mutta ajatellut, että sellaiseen pyrkiminen olisi hänelle mahdotonta.
Alettuaan kirjata tulojaan ja menojaan tarkemmin hänen mielensä muuttui. Ehkä se olisikin mahdollista – ilman, että pitäisi istua kotona pimeässä ja syödä pelkkää näkkileipää.
Helmikuussa 2014 ”Nuuka” määritteli blogissaan tavoitteekseen sijoittajana vaihtaa täysipäiväinen työnteko 50-vuotiaana osa-aikaiseen ja muuttaa työn luonne harrastukseksi. Lisäksi hän tahtoi turvata eläkepäivien pärjäämisen ja taloudellisen riippumattomuuden yhteiskunnasta.
Selvää varallisuustavoitetta hänellä ei ole.
Eivät ne suuret tulot vaan pienet menot
Riihimäen säästö- ja sijoitusfilosofian pohja ovat ne pienet menot.
Viime vuonna hänen tavoitteensa oli saada neljäsosa nettotuloista säästöön. Hetken näytti jo siltä, että se ylittyisi reippaasti, ja hän pääsisi yli 40 prosentin. Jouluaattona tuli kuitenkin autohaveri. Säästöt jäivät siksi 38,9 prosenttiin.
Tänä vuonna tavoitteena on 45 prosentin säästöt. Miten moinen onnistuu?
– En ryyppää tai polta, Riihimäki aloittaa. Lisäksi hän asuu Kouvolassa, missä hänellä kuluu ydinkeskustassa asumiseen 250 euroa kuussa.
Ilotonta elämää hän ei myönnä elävänsä; käy ulkomaillakin pari kolme kertaa vuodessa lomalla. Mutta ”statusautoja”, suurta televisiota ja hienoja hifilaitteita hän ei tarvitse. Jo tällä syntyy hyvät säästöt.
Riihimäki huomauttaa, että kova säästötaso on mahdollinen hänen nykyisen elämäntilanteensa vuoksi. Mahdollinen perhe tulevaisuudessa tietysti pienentäisi sitä.
Säästönsä Riihimäki sijoittaa pääasiassa indeksirahastoihin ja kiinteistöihin. Hän on ostanut vuoden 2013 jälkeen neljä sijoitusasuntoa Kymenlaakson alueelta. Siellä hyvän yksiön saa hankittua 40 000 eurolla.
– Kiinteistösijoituksissa voi käyttää järkevää velkavipua. Lisäksi paikallistuntemus auttaa, Riihimäki sanoo. Hän remontoi asuntoja itse.
Kiinteistöjen lisäksi hän on sijoittanut pääasiassa indeksirahastoihin etenkin niiden vähäisten kulujen vuoksi.
Ala vei mennessään
Rahasta puhuminen on Suomessa jotenkin vaikeaa, Riihimäki pohtii. Tästä syystä hän ei tuo harrastustaan ja tavoitteitaan ”hirveän usein” esille, jos asiasta ei joku kysy.
Hänestä kuitenkin tuntuu, että pohdinnat ja haaveet taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisesta ovat alkaneet yleistyä nuorten aikuisten keskuudessa. Vielä muutama vuosi sitten sellaiselle naureskeltiin enemmän, nykyään ei niinkään.
– Osa ihmisistä on kiinnostuneita, toiset taas tahtovat nollata. Että ei tuo onnistu, Riihimäki kertoo.
Hän pohtii, että yhä useampi on voinut kiinnostua ajatuksesta, koska työelämä on muuttunut kuluttavammaksi ja raaemmaksi. Toiseksi syyksi hän epäilee epäluottamusta eläkejärjestelmää kohtaan. Moni pohtii, että varallisuutta on kerrytettävä itse.
Sijoitusmaailma on alkanut vielä Riihimäkeä mukaan yhä enemmän. Varallisuuden kerryttämisen lisäksi siinä oppii uutta ja tapaa kiinnostavia ihmisiä. Hänestä on tullut esimerkiksi Kouvolan osakesäästäjien varapuheenjohtaja, ja hän on alkanut opiskella töiden ohella uutta ammattia kaupan ja markkinoinnin alalla. Myöhemmin hän tahtoo töihin finanssialalle.
