Huippuluuri 300 eurolla? Testissä teknotempuilla ladattu ZTE Axon Mini - Oma raha - Ilta-Sanomat

Huippuluuri 300 eurolla? Testissä teknotempuilla ladattu ZTE Axon Mini

Kuvituskuva
Julkaistu: 7.7.2016 6:07, Päivitetty 6.7.2016 17:01

ZTE Axon Mini on ladattu täyteen kiinnostavia ominaisuuksia, mutta se kompastelee perusasioissa.

Kiinalainen ZTE ei ole onnistunut rantautumaan Suomeen kovinkaan hyvin. Nokialandiassa oli vielä jokin aika sitten paikkoja vain muutamille kilpailijoille, eikä ZTE ollut yksi niistä.

Kun Lumia-myynti romahti, ZTE:n maanmies Huawei kiirehti kaapimaan kermat kakusta. ZTE:llä menee myös maailmanlaajuisesti maanmiehiään heikommin, sillä Gartnerin lukujen perusteella myös Oppo sekä Xiaomi ovat menneet ohi.

Suomessa yhtiö on yrittänyt markkinoille Blade-puhelimillaan, eikä taannoinen parin sadan Blade V6 ollut yhtään hullumpi tapaus.

Yhtiö yrittää nyt saada lisää ystäviä huippupuhelimestaan kutistetulla, ja alun perin vain Kiinaan tarkoitetulla Axon Mini -mallilla. Laite on skaalattu kolmen sadan hintaluokkaan, jolla sopii odottaa saavansa ihan kohtuullista käytettävyyttä.

Pieni ja pramea

Ensivaikutelma ei ole pöllömpi. Pakkaus on kolmen sadan luuriksi näyttävä, ja yhtenä vaihtoehtona tarjolla oleva kultavärjäys vedonnee ainakin blingblingin ystäviin. Lisäksi takakannen kummassakin päässä on hieman tekonahkaa. Asianlaidan hyvyys on makuasia.

Myös käsituntuma on miellyttävä. Puhelin ei ole sen enempää nihkeä kuin liukaskaan, ja sen muotoilu on mukavan sulavalinjaista.

Heti käynnistysvaiheessa käy ilmi, että tarjolla on raskaasti kustomoitu Android-kokemus. ZTE tarjoaa esimerkiksi omaa järjestelmäänsä langattomien verkkojen tallentamiseen, jotta puhelin osaa herätessään mennä heti oikeaan verkkoon. Epäselväksi jää, kerääkö ZTE tukiasematietoja samalla itselleen.

Kaikkein kummallisin piirre Androidissa on kuitenkin toimintanäppäinten määrän kasvattaminen viiteen. Takaisin-, koti-, ja ohjelmalistausnapit ovat saaneet kavereikseen vasemmalla valikon piilotusnapin sekä oikealla käyttöliittymän muokkausnapin.

Etenkin jälkimmäinen on täysin turha, sillä toiminnon olisi voinut jättää asetusvalikkoon. Sitä tulee napautettua usein vahingossa, eikä ulkoasumuokkauksille kovin tiheää tarvetta ole.

ZTE:n näkemyksessä Androidista kaikki sovellukset on järjestetty työpöydälle iOS:n tapaan. Valmisasennuksia on vähän turhan paljon, hämmentävimpänä ehkä pianonsoittosovellus.

Android-versio on 5.1 eli Lollipop, ja tietoturvapäivitykset ovat viime joulukuulta. Softapuolen näkökulmasta puhelin ei siis ole missään nimessä sijoitus tulevaisuuteen.

Täynnä pikku jippoja

Premium-mallissa puhelimen 5,2-tuumainen näyttö tukee force touchia, eli painallusvoiman tunnistusta. Ominaisuudesta on toistaiseksi rajallista hyötyä, mutta se on tulossa muihinkin puhelimiin. Nykyisellään se mahdollistaa esimerkiksi joitakin oikoteitä, "kolmannen ulottuvuuden" tuomisen näytön lukituksen poistoon sekä videoiden pikakelauksen.

Myös väritoistoltaan näyttö on hyvä.

Puhelimessa on myös Eye verify -silmäntunnistus. Sitä käytetään esimerkiksi sovellusten lukitsemiseen sekä "yksityisen tilan", käytännössä piilotettujen ja salakirjoitettujen tiedostojen sekä yhteystietojen hallintaan.

Tunnistus toimi yllättävän hyvin, ja antoi hyväksynnän, vaikka sisään kirjauduttiin silmälasit päässä. Se ei ole tosin erityisen nopeaa. Kysymys herääkin, miksi käyttäisi sitä sormenjälkitunnistuksen sijaan.

Sormenjälkilukija on perustasoa. Se tekee työnsä riittävän hyvällä prosentilla ja on sijoitettu laitteen takapuolelle, joten puhelimen ollessa käytössä se on näppärä käyttää.

Laitteen kamerassa on 13 megapikselin kenno, mutta se on suorituskyvyltään korkeintaan alempaa keskitasoa. Normaaleissa valaistusolosuhteissa se suoriutuu kelvollisesti. Ei kuitenkaan tarvita paljoakaan valoa, että kuva alkaa sumentua pahoin. Kuvassa olevaan runsaaseen valoon reagoidaan keltaisuudella.

Se ainakin toistaiseksi tärkeä perusasia eli soittaminen onnistui hyvin ja ilman häiriöitä. Riittävän tehokas akku yhdistettynä puhelimen omaan virranhallintaan takasivat laitteelle riittävästi tehoja koko ajan.

Laiska viimeistely

Puhelimessa on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka jättävät keskeneräisen vaikutelman. Valikoissa ja dialogibokseissa tulee vastaan suomea ja englantia, mikä kertoo laiskasta lokalisoinnista.

Myös volyyminäppäin lonksuu hieman. Kyse saattaa tosin olla yksilöviasta, joten siitä ei sen enempää.

Suurin miinus tulee kuitenkin laitteen tahmaisuudesta. Sen käytettävyys ei ansaitse kovin suuria kehuja. Vaikka tarjolla olisi kahdeksaa ydintä ja puolentoista gigahertsin kellotaajuutta, kaikki tapahtuu hieman tahmeasti.

Mainittakoon vielä nfc:n poisjättäminen erikoisena yksityiskohtana.

Puhelin jättää kovin ristiriitaisen kuvan. Siinä on sormenjälki-, iiris- ja painetunnistimen kaltaisia ominaisuuksia, joita ei kolmen sadan luureissa ole tavattu nähdä.

Samaan aikaan se kompastelee kuitenkin perusasioissa. Käytettävyys on jossain tyydyttävän ja välttävän välissä, mikä ei ole oikein hyväksyttävää tasoa.

Tuoreimmat osastosta