Hometaloriitoja on puitu Suomessa eri oikeusasteissa jo parikymmentä vuotta, eikä merkkiä vähenemisestä ole näkyvissä, sanoo asuntokauppariitoja 80-luvulta lähtien ratkonut asianajaja Petri Järvensivu Taloussanomille. Järvensivu kirjoitti maanantaina Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että vuosittain eri oikeusasteisiin ja kuluttajariitalautakuntaan päätyy käsiteltäväksi useita satoja hometaloriitoja.
Taloussanomat kokosi Järvensivun haastattelun perusteella listan talokauppoihin liittyvistä vastuista ja huomioista, joiden avulla ostaja ja myyjä voivat välttyä suurelta jälkilaskulta.
1. Ostajalla ennakkotarkastusvelvollisuus
Järvensivun mukaan huomattava osa riitatilanteista syntyy siitä syystä, ettei rakennuksen virheitä selvitetä huolellisesti ennen kauppaa. Tämä tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kaupan kohteesta teetetään vain pintapuolinen kuntotarkastus, jossa ei kartoiteta riskirakenteita.
Järvensivu huomauttaa, että jos kuntotarkastuksen teettäminen jää myyjän vastuulle, tämä teettää usein vain pintapuolisen kuntotarkastuksen.
– Ostajan ei pitäisi missään nimessä luottaa tällaiseen kuntotarkastukseen, vaan se pitäisi tehdä perusteellisemmin.
Mitä vanhempi talo on kyseessä, sitä suurempaa huolellisuutta laki edellyttää ennakkotarkastukselta.
Kuntotarkastuksia tekevät asiantuntijat toimivat eri nimikkeillä ja kuntotarkastuksia voi teettää pintapuolisista erittäin perusteellisiin kartoituksiin. Hinnat näiden välillä voivat vaihdella Järvensivun mukaan muutamasta sadasta eurosta 4000 euroon.
2. Riskirakenteet pitää ottaa vakavasti
Kun riskirakenteet on kartoitettu, ne pitää avata ja mahdollisesti ottaa myös mikrobinäytteet, jotta kiinteistön mahdolliset piilevät virheet tulisivat ilmi.
– Kun kuntotarkastaja on yksilöinyt riskirakenteet, ostajan pitäisi siinä vaiheessa ehdottaa myyjälle rakenteiden avaamista. Tätä ei yleensä tehdä. Ostajalla pitäisi olla rohkeutta neuvotella myyjän kanssa siitä, että kun riskirakenteita kerran on, avataanko ne ja maksetaanko kulut puoliksi, Järvensivu neuvoo.
Jos myyjä ei suostu rakenteiden avaamiseen, Järvensivu kehottaa ostajaa luopumaan kaupoista.
Ostajan pitää myös muistaa, että omistaja on saattanut tehdä aiemmin puutteellisiin rakenteisiin korjauksia, mutta se ei vielä takaa, että ne olisivat kunnossa.
– Näitä ei kartoiteta pintapuolisissa kuntotarkastuksissa ja ne tulevat usein oikeudessa esille, Järvensivu sanoo.
3. Myyjä vastaa piilevistä virheistä
Laajan kuntotarkastuksen teettäminen on myyjänkin etu, koska myyjällä säilyy kiinteistökaupoissa vastuu piilevistä virheistä viisi vuotta kaupanteon jälkeen.
Ennalta tiedossaan olevista ja kaupanteon hetkellä salaamistaan virheistä myyjä vastaa vielä 10 vuotta kaupanteon jälkeen kuluttajien välisessä kaupassa.
4. Selvitä, jos et ymmärrä
Kuntotarkastusraportit voivat Järvensivun mukaan olla maallikolle melkein kuin lääkärin lausunnot.
– Ne eivät ole selkeitä papereita. Jos raportissa todetaan esimerkiksi, että ei ole voitu tarkastaa, onko salaojitusta tehty, ostajan pitää ymmärtää, mitkä tällöin ovat riskit talon rakenteelle. Silloin pitää tutkia, ovatko seinärakenteet saaneet kosteutta ja vaurioituneet.
Ostaja vastaa siitä, että hän ymmärtää, mitä raportissa esitetyt asiat tarkoittavat ja millaisiin jatkotoimiin kartoituksen perusteella kannattaisi ryhtyä, jotta selviää, toteutuuko riski vai ei.
5. Kriittinen silmä mukaan asuntonäytölle
Järvensivu kehottaa omakotitalon ostajia ottamaan asuntonäytölle mukaan jonkun sellaisen tuttavan, joka osaa katsoa taloa kriittisesti ja on itse kokenut kosteusvaurio-ongelman.
– Kuntotarkastajan lisäksi ostajalla pitäisi olla apunaan henkilö, joka osaisi keskustella kuntotarkastajan kanssa oikeista asioista, kun ostaja itse on ostohuumassa, Järvensivu sanoo.
Vastuu selkeästi ostajan harteille
Järvensivu kirjoittaa maanantaina Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että asuntokauppalakia ja maakaarta tulisi muuttaa niin, että riski piilevistä virheistä siirretään selvästi ostajan huoleksi.
Järvensivun mukaan nykymuotoisena riski jaetaan epäselvästi ja tulkinnanvaraisesti myyjän ja ostajan välillä.
– Tämä johtaa turhiin riitatilanteisiin, ja tuomiot ovat ennakoimattomia, hän kirjoittaa.
Järvensivu uskoo, että puolet riitatilanteista jäisi riitelemättä, kun vastuu olisi selkeästi ostajalla, jolloin ostaja myös teettäisi laajat kuntotarkastukset. Järvensivun mielestä myyjälle pitäisi jättää vastuu vain salaamistaan olennaisista kaupassa vaikuttavista tiedoista.
Omakotiliiton lakiasiantuntija ja asianajaja Harri Kontturi ei kannata näin jyrkkää lakimuutosta, koska korkeimman oikeuden päätökset ovat jo hänen mukaansa ohjanneet laintulkintaa niin, että ostajan vastuuta on korostettu.
– Lisäksi on vaikeaa osoittaa, että myyjä on tiennyt ennalta piilevistä virheistä ja salannut ne, Kontturi sanoo.
Tällöin hänen mukaansa vastuu jäisi piilevistä virheistä käytännössä aina ostajalle, vaikka myyjä olisi ollut niistä ennalta tietoinen.
Kontturi on samaa mieltä siitä, että hyvin monilta riidoilta olisi vältytty, jos kaupan kohteeseen olisi teetetty laaja kuntotarkastus.
– Kuntotarkastusten kulut pitäisi aina jakaa puoliksi, hän lisää.
Oletko joutunut talokaupoissa riitoihin esimerkiksi talon kunnosta tai kuntotarkastuksen tekemisestä? Ota yhteyttä toimitukseen: jaana.oksanen@iltasanomat.fi
